Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Äitini menehtyi alle 50-vuotiaana. Isäpuoleni meni vielä uusiin naimisiin ja sai vielä lapsenkin, muutama vuosi äitini kuoleman jälkeen. Isäpuoleni sanoi koko ajan että maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä. Samaan aikaan isäpuoleni osti ison omakotitalon uudelle perheelleen, oli kaksi uutta autoa jne. No tätä maksupäivää ei vaan tuntunut tulevan, joten tein rikosilmoituksen isäpuolestani. Asia eteni käräjille ja isäpuoleni sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Olimme iltapäivälehtien sivuilla, koska summa oli isohko. Rahoja en kuitenkaan edelleenkään saanut, joten pistin asian ulosottoon. Ulosotosta sain kyllä sitten rahaa kuukausittain. Isäpuoleni lähetteli minulle viestejä kuinka ei voi ymmärtää miten kylmä ja sydämetön olen kun olen asian ulosottoon laittanut ja hänellä ei ole nyt rahaa edes vaatteisiin ja minkälaiseen tilanteeseen minä olen hänet laittanut ja käski heti ottaa ulosoton pois. Että hän kyllä maksaa sitten minulle kuukausittain 250 niin kauan kunnes olen tyytyväinen. Summa jonka sain uo oli yleensä isompi kuin tuo, että sikäli huonoa diiliä yritti kaupata varsinkin on tuomittu törkeästä kavalluksesta. Itse olin yh tuolloin, enkä omistanut edes autoa. Vielä viime metreillä sain näitä haukkumisviestejä ja vaateita vetää uo pois. Järkytyin niin paljon että menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta. Loppujen lopuksi sain sitten koko puuttuvan summan ulosoton kautta. Isäpuoleni tiesi varmaan että on saamassa jostain rahaa, ja uo nappasee siitä siivun pois, siksi lähetteli noita painostusviestejä. Kalliiksi tämä tuli isäpuolelleni, koska sain summan loppujen lopuksi melkein kaksinkertaisena. Nyt asia on loppuunkäsitelty emmekä ole puolin eikä toisin enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi alle 50-vuotiaana. Isäpuoleni meni vielä uusiin naimisiin ja sai vielä lapsenkin, muutama vuosi äitini kuoleman jälkeen. Isäpuoleni sanoi koko ajan että maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä. Samaan aikaan isäpuoleni osti ison omakotitalon uudelle perheelleen, oli kaksi uutta autoa jne. No tätä maksupäivää ei vaan tuntunut tulevan, joten tein rikosilmoituksen isäpuolestani. Asia eteni käräjille ja isäpuoleni sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Olimme iltapäivälehtien sivuilla, koska summa oli isohko. Rahoja en kuitenkaan edelleenkään saanut, joten pistin asian ulosottoon. Ulosotosta sain kyllä sitten rahaa kuukausittain. Isäpuoleni lähetteli minulle viestejä kuinka ei voi ymmärtää miten kylmä ja sydämetön olen kun olen asian ulosottoon laittanut ja hänellä ei ole nyt rahaa edes vaatteisiin ja minkälaiseen tilanteeseen minä olen hänet laittanut ja käski heti ottaa ulosoton pois. Että hän kyllä maksaa sitten minulle kuukausittain 250 niin kauan kunnes olen tyytyväinen. Summa jonka sain uo oli yleensä isompi kuin tuo, että sikäli huonoa diiliä yritti kaupata varsinkin on tuomittu törkeästä kavalluksesta. Itse olin yh tuolloin, enkä omistanut edes autoa. Vielä viime metreillä sain näitä haukkumisviestejä ja vaateita vetää uo pois. Järkytyin niin paljon että menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta. Loppujen lopuksi sain sitten koko puuttuvan summan ulosoton kautta. Isäpuoleni tiesi varmaan että on saamassa jostain rahaa, ja uo nappasee siitä siivun pois, siksi lähetteli noita painostusviestejä. Kalliiksi tämä tuli isäpuolelleni, koska sain summan loppujen lopuksi melkein kaksinkertaisena. Nyt asia on loppuunkäsitelty emmekä ole puolin eikä toisin enää tekemisissä.
Höpsön pöpsöä sun tarinanasi.
