Irtisanouduin työpaikkakiusaamisen vuoksi

Ilmeisesti tänne palstallekin on eksynyt kiusaajia. Koska Suomessa puututaan tähän vakavaan ongelmaan? Uskallan jopa väittää, että vähintään puolet ovat kokeneet mm. koulukiusaamista ja joka vaikuttaa heihin loppuelämän.

59: Ole onnellinen. Nimittäin jos olisit ollut työpaikkakiusaamisen leimaamassa työpaikassa, sinäkin tietäisit sen ihan varppina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kiusaamisia selvitellään, niin kyse on todella harvoin kiusaamisesta. Yleensä nämä ovat henkilön omaa kokemusta, jota hän on mielikuvituksellaan täydentänyt. Jokainen naurahdus käytävällä tarkoittaa, että hänelle nauretaan ja jokainen esimiehen käsky on kiusaamista. Jos työkaverit eivät pyydä mukaan lounaalle, kyse on kiusaamisesta ja jos pyytävät, niin tekevät sen vain siksi, että valitsivat jo sen lounaspaikan, jossa ei ole mieluista syömistä. Näitä tarinoita on loputtomasti ja kamalintahan on se, että kiusaaminen jatkuu seuraavissakin työpaikoissa - tai ainakin kokemus kiusaamisesta, kun työkaveri sanoo, että sulla on uusi kampaus ja sehän tarkoittaa, että hiukseni ovat ihan kamalat ja kaikki niitä nauravat.

Ap:lle muistutuksena: jos ei töissäollessaan tehnyt ilmoitusta AVIin, niin nyt se on myöhäistä. Rikosilmoituksen voit edelleen tehdä, jos kiusaaminen täytti rikoksen tunnusmerkit.

Olen päätynyt aivan samaan johtopäätökseen. Lisään vielä listaa kiusaamisesta, jos on tekijän mielestä liikaa töitä niin se on kiusaamista, jos taas ei ole mitään tehtäviä niin sekin on kiusaamista. Eli teit niin tai näin, niin jotkut vaan kokevat olevansa kiusaamisen uhreja. Uskon kyllä että he ovat pääsääntöisesti ihan vakavissaan tuota mieltä ja kyse on vain harvoin vedätyksestä.

Tiedän että koulussa esiintyy lasten kesken jonkin verran kiusaamista, mutta että aikuisten työpaikoilla. Mahdoton ajatuskin enkä ole pitkällä työurallani tavannut mitään etäisestikään kiusaamiseen viittaavaa.

En voisi enempää olla samaa mieltä.

Esimerkki myös "käyttäydyt itse muita kohtaan toistuvasti kusipäisesti etkä kykene yhteistyöhön ja saat siitä lopulta ansaitusti palautetta" --->kiusaamista.

Sinä et valinnut mainitsemaasi kohtaloa, ap. Sen valitsi kiusaaja(t)...

Elämä on raakaa.

Tässä ketjussa trollaa tasan yksi kiusaaminen on kiusatun vika -henkinen ihminen.

Kyllä kiusaaja keksii aina syyn kiusaamiselleen! Minulle omaa käytöstä seliteltiin aina menkoilla 🙄 Arvatkaa, todettiinko tälläkin kiusaajalla myöhemmin mt-ongelmia... Nyt hän on tuhdilla lääkityksellä ja paljon siedettävämpi työkaveri...

"Kyllä kiusaaja keksii aina syyn kiusaamiselleen!"

Yep! Siihen ei paljoa vaadita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kiusaamisia selvitellään, niin kyse on todella harvoin kiusaamisesta. Yleensä nämä ovat henkilön omaa kokemusta, jota hän on mielikuvituksellaan täydentänyt. Jokainen naurahdus käytävällä tarkoittaa, että hänelle nauretaan ja jokainen esimiehen käsky on kiusaamista. Jos työkaverit eivät pyydä mukaan lounaalle, kyse on kiusaamisesta ja jos pyytävät, niin tekevät sen vain siksi, että valitsivat jo sen lounaspaikan, jossa ei ole mieluista syömistä. Näitä tarinoita on loputtomasti ja kamalintahan on se, että kiusaaminen jatkuu seuraavissakin työpaikoissa - tai ainakin kokemus kiusaamisesta, kun työkaveri sanoo, että sulla on uusi kampaus ja sehän tarkoittaa, että hiukseni ovat ihan kamalat ja kaikki niitä nauravat.

Ap:lle muistutuksena: jos ei töissäollessaan tehnyt ilmoitusta AVIin, niin nyt se on myöhäistä. Rikosilmoituksen voit edelleen tehdä, jos kiusaaminen täytti rikoksen tunnusmerkit.

Olen päätynyt aivan samaan johtopäätökseen. Lisään vielä listaa kiusaamisesta, jos on tekijän mielestä liikaa töitä niin se on kiusaamista, jos taas ei ole mitään tehtäviä niin sekin on kiusaamista. Eli teit niin tai näin, niin jotkut vaan kokevat olevansa kiusaamisen uhreja. Uskon kyllä että he ovat pääsääntöisesti ihan vakavissaan tuota mieltä ja kyse on vain harvoin vedätyksestä.

