Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Itse palasin 25 vuotiaana ulkomailta Suomeen ja menin takaisin vanhemmilleni hetkeksi.
Toki alusta alkaen tarkoituksena oli kerätä rahaa mm. takuuvuokraan ja etsiä sopivaa asuntoa.
Olin 7kk siellä kunnes löysin oman kodin.
Vanhempani ovat aina sanoneet että kotiin saa tulla, ja se on ollut hyvin tärkeä tieto itselle.
Töitä tein toki kokoajan ja opiskelinkin, asioista huolehdin ihan itsenäisesti kuten aiemminkin. Kyse ei ollut mistään täysihoitolasta.
Sitä paitsi kyllä vuosien omillaan ja ulkomailla asumisen jälkeen kyllä se 7kk oli ihan riittävä aika viettää porukoiden kämpässä. Halu lähteä omilleen oli valtava ja vain käytännön syistä siellä olin.
Ulkomailla asuessani tavarani olivat siellä varastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).
Tai vaikka neuvoo ASP-säästäjäksi.
Sekin. Mutta kovaa vuokraa maksaessa on aika vaikea säästää, olipa se ASP:n kautta tai mitä vaan. Minun tuntemani ikäiseni omistusasujat ovat saaneet valtavasti taloudellista tukea vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Osa on myös saanut ennakkoperintöä, löytänyt rikkaan vanhemman puolison tai heidän vanhempansa on jopa rakennuttanut heille omakotitalon. T. 35v vuokralla asuva ja tuntuu ettei omistusasuntoon päästä ikinä ainakaan omien tulojen turvin
Ensinnäkään sen vuokran ei välttämättä tarvitse olla kova ja eihän me tiedetä, millaista palkkaa hän tulee saamaan. Jos yhdestä palkasta ei pysty säästämään, niin ottaa sitten kakkostyön. Minä tein vuosikausia kahta työtä, eipä ole tarvinnut yhtään huonekalua tai muuta kodin tavaraa ostaa osamaksuilla ja kaikki matkat (paljon)
olen pystynyt kevyesti käteisellä maksamaan. Ei 25-vuotiaan pidä enää vanhempien luona asua. Hänellä on omat rutiinit, mistä ei välttämättä halua luopua ja jotka taas vanhemmille on hankalia. Ei,ei, oma vuokrakämppä hankittava.
Mä aina nautin, kun kaikki lapset on kotona. Olo on levollisempi, vaikka ympärillä onkin hässäkkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa, jotka ette auttaisi omaa lasta, omistusasumisen alkuun tai muuten?? Onko tää joku suomalainen juttu, että vanhemmat on helpottuneita, kun lapsi lähtee pois ja apua on turha huudella? Itse ainakin oon auttanut ja tulen auttamaan lapsiani kaikilla tavoilla millä vaan pystyn. Jos he haluaisivat välillä tulla "huilaamaan" aikuisen elämästä ja ottamaan vauhtia seuraavaan ponnistukseen, niin tervetuloa!
Tapoja auttaa on paljon muitakin kuin se että majoittaa aikuisen lapsen kotiinsa. Kommuuniasuminen vain ei ainakaan nykyisin ole suomalaisten juttu.
Kommuuniasuminen nuorena on paljon enemmän suomalaisten juttu kuin se, että aikuinen lapsi muuttaisi vanhemmilleen.
Suomalaiset jotka eivät nykyisin siedä toisiaan sen vertaa että muuttaisivat puolison kanssa samaan osoitteeseen ovat kommuuniasujia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).
Tai vaikka neuvoo ASP-säästäjäksi.
Sekin. Mutta kovaa vuokraa maksaessa on aika vaikea säästää, olipa se ASP:n kautta tai mitä vaan. Minun tuntemani ikäiseni omistusasujat ovat saaneet valtavasti taloudellista tukea vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Osa on myös saanut ennakkoperintöä, löytänyt rikkaan vanhemman puolison tai heidän vanhempansa on jopa rakennuttanut heille omakotitalon. T. 35v vuokralla asuva ja tuntuu ettei omistusasuntoon päästä ikinä ainakaan omien tulojen turvin
Ensinnäkään sen vuokran ei välttämättä tarvitse olla kova ja eihän me tiedetä, millaista palkkaa hän tulee saamaan. Jos yhdestä palkasta ei pysty säästämään, niin ottaa sitten kakkostyön. Minä tein vuosikausia kahta työtä, eipä ole tarvinnut yhtään huonekalua tai muuta kodin tavaraa ostaa osamaksuilla ja kaikki matkat (paljon)
olen pystynyt kevyesti käteisellä maksamaan. Ei 25-vuotiaan pidä enää vanhempien luona asua. Hänellä on omat rutiinit, mistä ei välttämättä halua luopua ja jotka taas vanhemmille on hankalia. Ei,ei, oma vuokrakämppä hankittava.
Onko yhteisasumisesta jotain haittaa jos se kaikkien osapuolten mielestä on hyvä ratkaisu? Jos naapurin Pirjo ja Pertti eivät halua lasta kotiinsa aikuisena asumaan pitääkö kaikkien ajatella samalla tavalla jotta Pirjo on tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta täysin. Itse nyt yli 30-vuotiaana en todellakaan edes muuttaisi vanhemmilleni asumaan. Enkä olisi kyllä muuttanut 25-vuotiaanakaan. Rakastan siis perhettäni ja meillä on erittäin lämpimät välit, siitä ei ole kyse, mutta pieni välimatka on ihan hyvä juttu aikuisiässä.
