Lue keskustelun säännöt.
Katsoin vanhoja valokuvia ajalta kun lapset oli pieniä ja tajusin mikä perhe-elämässä meni pieleen
29.05.2022 |
Erottiin viisi vuotta sitten ja olen siitä kantanut syyllisyyttä. Olen miettinyt miksi en jaksanut, olinko laiska vai mitä. Mutta käyn läpi vanhoja kuvia ja niistä selvisi kuvio niin kirkkaasti. Exä kulki ulkona ja retkillä esikoisen kanssa kun minä hoidin kahta pientä kotona. Ja kotia toki myös. Sitten ex tuli polleana kotiin, kun oli niin reippaasti touhunnut esikoisen kanssa. Ja tartti toki vastapainoksi omaa aikaa ja lähti lenkille, salille, saunailtaan. Minä jäin kotiin hoitamaan niitä pieniä, kotia JA sitä esikoista. En oikeasti käynyt ikinä missään. Kerrankin kaveri kysyi iltalenkille niin piti ottaa pienet rattaissa mukaan, koska ex ei saanut kolmen lapsen iltatouhuja hoidettua. Minä vaan väsyin enkä jaksanut enää. Älkää tehkö samaa virhettä.
Kommentit (126)
101/126
|
30.05.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
neuvo: älä jätä lapsia ja muuta pois sillä jos joskus tulet katumapäälle niin et saa välttämättä lapsiasi, koska olet heidät kerran isälleen jättänyt. Jos muutat niin vie lapset mukanasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten jaksoit kolmen lapsen kanssa eron jälkeen vai hoiditteko lapsia vuoroviikoin?
Yhteishuoltajuudessahan lapset ovat välillä isällään ja silloin ihan pakosti. Tähän nämä huonot liitot menevät, että isä kantaa vastuuta joko pakolla tai maksaa vapaamatkustamisestaan. Silloin hänkin näkee, kuinka paljon sai ilmaiseksi, että omista harrastuksista on pakko joustaa tai lapset kuolevat nälkään ja jäävät hoitamatta ym.
Tämä juuri, avioliitossa mies sai elää perhe-elämässä tekemättä juuri mitään ja kantamatta vanhemmuuden vastuita. Kunhan maksoi asunnostaan ja ruuastaan. Vähän tämmöinen aikamiespoika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää vapaasti, mutta en tajua minäkään sitä, miksi lapsia pitää hankkia lisää, vaikka parisuhde selvästi ontuu.
Ei se määrä, vaan laatu.
Sepä. Miehen pitäisi tajuta ehkäistä jos ei aiemmatkaan lapset kiinnosta. Taas naista syyllistävä viba tässäkin.[/quote
Näin juuri tein. Arvaapa vaan millaiset kilarit ex-eukko veti kun sille selvisi että olin käynyt vasektomiassa. Teit niin tai näin, niin koskaan ei ole hyvä. Päättäisitte akat jo mitä haluatte.
Sinussa on jotain pahasti vialla. Olet aikuinen mies, etkä ymmärrä että naiset ovat yksilöitä, joilla on yksillölliset tavoitteet ja halut. Että osaa mies olla tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää myös muistaa, että lapsi siitä äidin huilista ja omasta ajasta eniten kärsii. Itse kärsin vielä täysi-ikäisenä kotona asuvana lapsenakin. Äiti kyllä tiesi tilanteen. Itseäni nämä tilanteet ahdistivat todella paljon ja äiti tiesi tämän. Olin sitten vaikka kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelin kaupassa ja kävelin huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen. Välit isään olivat huonot. Aloitin tämän jo heti kun pystyin. Pienemmillä lapsilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.
Äidin, miksei isän? Sekö sulla on pointtina, että äitien ei tule ottaa omaa aikaa koska lapset kärsivät?
