Katsoin vanhoja valokuvia ajalta kun lapset oli pieniä ja tajusin mikä perhe-elämässä meni pieleen

Miten ihmeessä ennen onnistuttiin kasvattamaan lapsia ilman tällaisia jaksamisongelnia?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ennen onnistuttiin kasvattamaan lapsia ilman tällaisia jaksamisongelnia?

Ennen ei ollut kaikkea turhaa missä on pakko olla mukana ja menossa. Yksinkertaisenpaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.

Vakka kantensa valitsee. Tuttavapiirissäni on suurin osa miehistä juuri näitä. Kivoja rempseitä isiä jotka tekee lasten kanssa aina jotain hauskaa eikä komentele tuo lahjoja ja äidit pitää huushollia pystyssä ja ovat väsyneitä. Mikähän tällaisissa miehissä aina vetoaa naisiin?

Naisiin vetoaa menevät ja tekevät miehet joilla on intohimoja ja harrastuksia. Ne miehet ei vaan moinesti halua luopua niistä omista jutuistaan edes perheen perustamisen myötä. Touhuavat kyllä sillointällöin lasten kanssa jos heille itselle sattuu sopimaan ja lapsiarjen ulkoistavat kokonaan naisen harteille.

Menevät ja tekevät miehet...No, omani ei ollut kovin menevää, viihtyi jo ennen lapsia kotona. Olisi sit lapsienkin synnyttyä viihtynyt yksin hiljaa kotona, eikä kotona lapsien kanssa. Siitä, millainen mies on ennen lapsia, ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä vanhemmuuteen. Tai, useammin siellä kuoriutuu sluibaaja, kuin naistenlehtien unelmaisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma oli minun kohdalla.

Tosiaan väsyin siinä kohtaa, kun lapset oli 9 ja 10 vuotiaat. Sillon potkasin mieslapsen pois, koska oli täysihoidossa, ja tekemistä riitti ilman hänen palvelemista.

Sitten tosiaan helpotti.

Miksi otit tuollaisen miehen ja olit sen kanssa ainakin kymmenen vuotta ja teitte kaksi lastakin?

Niin että naisen vika taas että meni perseelleen? Eikö tämä sama mantra ala jo kyllästyttää. Toisaalta nettimaailmassa on hokema että nykyään erotaan liian helposti. Sekin taas niiden itsekkäiden naisen syytä. Ei voi voittaa.

Vielä enemmän täällä kyllästyttää se että kaikki on aina olevinaan miehen tai jonkun muun syy kuin naisen itsensä.

Luitko lainkaan aloitusta? Nainen nimenomaan syytti ja syyllisti itseään. Jospa miehetkin joskus katsoisi peiliin ja edes pikkuisen kyseenalaistaisi itseään, näitä erotapahtumia voisi olla vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on, että ongelmia oli nähtävissä jo esikoisen synnyttyä. Mutta rakastin ja ajattelin, että isäksi kasvaminen vie aikansa. Olin varmaan päällepäsmärikin, mutta kun toisella ei ollut mitään käsitystä esim. pienen lapsen arkirytmistä. Että pitäisi olla ruoka- ja uniajat. Ajeli lapsen kanssa autolla alkuillasta ja ihmetteli kun ei se illalla nukahdakaan yöunille. En halunnut luovuttaa ja perheenä oli tarkoitus elää. Ja sitten tuli kaksoset. Jälkiviisaus on niin helppoa. Ap

Kovasti sitä aina kannustetaan, että pitäisi odottaa että mies sieltä kasvaa isyyteen myöhemmin. Sitä aika moni odottelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.

No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.

Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?

Ei, vaan tuolla tavalla nukahtavan täytyy olla todella todella rasittunut, valvoo yöt, tai vakavasti sairas. Lääkäriin olisi pitänyt ehdottomasti mennä, jos tuosta noin vaan viidessä minuutissa nukahtaa keskellä arjen touhuja.

Ei ollut rasittunut, valvonut yötä tai sairas. Itse olin noita kaikkia, mutta siltikään en jättänyt lapsiani valvomatta.

Ja tuon takia en sinua usko. Joku syy on ihmisillä nukahtaa tuolla tavoin. Ja itse olisin asian selvittänyt juurta jaksaen ja ollut puolisosta todella huolissani.

