Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.
Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.
Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.
Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidinrakkaus on kumma juttu". Kirjoitti yksi. Kumma juttu se todella onkin, että äiti rakastaa iskää ja haluaa elää tämän kanssa kaikessa rauhassa omaa elämää.
Äiti rakastaa myös lapsiaan ja antaa näiden itsenäistyä ja lähteä maailmalle. Äidinrakkaus ottaa ilomielin aikuiset lapset (perheineen) käymään kylässä, mutta EI olemaan.
Takaisin kotiin työntäytyvä aikuinen lapsi on katsottava tungettelijaksi ja keskusteltava asiat selviksi hänen kanssaan.
Vanhemmuus ei ole yhtä kuin elinkautinen.Jännä se semmoinen äidinrakkaus,joka ilmenee vain silloin kun kaikki menee äidin mielen mukaan,eikä aiheuta epämukavia asioita.Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.Sitä olisi voinut miettiä ennen,kun päätti niitä lapsia hankkia.
Äidinrakkauden mitta ei ole se, että pomppii lapsen vaatimusten tahdissa. Jos pikkulapsi keksii vaatia jotain älytöntä, tuskin palstalla kiirehditään sanomaan, että tee kuten lapsi haluaa, muuten et rakasta häntä. Ihan samalla tavalla aikuinen asettaa rajansa, aika usein rajat on rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidinrakkaus on kumma juttu". Kirjoitti yksi. Kumma juttu se todella onkin, että äiti rakastaa iskää ja haluaa elää tämän kanssa kaikessa rauhassa omaa elämää.
Äiti rakastaa myös lapsiaan ja antaa näiden itsenäistyä ja lähteä maailmalle. Äidinrakkaus ottaa ilomielin aikuiset lapset (perheineen) käymään kylässä, mutta EI olemaan.
Takaisin kotiin työntäytyvä aikuinen lapsi on katsottava tungettelijaksi ja keskusteltava asiat selviksi hänen kanssaan.
Vanhemmuus ei ole yhtä kuin elinkautinen.Jännä se semmoinen äidinrakkaus,joka ilmenee vain silloin kun kaikki menee äidin mielen mukaan,eikä aiheuta epämukavia asioita.Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.Sitä olisi voinut miettiä ennen,kun päätti niitä lapsia hankkia.
18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta aika harva heittää lapsen pihalle siinä vaiheessa. 25-vuotias on jo täysin aikuinen. Aikuisuuteen kuuluu sekin, että kysytään vanhemmilta heidän mielipidettään, voiko kotiin tulla väliaikaisesti eikä ilmoittaa, että muuttaa vanhemmilleen vuodeksi pariksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.
Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.
Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.
Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.
Jo lapsena normaalissa perheessä opitaan, että vanhemmat ovat viime kädessä vastuussa ja tekevät päätökset. Vaikka lapsi haluaa jotain, aikuisen tehtävä on kertoa, että siihen ei ole varaa tai ei muusta syystä onnistu.
Jos aikuinen lapsi ei ole tajunnut, että vanhemmat vastaavat omasta taloudestaan ja kodistaan, on jokin kehitysvaihe jäänyt kokematta siltä lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina nautin, kun kaikki lapset on kotona. Olo on levollisempi, vaikka ympärillä onkin hässäkkää.
Minulla taas on kaikkein levollisin olo "isin" kanssa kahdestaan kun lapset ovat lähteneet kotiinsa. En pidä hälinästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.
Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.
Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.
Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.
Aikuinen lapsi ei omista vanhempien mökkiä. Jos sillä lapsella ei ole kiinnostusta ottaa mökkiä omille niskoilleen, on ihan turha kiukutella jos vanhemmat luopuvat kuluerästä. Ryhtyköön itse ylläpitämään mökkiä jos sen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä "äidinrakkaudessa" äiti elelee kahden poikansa 32v ja 34v kolmisin. Pojat vaikuttivat 20v. asti terveiltä nuorukaisilta, mutta nykyään ovat arkoja ja hiljaisia.
Sellaista äidinrakkautta ??
Kaikenlaista äidinrakkautta...😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.
Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.
Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.
Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.
Aikuinen lapsi ei omista vanhempien mökkiä. Jos sillä lapsella ei ole kiinnostusta ottaa mökkiä omille niskoilleen, on ihan turha kiukutella jos vanhemmat luopuvat kuluerästä. Ryhtyköön itse ylläpitämään mökkiä jos sen haluaa.
Noin on asia kuten tuossa kerrottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Ja sitten kun löytää puolison kolmekymppisenä, muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa suoraan äidin helmoista?
Ei ole hyvä kokemuksia noista.