Äidillä voi olla omaa aikaa vaikkapa, kun lapsi tai lapset touhuavat isän kanssa. Tai äidillä voi olla omaa aikaa, kun lapset ovat kavereidensa kanssa kotosalla tai kaverin luona. Pienempien lasten kanssa tämä on tietysti eri asia, mutta isompien kanssa toimii jo oikein hyvin ja kas, kukaan ei kärsi.
Tuossa esimerkissä ilmeisesti kärsi LAPSI. Osaatko lukea. Äiti sai omaa aikaa ja lapsi oli isänsä luona. Muka, kun oikeasti kierteli maailmalla ja vältteliä isäänsä.
Älä vähättele toisen ikävää lapsuutta, kun äiti sai huilia ja tiesi mikä tilanne lapsellaan oli isänsä luona eikä välittänyt paska vertaa!
Idioo tti.
Pahoittelut sinulle, joka olit "kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelit kaupassa ja käveliy huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen".
Sinulla on olut huono lapsuus. Ja äitisi saisi hävetä niin kuin nämä kaikki muutkin, jotka alapeukuttivat viestiäsi. Käsittämättömiä api noita av kantaa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää myös muistaa, että lapsi siitä äidin huilista ja omasta ajasta eniten kärsii. Itse kärsin vielä täysi-ikäisenä kotona asuvana lapsenakin. Äiti kyllä tiesi tilanteen. Itseäni nämä tilanteet ahdistivat todella paljon ja äiti tiesi tämän. Olin sitten vaikka kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelin kaupassa ja kävelin huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen. Välit isään olivat huonot. Aloitin tämän jo heti kun pystyin. Pienemmillä lapsilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.
Äidin, miksei isän? Sekö sulla on pointtina, että äitien ei tule ottaa omaa aikaa koska lapset kärsivät?
Äidillä voi olla omaa aikaa vaikkapa, kun lapsi tai lapset touhuavat isän kanssa. Tai äidillä voi olla omaa aikaa, kun lapset ovat kavereidensa kanssa kotosalla tai kaverin luona. Pienempien lasten kanssa tämä on tietysti eri asia, mutta isompien kanssa toimii jo oikein hyvin ja kas, kukaan ei kärsi.
AIKA PITKÄLLE NÄIN.
Jos lapsi kärsii niin joku toinen keino vissiin keksittävä äidin omaan aikaan, sellainen missä lapsi EI KÄRSI. Viedä vaikka mummolle, mutta ei hirviöisälle kunhan äiti saa lepoa.
Vai mitä luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sortuu tähän nykyisin edelleen, en ymmärrä miksi. Onneksi yhä useampi nuori osaa vaatia mieheltään asioita tai jättää hyvällä omatunnolla lapset kokonaan tekemättä. Kuten sanoit, olet kyllä tehnyt virheen mahdollistaessasi tuon miehesi vapaamatkustamisen.
Karmean syyllistävä ja (nais)vihamielinen kommentti. Harva tietää millainen isä/äiti puolisostaan todella tulee sitten lasten synnyttyä. Monet vahingolliset tilanteet on sellaisia että niihin ajaudutaan ajan myötä, ja uupumuksen lisääntyessä voi olla vaikea havahtua näkemään kokonaiskuvaa, saati alkaa ratkoa tilannetta. Vaikka se enemmän vastuuta ottava rukoilisi apua ja muutosta niin toinen ei siihen välttämättä suostu.
Todella kylmä asenne kaikilla teillä jotka laitatte vastuuttoman ja välinpitämättömän käytöksen jonkun mahdollistamisen piikkiin.
Tuo lihavoitu on oikeasti vain kyvyttömien typerysten itsepetosta. Jos vaivauduttaisiin tarkastelemaan puolisoa sellaisena kuin tämä oikeasti on, väitän ettei yllätyksiä vanhemmuuden suhteen juuri tulisi. Mutta ihan liian usein ollaan ihastuksen vaaleanpunaiset lasit silmillä, katsotaan ohi puolison huonoista puolista ja pykätään lapsia kun ne on sit niin ihania.
