Irtisanouduin työpaikkakiusaamisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan työpaikalla eräs henkilö joka uhriutui milloin mistäkin syystä. Jos häntä ei erikseen huhuiltu taukohuoneeseen kahville, niin hän koki tämän syrjintänä. Jos toiset toivat kotoaan eväitä, niin tämän henkilön mielestä hän on porukan läski, koska söi työpaikan ruokia. Hän oli useinmiten se joka tuli töihin pahalla tuulella ja heitti ilkeitä kommentteja muille, mutta ei koskaan itse tätä huomannut.

Lopulta tämä ihminen hankkiutui ihan sairaseläkkeelle, kun oikeasti kuvitteli että hän on se uhri tässä jota jatkuvasti kiusataan.

En tietenkään vähättele ap:ta tai muita kiusattuja, mutta halusin tuoda tällaisenkin tapauksen esille.

"Enpä vähättele kiusattuja mutta vähättelen kuitenkin."

Traumaattisen kokemuksen ei tarvitse jatkua pitkään, että siitä jää aktiivisia traumoja. Eli sen puolesta, AP, ei tarvitse tuntea oloa huonoksi, että kun olen näin "heikko". Et ole.

Traumaattiset kokemukset vaativat aina kuntoutusta. Jos ei ole mahdollista mennä terapiaan tai juttelemaan psykalle, netti ja kirjasto ovat täynnä kirjallisuutta ja videoita, joista on apua. Niiden avulla olen itse terapioinut itseäni yli 20 vuotta jatkuneen traumaattisen elinjakson jälkeen. En usko, että kuntoudun koskaan kokonaan "normaaliksi", mutta voin huomattavasti paremmin kuin mitä voisin ilman tuota apua.

Lepo on kaikkein tärkeintä heti alkuun! Itse nukuin ensimmäisen rauhallisen vuoden käytännössä kokonaan, ja kesti 10 vuotta, ennen kuin aloin jaksaa suhteellisen normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä niinsanotut työpaikkakiusatut ovat työpaikalla vaikeita ihmisiä ja kiusaaminen on lähtenyt nimenomaan siitä että yritetään saada kyseinen ihminen poistumaan työpaikalta.

Onko koulukiusatut myös vaikeita ihmisiä? Mulla on pitkä työura joten kaikenlaista on tullut nähtyä. Ei todellakaan pidä paikkaansa tuo väitteesi. Jotkut narsistiset henkilöt nauttivat, että saavat kyykyttää muita. Mua on joskus kiusattu koulussa/työssä, mutta lopulta olin vahvempi. Mulla on rajani. Yläasteella lätty lätisi ja työpaikalla annoin kiusaajille samalla mitalla takaisin.

Siis ihan aivottomia juttuja täällä! Kertoo siitä kuinka epäempaattisia ihmisiä suomalaiset ovatkaan. Ettäkö löisit lyötyä ja et palkkaisi kiusattua, mutta palkkaisit kiusaajan? No mun kokemuksella, se kyllä Suomessa ainakin juurikin menee näin, kiusaajat etenee urallaan.

Suomessa tätä kiusaamista työpaikoilla on paljon, koska usein esimiehet ja johtajat ovat kiusaajia tai ainakin suojelevat kiusaajia.

Itse jouduin myös esimiehen kiusaamaksi. Pomo puhui työsuojelupäällikönkin puolelleen mua vastaan samoin muut pomot.

Syy kiusaamiseeni oli se, että puolustin esimiehen ja tämän suosikkien kiusaamia muita työntekijöitä sekä kyseenalaistin omaan työsuhteeseeni liittyvät epäselvyydet.

Kiusaamisesta oli vaikea saada todisteita. Mutta työsuhteeseeni liityvät laittomuudet oli helppo todistaa firman omilla asiakirjoilla. Vein jutun niillä perustein liiton lakimiehen avulla oikeuteen ja voitin.

Itse lähdin myös tänäkeväänä. Aloitin syksyllä uudessa työpaikassa ja jouduin heti erään vuosikymmeniä talossa olleen silmätikuksi. Kyseinen henkilö oli vielä asteikolla pykälää korkeammalla, joten koeaikalaisen oli aivan turha alkaa mitään valituksia tekemään. Puoli vuotta sinnittelin ja sitten vihdoin paikkaa. Samalla sain enemmän rahaa ja lyhemmän työmatkan. Ilman kiusantekoa tosin tuskin olisin koskaan alkanut uusia hommia edes katsomaan.

Elämä on liian lyhyt huonossa työpaikassa mätänemiseen.

