Irtisanouduin työpaikkakiusaamisen vuoksi

Miksi joku ihminen joutuu työpaikka kiusatuksi.

Olen aina ihmetellyt sitä.

Itse olen syrjäänvetäytyvä ihminen töissä, en juuri osallistu keskusteluihin ja teen omat hommani kunnolla, ammattitaitoa löytyy.

Työpaikalla on totuttu siihen, että olen hiljainen ihminen, ei sitä kukaan kummeksu.

On asialliset välit kaikkiin muihin, mutta ei mitenkään läheiset.

En ole joutunut kiusatuksi ainoallakaan työpaikalla.

Aloitin eilen ma kesälomani, töihin menen taas heti juhannuksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä palkkaisi työntekijää joka sanoisi olleensa työpaikkakiusattu.

Kerro työpaikkasi nimi niin tiedetään kaikki pysyä kaukana, koska teillä kiusaaminen on työpaikan tapa.

Meillä kans "kiusataan" ihmiset ulos, joiden kanssa ei tule toimeen. Se on nykyään ainoa mahdollisuus päästä eroon henkilöstä, joka on koeajan pystynyt olemaan suht normaali ja koeajan jälkeen rupeaa sitten puhumaan selän takana, arvostelemaan muiden työtä, valikoimaan pomoille ym ym.

Kiusaaminen meillä on sitä, että kukaan ei puhu kyseiselle henkilölle ja tajuaa sitten itse lähteä.

Vierailija kirjoitti:

36: Toivottavasti työterveyslääkäri ja pomosi muisti kertoa senkin, että kiusaamisessa on kyse lainvastaisesta toiminnasta. josta pomo saa yleensä kovimmat tuomiot. Siis sekin on pomolta rikos, ellei hän kiusaamisesta tietonsa saatuaan ryhdy välittömästi päättäväisiin toimiin sen lopettamiseksi.

Kaikki ovat hyshys kun kiusaaja onkin päättäjä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ihminen joutuu työpaikka kiusatuksi.

Olen aina ihmetellyt sitä.

Itse olen syrjäänvetäytyvä ihminen töissä, en juuri osallistu keskusteluihin ja teen omat hommani kunnolla, ammattitaitoa löytyy.

Työpaikalla on totuttu siihen, että olen hiljainen ihminen, ei sitä kukaan kummeksu.

On asialliset välit kaikkiin muihin, mutta ei mitenkään läheiset.

En ole joutunut kiusatuksi ainoallakaan työpaikalla.

Aloitin eilen ma kesälomani, töihin menen taas heti juhannuksen jälkeen.

Erilaisuutta ei kaikki ymmärrä.

44: Kiitä onneasi. Olet suht normi-ihmisten kanssa onnistunut olemaan tekemisissä. Usko pois, kaikilla meillä ei ole yhtä hyvä säkä.

"Erilaisuutta ei kaikki ymmärrä."'

Me kaikki olemme ainutlaatuisia ja erilaisia. Valitettavasti sitäkään eivät kaikki ymmärrä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani luuseri, mutta kieltämättä tämä tapahtuma on jättänyt jälkiä minuun.

Minussa ärsyttäviä piirteitä oli varmaan, että olin positiivinen, kannustava, yritin olla kaikessa oikeudenmukainen ja tykkäsin vähän liikaa itse työnteosta ja saatoin välillä tehdä jopa 12h päiviä, koska en vain malttanut lopettaa, eniten satuttaa se etten tiedä miksi jouduin kiusatuksi, en ole koskaan kenellekään paha.

Minulla ei ole koskaan aiemmin ole ollut missään muissa työpaikoissa mitään ongelmia ja aina sanottu, että olen koska vain tervetullut takaisin.

Nyt ongelma on se, että pelkään ihmisiä ja saatan reagoida rajusti pieniinkin juttuihin, samaan aikaan haluaisin töihin.

Eilen sain tutulta tekstiviestin, jossa kertoi että nämä kiusaajat nauraa ja haukkuu edelleen ja romahdim taas niin pahasti, nyt on taas koko ajan rytmihäiriöitä ja pala kurkussa, en uskalla mennä edes kauppaan.

Ap

Tarinasi on tuttu työhyvinvoinnin oppikirjoista. Olit uhka vanhoille työntekijöille innollasi. On myös olemassa joukko ihmisiä, joita ärsyttää valtavasti positiivinen ja iloinen luonne.

Älä anna niiden voittaa. Tiedän, että minustakin puhuttiin vanhalla työpaikallani mutta päätin siirtyä

elämässä eteenpäin. Minun elämäni on paljon rikkaampaa ja tasapainoisempaa kuin sellaisen tyypin, joka on henkisesti jäänyt yläasteelle. Onko sellainen ihminen muuten ystävä vai riidankylväjä, joka kertoo sinulle tällaisia uutisia ja aktivoi trauman? Pyydä, että asia jätetään keskusteluidenne ulkopuolelle.