Rakastan vaimoani, mutta myös tunnen hänet läpikotaisin. Hän on niin lyhytpinnainen ja epäjohdonmukainen, että lastenkasvatuksesta ei tulisi yhtään mitään. Sen vuoksi olen kieltäytynyt lapsista, vaikka vaimoni niitä joskus halusikin.
Toisin sanoen: teillä ei ole lapsia, etkä ole käytännössä nähnyt mitä se voi tarkoittaa? Arvostan kyllä järkeilyäsi,mutta en ole samaa mieltä kanssasi. Lasten saaminen on mullistus, joka muuttaa elämän ja usein ne ihmisetkin.
Olisikin niin, että ihmisistä näkisi ulkoapäin kenestä on hyväksi vanhemmaksi ja kenestä ei. On monta esimerkkiä tyypeistä joilla on elämänhallinta kunnossa, ovat puolisoaan kohtaan välittäviä, haluavat itse niitä lapsia ja lupaavat vaikka mitä. Perhe-elämä onkin sitten ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sortuu tähän nykyisin edelleen, en ymmärrä miksi. Onneksi yhä useampi nuori osaa vaatia mieheltään asioita tai jättää hyvällä omatunnolla lapset kokonaan tekemättä. Kuten sanoit, olet kyllä tehnyt virheen mahdollistaessasi tuon miehesi vapaamatkustamisen.
Karmean syyllistävä ja (nais)vihamielinen kommentti. Harva tietää millainen isä/äiti puolisostaan todella tulee sitten lasten synnyttyä. Monet vahingolliset tilanteet on sellaisia että niihin ajaudutaan ajan myötä, ja uupumuksen lisääntyessä voi olla vaikea havahtua näkemään kokonaiskuvaa, saati alkaa ratkoa tilannetta. Vaikka se enemmän vastuuta ottava rukoilisi apua ja muutosta niin toinen ei siihen välttämättä suostu.
Todella kylmä asenne kaikilla teillä jotka laitatte vastuuttoman ja välinpitämättömän käytöksen jonkun mahdollistamisen piikkiin.
Tuo lihavoitu on oikeasti vain kyvyttömien typerysten itsepetosta. Jos vaivauduttaisiin tarkastelemaan puolisoa sellaisena kuin tämä oikeasti on, väitän ettei yllätyksiä vanhemmuuden suhteen juuri tulisi. Mutta ihan liian usein ollaan ihastuksen vaaleanpunaiset lasit silmillä, katsotaan ohi puolison huonoista puolista ja pykätään lapsia kun ne on sit niin ihania.
Rakastan vaimoani, mutta myös tunnen hänet läpikotaisin. Hän on niin lyhytpinnainen ja epäjohdonmukainen, että lastenkasvatuksesta ei tulisi yhtään mitään. Sen vuoksi olen kieltäytynyt lapsista, vaikka vaimoni niitä joskus halusikin.
Toisin sanoen: teillä ei ole lapsia, etkä ole käytännössä nähnyt mitä se voi tarkoittaa? Arvostan kyllä järkeilyäsi,mutta en ole samaa mieltä kanssasi. Lasten saaminen on mullistus, joka muuttaa elämän ja usein ne ihmisetkin.
Olisikin niin, että ihmisistä näkisi ulkoapäin kenestä on hyväksi vanhemmaksi ja kenestä ei. On monta esimerkkiä tyypeistä joilla on elämänhallinta kunnossa, ovat puolisoaan kohtaan välittäviä, haluavat itse niitä lapsia ja lupaavat vaikka mitä. Perhe-elämä onkin sitten ihan jotain muuta.
