Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.

Eli taas: vanhemmillasi oli tilaa asua. Ap:n tilanne on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.

Eli taas: vanhemmillasi oli tilaa asua. Ap:n tilanne on erilainen.

Voitko siteerata alkuperäisestä viestistä kohtaa, jossa kirjoittaja kertoo, ettei heillä ole tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajan oma äiti olisi valmis ottamaan tytön asumaan luokseen. Ehkä hänellä ei ole niin kovaa tarvetta päästä nussimaan keskellä päivää kuin tällä viiskybäsellä äitylillä. Löysitkö seksuaalisuutesi vasta pari vuotta sitten, kun makkarin oveen ei enää tarvittu lukkoa? 

Ajattele sitten, kun makaat geriatrisella osastolla märissä vaipoissa, et oikein ylety hälytysnappiin, ja kuuntelet naapuripetiläisten naurunremakkaa, kun heidän lapsensa ovat tulleet taas vierailulle, että sainpahan ainakin hyvät kyydit silloin olkkarissa enkä olisi mitenkään jaksanut nähdä lapseni naamaa muutenkaan enää vaihdevuosien jälkeen. Hoivaviettini vaan jotenkin katosi. 

Jos ihminen vaatii vanhempiaan tanssimaan pillinsä mukaan, hän on ekana juoksemassa karkuun jos vanhemmilla joskus olisi omia tarpeita. On hölmöä luulla, että vanhemmat voisi ostaa omien lasten huomion vanhuuden päiville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.

Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.

Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.

Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.

Olet siis sitä mieltä, että eläkkeellä olevien vanhempien on kiduttava rahallisesti ja pidettävä mökki, koska yksi lapsista sai itkupotkuraivarit. Tuo lapsi on ihan yhtä naiivi ja itsekäs kuin sinä.

Muakin harmitti aikoinaan kun perheemme mökki myytiin mutta nykyään ajattelen asian niin että sen sijaan että suren menetystä, olen pikemminkin kiitollinen siitä että olen päässyt viettämään mökillä lapsuuteni kesiä. Ei se mikään itsestäänselvyys ole; ei kaikilla lapsiperheillä ole mökkiä.

Vanhemmat ostivat mökin josta lapsetkin pääsivät nauttimaan mutta sitten se oli aika myydä jotta vanhemmat jotka sen aikanaan ostivatkin, pystyvät kompensoimaan pienentyneitä tulojaan. Olen samaa mieltä siinä että vanhemmille katkeroituminen on turhaa. Se mökki kuitenkin lopulta oli vanhempien omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä muutaman kuukauden ymmärtäisin, mutta että useammaksi vuodeksi vain että voi ehkä säästää käsirahaa omaa asuntoa varten. 

Puhukaa, Puhukaa. Sinullakin on oikeus omaan rauhaan ja elämään.  Mitäpä jos ehdottaisit vaikka max puolta vuotta?

Itse tein sen virheen, että lähdin kotoa aikoinaan ennen kuin keräsin minkäänlaista pesämunaa.

Lopputuloksena jämähdin asumaan vuokralle. Olen nyt 20 vuoden aikana maksanut vuokrina tämän asunnon hinnan, mutta tilillä ei ole vieläkään pankin vaatimaa omaa osuutta, että saisin asuntolainan. Kaikki raha on mennyt perheen elättämiseen.

Kaksi vuotta pidempään kotona aikoinaan ja meillä olisi nyt velaton asunto ja mahdollisesti sijoituksiakin pahan päivän varalle.

Minulla oli kotoa muuttaessa tilillä vajaat 300 markkaa, mutta asun silti velattomassa asunnossa. Opiskellessa asuin soluasunnossa ja töihin päästyäni kimppakämpissä. En ole koskaan asunut täysin yksin.

300mk oli iso raha 1960-luvulla.

