Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton tätini kuoli muutama vuosi sitten. Oli jäänyt eläkkeelle 5 vuotta aikaisemmin ja eläkeikäisenä ikävä kyllä alkoholisoitunut. Asui kaukana muusta suvusta ja oli ehtinyt maata kuolleena asunnossa muutamia päiviä ennen kuin lähimpänä asuva sukulainen oli alkanut kaipaamaan.

Täti oli matkustellut paljon, oli ostanut koruja matkoilta ja lisäksi oli ostanut vuosien mittaan paljon kotimaista lasia, jolla olisi ollut ihan arvoakin, mutta meille sukulaisille eniten tunnearvoa.

Oli liikkunut viime vuosinaan päivittäin juoppororukassa (tädillä hyvä eläke) , eikä ollut suostunut menemään hoitoon. Ilmeisesti juopokaverit "Ake, Make ja Pera" olivat tyhjentäneet kämpästä kaiken arvokkaan. Kuolemasta ei kyllä kukaan ilmoittanut, vaan vasta asuntoon mennyt sukulainen sen huomasi.

Toisaalta ihmetyttää, miten jotkut juoppolallit edes tunnistaa mitään designesineitä, ja että ne olisi arvokkaita.  Niille nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen vaan joku televisio ja mikro tai tietokone.  Mutta ajan saatossa tietysti on mahdollista ja onhan niitä liitännäiskavereita.

Eivät kaikki juoppolallit ole juoppoja olleet koko ikäänsä. Moni on ollut aiemmin jossain ammatissa ja onhan vaikkapa kirjailijoiden ja taiteilijoiden joukossa alkoholisteja , jotka varmasti osaavat tunnistaa designesineitä.

Siskopuoleni on varastanut minulta mm. nallekarhun kun olin 5v (hän on noin 20v vanhempi) plus äidin vihkisormuksen ja jankuttanut mitkä kotitavarat (mukaanlukien tavaraa josta kukaan ei maksaisi edes euroa kirppiksellä) hän vie äitimme kuoltua noin 30 vuoden ajan. Katkaisin välit noin 15 v sitten mutta nyt kun äitimme on kuolemansairas siskopuoli on lätkäissyt minulle lähestymiskiellon vaikka en ole pitänyt mitään yhteyttä 15 vuoteen. Vastasin takaisin että nähdään sinun omissa hautajaissa. Ponnistellen vegaanisella dieetillä vaikka satavuotiaaksi.

Tästä jo vuosia vuosia aikaa.

Erakkona elänyt setäni eli isäni veli oli aina meidän perheelle hyvin läheinen. Vietimme aina kesämökillään sedän kanssa kaikki lomat vaikka olisi ollut viikonloppu vain. Isäni toisen veljen kanssa eivät olleet väleissä laisinkaan ei isäni eikä setäni. Setäni puhui ihan aina ja joka kyläilyllä, että hänestä aika kun jättää, minulle ja veljelleni tulisi hänen kesämökkinsä (arvo huimat 15te) jotta mökki pysyisi suvussa (oli ollut jo 100v., kun kyseessä oli hänen ja hänen äitinsä kotipaikka), kirjoitti niistä päiväkirjoihinkin.

Setä sairastui vakavasti vanhemmiten ja kuukauden sairaalajakson jälkeen kuoli. Setäni kylmennyttä kroppaa ei keretty tyyliin edes sairaalasta siirtää vielä, kun tämä isäni toinen veli jonka kanssa setämme ei ollut tekemisissä, menikin kesämökille tekemään "kuolinsiivouksen". Me oletettiin, että olisi testamentti piirongin kaapissa kesämökillä kuten hän muistutti asiasta, mutta mitään ei edes päiväkirjoja ei enää löytynyt setämme käytyä hurrikaanin lailla siivoamassa mökillä äkkiä.