Jos vanhempi tietää, että nukahtaa helposti, kun menee makuuasentoon, niin siinä tapauksessa yksin pienen lapsen kanssa ollessa ei mennä makuuasentoon! Silloin istutaan ja jos sittenkin silmät alkaa luppasta, silloin pysytään seisaallaan. Aikuisen pitää muutenkin itse tajuta milloin pitää hakeutua lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitäisi naida ajattelevia ja huomiokykyisiä miehiä, jotka osaa ottaa vaimon huomioon. Näitä huomiokykyisiäkin on vapailla markkinoilla ollut jatkuvasti, mutta liian usein varsinkin nuorilla naisilla on muita valinta kriteereitä kuin huomaavaisuus mikä ei yksistään kesää tee, mutta yhdistettynä muihinkin kunnon miehen ominaisuuksiin on kultaakin kalliimpaa.

Vähän harmittaa apn puolesta, mutta semmoista se on. Tosin eipä se paljoa ihmiseltä vaatisi, että osaa ottaa muutkin huomioon. Vaikka yleensä siinä tarvii olla jokseenkin hyveellinen ihminen. Valintoja ap, valintoja.

Ajattelevia ja huomiokykyisiä.

Nuo ominaisuudet eivät ole mitään automaattisia hyvän isän ominaisuuksiksi kääntyviä.

Oksettavaa syyllistää jälkikäteen ap:ta. Häpeäisit.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ennen onnistuttiin kasvattamaan lapsia ilman tällaisia jaksamisongelnia?

Esim:

-jätettiin lapset pihalle keskenään kun äiti nukkui. Toivottiin etteivät esim huku jokeen sillä aikaa.

-paikkailtiin pahaa oloa kurittamisella

-hoidettiin mielenterveysongelmia alkoholilla

-annettiin ylimääräiset naapureille

Hyi hitto mikä ketju. Omatkin exät on olleet samaa lajia, ja itse olenkin päätynyt hankkimaan lapsen yksin. Eipähän tarvitse pettyä.

Katsokaa tiktokista weaponized male incompetence. Siellä on mm video, jossa isä armollisesti tarjoaa pikkutaaperon äidille mahdollisuuden käydä suihkussa. Mitä tekee isä, kun piti 30 min olla vahtivuorossa? Tietenkin nukkuu sohvalla. Onko kyse isän sairaudesta? Entä siitä, että äidit uupuvat omaa syytään koska mikään isin tekemä ei kelpaa? Ei, kyse on siitä että kun tarkoituksella tekee paskasti tai sinne päin, välttyy pian kokonaan hommista.

Kun aina äitejä syytetään, niin miksei kukaan syyllistä isejä vastaavasti? Että miksi otit naisen, joka ei hymyillen hoida kaiken 100 % itse? Että oma vika kun joudut osallistumaan ja vaimo on uupunut, miksi otit tuollaisen naisen? Kestä nyt ja kärsi osasi. Ehei, miestä ei ikinä syyllistetä. Ei edes erosta. Puhumattakaan siitä, kuinka yh äidit ovat lähinnä ydinjätettä, eikä kukaan koskaan puhu pahaa näistä luopioiseistä, jotka jättivät osansa hoitamatta.

Ja kun on miehiä, joita et osallista millään, et anelulla, itkulla tai raivarilla. Kun mies lupaa sitten joskus hoitaa, onkin pihalla anopin auto jeiiii. Ja vastassa mies ja anoppi tupisemassa, kuinka vaimo on huono äiti, huono ihminen ja kyvytön kaikin tavoin kun apua kehtaa vaatia ja omaa aikaa. Joutuu työssäkäyvä isukki liian koville, kun ihan kerta vuoteen vaimollakin on työmatka - joka sekin kääntyi jotenkin perheen hylkäämiseksi.

Vaimon vika toki kaikki, kun kristallipallo oli rikki ja tulevaisuuteen ei nähnyt.