Varmaan oli, mutta en muista sitä, kun synnyin silloin. Ei se 80-luvulla niin hirveän iso summa ollut, kun muutin omilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajan oma äiti olisi valmis ottamaan tytön asumaan luokseen. Ehkä hänellä ei ole niin kovaa tarvetta päästä nussimaan keskellä päivää kuin tällä viiskybäsellä äitylillä. Löysitkö seksuaalisuutesi vasta pari vuotta sitten, kun makkarin oveen ei enää tarvittu lukkoa? 

Ajattele sitten, kun makaat geriatrisella osastolla märissä vaipoissa, et oikein ylety hälytysnappiin, ja kuuntelet naapuripetiläisten naurunremakkaa, kun heidän lapsensa ovat tulleet taas vierailulle, että sainpahan ainakin hyvät kyydit silloin olkkarissa enkä olisi mitenkään jaksanut nähdä lapseni naamaa muutenkaan enää vaihdevuosien jälkeen. Hoivaviettini vaan jotenkin katosi. 

Jos ihminen vaatii vanhempiaan tanssimaan pillinsä mukaan, hän on ekana juoksemassa karkuun jos vanhemmilla joskus olisi omia tarpeita. On hölmöä luulla, että vanhemmat voisi ostaa omien lasten huomion vanhuuden päiville.

Ne osat kun tuppaa sielä elämän loppuvuosina vaihtumaan ja vanhemmat vaatimaan yhtä ja toista lapsiltaan.Yhtä hölmöä on kuvitella,että ne lapset sitten myöhemmin tulee auttamaan,jos eivät sitä apua itse ole saaneet silloin,kun olisivat sitä tarvinneet.

Omalla kohdallani tuo toimisi vain siksi että pystyn vapauttamaan tyttärelle huoneen omalla sisäänkäynnillä ja saniteettitiloilla, koska talomme on sattumalta sellainen arkkitehtuuriltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajan oma äiti olisi valmis ottamaan tytön asumaan luokseen. Ehkä hänellä ei ole niin kovaa tarvetta päästä nussimaan keskellä päivää kuin tällä viiskybäsellä äitylillä. Löysitkö seksuaalisuutesi vasta pari vuotta sitten, kun makkarin oveen ei enää tarvittu lukkoa? 

Ajattele sitten, kun makaat geriatrisella osastolla märissä vaipoissa, et oikein ylety hälytysnappiin, ja kuuntelet naapuripetiläisten naurunremakkaa, kun heidän lapsensa ovat tulleet taas vierailulle, että sainpahan ainakin hyvät kyydit silloin olkkarissa enkä olisi mitenkään jaksanut nähdä lapseni naamaa muutenkaan enää vaihdevuosien jälkeen. Hoivaviettini vaan jotenkin katosi. 

Jos ihminen vaatii vanhempiaan tanssimaan pillinsä mukaan, hän on ekana juoksemassa karkuun jos vanhemmilla joskus olisi omia tarpeita. On hölmöä luulla, että vanhemmat voisi ostaa omien lasten huomion vanhuuden päiville.

Ne osat kun tuppaa sielä elämän loppuvuosina vaihtumaan ja vanhemmat vaatimaan yhtä ja toista lapsiltaan.Yhtä hölmöä on kuvitella,että ne lapset sitten myöhemmin tulee auttamaan,jos eivät sitä apua itse ole saaneet silloin,kun olisivat sitä tarvinneet.

Minusta lapset eivät koskaan ole mitään velkaa vanhemmilleen. He maksavat vanhemmilta saamansa hyvän aikanaan omille lapsilleen. On kuitenkin päivänselvää, että ystävällistä ja auttavaista ihmistä autetaan ja kaivataan enemmän kuin saitaa ja vittuilevaa. 

Jos asunto on pieni, niin tytär itse varmaan tahtoo muuttaa sieltä pois jossain vaiheessa, ilman vanhempien vihjailua ja savustamistakin. Lisäksi ottaisin huomioon myös isän mielipiteen: haluaako hän lapsen muuttavan luokseen?