Koska isämme äiti oli vielä silloin elossa (isän isä jo kuollut ennen sitä) ja isäni oli kieltäytynyt kaikesta perinnöstä kaikkia kohtaan, eikä sedällämme ollut vaimoa tai lapsia, mummomme sai kesämökin. Perinnönjaon jälkeen _antoi_ sitten tälle korppikotkaveljelle kesämökin, koska ei löytynyt sitä testamenttiakaan ja vanhuuttaan oli niin höperö, että ilkeämpi setämme sai puhuttua itselleen mökin. Tämä "ilkeä" setä möi maat ja mökin saman tien saatuaan mökin nimillensä ja kääri rahat itselleen.

Me sitten ihmeteltiin, että miksi mummo teki näin, kun alettiin selvittämään mökin kohtaloa, kunnes mummo kertoi mitä mökille kävi. Hänkin oli kyllä tietoinen siitä miten paikasta puhuttiin aina minun ja veljeni paikkana, mutta liekö sit vanhuuttaan ei asiaa muistanut ja ihmetteli että mitä me oltais sillä tehty. Veljeni oli samankaltainen erakkoluonne kuin setämme ja hän ihan vakavissaan olisi halunnut muuttaa mökkiin. Mummo sanoi vain, että aijaa.

Miehen suvussa tapahtunutta:

Suvussa on kulkenut iso sukutila, joka on nykyään lähellä kasvukeskusta ja tontin arvo noussut valtavasti. Paikka on kuitenkin upea, vaikkakin työläs ja kallis ylläpitää, ja suurin osa perillisistä onkin ollut sitä mieltä, että se halutaan säilyttää suvussa.

Omistajina olivat loppumetreillä vanha pari, jolla 6 lasta, joilla puolestaan 5 lastenlasta.

Ensimmäisenä kuoli toinen vanhuksista, sen jälkeen toinen. Sitten kuoli toinen vanhan parin lapsista, joka myös lapseton. Voitte kuvitella perintöselvittelyjen raskautta. Pesät piti kuitenkin joka kerta jakaa, koska yksi vanhan parin lapsista oli päättänyt, että hän haluaa itsensä ulos tilasta ja kaiken rahana suoraan käteen, jotta voi siirtää ison omaisuuden suoraan lapsilleen. Oli aivan hirveää maksaa yhtä osakasta ulos joka kerta, koska paikan rahallinen arvo oli tosiaan suurehko. Jouduttiin mm. hakkaamaan metsää ja myymään rantatontteja ja tällaista, mikä oli kaikkien toiveiden vastaista, mutta paikka saatiin kuin saatiinkin säilytettyä.

Reilu peli kuitenkin, koska kuolinpesän osakashan luopui samalla kaikista vaateistaan sukutilaa kohtaan.

Paitsi sitten kuoli vielä yksi alkuperäisen kuolinpesän osakas. Tällä kertaapa tämä itsensä ulos lunastanut ilmoittikin jäävänsä osakkaaksi uudella suunnilleen 1% osuudellaan. Tällä kertaa ulos lunastaminen olisi onnistunut helposti, mutta aikaisemmin ulos lunastettu osakas halusikin nyt säilyttää oikeuden käyttää tilaa. Niinpä siis tämä yksi osakas on saanut sisaruksiltaan käteisenä satojatuhansia paikasta, jossa edelleen itse lomailee. Ylläpitoon toki osallistuu vain omistusoikeutensa mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

 Toisaalta ihmetyttää, miten jotkut juoppolallit edes tunnistaa mitään designesineitä, ja että ne olisi arvokkaita.  Niille nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen vaan joku televisio ja mikro tai tietokone.  Mutta ajan saatossa tietysti on mahdollista ja onhan niitä liitännäiskavereita.

Ei ne tunnistakaan. Mikä tahansa purnukka  mikä kelpaa kirppistelijöitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Piironginjalka kirjoitti:

Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.