Mitä muka isäpuoli yleensä peri vaimoltaltaan?
Ei puolisi peri mitään, ellei ole tehty testamenttia.
Lapset perivät aina vanhempmansa.
Ainoa mistä isäpuoles sai rahaa tuossa tapauksessa, on kuoleman jälkeen tehtävä tehtävä ositus, mikäli äitisi oli varakkaampi kuin isäpuolesi, hän jäämistöstään maksettiin isäpuolelle tasinkoa.
Jos olit jo silloin aikuinen ihminen, niin tottahan sait äitisi jättämän perinnön haltuusi heti.
Sehän oli sinun omaisuuttasi, ei isäpuolesi omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Mitä sinä oikein höpötät?
Ne tallelokerot ovat pankissa vuokrattavia. Niistä pitää maksaa tietty summa vuositattain, jotain parisataa ainakin.
Ei pankki edes tiedä, mitä ihmiset niissä tallelokeroissa säilyttävät.
Pankilla on niihin vain yksi avain, se päälokeron avaamisavain.
Ja se varsinaisen laatikon avain, joka on siellä pankkilokerossa, niin sen avain on vain pankkilokeron vuokraajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi alle 50-vuotiaana. Isäpuoleni meni vielä uusiin naimisiin ja sai vielä lapsenkin, muutama vuosi äitini kuoleman jälkeen. Isäpuoleni sanoi koko ajan että maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä. Samaan aikaan isäpuoleni osti ison omakotitalon uudelle perheelleen, oli kaksi uutta autoa jne. No tätä maksupäivää ei vaan tuntunut tulevan, joten tein rikosilmoituksen isäpuolestani. Asia eteni käräjille ja isäpuoleni sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Olimme iltapäivälehtien sivuilla, koska summa oli isohko. Rahoja en kuitenkaan edelleenkään saanut, joten pistin asian ulosottoon. Ulosotosta sain kyllä sitten rahaa kuukausittain. Isäpuoleni lähetteli minulle viestejä kuinka ei voi ymmärtää miten kylmä ja sydämetön olen kun olen asian ulosottoon laittanut ja hänellä ei ole nyt rahaa edes vaatteisiin ja minkälaiseen tilanteeseen minä olen hänet laittanut ja käski heti ottaa ulosoton pois. Että hän kyllä maksaa sitten minulle kuukausittain 250 niin kauan kunnes olen tyytyväinen. Summa jonka sain uo oli yleensä isompi kuin tuo, että sikäli huonoa diiliä yritti kaupata varsinkin on tuomittu törkeästä kavalluksesta. Itse olin yh tuolloin, enkä omistanut edes autoa. Vielä viime metreillä sain näitä haukkumisviestejä ja vaateita vetää uo pois. Järkytyin niin paljon että menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta. Loppujen lopuksi sain sitten koko puuttuvan summan ulosoton kautta. Isäpuoleni tiesi varmaan että on saamassa jostain rahaa, ja uo nappasee siitä siivun pois, siksi lähetteli noita painostusviestejä. Kalliiksi tämä tuli isäpuolelleni, koska sain summan loppujen lopuksi melkein kaksinkertaisena. Nyt asia on loppuunkäsitelty emmekä ole puolin eikä toisin enää tekemisissä.
Höpsön pöpsöä sun tarinanasi.
Mitä muka isäpuoli yleensä peri vaimoltaltaan?
Ei puolisi peri mitään, ellei ole tehty testamenttia.
Lapset perivät aina vanhempmansa.
Ainoa mistä isäpuoles sai rahaa tuossa tapauksessa, on kuoleman jälkeen tehtävä tehtävä ositus, mikäli äitisi oli varakkaampi kuin isäpuolesi, hän jäämistöstään maksettiin isäpuolelle tasinkoa.
Jos olit jo silloin aikuinen ihminen, niin tottahan sait äitisi jättämän perinnön haltuusi heti.
Sehän oli sinun omaisuuttasi, ei isäpuolesi omaisuutta.
Tuossa oli ilmeisesti niin ositus kuin perinnönjako tekemättä ja kaikki omaisuus jakamattoman kuolinpesän (johon isäpuolikin eli vainajan leski kuului) omistuksessa. Ja isäpuoli käytti sitten kuolinpesän omaisuutta niin kuin tahtoi.