Ihana jälkiviisaus. Erostani lasten isään on nyt yli 10 vuotta. Kumpikin on oltu naimisissa sen jälkeen, exällä jo uusi ja minä jatkan eroni jälkeen sinkkuna. Ja nyt vasta on jaksanut miettiä mikä KAIKKI meni pieleen ja todella moni asia meni. Mutta minullakin se alkoi siitä kun laitoin kaikki muut edelleni enkä pitänyt huolta itsestäni ja oikeuksistani. Väsyin ja väsyneenä tein yhden typerän ratkaisun toisensa perään josta lopulta seurasi valtavasti pahaa ja pahoinvointia ja ongelmia kaikille. Tämä nyt kuulostaa itsekkäälle, mutta kun perheessä ei ketään muu kykene tarjoamaan yhtään mitään muuta kuin äiti, niin eiköhän äiti ole kaiken perustana se tärkein ja huolehdittavin henkilö. Koska kun äiti hajoaa niin koko pakka leviää.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tiktokista weaponized male incompetence. Siellä on mm video, jossa isä armollisesti tarjoaa pikkutaaperon äidille mahdollisuuden käydä suihkussa. Mitä tekee isä, kun piti 30 min olla vahtivuorossa? Tietenkin nukkuu sohvalla. Onko kyse isän sairaudesta? Entä siitä, että äidit uupuvat omaa syytään koska mikään isin tekemä ei kelpaa? Ei, kyse on siitä että kun tarkoituksella tekee paskasti tai sinne päin, välttyy pian kokonaan hommista.

Kun aina äitejä syytetään, niin miksei kukaan syyllistä isejä vastaavasti? Että miksi otit naisen, joka ei hymyillen hoida kaiken 100 % itse? Että oma vika kun joudut osallistumaan ja vaimo on uupunut, miksi otit tuollaisen naisen? Kestä nyt ja kärsi osasi. Ehei, miestä ei ikinä syyllistetä. Ei edes erosta. Puhumattakaan siitä, kuinka yh äidit ovat lähinnä ydinjätettä, eikä kukaan koskaan puhu pahaa näistä luopioiseistä, jotka jättivät osansa hoitamatta.

Ja kun on miehiä, joita et osallista millään, et anelulla, itkulla tai raivarilla. Kun mies lupaa sitten joskus hoitaa, onkin pihalla anopin auto jeiiii. Ja vastassa mies ja anoppi tupisemassa, kuinka vaimo on huono äiti, huono ihminen ja kyvytön kaikin tavoin kun apua kehtaa vaatia ja omaa aikaa. Joutuu työssäkäyvä isukki liian koville, kun ihan kerta vuoteen vaimollakin on työmatka - joka sekin kääntyi jotenkin perheen hylkäämiseksi.

Vaimon vika toki kaikki, kun kristallipallo oli rikki ja tulevaisuuteen ei nähnyt.

Mun lasten isä ei aluksi osannut edes ripustaa pyykkejä. Hän heitti ne möykyiksi telineen päälle ja loukkaantui ikihyviksi kun minä suutuin moisesta sikailusta. Kuivaksi olettamani vaatteet löytyivät ummehtuineina, haisevina möykkyinä telineestä.

Epäilen, että kyse oli juuri tästä, mies teki tarkoituksella paskasti ja oletti, että minä otan homman vastuulle. Hänen äitinsä motto on, ettei kukaan muu osaa ja siksi hänen on pakko hoitaa kaikki. Mies etsi siis äitiä, härnäsi tahallaan ja haastoi minut sanomaan, että "mun on pakko tehdä kun mies ei osaa". Toistaa lapsuuden kaavaa. Poikien äidit, vaatikaa lapsiltanne asioita.

Eikö olekin huvittavaa, että it-insinöörille pyykkikone on liian tekninen laite, hellasta puhumattakaan? Buuahhhaaa, tätä on juuri teeskennelty kyvyttömyys.

Mitä opimme tästä. Pitää tehdä ne lapset yksin, jos suurin osa miehistä ei kykene osallistumaan riittävästi lasten- ja kodinhoitoon, tai jättää lapset tekemättä.

Tai pitää keskustella etukäteen, että jos yhteispeli ei suju niin sitten erotaan. Jos on säännöt olemassa niin ehkä kukin tekee osansa.

Ja lisäksi vielä sekin, että miehet on miehiä ja naiset naisia. Ja elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

Vierailija kirjoitti:

Ihana jälkiviisaus. Erostani lasten isään on nyt yli 10 vuotta. Kumpikin on oltu naimisissa sen jälkeen, exällä jo uusi ja minä jatkan eroni jälkeen sinkkuna. Ja nyt vasta on jaksanut miettiä mikä KAIKKI meni pieleen ja todella moni asia meni. Mutta minullakin se alkoi siitä kun laitoin kaikki muut edelleni enkä pitänyt huolta itsestäni ja oikeuksistani. Väsyin ja väsyneenä tein yhden typerän ratkaisun toisensa perään josta lopulta seurasi valtavasti pahaa ja pahoinvointia ja ongelmia kaikille. Tämä nyt kuulostaa itsekkäälle, mutta kun perheessä ei ketään muu kykene tarjoamaan yhtään mitään muuta kuin äiti, niin eiköhän äiti ole kaiken perustana se tärkein ja huolehdittavin henkilö. Koska kun äiti hajoaa niin koko pakka leviää.