Työelämä on muuttunut ankarammaksi ja ihmiset voivat pahoin myös henk. koht syistään. On kuitenkin joukko ihmisiä, jotka tavoittelevat hyvinvointia. Yritä tutustua heihin ja löytää elämääsi hoitavia asioita. Esimerkiksi lempeä jooga voisi auttaa hermostoasi rauhoittumaan kokemasi kuormituksen jälkeen.

Koen jotenkin syyllisyyttä siitä, että olen iloinen, herkkä, reipas ja positiivinen, vaikka niiden pitäisi olla ihan hyviä ominaisuuksia.

Minulla on diagnosoitu tämän johdosta vakava ahdistuneisuus ja traumaperäinen stressihäiriö. Pystyn olemaan oma iloinen itseni nykyään vain jos olen mieheni tai joidenkin muiden turvallisten ihmisten seurassa tai yksin.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on tällä hetkellä liian pelottavaa, en luota kenenkään.

Joo minulla todettiin sympaattisen hermoston yliaktiivisuus, jonka vuoksi sykettä lasketaan lääkkeillä.

Kiitos vinkistä, pitääkin kokeilla joogaa:)

Minäkin koen niinä hetkinä kun pystyn rauhallisesti asiaa ajattelemaan elämäni paljon rikkaammaksi kuin heidän ja tiedän että minulla on monet asiat paremmin kuin muilla.

Ap

Tiedän miltä sinusta tuntuu ap. Vaihdoin aikoinaan koulua kiusaamisen takia. Uskon että kokemukset ovat tehneet minusta sen mikä olen nyt. Hyvine ja huonoine puolineen. Nykyään minulla on asiat hyvin, mutta en siedä ihmisiä niin paljoa. Viihdyn yksin, kunnon kavereita minulla ei ole enkä oikeastaan edes kaipaa, haaveilen etätöistä jne. En vain jaksa ihmisiä ja töissäkin välttelen muiden seuraa.

Minut paransi synkistä ajatuksista oma aika ja vapaus. Ei ollut koulua eikä töitä. Kalenteri oli ihan tyhjä. Suosittelen tuota sinullekin. Keskity lepoon, terveelliseen ruokaan ja liikuntaan. Nyt sulla on aikaa keskittyä vain itseesi. Tsemppiä, tiedän että olet ihana ihminen <3 :)

Kyllä se ap yleensä auttaa jo sekin, ettet ole enää m u lkk ujen ympäröimä...

Voi viedä vielä jonkin aikaa, mutta ajallinen etäisyyskin alkaa tehdä tehtäväänsä. Usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ihminen joutuu työpaikka kiusatuksi.

Olen aina ihmetellyt sitä.

Itse olen syrjäänvetäytyvä ihminen töissä, en juuri osallistu keskusteluihin ja teen omat hommani kunnolla, ammattitaitoa löytyy.

Työpaikalla on totuttu siihen, että olen hiljainen ihminen, ei sitä kukaan kummeksu.

On asialliset välit kaikkiin muihin, mutta ei mitenkään läheiset.

En ole joutunut kiusatuksi ainoallakaan työpaikalla.

Aloitin eilen ma kesälomani, töihin menen taas heti juhannuksen jälkeen.

Minä olen onneksi vain pyörähtänyt parissa paikassa jossa kiusaaminen rehotti, joten jotain havaintoja osaat kertoa syistä. Riitoja vuoroista/lomista. huono johto, esimieskin voi pahimmillaan olla mukana kiusaamisessa, jolloin kiusattu onkin sitten tosi pulassa. Liikaa työtä ja kiirettä> puretaan ihan vaan sitä johonkin joka ei antele takaisin. Kytätään ja huomautellaan ulkonäöstä tai poissaoloista. Nokitaan rajoitteisia /sairaita työntekijöita tämmösistä ne usein lähtee eskaloitumaan

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miltä sinusta tuntuu ap. Vaihdoin aikoinaan koulua kiusaamisen takia. Uskon että kokemukset ovat tehneet minusta sen mikä olen nyt. Hyvine ja huonoine puolineen. Nykyään minulla on asiat hyvin, mutta en siedä ihmisiä niin paljoa. Viihdyn yksin, kunnon kavereita minulla ei ole enkä oikeastaan edes kaipaa, haaveilen etätöistä jne. En vain jaksa ihmisiä ja töissäkin välttelen muiden seuraa.