Tiedän että koulussa esiintyy lasten kesken jonkin verran kiusaamista, mutta että aikuisten työpaikoilla. Mahdoton ajatuskin enkä ole pitkällä työurallani tavannut mitään etäisestikään kiusaamiseen viittaavaa.

En voisi enempää olla samaa mieltä.

Esimerkki myös "käyttäydyt itse muita kohtaan toistuvasti kusipäisesti etkä kykene yhteistyöhön ja saat siitä lopulta ansaitusti palautetta" --->kiusaamista.

Osaan tarkastella itseäni myös kriittisesti, mutta tähän kohtaan pitää sanoa, että osaan kyllä aina käyttäytyä. Siksi olen myös pärjännyt aina työelämässä. Asiakkaat tykkäävät ja haluavat asioida kanssani, olen tehnyt hyvää tulosta ja ollut aina oikeudenmukainen ja kaikki huomioonottava työpaikalla.

Rehellisesti en näe omassa toiminnassani tässä asiassa, että olisin toiminut millään tavalla väärin tai huonosti.

Ap

Minua kiusattiin yläasteella. En ollut päässyt yli siitä ja ajattelin asiaa silloin tällöin. Kunnes eräänä yönä näin unta minusta ja kiusaajasta. Unessa menin kysymään häneltä, että miksi vihaat minua niin paljon. Siinä jotain keskustelimme ja pääsimme yhteisymmärrykseen. Yksityiskohtia en enää muista. Aamulla heräsin hämmentyneenä mutta rauhallisena. Minulle tuli tunne, että on aika unohtaa menneet ja antaa anteeksi.

Tämä ei nyt liity aloittajaan, mutta kerroin tarinani jos se antaisi toivoa/lohtua :)

Syitä kiusaamiseen voi olla tuhatmäärin, joten eipä niitä koskaan kannata liikaa yleistää.

Periaatteessa ja käytännössäkin mikä hyvänsä "työkaverin" piirre voi ärsyttää kiusaajaa jne. Pelkästään se. Tai sitten hän on liian ahkera tai liian laiska. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaa kasvattaa paksumpi nahka ja aikuistua niin pärjää elämässä."

Ei todellakaan aina ole noin helppoa. Ja jokin raja se paksulla nahkallakin on, emme ole teflonista tehtyjä!

Tätä minulle on monet läheisetkin sanoneet, mutta en voi muuttua sellaiseksi mitä en ole.

Ap

Paksumpi nahka ei auta. Vaikka olisi ajatuksen tasolla vahva, ihmisen elimistö alkaa reagoida syrjinnän aiheuttamaan stressiin, yhdistettynä siihen että sairaassa ympäristössä pysyminen saattaa olla taloudellinen pakko. Kroppa käskee paeta, pää sanoo että pitää olla paksunahkainen... se ristiriita sairastuttaa.

Pitää oppia sivaltamaan takaisin ja nauramaan. Kiusaaminen siirtyy selän taakse kun kiusaaja huomaa että toinen antaa takaisin. Kaikilla meillähän on selkä täynnä reikiä, vaikka moni kuvittelee olevansa suosittu ja tykätty.

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani luuseri, mutta kieltämättä tämä tapahtuma on jättänyt jälkiä minuun.

Minussa ärsyttäviä piirteitä oli varmaan, että olin positiivinen, kannustava, yritin olla kaikessa oikeudenmukainen ja tykkäsin vähän liikaa itse työnteosta ja saatoin välillä tehdä jopa 12h päiviä, koska en vain malttanut lopettaa, eniten satuttaa se etten tiedä miksi jouduin kiusatuksi, en ole koskaan kenellekään paha.

Minulla ei ole koskaan aiemmin ole ollut missään muissa työpaikoissa mitään ongelmia ja aina sanottu, että olen koska vain tervetullut takaisin.

Nyt ongelma on se, että pelkään ihmisiä ja saatan reagoida rajusti pieniinkin juttuihin, samaan aikaan haluaisin töihin.

Eilen sain tutulta tekstiviestin, jossa kertoi että nämä kiusaajat nauraa ja haukkuu edelleen ja romahdim taas niin pahasti, nyt on taas koko ajan rytmihäiriöitä ja pala kurkussa, en uskalla mennä edes kauppaan.

Ap

Ei kannata välittää, se mitä ne sinusta ajattelee ei ole sinun ongelma. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä niinsanotut työpaikkakiusatut ovat työpaikalla vaikeita ihmisiä ja kiusaaminen on lähtenyt nimenomaan siitä että yritetään saada kyseinen ihminen poistumaan työpaikalta.

Omassa tapauksessa olin vaan hiljaisempi ja ujompi kuin muut ja siksi mua kiusattiin. Oliko oikeutettua? No ei!

Ap - usko pois mutta olosi helpottaa ennen pitkää. Sinun täytyy vaan itse vähän avittaa jaksamistasi.

