Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
En itse koe että olisin huolissani jäljelle jäävästä omaisuudesta itsestään , sitten kun henki lähtee.
Vaan toivon että siitä mitä jää jäljelle saisivat jotain iloa ja helpotusta elämään lapseni eivätkä jotkut muut.
Yritetään kyllä jo nyt eläessä antaa heille jotakin, mutta ei ihan kaikkea uskalla kun pitää pärjätä vanhana ( jos saa elää) kun ei tiedä mihin jamaan kotihoito yms menee. Että olisi vähän rahaa itse palkata jotain apua.
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua läheisilleen hyvää, edes lapsille. Heidän täytyy olla todella katkeria jostakin asiasta elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoltua kaksi sisaruksista oli sopineet että menevät taloon vähän "siivoamaan" eivätkä kertoneet kahdelle muulle mitään. Minä olin se toinen jolle ei kerrottu. Kun sitten myöhemmin pääsimme itse paikalle niin havaitsimme että kaikki arvokkaat tavarat viety kuten Teema-astiat ja kalliit taulut viety. Myös minun lapsena omistamia tavaroita oli viety ja annettu omalle puolisoille, kuten aika arvokas kello oli sisarukseni miehen ranteessa. että silleen..
-
Toimitko kuin lammas ja jätit asian silleen?
Kuten todettu, asioille ei voi tehdä mitään. Kaikki menee lain pykälien mukaan. Ketään ulkopuolista ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoltua kaksi sisaruksista oli sopineet että menevät taloon vähän "siivoamaan" eivätkä kertoneet kahdelle muulle mitään. Minä olin se toinen jolle ei kerrottu. Kun sitten myöhemmin pääsimme itse paikalle niin havaitsimme että kaikki arvokkaat tavarat viety kuten Teema-astiat ja kalliit taulut viety. Myös minun lapsena omistamia tavaroita oli viety ja annettu omalle puolisoille, kuten aika arvokas kello oli sisarukseni miehen ranteessa. että silleen..
-
Toimitko kuin lammas ja jätit asian silleen?
Kuten todettu, asioille ei voi tehdä mitään. Kaikki menee lain pykälien mukaan. Ketään ulkopuolista ei kiinnosta.
- - - - -
Nähdäkseni toimit kuten lammas toimisi.
-
"He voivat myös yksimielisesti valtuuttaa esimerkiksi yhden joukostaan hoitamaan pesänselvityksen kaikkien puolesta."
-Valtuutitko?
.
https://www.minilex.fi/a/vainajan-omaisuuden-selvitt%C3%A4minen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
En itse koe että olisin huolissani jäljelle jäävästä omaisuudesta itsestään , sitten kun henki lähtee.
Vaan toivon että siitä mitä jää jäljelle saisivat jotain iloa ja helpotusta elämään lapseni eivätkä jotkut muut.
Yritetään kyllä jo nyt eläessä antaa heille jotakin, mutta ei ihan kaikkea uskalla kun pitää pärjätä vanhana ( jos saa elää) kun ei tiedä mihin jamaan kotihoito yms menee. Että olisi vähän rahaa itse palkata jotain apua.En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua läheisilleen hyvää, edes lapsille. Heidän täytyy olla todella katkeria jostakin asiasta elämässään.
Totta kai suurin osa ihmisistä eläessään haluavat läheisilleen hyvää. Vainajana vaan ei sitten halua enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Toit tähän kuvioon kieltämättä tärkeän pointin joka on hankala ratkaista. Sanoisin kuitenkin sen että säilytti testamenttia missä hyvänsä niin on äärimmäisen tärkeää määrätä siinä että kuka panee testamentin toimeen. Nyt on tähänkin keskusteluun ilmestynyt hyviä esimerkkejä siitä että minkä vuoksi näin on hyvä tehdä. Esimerkiksi ettevät perilliset sovi että mummon tai papan tahto siitä että eniten auttanut saa isomman siivun sivuutetaan ja perintö jaetaan tasan.
Toimeenpanijamääräys on sen saaneelle juristille lähes avoin valtakirja tehdä rahaa ja keksiä laskutettavaa työtä niin paljon kuin suinkin kehtaa. Normaalisti pari tonnia maksavasta perunkirjoituksesta ja perinnönjaosta tulee helposti kymppitonnin edestä laskutettavaa työtä, kun toimeenpanija tekee kaiken mahdollisimman mutkallisesti. Yhden testamentin toimeenpanoa seuranneena en todellakaan kirjoittaisi omaan testamenttiini ko. määräystä ilman todella painavaa syytä.
Jos omaisuutta on oikeasti paljon eli satoja tuhansia tai miljoonia, eli sellaisia määriä joista voi syntyä riita vaikka olisi kuinka selkeä testamentti ei silloin kannata miettiä sitä että paljonko rahojen jakaminen maksaa. Juristi ei voi laillisesti tehdä mitään turhaa jakaessaan omaisuutta vaan kaikki menee ihan pykälien mukaan. Perinnönjaossa pitäisi aina olla sen suorittajana joku ulkopuolinen juuri siksi että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja mahdollisen testamentin mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja antakaa lakimiehen tarkistaa, että tehty testamentti on määrämuotoinen!