Joku tulee varmaan seuraavaksi sanomaan, että tämä ei ole mahdollista, jos kuolinpesä on jakamaton, vaan jokaiseen toimintaan tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus. Ennen pankit eivät ole olleet niin tarkkoja. Minunkin äitini osti 1990-luvulla itselleen kaksi asuntoa osin isäni jakamattoman kuolinpesän rahoilla ilman, että meiltä lapsilta kysyttiin yhtään mitään. En sinänsä tunne kokeneeni tässä mitään vääryyttä, mutta näin jälkikäteen kyllä ihmetyttää se, kuinka pankki antoi äitini ostaa kuolinpesän rahoilla asuntoja pelkästään omiin nimiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan. Palstalla nähtyjä esimerkkejä ovat muun muassa sellainen jossa yksi lapsista on saanut testamentissa suurimman osan perinnöstä ja muiden sisarusten uhattua välien menemisellä testamentti on kohdannut lopun ja omaisuus jaettu kaikkien kesken tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi alle 50-vuotiaana. Isäpuoleni meni vielä uusiin naimisiin ja sai vielä lapsenkin, muutama vuosi äitini kuoleman jälkeen. Isäpuoleni sanoi koko ajan että maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä. Samaan aikaan isäpuoleni osti ison omakotitalon uudelle perheelleen, oli kaksi uutta autoa jne. No tätä maksupäivää ei vaan tuntunut tulevan, joten tein rikosilmoituksen isäpuolestani. Asia eteni käräjille ja isäpuoleni sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Olimme iltapäivälehtien sivuilla, koska summa oli isohko. Rahoja en kuitenkaan edelleenkään saanut, joten pistin asian ulosottoon. Ulosotosta sain kyllä sitten rahaa kuukausittain. Isäpuoleni lähetteli minulle viestejä kuinka ei voi ymmärtää miten kylmä ja sydämetön olen kun olen asian ulosottoon laittanut ja hänellä ei ole nyt rahaa edes vaatteisiin ja minkälaiseen tilanteeseen minä olen hänet laittanut ja käski heti ottaa ulosoton pois. Että hän kyllä maksaa sitten minulle kuukausittain 250 niin kauan kunnes olen tyytyväinen. Summa jonka sain uo oli yleensä isompi kuin tuo, että sikäli huonoa diiliä yritti kaupata varsinkin on tuomittu törkeästä kavalluksesta. Itse olin yh tuolloin, enkä omistanut edes autoa. Vielä viime metreillä sain näitä haukkumisviestejä ja vaateita vetää uo pois. Järkytyin niin paljon että menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta. Loppujen lopuksi sain sitten koko puuttuvan summan ulosoton kautta. Isäpuoleni tiesi varmaan että on saamassa jostain rahaa, ja uo nappasee siitä siivun pois, siksi lähetteli noita painostusviestejä. Kalliiksi tämä tuli isäpuolelleni, koska sain summan loppujen lopuksi melkein kaksinkertaisena. Nyt asia on loppuunkäsitelty emmekä ole puolin eikä toisin enää tekemisissä.
Höpsön pöpsöä sun tarinanasi.
Mitä muka isäpuoli yleensä peri vaimoltaltaan?
Ei puolisi peri mitään, ellei ole tehty testamenttia.
Lapset perivät aina vanhempmansa.
Ainoa mistä isäpuoles sai rahaa tuossa tapauksessa, on kuoleman jälkeen tehtävä tehtävä ositus, mikäli äitisi oli varakkaampi kuin isäpuolesi, hän jäämistöstään maksettiin isäpuolelle tasinkoa.
Jos olit jo silloin aikuinen ihminen, niin tottahan sait äitisi jättämän perinnön haltuusi heti.
Sehän oli sinun omaisuuttasi, ei isäpuolesi omaisuutta.
Tuossa oli ilmeisesti niin ositus kuin perinnönjako tekemättä ja kaikki omaisuus jakamattoman kuolinpesän (johon isäpuolikin eli vainajan leski kuului) omistuksessa. Ja isäpuoli käytti sitten kuolinpesän omaisuutta niin kuin tahtoi.