Mä (eri) en myöskään lainkaan väheksyisi niitä ruusunpunaisia laseja. Ilman rakastumista pariskunnat eivät päätyisi yhteen, ja näin aikuisen äitinä lisäisin myös sen, ettei maailmaan syntyisi yhtään lapsia, ellei se olisi ainakin hetkellisesti jonkun mielestä loistoidea. Ne lasit auttavat siinäkin, niitä vaan sanotaan vauvakuumeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te teitte niin monta lasta? Jos olisi ollut vain yksi, toinen vanhempi olisi voinut levätä tai olla omissa menoissaan AINA kun toinen olisi ollut lapsen kanssa. Ja silti ei olisi tarvinnut jäädä kokonaan lapsettomaksi.
Yksi äitien syyllistämisen muoto on se, että syytetään nipottamisesta, liian kovista vaatimuksista. Että äidin oma vika kun uupuu. Ja hei, jos isä antaa ruuan kerta päivään (yksi nakki), niin mitäs moisesta - ota iisisti äläkä ragee! Isin tapa hoitaa on ihan yhtä oikea, vaikka pakkasellakin ulkoiltaisiin ilman hansikkaita.
Entäpä vähän hankalammat tyypit, että kun jos se siivouksen kanssa chillailu johtaa siihen, että kotona on hirveät riidat kun mies vaatii tiptop kotia? Ei voi löysätä koska siitä tulee huuto, että millainen äiti antaa lastensa asua pskassa? Mies, joka sinkkuna ollessaan piti kotinsa kunnossa ja oli kunnollinen ja rento. Parisuhteessa ja isänä sitten ei siivoa mitään, likaiset sukat lentelee pitkin huushollia ja puolison pitäisi olla iloinen kotihengetär joka hymyillen ja kikatellen siivoaa kaiken. Siivoajaan olisi varaa, muttei puoliso enää jaksa riitaa siitäkin kun ennen siivoajaa pitää siivota kun mies häpeää ns saastaa silmät päästänsä. Mies ei voi osallistua, noh koska hän elättää perheensä. Mysteeristä tosin että kuinka kun puoliso maksaa kaikesta puolet.
Sanoisin että osa miehistä haistaa sen kuinka perhe elämä ajaa naisen nurkkaan ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Heille koti on paikka jossa puretaan oma paha mieli puolisoon, kävellään valmiiden patojen äärelle kuin hotellissa jossa puoliso on kokki, sihteeri, siivoaja, lastenhoitaja ja öisin vielä jotakin muuta spessua miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa lapsia haluttu muiden kustannuksella, uraa ja mammonaa. Näit
On nähty. Lapset pelkkästatussymboli
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut, että mies ei sit jaksakaan hoitaa lapsia. Meillä on kaksi pientä alle kouluikäistä lasta, joilla on ollut terveysongelmia. Itse teen lyhennettyä viikkoa, mies täyttä viikkoa. Työni on vähän sirpaleista tarkoittaen että välillä voi olla sunnuntaisinkin monta tuntia töitä, toisaalta keskellä viikkoa voi olla äärimmäisen helppoja päiviä, jolloin voin tehdä etänä paljon ja olla kotona.
Lapset on hoidossa, mutta MIES EI JAKSA YKSIN niitä hetkiä, jolloin jompikumpi lapsi on sairas ja siis lapset vaativat paljon huomiota. Mies tiesi naimisiin mennessään työni, ja että väistämättä on viikonloppuisin tilanteita, että olen töissä, hän kotona, lapset ei ole hoidossa. Mutta ei vaan käytännössä tämä kuvio onnistu. Mies ehdotti jopa, että jäisin palkattomalle virkavapaalle kotiin vuodeksi hoitamaan lapsia!
Tälläkin hetkellä omat vanhempani hoitavat äärimmäisen paljon lapsiamme. Samoin tätini osallistuu, ja sisko perheineen. Vain koska mies ei jaksa kahta lasta hoitaa yhtä aikaa.
Olen alkanut miettiä, mitä järkeä tässä enää on. Tuntuu, että kotona on kolme lasta. Olen selvittänyt palkallisia vapaita, ja näyttäisi siltä että voisin päästä opintovapaalle tekemään gradun loppuun. Samalla mahdollistaisin, että olisin kotona enemmän, jotta miehen ei tarvitse olla lasten kanssa, kun hän ei jaksa.