Itsellä erittäin rankasta 2 vuotisesta liiallisesta työmäärästä, liiallisesta aivojen kuormittamisesta lähes kaikki valveillaoloaika ja ilkeästä, pelottavasta, kyykyttävästä esihenkilöstä joka veti maton jalkojeni alta 1.tilaisuuden tullen, toipuminen kesti 2-3 kk.

Kävin työpsykologilla mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ystävät ovat 10x parempia terapeutteja.

Olen ollut totaalisesti tekemättä mitään työtä jo reilut 3kk.

Nukun niin paljon kun vaan pystyn, elän hyvin verkkaista elämää, läppäri ja kännykkä pysyivät kiinni mahdollisimman paljon ainakin 1. kk ajan.

Aloin pikkuhiljaa ulkoilla joka ikinen päivä, vietin muutenkin aikaa ulkona, joogasin ja hengittelin syvään, kävin myös 5x rentoutushieronnassa joka oli hyvä valinta, tuhti B12 vitamiini ja ferritiinirautakuuri sekä terveellinen puhdas itsetehty perus ruoka auttoivat asiaa. Kuten myös etittäin hauska ystäväni jonka kanssa nauran paljon - nauraminen rentouttaa aivoja ja tuo hyvän mielen. Suosittelen.

Sain saman kohtalon kokemeelta ex kollegalta hyvän neuvon: jos sinulla ei ole ketään jolle voisit puida kokemaasi ja sadatella tapahtunutta ja sinua kiusannutta henkilöä, niin tee se yksin ollessasi ääneen, se helpottaa.

Näin minäkin tein ja ai että sai se ilkeämielinen nars...sti matriarkka johtajatar sellaset haukut että voitte vaan kuvitellä. Se ei taatusti olis ollu muiden ihmisten korville sopivaa. Sitä kun toistaa niin kauan että kohta ei enää katso sitä tarpeelliseksi, eli psyyke kokee että "olen antanut takas samalla mitalla" niin katkeruuden ja vihan tunteet alkaa helpottaa.

59, kiva, kun ei kohdallesi ole sattunut, mulla kiusaaja oli juurikin pomo, torppasi kaikki tiimin vaihto ehdotukset, pakotti opettelemaan ulkoa jotain, mitä muilta ei koskaan vaadittu, koskaan ei kytyyt, osaanko. Yritin vaihtaa firman sisällä paikkaa, torpattiin heti. Oltiin ennen jopa kavereitakin, mutta yht'äkkiä olin vain kengässä oleva kakka. Elin aina toivossa, että joskus palaverit nk. kehityskeskustelut olisivat olleet positiivia, mutta aina poistuin palaverista itkien, tiimin vetäjien mukaan en osannut mitään, vaikka työmäärät olivat tiimin korkeimmat. Aina oli paljon negatiivista, paljon. Ja sitten keksivät tuon, että juuri minun piti opetella ne jutut, muiden ei. Joka keräykseen annoin rahaa, synttäreihin, läksiäisiin, mitä nyt olikaan, ja aina rahat kelpasi, mutta seura ei. Pillahdin kesken työpäivän itkuun niin ei kukaan lohduttanut, ei kukaan sanonut, että asiat järjestyvät.

Tuskin oli oma syyni kiusaamiseen?  Koskaan aiemmin, eikä myöhemminkään ole kukaan enää kiusannut. Mutta arvet jäi, vieläkin pelkään, että Huutaen lausuttu olisi totta.

kaikki jotka olette kiusatun puolella, muistattehan kommenttinne ns. ulimiehistä??

Itse olen ainakin työpaikalla tekemässä töitä, en hakemassa kavereita. Oikeastaan mulle on ihan sama, tykätäänkö musta vai ei. En todellakaan lähtisi hyvästä työpaikasta ja hankituista eduista luopumaan, vaikka joku noitarinki puhuisi pskaa selän takana.

Tiedän erään työpaikan, suuren organisaation jossa lauma elämänkoululaisia on päässyt rellestää. Meno on sen mukaista ja käytöstavat.

Usein varsinkin aloilla, joissa ihmiset eivät ole kunnolla koulutettuja näitä häiriköitä ja kiusaajia esiintyy paljon. Aivan kuten koulumaailmassa.

Ei ne kympintytöt ketään kiusaa.

Ole siis ap ylpeä itsestäsi, kuulostaa että olet ollut jollaintavalla uhka kiusaajillesi.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä palkkaisi työntekijää joka sanoisi olleensa työpaikkakiusattu.

En ikinä tulisi työpaikkaan jossa narsistinen johtaja! Yök!

Kiusaamiselle ei ole koskaan yhden yhtä oikeutettua syytä. Siihen pätee täysin nollalinja. Kukaan normaali ihminen ei kiusaa ketään yhtään mistään. Jokaisella on lupa olla sellainen kuin on.

Paitsi kiusaajilla. Heillä ei ole siihen minkään valtakunnan lupaa ja oikeutta. Kiusaaminen ja ilkeä käytös toista kohtaan on aina väärin ja aina kiusaajan syy.