Joku tulee varmaan seuraavaksi sanomaan, että tämä ei ole mahdollista, jos kuolinpesä on jakamaton, vaan jokaiseen toimintaan tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus. Ennen pankit eivät ole olleet niin tarkkoja. Minunkin äitini osti 1990-luvulla itselleen kaksi asuntoa osin isäni jakamattoman kuolinpesän rahoilla ilman, että meiltä lapsilta kysyttiin yhtään mitään. En sinänsä tunne kokeneeni tässä mitään vääryyttä, mutta näin jälkikäteen kyllä ihmetyttää se, kuinka pankki antoi äitini ostaa kuolinpesän rahoilla asuntoja pelkästään omiin nimiinsä.
Kyllä kaikki ositukset ja kaikki tehtiin niinkuin kuuluu. Isäpuoleni hoiti asioita ja hän ei vaan maksanut minulle kuuluvaa osuutta. Hän vaan jätti sen maksamatta. Olin tosi nuori silloin, vaikkakin täysi-ikäinen. Luotin isäpuoleeni mikä oli virhe. Olihan hän ollut isäni lähes koko elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisääni hoiti kovasti hänen vanhimman siskonsa tyttären tytärpuoli. Odotti saavansa perinnön. Meni kuitenkin rintaperillisille (lapsille ja kuolleiden lasten lapsille). Kaavan mukaan (ei testamenttia). Asiallisesti. Annettiin hänelle kyllä eräs historiallisesti arvokas isoisän muistoesine. Suuttui. Olemme kuulema ryövänneet perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Isoisääni hoiti kovasti hänen vanhimman siskonsa tyttären tytärpuoli. Odotti saavansa perinnön. Meni kuitenkin rintaperillisille (lapsille ja kuolleiden lasten lapsille). Kaavan mukaan (ei testamenttia). Asiallisesti. Annettiin hänelle kyllä eräs historiallisesti arvokas isoisän muistoesine. Suuttui. Olemme kuulema ryövänneet perinnön.
Teidän olisi kuulunut maksaa hänelle oikea rahallinen korvaus työstään, eikä mitään esineitä.
Miksi ette itse hoitaneet isoisäänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti, joka myi perheen kodin maksaakseen kullankaivajansa, joka ei asu edes Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisääni hoiti kovasti hänen vanhimman siskonsa tyttären tytärpuoli. Odotti saavansa perinnön. Meni kuitenkin rintaperillisille (lapsille ja kuolleiden lasten lapsille). Kaavan mukaan (ei testamenttia). Asiallisesti. Annettiin hänelle kyllä eräs historiallisesti arvokas isoisän muistoesine. Suuttui. Olemme kuulema ryövänneet perinnön.
Teidän olisi kuulunut maksaa hänelle oikea rahallinen korvaus työstään, eikä mitään esineitä.
Miksi ette itse hoitaneet isoisäänne?
Isoisämme ei ollut hoidon tarpeessa. Myös isoisä oli sitä mieltä. Oli ikäisekseen hyvin pärjäävä. Me perilliset asuttiin lähietäisyydellä ja pidettiin yhteyttä. Siskon tyttären tytärpuoli (joka ei ollut perillinen) ilmestyi kuvioihin muutama vuosi ennen isoisän kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi alle 50-vuotiaana. Isäpuoleni meni vielä uusiin naimisiin ja sai vielä lapsenkin, muutama vuosi äitini kuoleman jälkeen. Isäpuoleni sanoi koko ajan että maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä. Samaan aikaan isäpuoleni osti ison omakotitalon uudelle perheelleen, oli kaksi uutta autoa jne. No tätä maksupäivää ei vaan tuntunut tulevan, joten tein rikosilmoituksen isäpuolestani. Asia eteni käräjille ja isäpuoleni sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Olimme iltapäivälehtien sivuilla, koska summa oli isohko. Rahoja en kuitenkaan edelleenkään saanut, joten pistin asian ulosottoon. Ulosotosta sain kyllä sitten rahaa kuukausittain. Isäpuoleni lähetteli minulle viestejä kuinka ei voi ymmärtää miten kylmä ja sydämetön olen kun olen asian ulosottoon laittanut ja hänellä ei ole nyt rahaa edes vaatteisiin ja minkälaiseen tilanteeseen minä olen hänet laittanut ja käski heti ottaa ulosoton pois. Että hän kyllä maksaa sitten minulle kuukausittain 250 niin kauan kunnes olen tyytyväinen. Summa jonka sain uo oli yleensä isompi kuin tuo, että sikäli huonoa diiliä yritti kaupata varsinkin on tuomittu törkeästä kavalluksesta. Itse olin yh tuolloin, enkä omistanut edes autoa. Vielä viime metreillä sain näitä haukkumisviestejä ja vaateita vetää uo pois. Järkytyin niin paljon että menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta. Loppujen lopuksi sain sitten koko puuttuvan summan ulosoton kautta. Isäpuoleni tiesi varmaan että on saamassa jostain rahaa, ja uo nappasee siitä siivun pois, siksi lähetteli noita painostusviestejä. Kalliiksi tämä tuli isäpuolelleni, koska sain summan loppujen lopuksi melkein kaksinkertaisena. Nyt asia on loppuunkäsitelty emmekä ole puolin eikä toisin enää tekemisissä.