Päättelen tästä, että olet vainaja. Olenkin odottanut, koska av:lle ilmestyy ensimmäinen henkikirjoittaja rajan takaa ;D

Olisi se kyllä hauskaa, jos tietoisuutensa voisi päästää jatkamaan elämäänsä internettiin. Ja sieltä voisi tykittää hölmöjä juttujaan redditiin ja vauvalle. Voi sentään.

Tämä ei välttämättä ole kaukana. Meidän ei tarvitse tietää miten aivot tai tietoisuus toimii jos vaan voidaan skannata tila digitaaliseen järjestelmään.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa tapahtunutta:

Suvussa on kulkenut iso sukutila, joka on nykyään lähellä kasvukeskusta ja tontin arvo noussut valtavasti. Paikka on kuitenkin upea, vaikkakin työläs ja kallis ylläpitää, ja suurin osa perillisistä onkin ollut sitä mieltä, että se halutaan säilyttää suvussa.

Omistajina olivat loppumetreillä vanha pari, jolla 6 lasta, joilla puolestaan 5 lastenlasta.

Ensimmäisenä kuoli toinen vanhuksista, sen jälkeen toinen. Sitten kuoli toinen vanhan parin lapsista, joka myös lapseton. Voitte kuvitella perintöselvittelyjen raskautta. Pesät piti kuitenkin joka kerta jakaa, koska yksi vanhan parin lapsista oli päättänyt, että hän haluaa itsensä ulos tilasta ja kaiken rahana suoraan käteen, jotta voi siirtää ison omaisuuden suoraan lapsilleen. Oli aivan hirveää maksaa yhtä osakasta ulos joka kerta, koska paikan rahallinen arvo oli tosiaan suurehko. Jouduttiin mm. hakkaamaan metsää ja myymään rantatontteja ja tällaista, mikä oli kaikkien toiveiden vastaista, mutta paikka saatiin kuin saatiinkin säilytettyä.

Reilu peli kuitenkin, koska kuolinpesän osakashan luopui samalla kaikista vaateistaan sukutilaa kohtaan.

Paitsi sitten kuoli vielä yksi alkuperäisen kuolinpesän osakas. Tällä kertaapa tämä itsensä ulos lunastanut ilmoittikin jäävänsä osakkaaksi uudella suunnilleen 1% osuudellaan. Tällä kertaa ulos lunastaminen olisi onnistunut helposti, mutta aikaisemmin ulos lunastettu osakas halusikin nyt säilyttää oikeuden käyttää tilaa. Niinpä siis tämä yksi osakas on saanut sisaruksiltaan käteisenä satojatuhansia paikasta, jossa edelleen itse lomailee. Ylläpitoon toki osallistuu vain omistusoikeutensa mukaisesti.

No sittenhän on käyttöoikeuttakin vain 1% vuoden päivistä. Eli 3,65 päivää vuodessa maksimissaan (ja se ei sitten ole juhannus).

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut merkille, että pienistä perinnöistä riidellään eniten. Se kertoo paljon.

Älä nyt viitsi. Mä taas tiedän varsin monia rikkaita sukuja, joissa ollaan sukupolvi toisensa jälkeen katkeria perinnöistä, niiden jaosta, siitä miten ei saatukaan niinpaljon kuin piti. Ja edelleen kytätään että kuka meinaa jättää ja kenelle ja mitä.

omassakin suvussa se rikas haara on täysin hajallaan ja isolla osalla mt- ja alko-ongelmia jo 20 vuotta jatkuneesta isosta perintöriidasta. Ja kenelläkään perijällä ei olisi ollut pikkurahasta puutetta, mutta ne olisin isot mersut ja kämpät Westendissä, mistä riideltiin. Ja riidellään edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Piironginjalka kirjoitti:

Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.

En minä ainakaan halua että joku korppikotkatäti varastaa henkilökohtaiset tavarat joita olen lapselle jättänyt. Tiedän että yrittäjiä tulee olemaan. On jo tullut kyselyä mitä aion tehdä mökille.

