Katsoin vanhoja valokuvia ajalta kun lapset oli pieniä ja tajusin mikä perhe-elämässä meni pieleen

Miehiä ei lastenhoito kiinnosta yleisesti niin paljon kuin naisia. Miehet eivät tule koskaan osallistumaan samalla painolla lastenhoitoon kuin naiset osallistuvat. Näin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

24 mielisairasta jaksanut peukuttaa tuota psykoa kommenttia. Av palsan porukka on niin outoa

Kivittäkää vapaasti, mutta en tajua minäkään sitä, miksi lapsia pitää hankkia lisää, vaikka parisuhde selvästi ontuu.

Ei se määrä, vaan laatu.

Tosiasiassahan se on nainen, joka päättää perheen lapsiluvun, mies korkeintaan yrittää toppuutella. Ei kannata naisen ahnehtia lapsia enempää kuin jaksaa hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Kivittäkää vapaasti, mutta en tajua minäkään sitä, miksi lapsia pitää hankkia lisää, vaikka parisuhde selvästi ontuu.

Ei se määrä, vaan laatu.

Sepä. Miehen pitäisi tajuta ehkäistä jos ei aiemmatkaan lapset kiinnosta. Taas naista syyllistävä viba tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassahan se on nainen, joka päättää perheen lapsiluvun, mies korkeintaan yrittää toppuutella. Ei kannata naisen ahnehtia lapsia enempää kuin jaksaa hoitaa.

Tosiasiassahan mies on kyllä ihan itse vastuussa levittämästään siemestä. Ihan turha nyt alkaa soittaa tota levyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tiktokista weaponized male incompetence. Siellä on mm video, jossa isä armollisesti tarjoaa pikkutaaperon äidille mahdollisuuden käydä suihkussa. Mitä tekee isä, kun piti 30 min olla vahtivuorossa? Tietenkin nukkuu sohvalla. Onko kyse isän sairaudesta? Entä siitä, että äidit uupuvat omaa syytään koska mikään isin tekemä ei kelpaa? Ei, kyse on siitä että kun tarkoituksella tekee paskasti tai sinne päin, välttyy pian kokonaan hommista.

Kun aina äitejä syytetään, niin miksei kukaan syyllistä isejä vastaavasti? Että miksi otit naisen, joka ei hymyillen hoida kaiken 100 % itse? Että oma vika kun joudut osallistumaan ja vaimo on uupunut, miksi otit tuollaisen naisen? Kestä nyt ja kärsi osasi. Ehei, miestä ei ikinä syyllistetä. Ei edes erosta. Puhumattakaan siitä, kuinka yh äidit ovat lähinnä ydinjätettä, eikä kukaan koskaan puhu pahaa näistä luopioiseistä, jotka jättivät osansa hoitamatta.

Ja kun on miehiä, joita et osallista millään, et anelulla, itkulla tai raivarilla. Kun mies lupaa sitten joskus hoitaa, onkin pihalla anopin auto jeiiii. Ja vastassa mies ja anoppi tupisemassa, kuinka vaimo on huono äiti, huono ihminen ja kyvytön kaikin tavoin kun apua kehtaa vaatia ja omaa aikaa. Joutuu työssäkäyvä isukki liian koville, kun ihan kerta vuoteen vaimollakin on työmatka - joka sekin kääntyi jotenkin perheen hylkäämiseksi.

Vaimon vika toki kaikki, kun kristallipallo oli rikki ja tulevaisuuteen ei nähnyt.

Mun lasten isä ei aluksi osannut edes ripustaa pyykkejä. Hän heitti ne möykyiksi telineen päälle ja loukkaantui ikihyviksi kun minä suutuin moisesta sikailusta. Kuivaksi olettamani vaatteet löytyivät ummehtuineina, haisevina möykkyinä telineestä.

Epäilen, että kyse oli juuri tästä, mies teki tarkoituksella paskasti ja oletti, että minä otan homman vastuulle. Hänen äitinsä motto on, ettei kukaan muu osaa ja siksi hänen on pakko hoitaa kaikki. Mies etsi siis äitiä, härnäsi tahallaan ja haastoi minut sanomaan, että "mun on pakko tehdä kun mies ei osaa". Toistaa lapsuuden kaavaa. Poikien äidit, vaatikaa lapsiltanne asioita.

"Poikien äidit, vaatikaa... " Ennemmin poikien isät, toimikaa esimerkkinä.

Mulla ei ole tyttöjä, mutta pojillani on ihan luontainen taipumus sluibailla kaikesta, ollut pienestä pitäen. Ne asiat, jotka isänsä hoitaa mallikkaasti, sujuu myös pojilta.

Tämä! On ihan tutkittu juttu, että pojalle on tärkeää nähdä isänsä tekemässä kotitöitä, se ennustaa parhaiten niiden sujumista aikuisena. Muistan, kuinka esikoispoika alkoi mallista leikkiä niitä kotitöitä, joita näki isänsä tekevän. Silittäminen oli tällainen — minä en tarvinnut sileitä lakanoita ja tein jo muutenkin liikaa.

Samaa.