Mieheni ja hänen serkkunsa olivat perintäkaaren mukaiset mieheni kummitädin ainoat perijät. Serkku ei tädin elinaikana ollut missään tekemisissä hänen kanssaan - mutta luonnollisesti ilmaantui paikalle, kun tiesi, että on perinnönjaon hetki. Mieheni kummitäti oli vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin, josta puuttui todistajien allekirjoituksen yhteydestä päivämäärä - ja näin ei mieheni kummitädin viimeistä tahtoa voitu toteuttaa vaan mieheni serkku vei perinnöstä puolet. En tiedä miten kehtasi - itse olisin samassa tilanteessa ehdottomasti noudattanut tätini tahtoa.
Eikö perinnönjaon tärkein tavoite ole juuri vainajan tahdon noudattaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden kaverin isoisän luona vieraillessamme kaverin äiti suureen ääneen alkoi jakamaan isänsä omaisuutta kahvipöydässä:. "Sitten kun pappa kuolee, niin minä otan tuon ja..." Pappa istui monttu auki kuuntelemassa tyttärensä selostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja antakaa lakimiehen tarkistaa, että tehty testamentti on määrämuotoinen!
Mieheni ja hänen serkkunsa olivat perintäkaaren mukaiset mieheni kummitädin ainoat perijät. Serkku ei tädin elinaikana ollut missään tekemisissä hänen kanssaan - mutta luonnollisesti ilmaantui paikalle, kun tiesi, että on perinnönjaon hetki. Mieheni kummitäti oli vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin, josta puuttui todistajien allekirjoituksen yhteydestä päivämäärä - ja näin ei mieheni kummitädin viimeistä tahtoa voitu toteuttaa vaan mieheni serkku vei perinnöstä puolet. En tiedä miten kehtasi - itse olisin samassa tilanteessa ehdottomasti noudattanut tätini tahtoa.
Eikö perinnönjaon tärkein tavoite ole juuri vainajan tahdon noudattaminen?
Vain kun se sopii oikeuteen ja kohtuuteen.
Vainajan tahto voi olla myös lainvastainen.
Ex-puoliso 25 vuoden takaa ryhtyi vaatimaan (paperilla) tekemättä jäänyttä ositusta kuolinpesän kanssa. Omaisuutta eronhetkellä ei juuri ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Semmosta se on. Pitäiskö siirtyy sähköisiin järjestelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja antakaa lakimiehen tarkistaa, että tehty testamentti on määrämuotoinen!
Mieheni ja hänen serkkunsa olivat perintäkaaren mukaiset mieheni kummitädin ainoat perijät. Serkku ei tädin elinaikana ollut missään tekemisissä hänen kanssaan - mutta luonnollisesti ilmaantui paikalle, kun tiesi, että on perinnönjaon hetki. Mieheni kummitäti oli vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin, josta puuttui todistajien allekirjoituksen yhteydestä päivämäärä - ja näin ei mieheni kummitädin viimeistä tahtoa voitu toteuttaa vaan mieheni serkku vei perinnöstä puolet. En tiedä miten kehtasi - itse olisin samassa tilanteessa ehdottomasti noudattanut tätini tahtoa.
Eikö perinnönjaon tärkein tavoite ole juuri vainajan tahdon noudattaminen?
Vain kun se sopii oikeuteen ja kohtuuteen.
Vainajan tahto voi olla myös lainvastainen.
Nyt alkoi kiinnostaa. Kertoisitko enemmän kohtuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-puoliso 25 vuoden takaa ryhtyi vaatimaan (paperilla) tekemättä jäänyttä ositusta kuolinpesän kanssa. Omaisuutta eronhetkellä ei juuri ollut.
Ositus on aina tehtävä avioliiton päättyessä. Avioerossa voidaan yhdessä sopia vaikka niin että kumpikin pitää oman omaisuutensa mutta sopimus on ehdottomasti tehtävä kirjallisesti aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Lieneekö ajalla merkitystä sitten - aiemmin oltu löperömpiä.
Nykyään käsittääkseni pääsee vain luetteloimaan, kunnes perukirja on valmis jossa osakkuudet pesään varmistetaan.
"Pankki vaatii aina kuolinpesän osakkaalta valtakirjat kaikkien osakkaiden suostumuksesta, kun vainajan tililtä nostetaan rahaa tai kun halutaan myydä vainajan arvopapereita. Lisäksi suostumus vaaditaan aina, kun vainajan tallelokero tyhjennetään tai kun tarvitaan tietoja vainajan elinaikaisista pankkiasioista."
Yhteisen lokeron luulisi rinnastuvan yhteiseen tiliin, jota sitäkään ei pääse käyttämään.