Nämä korppikotkasukulaiset eivät pas*aakaan välitä lapsista. Ovelasti vievät dementoituneelta vanhukselta arvokkaampia esineitä, "ostamalla" tältä satasen arabiaa maksamalla vitosen. Ei kaikki vanhukset tiedä vaasiensa arvoa. Mutta lapset tietävät. Kuka vaan saa eläissään myydä omaisuuttaan, oli se sitten talo tai kahviastiasto ja käyttää rahansa miten lystää. Siihen ei ole kellään mitään sanomista.

Missä testamentti kannattaisi säilyttää jos haluaa että se löytyy kuoleman jälkeen eikä lähi sukulaiset sitä pimitä ja pistä nuotioon sen luettuaan?

Omassa suvussani riidellään vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin edesmenneen sukulaisen talosta.

Perillisiä on tässä tapauksessa seitsemän. Talon ja tontin arvo olisi varmasti vuosia sitten olleet ihan hyvät, mutta kiistahan alkoi talosta.

Ihan nätti ja hyvin pidetty talo, jonka pihaa sukulainen oli eläessään rakkaudella huoltanut. Talo on järven rannalla. Makuuhuoneita talossa on neljä, joten tilavakin on.

Osa perillisistä ehdotti talon myymistä, osa vuokraamista.

Mutta kaksi perillisiä olivat sitä mieltä, että juuri heidän pitäisi saada muuttaa taloon. Toinen näistä olisi halunnut oman lapsensa ja lapsenlapsensa taloon asumaan, kun vuokrattuna on vaikea löytää asuntoa, jossa on seitsemälle hengelle riittävästi tilaa. On kallistakin. No, tähän olisivat muut suostuneet JOS perhe olisi maksanut asiaan kuuluvaa vuokraa. Ei, ei käynyt, ei voi ottaa rahaa köyhältä perheeltä. Eikö perikunta voi jonkun aikaa maksaa talon kuluja?

Ei sopinut, joten muut perilliset ehdottivat, että tämä yksi ostaa heidät ulos tai tontti myyntiin taloineen. Ei käynyt.

Seuraavaksi tämä perillinen ehdotti, että hän lapsineen ja lapsenlapsineen voi kyllä käydä pesän siivoamassa, mitä sinne koko sukua raahaamaan. Arvata saattaa, että sieltähän olisi kaikki vähänkin parempi tavara lähtenyt heidän mukaansa.

Tavarat kai saatiin jaettua, talo mätänee tontillaan, joka nykyään on ihan kamalassa kunnossa. Talo näyttää siltä, ettei siellä ole asuttu vuosikymmeniin, maalit rapisseet irti ja yksi ullakon ikkuna rikki. Viimeksi kun talon ohi menin muutama kuukausi sitten, niin surullinen olo tuli. Hieno talo ja tontti, joiden arvo nykypäivänä olematon.

Vierailija kirjoitti:

Missä testamentti kannattaisi säilyttää jos haluaa että se löytyy kuoleman jälkeen eikä lähi sukulaiset sitä pimitä ja pistä nuotioon sen luettuaan?

Pankin tallelokerossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Toisaalta ihmetyttää, miten jotkut juoppolallit edes tunnistaa mitään designesineitä, ja että ne olisi arvokkaita.  Niille nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen vaan joku televisio ja mikro tai tietokone.  Mutta ajan saatossa tietysti on mahdollista ja onhan niitä liitännäiskavereita.

Ei ne tunnistakaan. Mikä tahansa purnukka  mikä kelpaa kirppistelijöitä riittää.

Aurinkopullo vaihtaa omistajaa muutamasta kaljasta tai viinapullosta.

Siskoni himoitsee Alvar Aaltoa. Asuu hänen piirtämässä kerrostalossa. Perinnönjaossa siskoni ilmoitti,että kaikki isämme Alvar Aalto -huonekalut KUULUVAT hänelle, koska hän asuukin Aallon piirtämässä asunnossa. Ei voinu kun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa tapahtunutta:

Suvussa on kulkenut iso sukutila, joka on nykyään lähellä kasvukeskusta ja tontin arvo noussut valtavasti. Paikka on kuitenkin upea, vaikkakin työläs ja kallis ylläpitää, ja suurin osa perillisistä onkin ollut sitä mieltä, että se halutaan säilyttää suvussa.