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää rauhallista ja omanlaista elämää, ei kannata tehdä lapsia. He vaikka aikuiseksi kasvavatkin, voivat tarvita apua vanhemmiltaan ja vanhemman tehtävä on auttaa ja olla tukena. Minä olen onnekas, koska minulla on hyvät välit vanhempiini, sekä isovanhempiin. Mummini edelleen pitää myös huolta äidistäni, vaikka hän ei sitä pyydäkään.

Olen huono äiti, jos et ole valmis auttamaan tytärtäsi. Hän kuitenkin on fiksu ja miettii että säästäminen on fiksuinta hänen tilanteessaan, ja jos ei omiin vanhempiin voi luottaa, niin kehen sitten? 

Oma valintani jäädä lapsettomaksi pohjautuu juurikin tähän: Jos teet lapsen, olet vastuussa hänen saattamisestaan tähän maailmaan ja on sinun tehtäväsi pitää huolta, että hän kärsisi mahdollisimman vähän. Kun teet lapsen, et saa enää omaa rauhaa ja lapsi on aina mielessä ja hänestä on huolissaan, iästä viis.

Moraalisesti oikein on auttaa ja jokainen tarvitsee apua joskus. Auttamista on kuitenkin monenlaista. Eikai ainoa tapa auttaa ole se että suostuu kritiikittä kaikkeen mitä pyytäjä vain ikinä keksii pyytää? Kai asioista voi neuvotella ja tehdä kompromissejä.

Ei ap:n tyttären "hätä" sellainen ole että oikeasti tarvitsisi muuttaa vanhemmilleen vuosiksi. On kuitenkin töitäkin jo tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.

Eli taas: vanhemmillasi oli tilaa asua. Ap:n tilanne on erilainen.

Voitko siteerata alkuperäisestä viestistä kohtaa, jossa kirjoittaja kertoo, ettei heillä ole tilaa?

Viesti nro 35:

Kiitos kommenteista. Olisi pitänyt vielä selvittää, että kun lapset muuttivat pois kotoa, muutimme omakotitalosta rivitaloon,koska A:emme tarvitse enää lapsiperheen vaatimaa tilaa, ja B:me emme koskaan ole olleet ns. puutarhaihmisiä, oli suuri helpotus kun jäi pois ruohonleikkuut sun muut. Eli emme todellakaan asu missään kartanossa, vaikkakin varamakuuhuone on. Se on ollut lähinnä vierashuone, ja miehen oma "luola".

AP

Ole hyvä.

Juu, onhan heillä tilaa rivarissa, vanhemmille on yhteinen makuuhuone, on keittiö, olohuone ja sitten se yksi ylimääräinen koppi, joka on ollut miehen käytössä. Tyttären mielestä isukki ei sitä tarvitse. Silläkään ei ole mitään väliä, että isä ja äiti omistavat rivarikämppänsä, mutta koska tytär on heidän tyttärensä, ovat vanhemmat velvollisia tyttären mielestä majoittamaan hänet ilmaiseksi niin kauan kun tytär haluaa. Perheen muut lapset ovat myös ihan yhdentekeviä, heidän tarpeensa ja mahdolliset kyläilynsä voi unohtaa siihen saakka kunnes tytär päättää lähteä omilleen.

Palvelun tulee tietenkin pelata, auto tulee saada käyttöön sillä sekunnilla, kun tytär sitä haluaa ja tankki täynnä tietenkin. Ruoka-, pyykki- ja siivouspalvelujen automaattisuus on selviö jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.

Ei tuollainen ratkaisu sovi Av:lla. Kerroin, että poikani muutti noin vuodeksi takaisin kotiin ja kun ei olisi saanut asumistukea, säästää 10 k vuokrissa. Yhdessä asuminen on vaikuttanut asumiskuluihin saunan lämmityksen lisääntymisenä ja vesimaksussa. Etuna on ollut apu lumitöissä ja puunkannossa. Kummallakin on omat menonsa ja pitkät työvuorot, niin  ettemme näe päiväkausiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.