Pisin aika mitä olen asunut parikymppisenä kotona on ollut n. 6 kk syksyyn jatkuneissa kesätöissä. Mielestäni tuo on aika maksimi terveelle parikymppiselle asua vanhempien nurkissa yhden kerroksen omakotitalossa.
Kaveirini taisi asua vanhemmillaan väliaikaisesti ainakin vuoden 25-vuotiaana. Heillä tosin on iso, kaksikerroksinen maalaistalo, jossa voi elellä aika rauhassa omaa elämäänsä yläkerrassa.
Mielestäni AP:n tytön ehdottama ratkaisu ei ole ok. Sanoisin itse, että saa asua sen aikaa, että löytyy uusi asunto. Auttaisin asunnon etsinnässä. Eikö voisi asua jonkun kaverinsa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Moni muuttaa opintojen perässä, kun kotipaikkakunnalla ei voi opiskella.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa ihan itsensä vuoksi asua ainakin vuosi yksin. Oma puolisoni muutti aikoinaan minun kanssa yhteen suoraan vanhempiensa luota ja siitä oli monenlaista harmia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella sitä, miksi lapsilla pitäisi olla kiire pois kotoa? Tietenkin ovat he erikseen, jotka haluavat puolisonsa kanssa aloittaa oman elämän, mutta sinkuilla mikä kiire? Miksei asua kotona ja kerätä pesämunaa itselleen, eikä lähteä kituuttamaan yksin. Minun lapset ovat niin kauan kotona kun haluavat.
Ja sitten kun löytää puolison kolmekymppisenä, muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa suoraan äidin helmoista?
Ei ole hyvä kokemuksia noista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee nyt melkoinen déjà-vu toimittaja Hanna Laukkaseen, josta kirjoitettiin muutama vuosi sitten tavallaan jopa ylistäviä juttuja. Toimittaja irtisanoi asuntonsa ja työpaikkansa ja muutti täysin mummonsa elätettäväksi. Asumiskuluista säästyi puolessa vuodessa 4 000 € (700 €/kk) ja ruokakuluissa 1 700 € (283 €/kk). Toimittaja oli ylpeä saavutuksestaan, tajuamatta ilmeisesti itse ollenkaan miten hyväksikäytti mummoaan. Minusta on todella moraalisesti kyseenalaista laittaa joku toinen maksamaan oma asuminen ja ruuat. Näinhän tuossa ap jutussakin tulee käymään, ainoa erotus että maksajina ovat vanhemmat ei mummu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).
Aha. Minulla ei ole itselläkään omaa asuntoa. Tässä ei mahdu kukaan aikuisista lapsista asumaan 30-vuotiaaksi. Tulisi aika ahdasta.
Omilla vanhemmilla ei ollut rahaa omaan asuntoon. Eivät ostaneet minullekaan, enkä olisi edes halunnut asua kotona kolmikymppiseksi.
Perintöä ei tule, koska rahaa ei ole.
"Äidinrakkaus on kumma juttu". Kirjoitti yksi. Kumma juttu se todella onkin, että äiti rakastaa iskää ja haluaa elää tämän kanssa kaikessa rauhassa omaa elämää.
Äiti rakastaa myös lapsiaan ja antaa näiden itsenäistyä ja lähteä maailmalle. Äidinrakkaus ottaa ilomielin aikuiset lapset (perheineen) käymään kylässä, mutta EI olemaan.
Takaisin kotiin työntäytyvä aikuinen lapsi on katsottava tungettelijaksi ja keskusteltava asiat selviksi hänen kanssaan.
Vanhemmuus ei ole yhtä kuin elinkautinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun silmään pisti toi, että tytär "ei ole helppo ihminen". En suostuisi ehdoin tahdoin ottamaan meille asumaan hankalaa ihmistä, oli sitten vaikka oma lapsi. Eikö sun miehellä ole asiaan mielipidettä, vai eikö sitä kysytä?
Ilmeisesti mies on lapanen.
Jos sinä olet niin perverssi, että olet mennyt naimisiin asusteen kanssa niin ei se tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.
Harva omistusasuja kai saa asua ilmaiseksi omaa asuntoa säästäessään. Monet onnistuvat säästämään käsirahan ihan omillaan.
Kyllä vaan suurin osa omistusasuntojen omistajista on vanhempien avustuksella ne hankkineet. Miksi rikkaita sukuja on olemassa?
Työni puolesta olet havainnut, että hyvin usein omistusasuntoja ostetaan jonkun toisen rahallisen avun ansiosta (enkä edes tarkoita mitään pankkilainaa tai sellaista). Usein avun antaja on omat vanhemmat tai tuttava. Joskus jopa oma lapsi on auttanut. Käsiraha on yleensä se mihin sitä rahallista avustusta on saatu. Harvalla nimittäin on säästössä käsirahan verran, varsinkin jos lainan määrä on kymmeniä tuhansia.
Yksien tuttujen tytär tosiaan asusteli vanhemmillaan tavallista pitempään, liki 30:een. Omassa huoneessa tyttölapsi kuksi yökaudet poikakaverinsa kanssa. Viikonloput kuksivat yötäpäivää. Saunassakin riitti touhua pitkin yötä.
Sääliksi kävi vanhempia, he olivat ihan noloina, mutta liian kiltteinä suostuivat kuvioon.
Eräässä "äidinrakkaudessa" äiti elelee kahden poikansa 32v ja 34v kolmisin. Pojat vaikuttivat 20v. asti terveiltä nuorukaisilta, mutta nykyään ovat arkoja ja hiljaisia.
Sellaista äidinrakkautta ??
Alue: Aihe vapaa
Kasvatus mennyt mönkään, jos tytön luonne ei miellytä. Minun oveni on aina auki lapselleni, AINA!