Omistajina olivat loppumetreillä vanha pari, jolla 6 lasta, joilla puolestaan 5 lastenlasta.

Ensimmäisenä kuoli toinen vanhuksista, sen jälkeen toinen. Sitten kuoli toinen vanhan parin lapsista, joka myös lapseton. Voitte kuvitella perintöselvittelyjen raskautta. Pesät piti kuitenkin joka kerta jakaa, koska yksi vanhan parin lapsista oli päättänyt, että hän haluaa itsensä ulos tilasta ja kaiken rahana suoraan käteen, jotta voi siirtää ison omaisuuden suoraan lapsilleen. Oli aivan hirveää maksaa yhtä osakasta ulos joka kerta, koska paikan rahallinen arvo oli tosiaan suurehko. Jouduttiin mm. hakkaamaan metsää ja myymään rantatontteja ja tällaista, mikä oli kaikkien toiveiden vastaista, mutta paikka saatiin kuin saatiinkin säilytettyä.

Reilu peli kuitenkin, koska kuolinpesän osakashan luopui samalla kaikista vaateistaan sukutilaa kohtaan.

Paitsi sitten kuoli vielä yksi alkuperäisen kuolinpesän osakas. Tällä kertaapa tämä itsensä ulos lunastanut ilmoittikin jäävänsä osakkaaksi uudella suunnilleen 1% osuudellaan. Tällä kertaa ulos lunastaminen olisi onnistunut helposti, mutta aikaisemmin ulos lunastettu osakas halusikin nyt säilyttää oikeuden käyttää tilaa. Niinpä siis tämä yksi osakas on saanut sisaruksiltaan käteisenä satojatuhansia paikasta, jossa edelleen itse lomailee. Ylläpitoon toki osallistuu vain omistusoikeutensa mukaisesti.

Tämä on ihan laillista ja sallittua. Ei se ensimmäisenä kuollut vainaja voi määrätä mitä on tapahduttava, vaan jokainen kuolintapaus on omansa ja pitää käsitellä omana tapauksenaan, huolimatta siitä mitä "enemmistö perillisistä" haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Missä testamentti kannattaisi säilyttää jos haluaa että se löytyy kuoleman jälkeen eikä lähi sukulaiset sitä pimitä ja pistä nuotioon sen luettuaan?

Pankissa.

Vierailija kirjoitti:

Missä testamentti kannattaisi säilyttää jos haluaa että se löytyy kuoleman jälkeen eikä lähi sukulaiset sitä pimitä ja pistä nuotioon sen luettuaan?

Pankin tallelokerossa.

Vierailija kirjoitti:

Missä testamentti kannattaisi säilyttää jos haluaa että se löytyy kuoleman jälkeen eikä lähi sukulaiset sitä pimitä ja pistä nuotioon sen luettuaan?

Asianajajan toimistossa. Kustannuksiahan siitä kyllä syntyy mutta jos omaisuutta on paljon ja halutaan olla aivan varmoja etteivät perilliset revi testamenttia kannattaa laittaa testamenttiin sellainen ehto että asianajaja vastaa testamentin toimeenpanosta. Pankissa säilyttäminen ei auta yhtään mitään jos sukulaiset yksissätuumin päättävät olla testamenttia noudattamatta.

Meillä perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto. Jos testamentti olisi ollut h-toimisto olisi senkin paperin tuonut tilaisuuteen kuten kaikki muutkin asiakirjat. Siinä tapauksessa testamentti olisi ollut hyvässä tallessa esim pankissa eikä pappan/mummon lipastonlaatikossa josta haukat sen olisi löytänyt, (ellei se olisi ollut toinen kappale)

Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.