Höpsön pöpsöä sun tarinanasi.
Mitä muka isäpuoli yleensä peri vaimoltaltaan?
Ei puolisi peri mitään, ellei ole tehty testamenttia.
Lapset perivät aina vanhempmansa.
Ainoa mistä isäpuoles sai rahaa tuossa tapauksessa, on kuoleman jälkeen tehtävä tehtävä ositus, mikäli äitisi oli varakkaampi kuin isäpuolesi, hän jäämistöstään maksettiin isäpuolelle tasinkoa.
Jos olit jo silloin aikuinen ihminen, niin tottahan sait äitisi jättämän perinnön haltuusi heti.
Sehän oli sinun omaisuuttasi, ei isäpuolesi omaisuutta.
Sisälukutaito hoi.....ei kannata kommentoida, jos ei osaa lukemastaan päätellä edes mitä tarkoittaa kavallus.
Isäpuoli tuomittiin törkeästä kavalluksesta. Mikä tarkoittaa että kuolinpesän omaisuutta on ilmeisesti yhteisellä päätöksellä myyty antamalla isäpuolelle valtakirja myyntiä varten "maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä" ja myynnistä saadut rahat on laitettu kuolinpesän tilille, jonka hoitajana isäpuoli on ollut, mutta osakkaille ei ole maksettukaan heille kuuluvaa osuutta, vaan isäpuoli käänsi myyntirahat suoraan omaan taskuunsa.
Ihan täysin mahdollista eikä mikään höpötarina. Riskinä perinnönjaossa on kuolinpesän tilinhoitajan rehellisyys. Mummoni kuoli, jäi tila, isäni oli kuollut jo aiemmin. Annoimme tädille valtakirjan myyntiä varten. Tila myytiin ja tätini oli tilinhoitajana. Minä sain oman osani isänperinnöstäni, tätini oli kuolinpesän hoitajana ja jakoi rahat kaikille. Mutta jos tädissä olisi ollut vilunki-Veeran vikaa, hän olisi helposti voinut kääräistä rahat omaan taskuun ja käräjille olisi menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä näitä, jotka perustelevat oikeuttaan isompaan perintöön sillä, että "olen ollut paljon enemmän mummoon yhteydessä, järjestin hoivakotipaikan ja kaikki..."