Mä olen äänestänyt myös jaloillani. Ihania ihmisiä ja työpaikkoja on löytynyt aina, kun sellaista on itselleen vaatinut. Kenenkään ei ole pakko jäädä yhtään mihinkään kiusattavaksi, aina niitä töitä muualtakin löytyy. Mikään rahamäärä ei korvaa omaa hyvinvointia ja onnellisuutta.

Tuulta purjeisiin ja sussa ei ole vika! Kiusaajassa on. Ja jos yhtään lohduttaa niin se kiusaaja kärsii vielä enemmän , koska vain ihminen jolla on itsellään tooodella paha olla, purkaa sitä muihin täysin viattomiin.

Jyväskylän sairaala Nova myös kannattaa kiertää kaukaa. Joku siinä on, että nämä hierarkiset, vanhanaikaiset laitokset on ilmapiiriltään usein ihan kamalia.

Ihan oikein teit ap, itse olin liian pitkään huonossa työpaikassa, ei se huono ilmapiiri ja olo muuksi muutu. Oma terveys on tärkeämpää kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan työpaikalla eräs henkilö joka uhriutui milloin mistäkin syystä. Jos häntä ei erikseen huhuiltu taukohuoneeseen kahville, niin hän koki tämän syrjintänä. Jos toiset toivat kotoaan eväitä, niin tämän henkilön mielestä hän on porukan läski, koska söi työpaikan ruokia. Hän oli useinmiten se joka tuli töihin pahalla tuulella ja heitti ilkeitä kommentteja muille, mutta ei koskaan itse tätä huomannut.

Lopulta tämä ihminen hankkiutui ihan sairaseläkkeelle, kun oikeasti kuvitteli että hän on se uhri tässä jota jatkuvasti kiusataan.

En tietenkään vähättele ap:ta tai muita kiusattuja, mutta halusin tuoda tällaisenkin tapauksen esille.

"Enpä vähättele kiusattuja mutta vähättelen kuitenkin."

Eli sinun mielestäsi oli oikein, että tämä kyseinen henkilö sai itse kiukutella työkavereilleen ja asiakkailleen, mutta vain koska päätti itse hakeutua sairaseläkkeelle niin hän on ainoastaan se uhri? Kävikö mielessä ollenkaan, että tämäkin ihminen teki omalla käytöksellään kiusaa muille kuten mm. minulle kommentoimalla minun ulkonäkönäni, painoani sekä syömisiäni?

Olen täällä kommentoinut kiusattujen puolesta, enkä alennu lapselliseen työpaikkakiusaamiseen missään tapauksessa, mutta haluat leimata minut vain koska toin tällaisen tapauksen esille.

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylän sairaala Nova myös kannattaa kiertää kaukaa. Joku siinä on, että nämä hierarkiset, vanhanaikaiset laitokset on ilmapiiriltään usein ihan kamalia.

Ainakin nuorisopsykka

Entä muut osastot?

Vierailija kirjoitti:

Traumaattisen kokemuksen ei tarvitse jatkua pitkään, että siitä jää aktiivisia traumoja. Eli sen puolesta, AP, ei tarvitse tuntea oloa huonoksi, että kun olen näin "heikko". Et ole.

Traumaattiset kokemukset vaativat aina kuntoutusta. Jos ei ole mahdollista mennä terapiaan tai juttelemaan psykalle, netti ja kirjasto ovat täynnä kirjallisuutta ja videoita, joista on apua. Niiden avulla olen itse terapioinut itseäni yli 20 vuotta jatkuneen traumaattisen elinjakson jälkeen. En usko, että kuntoudun koskaan kokonaan "normaaliksi", mutta voin huomattavasti paremmin kuin mitä voisin ilman tuota apua.

Lepo on kaikkein tärkeintä heti alkuun! Itse nukuin ensimmäisen rauhallisen vuoden käytännössä kokonaan, ja kesti 10 vuotta, ennen kuin aloin jaksaa suhteellisen normaalisti.

Onneksi oli korona, kun itse aloin saamaan flashbackeja. En pystynyt tekemään mitään, kun aivot puskivat muistoja.

Ap, en osaa tuoda uutta tähän ketjuun, mutta voimia ja tervehtymistä sinulle! Elämää ei kannata pilata kiusaamisen kohteena niin työssä kuin parisuhteessa. Koitahan pärjäillä ja hakea itsellesi keskusteluapua.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään työpaikan, suuren organisaation jossa lauma elämänkoululaisia on päässyt rellestää. Meno on sen mukaista ja käytöstavat.

