Jos saisi valita, keisarileikkaus vai normisynnytys

Keisarileikkaus. Minulle on jo tehty yksi suunniteltu sektio ja tämä oli tosi hyvä kokemus, ei mtn valittamista. Ei kipuja oikeastaan missään vaiheessa, koska ekat päivät nämä pysyi kurissa särkylääkkeiden avulla ja pian pärjäsin jo ilman. Arpi on tosi siisti ja vain 4 kk jälkeen vaalentunut jo kivasti. Mahdollinen seuraava lapsi tulee ehdottomasti myös sektiolla.

Kolme sektiota, yksi kiireellinen ja kaksi suunniteltua, ja olen todella helpottunut ettei tarvinnut alatiesynnytystä kärsiä. Kokemukset oli pelkästään hyviä. Haavat parani hyvin ja toivuin nopeasti. Täysin ongelmattomasta alatiesynnytyksestä toipuu toki vielä nopeammin, mutta paljon on tuttavapiirissä ollut repeämiä ja episiotomiahaavan infektioita, ja nämä on olleet paljon kipeämpiä kuin minun sektiohaavani ikinä.

Sain valita perätarjonnan takia ja valitsin alatien. Lääkärit suosittelivat hyvin selkeästi alatiesynnytystä, mutta mitään painostusta en kokenut. Ihan itse sai ja piti valita. Kivuliasta oli, mutta auki leikkaaminen tuntuu edelleen huonommalta vaihtoehdolta: iho, lihaksia, mitä kaikkea siellä onkaan.

Tärkeää oli myös se, että uskon alatiesynnytyksen todennäköisesti edistävän syntyneen lapsen terveyttä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alatiesynnytys on sekä äidille että vauvalle turvallisin, luonnollisin tapa synnyttää, toipuminen on nopeampaa ja komplikaatioriski pienempi.

Jos pelkäätte synnytystä, keskustelkaa peloistanne ammattilaisten kanssa.

Oletko niitä äitejä, joille toisten positiiviset sektiokokemukset on henkilökohtainen loukkaus? Suomessa suunniteltu sektio on kaikinpuolin turvallinen konsti synnyttää ja toipuminenkaan ei kauaa kestä.

Mä olisin halunnut synnyttää alakautta, mutta synnytys ei vain käynnistynyt. Lapsi syntyi elävänä sektion ansiosta ja itse toivuin nopeasti. Toisen lapsen kohdalla sektio päätös (lääkärin tekemä) oli helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Alatiesynnytys. Kaksi sektiota takana enkä ikinä valitsisi sektiota vapaaehtoisesti.

Ei se itse leikkaus tai siitä toipuminen (molemmista nopea) vaan se, kun vauva viedään pois luota. Näät vauvan nopeasti heräämössä ja seuraavan kerran usean tunnin päästä osastolla. Joudut soittamaan kelloa että saat vauvan rinnalle ja siitä pois ennenkuin annetaan lupa nousta.

Normaalisti sujuneessa alatiesynnytyksessä vauva nostetaan rinnalle ja häntä saa ihailla rauhassa.

Mitä?? Vuonna 2017 vauva oli isänsä kanssa noin tunnin kun minua ommeltiin kasaan. Vuonna 2019 vauva makasi rinnallani kun minut ommeltiin ja perheenä siirryttiin valvontahuoneeseen tunniksi ja sen jälkeen osastolle. Sain nousta pystyyn, käydä vessassa yms 5 h leikkauksesta. Nykyisin jos vauva voi hyvin häntä ei viedä pois äidiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluais arpea mahaani

Mieluummin otan arven mahaani kuin tuhoutuneet sukuelimet.

Toisilla on jo ennen synnytystä messuhalli ja isot roikkuvat häpyhuulet

Samoin kuin viivapillu, sekin säilyy raskauden ja synnytyksen jälkeen.

Ihanteellinen ois helpo ja mahdollisimman kivuton ja nopea, alatiesynnytys.

Vierailija kirjoitti:

Keisarileikkaus. Minulle on jo tehty yksi suunniteltu sektio ja tämä oli tosi hyvä kokemus, ei mtn valittamista. Ei kipuja oikeastaan missään vaiheessa, koska ekat päivät nämä pysyi kurissa särkylääkkeiden avulla ja pian pärjäsin jo ilman. Arpi on tosi siisti ja vain 4 kk jälkeen vaalentunut jo kivasti. Mahdollinen seuraava lapsi tulee ehdottomasti myös sektiolla.

Kai ymmärrät että kohtu ei kestä kovin montaa raskautta, jos sektio on ollut aina synnytystapa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä valitsisin ehdottomasti sektion. Toki 5 vuotta sitten olin lähes varma, että pysyn lapsettomana, mutta lähempänä 3-kymppiä mielikin on alkanut muuttua.

Alatie synnytys kuulostaa vain kokonaisuudessaan niin hirveältä, että mieluummin menen leikkaukseen kuin ottaisin riskiä, että jotain menee pieleen. Ja tämä vain ystävien/tv:stä nähtyjen (onnistuneiden) synnytysten perusteella, en edes halua kuulla epäonnistuneista alatiesynnytyksistä.

Voi olla, että mieli muuttuu jos joskus olen raskaana, mutta nämä ovat tämän hetken ajatuksia.