Ihan käsittämätöntä pelleilyä. Ja mieheni on mukamas valveutunut, tasa-arvon kannattaja, liberaali ja puhuva & pussaava milleniaali. Todellisuudessa ihan samanlainen nenänkaivelija kuin joku buumeri-isänsä, jonka puoliso teki kaiken.
Onneksi olet itsekin huomannut että kuvio on epäterve. Itse lopetin siskoni lasten jatkuvan hoitamisen kun kävi selväksi että puoli sukua on valjastettu tällä hoitoringillä vaan paikkaamaan isän puuttuvaa vanhemmuutta. Törkeää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut parisuhteesta huolimatta yh- äitiin verrattavissa exän pitkien työmatkojen ajan. En ole siitä katkera vaan onnellinen, että olen saanut olla oikeasti läsnä lapsilleni, silloin kun nämä ovat eniten minua äitinä tarvinneet. Katselin minäkin vanhoja valokuvia ja totesin, että olin aidosti läsnä lapsilleni heidän arjessaan joka hetki. Olin aina kotona, silloin kun en ollut töissä. En varmasti ollut se pullantuoksuinen äiti, mutta aina saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teitte niin monta lasta? Jos olisi ollut vain yksi, toinen vanhempi olisi voinut levätä tai olla omissa menoissaan AINA kun toinen olisi ollut lapsen kanssa. Ja silti ei olisi tarvinnut jäädä kokonaan lapsettomaksi.
Ketjusta taisi selvitä, että ap:n nuorimmat lapset on kaksoset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Näitä on kyllä niin hyvä lukea, kun mies vinkuu lasta ja itseä ei huvita yhtään.
Mies on myös kotitöissä aina ollut sluibaaja, ei mitään tekisi ja aina hirveän riidan kanssa ja huonosti.
Nykyään olen ilmoittanut, että ellei omaa osuuttaan tee ja hyvin, tilaan siivoojan ja hän maksaa kun ei kerran tee.
No tekee sitten naama norsun...
Mutta siihen lapseen en tosiaankaan suostu. Just siksi, kuten joku aiemmin sanoi, ettämiehet haistaa sen miten naiset ajautuu nurkkaan lapsen saannin myötä. Se on just niin, eikä tarvi edes haistaa, onhan se ihan selvästi nähtävillä mikä umpikuja se on ja pois on vaikea päästä.
Hyi olkoon, ei ikinä!
Ja vielä ihmetellään, miksi lapsia ei synny 😀
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teitte niin monta lasta? Jos olisi ollut vain yksi, toinen vanhempi olisi voinut levätä tai olla omissa menoissaan AINA kun toinen olisi ollut lapsen kanssa. Ja silti ei olisi tarvinnut jäädä kokonaan lapsettomaksi.
Ongelma on hei se, ettei se toinen vanhempi ollut aina, edes joskus, silloin paikalla, kun toisen olisi pitänyt vaikka edes levätä, tai sitten oli juuri hänen saatava huilata. Luulen, et taida olla kenenkään vanhempi, tai elänyt edes hataraa perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
No näitä isyyden erityissuorittajia riittää edelleen. Hyvähän on että pitävät sinnikkäästi huolta omasta itsestään ja jaksamisestaan, eli pienen "perhesuorituksen" jälkeen pitääkin sitten levätä ainakin yhtä pitkä aika yksinään kun on niin rankkaa. Äitinä pitäisi sitten itse vaatia se oma huilinsa, aika moni mies ei vapaaehtoisesti tarjoa sitä, tai tajua kysyä. Jotenkin kait kuvittelevat, että heidän vanhemmuutensa on joku palvelus äidille, jonka kuuluu kuitenkin jaksaa olla päävastuussa pohjimmiltaan.