Voi sitä kauhujen listaa, mitä olen joutunut oman sukuni kanssa käymään läpi perintöasioissa! Ihmisillä ei ole kyllä mitään häpyä! Yksikin puoliserkku, ei edes perillinen, meni kuolinpesän hallussa olevaan taloon, muka siivoamaan, ja keikkasi kaikki! Jätti vielä ovet auki, jotta loputkin voidaan tulla tuhoamaan. Sama yksilö otti toisella kertaa mummon koko irtaimiston itselleen, eikä kertonut heti, vasta kun jäi kiinni! Käytti kaikki kikat, ettei joutuisi luopumaan omaisuudesta. Valehteli, piilotteli, vähätteli, pilasi ja "pilasi" muka vahingossa, vaikka oli jo myynyt oikeasti eteenpäin! Ja vielä esitti ystävää naaman edessä! Olisi kiva ollut itsekin saada edes vilaukselta nähdä, että mitä jäämistössä oli, eikä vaan kuulla jälkikäteen, että aijaa, sekin sormus ja sekin taulu ja sekin esine sitten meni hälle, kun oli vaan ollut heti ekana kärkkymässä varkaana paikalla. Ei edes sitä käsittänyt, että oli syyllistynyt rikokseen, eikä arvostanut sitä, ettei ilmoitettu hänestä poliisille. Olisi varmastikin pitänyt. Ei olla väleissä enää, joten se siitä. Jumala tasaa välit. Kiitos Herralle!
Voi raukat, kun te luulette, että se testamentti muka estää sotkut, riidat ja muut epäselvyydet! Ei todellakaan estä, PÄINVASTOIN. Testamentit on sellaista myrkynhoukutinta, että! Minulle on tehty 3 (arvoltaan isoa) testamenttia elämäni aikana ja kaikki on vastapuolen asianajajat venkuloineet ihan *ituilleen niin, että minä en ole saanut kahdesta viimeisestä yhtään mitään (testamentit oli tehty tunnetussa lakitoimistossa) ja niitä edellisestä testamentista minua yritti kaksi asianajajaa saada luopumaan, mm. "hukkaamalla" testamentin ja kun se ei onnistunut väitti, että ositus on tehtävä kahteen kertaan (eli että minulle olisi jäänyt vain 1/4 osa koko potista). Lopulta hävisin perinnöstä suurimman osan, koska kulut tuli liian suureksi. Saatana on asianajajien pomo, siihen ei testamentit auta, kun he on mukana perinnönjaossanne. Älkää ottako niitä mukaan!
MINUN NEUVONI ON: ÄLKÄÄ IKINÄ SOTKEKO ASIANAJAJIA PERINNÖNJAKOONNE, VAAN SOPIKAA ASIAT JO ELÄESSÄNNE; LAHJOITTAKAA JO ELÄESSÄNNE, MYYKÄÄ HETI POIS, JOS ETTE ENÄÄ TARVITSE, TEHKÄÄ LAPSILLE SELVÄKSI ETUKÄTEEN MITÄ JÄTÄTTE KELLEKIN, JA MIKÄ VIISAINTA, ÄLKÄÄ KERÄTKÖ MITÄÄN MAMMONAA JA KÄYTTÄKÄÄ JA ANTAKAA POIS KAIKKI ITSE ELINAIKANANNE, JÄTTÄMÄTTÄ MITÄÄN JÄLJELLE KENELLEKÄÄN KUN KUOLETTE. SE ON AINOA JÄRKEVÄ KEINO.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja antakaa lakimiehen tarkistaa, että tehty testamentti on määrämuotoinen!
Mieheni ja hänen serkkunsa olivat perintäkaaren mukaiset mieheni kummitädin ainoat perijät. Serkku ei tädin elinaikana ollut missään tekemisissä hänen kanssaan - mutta luonnollisesti ilmaantui paikalle, kun tiesi, että on perinnönjaon hetki. Mieheni kummitäti oli vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin, josta puuttui todistajien allekirjoituksen yhteydestä päivämäärä - ja näin ei mieheni kummitädin viimeistä tahtoa voitu toteuttaa vaan mieheni serkku vei perinnöstä puolet. En tiedä miten kehtasi - itse olisin samassa tilanteessa ehdottomasti noudattanut tätini tahtoa.
Eikö perinnönjaon tärkein tavoite ole juuri vainajan tahdon noudattaminen?
Ai suomalaisten keskuudessa? Älä naurata! Kyllä ne rihkamat ja maat on jaettu kaikkien kateellisten kesken, oli sukua tai ei, jo ennen viimeistä hengenvetoa. Ei siinä mitään vainajan tahtoa ehdi noudattaa, kun pitää jo mennä kiiruusti riipimään etukäteen kaikki, ettei vaan muut saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten perunkirjoitusta voi tehdä, jos tallelokeron sisältö ei ole tiedossa sitä tehtäessä?
-
Toimitko kuin lammas ja jätit asian silleen?