Usein varsinkin aloilla, joissa ihmiset eivät ole kunnolla koulutettuja näitä häiriköitä ja kiusaajia esiintyy paljon. Aivan kuten koulumaailmassa.

Ei ne kympintytöt ketään kiusaa.

Ole siis ap ylpeä itsestäsi, kuulostaa että olet ollut jollaintavalla uhka kiusaajillesi.

Mä haluan nähdä sen, kun nämä tuhoavat itsensä ja työpaikkansa.

Minun kohdallani kiusaaminen on ollut sitä että puhutaan pahaa, keksitään pilkkaavia nimiä, virheisiin töissä tartutaan ja nostetaan esille, eristetään porukasta sekä pidetään mykkäkoulua. En ole välittänyt, vaikka eihän se mukavalta tunnu.

Mulla sama tilanne, mutta olen kyllä ottanut askeleita elpymisessä.  On siis toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Minun kohdallani kiusaaminen on ollut sitä että puhutaan pahaa, keksitään pilkkaavia nimiä, virheisiin töissä tartutaan ja nostetaan esille, eristetään porukasta sekä pidetään mykkäkoulua. En ole välittänyt, vaikka eihän se mukavalta tunnu.

Vahva saa kyllä olla jos pystyy olemaan tuollaisen yläpuolella!

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ihminen joutuu työpaikka kiusatuksi.

Olen aina ihmetellyt sitä.

Itse olen syrjäänvetäytyvä ihminen töissä, en juuri osallistu keskusteluihin ja teen omat hommani kunnolla, ammattitaitoa löytyy.

Työpaikalla on totuttu siihen, että olen hiljainen ihminen, ei sitä kukaan kummeksu.

On asialliset välit kaikkiin muihin, mutta ei mitenkään läheiset.

En ole joutunut kiusatuksi ainoallakaan työpaikalla.

Aloitin eilen ma kesälomani, töihin menen taas heti juhannuksen jälkeen.

Voi olla, ettet ole sillä tavalla herkkä esimerkiksi reagoimaan siihen miten ihmiset puhuvat sinusta. Toisilla tätä herkkyyttä on enemmän. Olet onnekas, että voit olla tyynesti, silloinhan sitä pärjääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ihminen joutuu työpaikka kiusatuksi.

Olen aina ihmetellyt sitä.

Itse olen syrjäänvetäytyvä ihminen töissä, en juuri osallistu keskusteluihin ja teen omat hommani kunnolla, ammattitaitoa löytyy.

Työpaikalla on totuttu siihen, että olen hiljainen ihminen, ei sitä kukaan kummeksu.

On asialliset välit kaikkiin muihin, mutta ei mitenkään läheiset.

En ole joutunut kiusatuksi ainoallakaan työpaikalla.

Aloitin eilen ma kesälomani, töihin menen taas heti juhannuksen jälkeen.

Voi olla, ettet ole sillä tavalla herkkä esimerkiksi reagoimaan siihen miten ihmiset puhuvat sinusta. Toisilla tätä herkkyyttä on enemmän. Olet onnekas, että voit olla tyynesti, silloinhan sitä pärjääkin.

Itsellä ongelma on nimenomaan tuo herkkyys. Kohtelen aina kaikkia hyvin ja huomioin kaikki ihmiset, en tiedä mitä pitäisi tapahtua jotta pystyisin samaan kuin kiusaajat.

Minun kohdalla kiusaaminen oli työtehtävistä kieltäytymistä/vaikeuttamista, seläntakana pahan puhumista ja asioiden vääristelyä, kahvihuone hiljeni aina kun menin sinne, jopa ääntäni matkittiin ja kaikkeen suhtauduttiin negatiivisesti.

Kun puhuttelin henkilöltä asioista, vastaus oli aina sama - aina täällä on paha ollut kaikilla olla.

Tein positiivisia muutoksia, joiden ansiosta jopa palkat nousi, järjestin kaikille aina kaikki pyydetyt päivät vapaaksi ja tein vuorot vaikka itse. En saanut ikinä edes yhtä kiitosta, pelkkää sontaa niskaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Karenssi tulee, ja joudut niitä paikkoja hakemaan sitten niin kuin työkkäri määrää....

Työsuojelupiiriin olisit ollut yhteydessä, jos ei oman työpaikan työsuojelu toimi.

Todellisisa ongelmatilanteissa työsuojelupiirit ovat täysin kyvyttömiä ja haluttomia toimimaan. Ei riitä kyvyt, ei riitä halut, siis näperrellään jonninjoutavuuksia.

Tiedän mistä puhun.