Isommat riskit sektion on mennä pieleen, kannattaa tutustua aiheeseen kunnolla. Tälläisillä palstoilla ne muutamat mammat joilla sektio on onnistunut vannoo sen nimeen...

Alatiesynnytys ehdottomasti. Pelkään kaikkia leikkauksia. Kaksi helpohkoa (toinen kylläkin h*lvetin kivulias) synnytystä takana.

Mieti vähän kauemmin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio pitäisi sallia vain terveyssyistä.

Koska alatiesynnytys on mielestäsi naisen armeija? Koska sektion kieltäminen alentaisi niiiin korkeaa syntyvyyttä? Koska repesit synnytyksessä ja haluat, että kukaan ei saa päästä helpolla?

Koska yhteiskunnan ei tule kustantaa kalliita toimenpiteitä vain siksi että joku haluaa, jos sille ei ole lääketieteellistä perustetta.

Minulla on takana kaksi helppoa alatiesynnytystä josta ei ole jäänyt edes naarmua alapäähän, joten ei ole siitä kiinni...

Tutkimuksissa on todettu, että sektioita vaativat kärsivät useammin erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Eikö kannattaisi hoitaa ne kuntoon ennen lapsen hankintaa?

Miten hoidetaan kuntoon esim. r a i s k a u k s e n ja törkeän pahoinpitelyn aiheuttama traumaperäinen stressihäiriö? Joo, terapia, joo lääkkeet, mutta eipä se sillä poistu.

Ja joo nyt joku tulee sanomaan, että sitten ei saa hankkia lasta. No Entäs jos se lapsi vaan tulee ilman "hankkimista", ehkäisystä huolimatta? Ja sitten se tosiasia, että unettomuus, stressi, pelkotilat ja jatkuva varuillaan olo ei häiritse lasta mitenkään. Sitä kylläkin, joka niitä kokee. Ja kysymys on näissä tapauksissa usein ihan siitä, että psyyke on jo niin vaurioitunut, ettei enää kestäisi uutta traumaa, mikä alapääsynnytyksessä on ihan varteenotettava riski. Paljon suurempi kuin sektioissa, vaikka leikkaushaava voikin kiristää myöhemmin, se tuskin ketään traumatisoi.

Ja itsellä ainakin oli pelko, että jos traumatisoidun uudestaan, ei pystytä enää edes puhumaan mistään vanhemmuudesta vaan se on sitten totaaliromahdus sairaalaan loppuiäksi. Ja joo, kierukka petti, minkä teet.

Kyllä näissä kannattaa aina miettiä myös aborttia. Raskaus, synnytys, hormoonit ajaa terveenkin äidin joskus hulluuden partaalle...

Nykyään on ihan järkyttävää huomata miten vääristynyt ajatus naisilla on alatiesynnytyksestä. Ekalla neuvolakäynnillä aletaan puhua suunnitellusta sektiosta ja faktat alatiesynnytyksen eduista kaikuu kuuroille korville. Mielummin mennään leikkaukseen kuin käytetään omaa kroppaa.

3. asteen repeämän kokemana tekisin mitä tahansa, että voisin palata ajassa taaksepäin ja vaatia sektion. Toipuminen kesti kaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

3 synnyttänyt elävänä, yksi kuoli alatiesynnytyksessä hapenpuutteeseen. Olisi keisarilla ollut elossa.

Tuo on hoitovirhe. Kannattaa tehdä valotus asiasta.

Normi tietysti.

Ensinnäkin termit kuntoon: 

Keisarinleikkaus -> sektio

Normaali synnytys -> alatiesynnytys

Molemmat koettu, ensimmäinen synnytys päättyi kiireelliseen sektioon ja toinen käynnistettiin lapsivesien mentyä. Molemma olivat kaameita kokemuksia ja kun mietin nyt niistä toipumista ja aiheutuneita lopullisia seuraamuksia, niin valitsisin suunnitellun sektion.

Sektiohaava ei näy enää juurikaan ja muutenkin jää pikkuhousujen/uikkareinen alle piiloon. Alatiesynnyksestä seuranneet episitomiaarvet sekä rektoseele aiheuttavat ongelmia koko loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluais arpea mahaani

Mieluummin otan arven mahaani kuin tuhoutuneet sukuelimet.

Olethan trolli, ei kai noin tyhmiä naisia ole olemassa? :D

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin termit kuntoon: 

Keisarinleikkaus -> sektio

Normaali synnytys -> alatiesynnytys

...

Pilkunnussija

Turha aihe kinastella. Minuakaan ei varmaan olisi ilman sektiota. Mummoni ensimmäinen lapsi kuoli ja toinen lapsi eli äitini syntyi kiireellisellä sektiolla. Isäni on taas syntynyt saunassa. Itselläni on kolme lasta, jotka kaikki ovat syntyneet alateitse sairaalassa. Hienoa että Suomessa voi synnyttää turvallisesti kummallakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

3. asteen repeämän kokemana tekisin mitä tahansa, että voisin palata ajassa taaksepäin ja vaatia sektion. Toipuminen kesti kaksi vuotta.

Tmmärrettävästi, koska kuulut tuohon 0,6% joukkoon.