Asiaa kirjoitat. Juuri näin. Mahtaakohan ex-miehesi ikinä pohtia että oisko hän voinut toimia jossain kohtaa toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tiktokista weaponized male incompetence. Siellä on mm video, jossa isä armollisesti tarjoaa pikkutaaperon äidille mahdollisuuden käydä suihkussa. Mitä tekee isä, kun piti 30 min olla vahtivuorossa? Tietenkin nukkuu sohvalla. Onko kyse isän sairaudesta? Entä siitä, että äidit uupuvat omaa syytään koska mikään isin tekemä ei kelpaa? Ei, kyse on siitä että kun tarkoituksella tekee paskasti tai sinne päin, välttyy pian kokonaan hommista.

Kun aina äitejä syytetään, niin miksei kukaan syyllistä isejä vastaavasti? Että miksi otit naisen, joka ei hymyillen hoida kaiken 100 % itse? Että oma vika kun joudut osallistumaan ja vaimo on uupunut, miksi otit tuollaisen naisen? Kestä nyt ja kärsi osasi. Ehei, miestä ei ikinä syyllistetä. Ei edes erosta. Puhumattakaan siitä, kuinka yh äidit ovat lähinnä ydinjätettä, eikä kukaan koskaan puhu pahaa näistä luopioiseistä, jotka jättivät osansa hoitamatta.

Ja kun on miehiä, joita et osallista millään, et anelulla, itkulla tai raivarilla. Kun mies lupaa sitten joskus hoitaa, onkin pihalla anopin auto jeiiii. Ja vastassa mies ja anoppi tupisemassa, kuinka vaimo on huono äiti, huono ihminen ja kyvytön kaikin tavoin kun apua kehtaa vaatia ja omaa aikaa. Joutuu työssäkäyvä isukki liian koville, kun ihan kerta vuoteen vaimollakin on työmatka - joka sekin kääntyi jotenkin perheen hylkäämiseksi.

Vaimon vika toki kaikki, kun kristallipallo oli rikki ja tulevaisuuteen ei nähnyt.

Mun lasten isä ei aluksi osannut edes ripustaa pyykkejä. Hän heitti ne möykyiksi telineen päälle ja loukkaantui ikihyviksi kun minä suutuin moisesta sikailusta. Kuivaksi olettamani vaatteet löytyivät ummehtuineina, haisevina möykkyinä telineestä.

Epäilen, että kyse oli juuri tästä, mies teki tarkoituksella paskasti ja oletti, että minä otan homman vastuulle. Hänen äitinsä motto on, ettei kukaan muu osaa ja siksi hänen on pakko hoitaa kaikki. Mies etsi siis äitiä, härnäsi tahallaan ja haastoi minut sanomaan, että "mun on pakko tehdä kun mies ei osaa". Toistaa lapsuuden kaavaa. Poikien äidit, vaatikaa lapsiltanne asioita.

"Poikien äidit, vaatikaa... " Ennemmin poikien isät, toimikaa esimerkkinä.

Mulla ei ole tyttöjä, mutta pojillani on ihan luontainen taipumus sluibailla kaikesta, ollut pienestä pitäen. Ne asiat, jotka isänsä hoitaa mallikkaasti, sujuu myös pojilta.

Vieläkin näyttää olevan hyvin yleistä, että kaikki perhe-elämän vastuut kaatuvat äidin niskaan. Olen itse lapseton kolmekymppinen jolla on ystäväpiirissä paljon lapsiperheitä ja suurimassa osassa on oikeasti näin. Miehet menevät kavereiden kanssa lähes joka viikonloppu jossain saunailloissa ja muissa illanvietoissa mutta naiset eivät pääse ystävän kanssa edes kerran viikossa tunnin lenkille. Olen vielä yrittänyt ehdottaa niin että minä menen sinne heille ja lähdetään siitä niin ei mene näillä äideillä matkoihin aikaa vaan se aika kun on pois kotoa on tasan se lenkkiin kuluva aika. Jos naisilla on asiaa kaupungille tai ylipäänsä täytyy hoitaa asioita, on lapset aina mukana. Jos lapset on sairaina, äiti jää hoitamaan ja on töistä poissa. Isä ei hoida koskaan sairaita lapsia. Vanhemmuus ei todellakaan ole suurimassa osassa perheitä tasavertaista.