Niinhän palstamammatkin luulee, että heidän kuuluu olla päävanhempia, ja isä vain pieni apuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sortuu tähän nykyisin edelleen, en ymmärrä miksi. Onneksi yhä useampi nuori osaa vaatia mieheltään asioita tai jättää hyvällä omatunnolla lapset kokonaan tekemättä. Kuten sanoit, olet kyllä tehnyt virheen mahdollistaessasi tuon miehesi vapaamatkustamisen.
Karmean syyllistävä ja (nais)vihamielinen kommentti. Harva tietää millainen isä/äiti puolisostaan todella tulee sitten lasten synnyttyä. Monet vahingolliset tilanteet on sellaisia että niihin ajaudutaan ajan myötä, ja uupumuksen lisääntyessä voi olla vaikea havahtua näkemään kokonaiskuvaa, saati alkaa ratkoa tilannetta. Vaikka se enemmän vastuuta ottava rukoilisi apua ja muutosta niin toinen ei siihen välttämättä suostu.
Todella kylmä asenne kaikilla teillä jotka laitatte vastuuttoman ja välinpitämättömän käytöksen jonkun mahdollistamisen piikkiin.
Tuo lihavoitu on oikeasti vain kyvyttömien typerysten itsepetosta. Jos vaivauduttaisiin tarkastelemaan puolisoa sellaisena kuin tämä oikeasti on, väitän ettei yllätyksiä vanhemmuuden suhteen juuri tulisi. Mutta ihan liian usein ollaan ihastuksen vaaleanpunaiset lasit silmillä, katsotaan ohi puolison huonoista puolista ja pykätään lapsia kun ne on sit niin ihania.
Rakastan vaimoani, mutta myös tunnen hänet läpikotaisin. Hän on niin lyhytpinnainen ja epäjohdonmukainen, että lastenkasvatuksesta ei tulisi yhtään mitään. Sen vuoksi olen kieltäytynyt lapsista, vaikka vaimoni niitä joskus halusikin.
Tuossa nyt ei ole kyse mistään muusta kuin spekuloimisesta. Oletukset voi osua oikeaan, tai sitten ei. Parisuhde (+puolisoiden asenteet toisiaan kohtaan) saattaa sitä paitsi muuttua vaikka lapsia ei tulisikaan.
Kaikenlainen välinpitämättömyys on aina sen välinpitämättömän tyypin omaa syytä. Onhan hänkin ihan yhtä lailla tehnyt päätöksen hankkia lapsen/lapsia joten vastuu lapsista on sama kuin toisella vanhemmalla.
Älkää tehkö lapsia, jos niiden hoitaminen on vastenmielistä tai liian raskasta. Koskee naisia ja miehiä.
Vela sopisi todella monelle aikuiselle paremmin kuin vanhemmuus.
Niinpä. Äidin uupumisen takana on usein se, että jos äiti ns. relaa, siitä kärsii lapsi.
Minä jouduin lähtemään töistä aikaisin, kunnes lapset olivat yläasteiässä, vaikka mies omasta mielestään (ja ulkopuolisten mielestä) teki osuutensa ja lähti vuorollaan aikaisin kotiin huolehtimaan, että lapset saavat ruokaa.
Mies ei ollut luotettava. Aina silloin tällöin hänelle vaan ilmenikin lisää töitä, ja sitten hän ei tullutkaan kotiin eikä tehnyt lapsille ruokaa tai hoitanut kuskivuoroaan tms.. Ei yleensä, mutta liian usein kumminkin.
Niinpä jouduin varmistelemaan, paikkaamaan, jättämään omat työni kesken ja rientämään kotiin. En ikinä voinut olla _varma_, että mies tekee osuutensa. Usein teki, mutta välillä ei.
Tämä vaikutti elämääni todella paljon pitkän aikaa. Silti kyseessä on asia, josta helposti syytetään minua. Relaa vähän! Tai, miksi et laittanut ruokaa valmiiksi? Miksi et hoitanut? Miksi suutut miehelle, joka vain tekee työnsä? Jep, minullakin oli ja on työ, ihan yhtä tärkeä.