Minut paransi synkistä ajatuksista oma aika ja vapaus. Ei ollut koulua eikä töitä. Kalenteri oli ihan tyhjä. Suosittelen tuota sinullekin. Keskity lepoon, terveelliseen ruokaan ja liikuntaan. Nyt sulla on aikaa keskittyä vain itseesi. Tsemppiä, tiedän että olet ihana ihminen <3 :)

Voi kiitos

Tuli ihan tippa linssiin.

Ja ihana kuulla kaltaisesi selviytyminen.

Olen nyt monta kertaa miettinyt miten kamalaa on koulukiusatuilla, koska lapsi/nuori on muutenkin hauras.

Ap

Joissain työpaikoissa tulee kiusatuksi, toisissa ei.

Joudun kyllä joskus kaveriporukassakin kiusatuksi. Syy: yksi kavereista on mielenterveysongelmanen ja kadehtii minua. Hän "käsittelee" ongelmansa alkamalla kytätä minua ja kettuilemalla kaikesta, mitä teen. Ironisesti minua on kuvailtu assertiiviseksi ja mukavaksi (joskin oudoksi). Kaverini on seurapiiri-ihminen, mutta tuiskahteleva ja juuri sellainen kiusaajahenkinen ihminen - ja tosiaan mielenterveysongelmainen alisuoriutuja.

AP, kiusaajasi olisivat tarvinneet tuon lääkityksen, jonka sinä sait. He vain siirsivät oman masennus- ja ahdistusoireilunsa sinuun. Mt-ongelmat nimittäin tarttuvat, vaikkei siitä saisi puhua.

Tervehdy ja etsi terveempi paikka!

Oliko omassa käytöksessä mitään vikaa? Kannattaa kasvattaa paksumpi nahka ja aikuistua niin pärjää elämässä.

Ajattele positiivisesti: ohi on se kiusaaminen!

Toisessa työpaikassa kaikki voi olla ja toivottavasti onkin jo huomattavasti paremmin...!

"Kannattaa kasvattaa paksumpi nahka ja aikuistua niin pärjää elämässä."

Ei todellakaan aina ole noin helppoa. Ja jokin raja se paksulla nahkallakin on, emme ole teflonista tehtyjä!

Väsyneet ja ahdistuneet työntekijät alkavat äristä sille, joka pistää epätodennäköisimmin hanttiin. Se ei ole henkilökohtaista. Sinä vain satuit olemaan paikalla.

Mikä työpaikka? Anna vihje edes?

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kiusaamisia selvitellään, niin kyse on todella harvoin kiusaamisesta. Yleensä nämä ovat henkilön omaa kokemusta, jota hän on mielikuvituksellaan täydentänyt. Jokainen naurahdus käytävällä tarkoittaa, että hänelle nauretaan ja jokainen esimiehen käsky on kiusaamista. Jos työkaverit eivät pyydä mukaan lounaalle, kyse on kiusaamisesta ja jos pyytävät, niin tekevät sen vain siksi, että valitsivat jo sen lounaspaikan, jossa ei ole mieluista syömistä. Näitä tarinoita on loputtomasti ja kamalintahan on se, että kiusaaminen jatkuu seuraavissakin työpaikoissa - tai ainakin kokemus kiusaamisesta, kun työkaveri sanoo, että sulla on uusi kampaus ja sehän tarkoittaa, että hiukseni ovat ihan kamalat ja kaikki niitä nauravat.

Ap:lle muistutuksena: jos ei töissäollessaan tehnyt ilmoitusta AVIin, niin nyt se on myöhäistä. Rikosilmoituksen voit edelleen tehdä, jos kiusaaminen täytti rikoksen tunnusmerkit.

Olen päätynyt aivan samaan johtopäätökseen. Lisään vielä listaa kiusaamisesta, jos on tekijän mielestä liikaa töitä niin se on kiusaamista, jos taas ei ole mitään tehtäviä niin sekin on kiusaamista. Eli teit niin tai näin, niin jotkut vaan kokevat olevansa kiusaamisen uhreja. Uskon kyllä että he ovat pääsääntöisesti ihan vakavissaan tuota mieltä ja kyse on vain harvoin vedätyksestä.

Tiedän että koulussa esiintyy lasten kesken jonkin verran kiusaamista, mutta että aikuisten työpaikoilla. Mahdoton ajatuskin enkä ole pitkällä työurallani tavannut mitään etäisestikään kiusaamiseen viittaavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaa kasvattaa paksumpi nahka ja aikuistua niin pärjää elämässä."

Ei todellakaan aina ole noin helppoa. Ja jokin raja se paksulla nahkallakin on, emme ole teflonista tehtyjä!

Tätä minulle on monet läheisetkin sanoneet, mutta en voi muuttua sellaiseksi mitä en ole.

Ap