Vain yhdessä tuntemassani perheessä esim. lasten sairauspäivät jaetaan aina tasan eli äiti ja isä ovat vuorotellen poissa töistä ja tämä on myös ainoa perhe jossa äiti pääsee lenkkeilemään ilman lapsia ja tapaamaan ystäviä ihan itsekseen. Tämä ystävä ei myöskään silloin tavatessa tuijota koko aikaa kelloa että milloin on kulunut se yksi tunti ja pitää lähteä päästämään mies vapaalle. Eikä heillä tehdä isoa numeroa siitä, että mies oli illan lasten kanssa keskenään. Muut äitiystävät joutuvat tuosta yhdestä illasta sellaiseen kiitollisuudenvelkaan että makselevat niitä velkoja vielä vuoden päästä kun mies oli silloin kerran niin hyvä isä ja mies.

Oikein pistää korvaan miten monesti vielä nykypäivänäkin kuulee äitien sanovan että mies jäi kotiin lapsenvahdiksi. Siis mitä ihmettä? Kun mies jää kotiin omien lapsiensa kanssa niin hän on pelkkä lapsenvahti? Ihan isäksi se mies jäi sinne kotiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.

kannattaisi miettiä etukäteen kenen kanssa lisääntyy

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin näyttää olevan hyvin yleistä, että kaikki perhe-elämän vastuut kaatuvat äidin niskaan. Olen itse lapseton kolmekymppinen jolla on ystäväpiirissä paljon lapsiperheitä ja suurimassa osassa on oikeasti näin. Miehet menevät kavereiden kanssa lähes joka viikonloppu jossain saunailloissa ja muissa illanvietoissa mutta naiset eivät pääse ystävän kanssa edes kerran viikossa tunnin lenkille. Olen vielä yrittänyt ehdottaa niin että minä menen sinne heille ja lähdetään siitä niin ei mene näillä äideillä matkoihin aikaa vaan se aika kun on pois kotoa on tasan se lenkkiin kuluva aika. Jos naisilla on asiaa kaupungille tai ylipäänsä täytyy hoitaa asioita, on lapset aina mukana. Jos lapset on sairaina, äiti jää hoitamaan ja on töistä poissa. Isä ei hoida koskaan sairaita lapsia. Vanhemmuus ei todellakaan ole suurimassa osassa perheitä tasavertaista.

Vain yhdessä tuntemassani perheessä esim. lasten sairauspäivät jaetaan aina tasan eli äiti ja isä ovat vuorotellen poissa töistä ja tämä on myös ainoa perhe jossa äiti pääsee lenkkeilemään ilman lapsia ja tapaamaan ystäviä ihan itsekseen. Tämä ystävä ei myöskään silloin tavatessa tuijota koko aikaa kelloa että milloin on kulunut se yksi tunti ja pitää lähteä päästämään mies vapaalle. Eikä heillä tehdä isoa numeroa siitä, että mies oli illan lasten kanssa keskenään. Muut äitiystävät joutuvat tuosta yhdestä illasta sellaiseen kiitollisuudenvelkaan että makselevat niitä velkoja vielä vuoden päästä kun mies oli silloin kerran niin hyvä isä ja mies.

Oikein pistää korvaan miten monesti vielä nykypäivänäkin kuulee äitien sanovan että mies jäi kotiin lapsenvahdiksi. Siis mitä ihmettä? Kun mies jää kotiin omien lapsiensa kanssa niin hän on pelkkä lapsenvahti? Ihan isäksi se mies jäi sinne kotiin!

Tämäpä tämä. Ja sitten hirveä syyllistys, taas kerran, että pahat äidit vievät lapset erossa. Eihän ne lapset halua olla isänsä kanssa kun eivät tunne tätä. Eikä isä tunne lapsiaan. Perhe-elämän dynamiikka on kyllä monesti vielä kivikaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.

kannattaisi miettiä etukäteen kenen kanssa lisääntyy

Aina vaan tämä sama mantra. Oma vika mitäs läksit kikkelis kokkelis. Väännetään nyt taas kerran ratakiskoa: miehestä ei pysty tietämään etukäteen millaiseksi hän muuttuu kun 24/7/365/18 velvollisuus lyödään niskaan. Siinä se vastuunkannon kyky vasta punnitaan.