Näin tehdään monissa Etelä-Euroopan maissa sekä Aasiassa ilman mitään ongelmia. Suomessa tähän ei kyetä, koska vanhemmat ovat niin tunnekylmiä, että haluavat lapsestaan eroon heti tämän täysi-ikäistyttyä. Sitten ihmetellään, kun kaikki ovat masentuneita ja yksinäisiä. Suomesta puuttuu lämmin perhekulttuuri ja yhteisöllisyys kokonaan, monissa maissa nuo asiat ovat itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Ja sitten kun löytää puolison kolmekymppisenä, muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa suoraan äidin helmoista?
Ei ole hyvä kokemuksia noista.
Näin tehdään monissa Etelä-Euroopan maissa sekä Aasiassa ilman mitään ongelmia. Suomessa tähän ei kyetä, koska vanhemmat ovat niin tunnekylmiä, että haluavat lapsestaan eroon heti tämän täysi-ikäistyttyä. Sitten ihmetellään, kun kaikki ovat masentuneita ja yksinäisiä. Suomesta puuttuu lämmin perhekulttuuri ja yhteisöllisyys kokonaan, monissa maissa nuo asiat ovat itsestäänselvyys.
Niissä maissa myös anoppi asuu miniän ja pojan kotona vanhuuden päivät. Kuinka moni suomalainen kaipaa tällaista yhteisöllisyyttä? Vanhuksia ei sysätä laitoksiin, vaan heistä huolehditaan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Ja sitten kun löytää puolison kolmekymppisenä, muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa suoraan äidin helmoista?
Ei ole hyvä kokemuksia noista.
Näin tehdään monissa Etelä-Euroopan maissa sekä Aasiassa ilman mitään ongelmia. Suomessa tähän ei kyetä, koska vanhemmat ovat niin tunnekylmiä, että haluavat lapsestaan eroon heti tämän täysi-ikäistyttyä. Sitten ihmetellään, kun kaikki ovat masentuneita ja yksinäisiä. Suomesta puuttuu lämmin perhekulttuuri ja yhteisöllisyys kokonaan, monissa maissa nuo asiat ovat itsestäänselvyys.
Niissä maissa myös anoppi asuu miniän ja pojan kotona vanhuuden päivät. Kuinka moni suomalainen kaipaa tällaista yhteisöllisyyttä? Vanhuksia ei sysätä laitoksiin, vaan heistä huolehditaan loppuun asti.
Niin asuu, samoin isovanhemmat asuvat perheen luona loppuun asti. Suomalaiset ovat niin tunnekylmiä, juroja erakkoja, että moni ei varmaankaan tuollaista kaipaisi, mutta hyvää se tekisi monelle kokeilla. Monta sukupolvea samassa talossa tuo turvaa, rakkautta, apua ja yhteisöllisyyttä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äidinrakkaus on kumma juttu". Kirjoitti yksi. Kumma juttu se todella onkin, että äiti rakastaa iskää ja haluaa elää tämän kanssa kaikessa rauhassa omaa elämää.
Äiti rakastaa myös lapsiaan ja antaa näiden itsenäistyä ja lähteä maailmalle. Äidinrakkaus ottaa ilomielin aikuiset lapset (perheineen) käymään kylässä, mutta EI olemaan.
Takaisin kotiin työntäytyvä aikuinen lapsi on katsottava tungettelijaksi ja keskusteltava asiat selviksi hänen kanssaan.
Vanhemmuus ei ole yhtä kuin elinkautinen.Jännä se semmoinen äidinrakkaus,joka ilmenee vain silloin kun kaikki menee äidin mielen mukaan,eikä aiheuta epämukavia asioita.Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.Sitä olisi voinut miettiä ennen,kun päätti niitä lapsia hankkia.
18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta aika harva heittää lapsen pihalle siinä vaiheessa. 25-vuotias on jo täysin aikuinen. Aikuisuuteen kuuluu sekin, että kysytään vanhemmilta heidän mielipidettään, voiko kotiin tulla väliaikaisesti eikä ilmoittaa, että muuttaa vanhemmilleen vuodeksi pariksi.
Noin juuri. Itsekäs tai perin lapsellinen vain ilmoittaa tulevansa. Katsokaas kun minäMINÄ!
Eipä tule olemaan elämä helppoa tuollaisella tyttärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.
Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.
Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.
Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.
Olet siis sitä mieltä, että eläkkeellä olevien vanhempien on kiduttava rahallisesti ja pidettävä mökki, koska yksi lapsista sai itkupotkuraivarit. Tuo lapsi on ihan yhtä naiivi ja itsekäs kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.
Harva omistusasuja kai saa asua ilmaiseksi omaa asuntoa säästäessään. Monet onnistuvat säästämään käsirahan ihan omillaan.
Kyllä vaan suurin osa omistusasuntojen omistajista on vanhempien avustuksella ne hankkineet. Miksi rikkaita sukuja on olemassa?