Ei tuollainen ratkaisu sovi Av:lla. Kerroin, että poikani muutti noin vuodeksi takaisin kotiin ja kun ei olisi saanut asumistukea, säästää 10 k vuokrissa. Yhdessä asuminen on vaikuttanut asumiskuluihin saunan lämmityksen lisääntymisenä ja vesimaksussa. Etuna on ollut apu lumitöissä ja puunkannossa. Kummallakin on omat menonsa ja pitkät työvuorot, niin  ettemme näe päiväkausiin. 

Puiden kantamisessa apua? Lämmitätkö puilla?

Työpaikka, otat ruokarahan, kotityöt tehdä vuorollaan jne. Auta lastasi vaikka on jo aikuinen. Loisimaan älä

 ota. 

Muistan kun itse olin tuon ikäinen ja kävin joskus saunomassa vanhempien luona ja saatoin jäädä yöksikin. Oli ihanaa taantua hetkeksi takaisin lapseksi, nuorten elämä on usein kovaa.

Anna tyttären hengähtää hetki luonanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olisi pitänyt vielä selvittää, että kun lapset muuttivat pois kotoa, muutimme omakotitalosta rivitaloon,koska A:emme tarvitse enää lapsiperheen vaatimaa tilaa, ja B:me emme koskaan ole olleet ns. puutarhaihmisiä, oli suuri helpotus kun jäi pois ruohonleikkuut sun muut. Eli emme todellakaan asu missään kartanossa, vaikkakin varamakuuhuone on. Se on ollut lähinnä vierashuone, ja miehen oma "luola".

AP

No ei kuulosta ollenkaan sellaiselta, mihin otettaisiin aikuinen tytär 1-2 vuodeksi asumaan!

Asuntosäästämiseen sopii hyvin kimppakämppä. Näissä on edullisempaa asua kuin yksiössä, mutta toki vaatii sitä, että sopeutuu yhteisasumiseen. Kimppa-asuminen ei ole pelkästään opiskelijoiden touhua nykyisin, myös työssäkäyvät nuoret aikuiset harrastavat tätä.

Me olemme lapseton, melkein 50v pariskunta ja asumme rivarikolmiossa, kuten ap ja hänen miehensä. Majoitimme mieheni ulkomailla työskentelevää veljeä pari viikkoa silloin tällöin, kun hän tuli Suomeen lomalle, ennen kuin oli saanut säästettyä niin paljon, että pystyi ostamaan oman asunnon Suomesta.

Emme tosiaankaan majoittaisi tuohon "ylimääräiseen" huoneeseen yhtään ainutta aikuista vuodeksi tai pariksi pysyvästi asumaan. Ei se "ylimääräinen" huone kuitenkaan oikeasti ylimääräinen ole, vaan lähes päivittäin käytössä. Sinne tietenkin majoitetaan vieraat ja silloin kun ei ole vieraita, sitä käyttää joko mieheni tai minä kaikenlaisissa työ- tai harrastejutuissa. Siellä on taloutemme tehokkain tietokone, printterit, kaiuttimet sun muut, ompelukone, saumuri sekä riittävästi pöytätilaa jättää levälleen tavaraa, jos tarvitsee.

Kyllä siitä huoneesta luopuminen vuodeksi tai pariksi vaikuttaisi tosi isolla tavalla meidän elämäämme. En tiedä mihin ihmeeseen me sijoittaisimme kaikki ne tavarat, mitä "ylimääräisessä" huoneessa nyt on, koska eihän niitä sinnekään voisi jättää, sillä tarvitsisihan siellä asuva ihminen ainakin kaappitilat omaan käyttöönsä. Jos hänellä olisi mitään huonekaluja mukanaan, menisi homma vielä hankalammaksi. Lisäksi sängyn sijasta siellä on levitettävä vuodesohva, jossa kyllä majoittaa vieraita ihan suht mukavasti muutamaksi päiväksi, mutta ei se jatkuvaan nukkumiseen sovellu. En siis ihmettele lainkaan, ettei ap kauhean innoissaan ole uudesta asukkaasta heidän kotiinsa, vaikka se asukas oma lapsi olisikin.