Kyse on valinnoista. Meilläkin lähellä mummoa asuva siskoni on enemmän arjessa apuna siellä, itse täältä 500 kilometrin päästä pystyn vähemmän siivousapuun ja kauppa-apuun osallistumaan. Katson kuitenkin olevani ihan yhtä oikeutettu perintöön sitten aikanaan kuin siskoni, joka on tehnyt valinnan jäädä kotiseudulle asumaan ja auttaa mummoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi alle 50-vuotiaana. Isäpuoleni meni vielä uusiin naimisiin ja sai vielä lapsenkin, muutama vuosi äitini kuoleman jälkeen. Isäpuoleni sanoi koko ajan että maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä. Samaan aikaan isäpuoleni osti ison omakotitalon uudelle perheelleen, oli kaksi uutta autoa jne. No tätä maksupäivää ei vaan tuntunut tulevan, joten tein rikosilmoituksen isäpuolestani. Asia eteni käräjille ja isäpuoleni sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Olimme iltapäivälehtien sivuilla, koska summa oli isohko. Rahoja en kuitenkaan edelleenkään saanut, joten pistin asian ulosottoon. Ulosotosta sain kyllä sitten rahaa kuukausittain. Isäpuoleni lähetteli minulle viestejä kuinka ei voi ymmärtää miten kylmä ja sydämetön olen kun olen asian ulosottoon laittanut ja hänellä ei ole nyt rahaa edes vaatteisiin ja minkälaiseen tilanteeseen minä olen hänet laittanut ja käski heti ottaa ulosoton pois. Että hän kyllä maksaa sitten minulle kuukausittain 250 niin kauan kunnes olen tyytyväinen. Summa jonka sain uo oli yleensä isompi kuin tuo, että sikäli huonoa diiliä yritti kaupata varsinkin on tuomittu törkeästä kavalluksesta. Itse olin yh tuolloin, enkä omistanut edes autoa. Vielä viime metreillä sain näitä haukkumisviestejä ja vaateita vetää uo pois. Järkytyin niin paljon että menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta. Loppujen lopuksi sain sitten koko puuttuvan summan ulosoton kautta. Isäpuoleni tiesi varmaan että on saamassa jostain rahaa, ja uo nappasee siitä siivun pois, siksi lähetteli noita painostusviestejä. Kalliiksi tämä tuli isäpuolelleni, koska sain summan loppujen lopuksi melkein kaksinkertaisena. Nyt asia on loppuunkäsitelty emmekä ole puolin eikä toisin enää tekemisissä.
Höpsön pöpsöä sun tarinanasi.
Mitä muka isäpuoli yleensä peri vaimoltaltaan?
Ei puolisi peri mitään, ellei ole tehty testamenttia.
Lapset perivät aina vanhempmansa.
Ainoa mistä isäpuoles sai rahaa tuossa tapauksessa, on kuoleman jälkeen tehtävä tehtävä ositus, mikäli äitisi oli varakkaampi kuin isäpuolesi, hän jäämistöstään maksettiin isäpuolelle tasinkoa.
Jos olit jo silloin aikuinen ihminen, niin tottahan sait äitisi jättämän perinnön haltuusi heti.
Sehän oli sinun omaisuuttasi, ei isäpuolesi omaisuutta.
Sisälukutaito hoi.....ei kannata kommentoida, jos ei osaa lukemastaan päätellä edes mitä tarkoittaa kavallus.
Isäpuoli tuomittiin törkeästä kavalluksesta. Mikä tarkoittaa että kuolinpesän omaisuutta on ilmeisesti yhteisellä päätöksellä myyty antamalla isäpuolelle valtakirja myyntiä varten "maksaa kohta, kun kaikki omaisuus on realisoitu, osuuteni perinnöstä" ja myynnistä saadut rahat on laitettu kuolinpesän tilille, jonka hoitajana isäpuoli on ollut, mutta osakkaille ei ole maksettukaan heille kuuluvaa osuutta, vaan isäpuoli käänsi myyntirahat suoraan omaan taskuunsa.
Ihan täysin mahdollista eikä mikään höpötarina. Riskinä perinnönjaossa on kuolinpesän tilinhoitajan rehellisyys. Mummoni kuoli, jäi tila, isäni oli kuollut jo aiemmin. Annoimme tädille valtakirjan myyntiä varten. Tila myytiin ja tätini oli tilinhoitajana. Minä sain oman osani isänperinnöstäni, tätini oli kuolinpesän hoitajana ja jakoi rahat kaikille. Mutta jos tädissä olisi ollut vilunki-Veeran vikaa, hän olisi helposti voinut kääräistä rahat omaan taskuun ja käräjille olisi menty.
Juuri näin. Kiitos. Olen tuo jonka perinnön isäpuoli kavalsi.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näitä, jotka perustelevat oikeuttaan isompaan perintöön sillä, että "olen ollut paljon enemmän mummoon yhteydessä, järjestin hoivakotipaikan ja kaikki..."