Työni puolesta olet havainnut, että hyvin usein omistusasuntoja ostetaan jonkun toisen rahallisen avun ansiosta (enkä edes tarkoita mitään pankkilainaa tai sellaista). Usein avun antaja on omat vanhemmat tai tuttava. Joskus jopa oma lapsi on auttanut. Käsiraha on yleensä se mihin sitä rahallista avustusta on saatu. Harvalla nimittäin on säästössä käsirahan verran, varsinkin jos lainan määrä on kymmeniä tuhansia.
Katin hännät! Tuo on pelkkää toiveajattelua. Ihan itse me edellisetkin sukupolvet olemme asuntomme ostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Ja sitten kun löytää puolison kolmekymppisenä, muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa suoraan äidin helmoista?
Ei ole hyvä kokemuksia noista.
Näin tehdään monissa Etelä-Euroopan maissa sekä Aasiassa ilman mitään ongelmia. Suomessa tähän ei kyetä, koska vanhemmat ovat niin tunnekylmiä, että haluavat lapsestaan eroon heti tämän täysi-ikäistyttyä. Sitten ihmetellään, kun kaikki ovat masentuneita ja yksinäisiä. Suomesta puuttuu lämmin perhekulttuuri ja yhteisöllisyys kokonaan, monissa maissa nuo asiat ovat itsestäänselvyys.
Asun mieheni kanssa Espanjassa, nyt käymässä Suomessa. Kyllä kulttuurieron huomaa todella, mutta koska meillä suomalaiset juuret, niin samat ajatukset kuin aloittajalla.
Rakkaita lapset totta kai, mut ei asunto samassa kuten espanjalaisilla. Harvalle suomalaiselle hyväksi, että koko suku aina yhdessä. Romanikulttuuriset Suomessakin on eri tavat kuin valtaväestöllä. Eli ei voi suoraan verrata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä muutaman kuukauden ymmärtäisin, mutta että useammaksi vuodeksi vain että voi ehkä säästää käsirahaa omaa asuntoa varten.
Puhukaa, Puhukaa. Sinullakin on oikeus omaan rauhaan ja elämään. Mitäpä jos ehdottaisit vaikka max puolta vuotta?
Itse tein sen virheen, että lähdin kotoa aikoinaan ennen kuin keräsin minkäänlaista pesämunaa.
Lopputuloksena jämähdin asumaan vuokralle. Olen nyt 20 vuoden aikana maksanut vuokrina tämän asunnon hinnan, mutta tilillä ei ole vieläkään pankin vaatimaa omaa osuutta, että saisin asuntolainan. Kaikki raha on mennyt perheen elättämiseen.
Kaksi vuotta pidempään kotona aikoinaan ja meillä olisi nyt velaton asunto ja mahdollisesti sijoituksiakin pahan päivän varalle.
Homma vaan on niin, että suomalainen ei muutu "etelämaalaiseksi" eikä päinvastoin. Kaikissa kulttuureissa on hyvät ja huonot puolensa.
Joku muutos voi tulla jos Suomeen muuttaa paljon ulkomaalaisia, esim. kansainvaellus ravinnon perässä. Sitten asutaan kaikki yhdessä.
Meille vois joku lapsista muuttaa. Yläkerrassa on 3 tyhjää makkaria. eikä vuokraa tarvi maksaa jos osallistuu kotitöihin. Fiksu tyttö. kun haluaa oman asunnon. Se on koko ajan hyvä turva. Ap. lla on jotain erikoista tietoa tytöstä , joka aiheuttaa sen ettei halua häntä huusholliin. Minulla esim. on hyvin hankala sisko, ihan välttelen kun tykkää suuttua aina kerran kuussa. Saa kaikesta ison draaman aikaan. Olin onellinen kun hän asui ulkomailla. Siellä siskoni sai asiansa sotkuun ja muutti Suomeen kotiin, äidin kauhuksi rahattomana tietenkin. Kiusaa nyt eläkkeellä olevaa äitiä.
Kelatukeetätä kirjoitti:
Tulevaisuudessa asuu Suomessa taas monta sukupolvea samassa asunnoissa. Euroopassa tämä on arkipäivää. Suomalaisilla yksin kaksin asujilla liian isot asunnot.
Ai liian isot asunnot, kun sen yhden ulkomaisen tutkimuksen mukaan Suomessa asutaan ahtaasti, koska suomalaiset haluavat asua pienissä asunnoissa.
Jännä se semmoinen äidinrakkaus,joka ilmenee vain silloin kun kaikki menee äidin mielen mukaan,eikä aiheuta epämukavia asioita.Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.Sitä olisi voinut miettiä ennen,kun päätti niitä lapsia hankkia.