Toki mekin hätätapauksessa majoittaisimme jonkun lähisukulaisen tai rakkaan ystävän vaikka muutamaksi kuukaudeksi, ennemmin kuin taivasalle ketään pistäisimme. Mutta ei oman asunnon käsirahan säästäminen mikään hätätapaus ole. Asunnottomuus sillä aikaa, kun sopiva vuokra-asunto löytyy olisi. Ja siksikin ajaksi me joutuisimme todennäköisesti vuokraamaan ylimääräisen varaston joillekin omista tavaroistamme siksi aikaa, jotta sopisimme kaikki kolme paremmin yhdessä täällä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajan oma äiti olisi valmis ottamaan tytön asumaan luokseen. Ehkä hänellä ei ole niin kovaa tarvetta päästä nussimaan keskellä päivää kuin tällä viiskybäsellä äitylillä. Löysitkö seksuaalisuutesi vasta pari vuotta sitten, kun makkarin oveen ei enää tarvittu lukkoa? 

Ajattele sitten, kun makaat geriatrisella osastolla märissä vaipoissa, et oikein ylety hälytysnappiin, ja kuuntelet naapuripetiläisten naurunremakkaa, kun heidän lapsensa ovat tulleet taas vierailulle, että sainpahan ainakin hyvät kyydit silloin olkkarissa enkä olisi mitenkään jaksanut nähdä lapseni naamaa muutenkaan enää vaihdevuosien jälkeen. Hoivaviettini vaan jotenkin katosi. 

Jos ihminen vaatii vanhempiaan tanssimaan pillinsä mukaan, hän on ekana juoksemassa karkuun jos vanhemmilla joskus olisi omia tarpeita. On hölmöä luulla, että vanhemmat voisi ostaa omien lasten huomion vanhuuden päiville.

Juuri näin se on. Lapset, jotka ovat pitäneet vanhempiensa avunantoa itsestäänselvyytenä, ovat ensimmäisinä juoksemassa pakoon, jos autettavaksi tulisivatkin vanhemmat.

onhan olemassa nk peräkammari poikia. Eli pojat voi pelata ja lihoa tekemättä mitään. Huh hus, ulos ja työpaikka ja asunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.

Eli taas: vanhemmillasi oli tilaa asua. Ap:n tilanne on erilainen.

Voitko siteerata alkuperäisestä viestistä kohtaa, jossa kirjoittaja kertoo, ettei heillä ole tilaa?

Aloittaja on kertonut, että asuvat nyt rivitalokolmiossa. Niitäkin on hyvin eri kokoisia. Joka tapauksessa tilaa ei ole niin paljon, että aikuinen tytär vuosikausia asuisi siinä. Kaikki kuuluisi. Miten tyttären vieraat, poikaystävä? Siinä yhdessä huoneessako pysyisivät.

Tuskin, ainakin keittiötä ja vessaa käyttäisivät.

Kyllä olisi ahdistavaa siinä äidin ja isän olla ikäänkuin eivät olisi olemassakaan.

Kuukausi-parikin saattaisi riittää siihen, että kaikkien käämit oalaisivat.

Ei ole tyttären lapsuuskoti vaan tämä asunto on hankittu kaden aikuisen tarpeeseen.

Itse olen 24-vuotiaana asunut pääkaupunkiseudulla halvassa kimppakämpässä, vaikka olin jo reilusti työelämässä. Säästin rahaa omaan asuntoon samalla. Elämänhallintaa ja rahankäyttöä tulisi tuon teidän lapsen ehkä opetella?

Kannattaa myös miettiä asia sisarusten osalta - Jos yksi pääsee aikuisena kotiin asumaan ja säästämään rahaa pariksi vuodeksi, niin kai te sitten annatte ennakkoperintönä muillekin saman summan?

Pyydä asumiskuluihin (osuus vastikkeesta/ylläpitokuluista, sähkö, vesi, lämpö, ruoat jne) yksityisiin vuokra-asuntoihin verrattuna edullinen summa, vaikka 500e/kk. Näin turvaat että rahaa säästyy hänen tuloistaan, ja tämän voit sitten antaa lapselle omaa asuntoa varten kun hän on ostamassa omaa.