Kyse on valinnoista. Meilläkin lähellä mummoa asuva siskoni on enemmän arjessa apuna siellä, itse täältä 500 kilometrin päästä pystyn vähemmän siivousapuun ja kauppa-apuun osallistumaan. Katson kuitenkin olevani ihan yhtä oikeutettu perintöön sitten aikanaan kuin siskoni, joka on tehnyt valinnan jäädä kotiseudulle asumaan ja auttaa mummoa.
Minä jäin kyllä kotiseudulle siksi, että rakastuin ja sain hyvän työpaikan kun. En siksi, että auttaisi vanhoja vanhempamme.
Siksi odotan, että kauempana asuva siskoni osallistuu ihan samalla määrällä auttamiseen. Sekin on oma valinta, että muuttaa kauas ja joutuu ajamaan 300 km aina viikonloppuisin auttamaan heitä.
Vinkuu kyllä, että enkö minä voisi, kun asun lähellä. En voi. Ihan samalla tavalla hänkin on vanhempiemme lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näitä, jotka perustelevat oikeuttaan isompaan perintöön sillä, että "olen ollut paljon enemmän mummoon yhteydessä, järjestin hoivakotipaikan ja kaikki..."
Kyse on valinnoista. Meilläkin lähellä mummoa asuva siskoni on enemmän arjessa apuna siellä, itse täältä 500 kilometrin päästä pystyn vähemmän siivousapuun ja kauppa-apuun osallistumaan. Katson kuitenkin olevani ihan yhtä oikeutettu perintöön sitten aikanaan kuin siskoni, joka on tehnyt valinnan jäädä kotiseudulle asumaan ja auttaa mummoa.
Minä jäin kyllä kotiseudulle siksi, että rakastuin ja sain hyvän työpaikan kun. En siksi, että auttaisi vanhoja vanhempamme.
Siksi odotan, että kauempana asuva siskoni osallistuu ihan samalla määrällä auttamiseen. Sekin on oma valinta, että muuttaa kauas ja joutuu ajamaan 300 km aina viikonloppuisin auttamaan heitä.
Vinkuu kyllä, että enkö minä voisi, kun asun lähellä. En voi. Ihan samalla tavalla hänkin on vanhempiemme lapsi
Yhtä lailla oli sinun valintasi jäädä kotiseudulle kuin sisarellasi muuttaa kauemmas. Melko kohtuutonta vaatia kauempana asuvaa osallistumaan yhtä paljon. Vaihtoehto on myös, ettet auta vanhempiasi, ethän sinä alunperinkään sinne lähelle heidän takia jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näitä, jotka perustelevat oikeuttaan isompaan perintöön sillä, että "olen ollut paljon enemmän mummoon yhteydessä, järjestin hoivakotipaikan ja kaikki..."
Kyse on valinnoista. Meilläkin lähellä mummoa asuva siskoni on enemmän arjessa apuna siellä, itse täältä 500 kilometrin päästä pystyn vähemmän siivousapuun ja kauppa-apuun osallistumaan. Katson kuitenkin olevani ihan yhtä oikeutettu perintöön sitten aikanaan kuin siskoni, joka on tehnyt valinnan jäädä kotiseudulle asumaan ja auttaa mummoa.
Myös testamentissa on kysymys valinnoista, jos mummo katsoo että häntä auttanut lapsi tai lapsenlapsi on oikeutettu isompaan siivuun perinnöstä kuin se joka on asunut kauempana ja ollut auttamatta niin se on siinä vaiheessa pulinat pois.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näitä, jotka perustelevat oikeuttaan isompaan perintöön sillä, että "olen ollut paljon enemmän mummoon yhteydessä, järjestin hoivakotipaikan ja kaikki..."
Kyse on valinnoista. Meilläkin lähellä mummoa asuva siskoni on enemmän arjessa apuna siellä, itse täältä 500 kilometrin päästä pystyn vähemmän siivousapuun ja kauppa-apuun osallistumaan. Katson kuitenkin olevani ihan yhtä oikeutettu perintöön sitten aikanaan kuin siskoni, joka on tehnyt valinnan jäädä kotiseudulle asumaan ja auttaa mummoa.
Ei kyse ole valinnoista. Tai ainakaan valinnat eivät liity perimiseen. Perintö menee lain mukaan ja joskus testamentinkin.
Olen huomannut että perinnönjako tuo ihmisistä pahimman (tai todellisimman) puolen esiin.