Kun katson vanhoja kuvia, käy heti selväksi että tein ja menin lasten kanssa vaikka kuinka paljon yksin. Mies jätti moneen tulematta tai just noin, että touhusi esikoisen kanssa, kun minulla oli aina kuopus, koti ja lopulta myös se esikoinen. Niissä kuvissa, joissa mies on, aika monessa näkee selvästi, ettei viihtynyt perheensä kanssa. Oli tosi monessa kuvassa naama väärinpäin. Kuopus oli vielä tosi huono nukkumaan, eikä mies osallistunut koskaan niihin yöhulinoihin. Siirtyi vain sohvalle nukkumaan ja kertoi olevansa esikoisen nukuttamisesta vastuussa (esikoinen nukahti aina heti ja nukkui läpi yön, eli reilu peli).

Itselle ei jäänyt lopulta juuri mitään omaa, vaikka kaiken keskellä loin kyllä nousujohteista uraa. Lopulta mies halusi erota ja alkoi seurustella lapsettoman naisen kanssa, joka harrasti kaikkea maan ja taivaan väliltä - minä kun en ollut enää kiinnostava ja vain äiti.

Kummasti eron jälkeen on vastuu jakautunut vähän tasaisemmin - ja ehdin nykyään itsekin harrastaa! Todellisuudessa mies ulkoistaa paljon vastuuta uudelle naisystävälleen, mutta se on tarina erikseen.

Kyllä se oli iso pettymys, kuinka mies muuttui lasten synnyttyä. En olisi koskaan uskonut, että myös meille kävisi klassiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.

kannattaisi miettiä etukäteen kenen kanssa lisääntyy

Aina vaan tämä sama mantra. Oma vika mitäs läksit kikkelis kokkelis. Väännetään nyt taas kerran ratakiskoa: miehestä ei pysty tietämään etukäteen millaiseksi hän muuttuu kun 24/7/365/18 velvollisuus lyödään niskaan. Siinä se vastuunkannon kyky vasta punnitaan.

Juuri näin. Lisäksi vaikka vielä esikoisen kanssa menisi alkuun aika tasan, niin tosi monelta olen kuullut kuinka dynamiikka muuttuu toisen lapsen myötä. Meilläkin toisen lapsen vauva- ja taaperoaika jäi täysin vastuulleni ja sitten myös se koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tiktokista weaponized male incompetence. Siellä on mm video, jossa isä armollisesti tarjoaa pikkutaaperon äidille mahdollisuuden käydä suihkussa. Mitä tekee isä, kun piti 30 min olla vahtivuorossa? Tietenkin nukkuu sohvalla. Onko kyse isän sairaudesta? Entä siitä, että äidit uupuvat omaa syytään koska mikään isin tekemä ei kelpaa? Ei, kyse on siitä että kun tarkoituksella tekee paskasti tai sinne päin, välttyy pian kokonaan hommista.

Kun aina äitejä syytetään, niin miksei kukaan syyllistä isejä vastaavasti? Että miksi otit naisen, joka ei hymyillen hoida kaiken 100 % itse? Että oma vika kun joudut osallistumaan ja vaimo on uupunut, miksi otit tuollaisen naisen? Kestä nyt ja kärsi osasi. Ehei, miestä ei ikinä syyllistetä. Ei edes erosta. Puhumattakaan siitä, kuinka yh äidit ovat lähinnä ydinjätettä, eikä kukaan koskaan puhu pahaa näistä luopioiseistä, jotka jättivät osansa hoitamatta.

Ja kun on miehiä, joita et osallista millään, et anelulla, itkulla tai raivarilla. Kun mies lupaa sitten joskus hoitaa, onkin pihalla anopin auto jeiiii. Ja vastassa mies ja anoppi tupisemassa, kuinka vaimo on huono äiti, huono ihminen ja kyvytön kaikin tavoin kun apua kehtaa vaatia ja omaa aikaa. Joutuu työssäkäyvä isukki liian koville, kun ihan kerta vuoteen vaimollakin on työmatka - joka sekin kääntyi jotenkin perheen hylkäämiseksi.

Vaimon vika toki kaikki, kun kristallipallo oli rikki ja tulevaisuuteen ei nähnyt.

Mun lasten isä ei aluksi osannut edes ripustaa pyykkejä. Hän heitti ne möykyiksi telineen päälle ja loukkaantui ikihyviksi kun minä suutuin moisesta sikailusta. Kuivaksi olettamani vaatteet löytyivät ummehtuineina, haisevina möykkyinä telineestä.

Epäilen, että kyse oli juuri tästä, mies teki tarkoituksella paskasti ja oletti, että minä otan homman vastuulle. Hänen äitinsä motto on, ettei kukaan muu osaa ja siksi hänen on pakko hoitaa kaikki. Mies etsi siis äitiä, härnäsi tahallaan ja haastoi minut sanomaan, että "mun on pakko tehdä kun mies ei osaa". Toistaa lapsuuden kaavaa. Poikien äidit, vaatikaa lapsiltanne asioita.

"Poikien äidit, vaatikaa... " Ennemmin poikien isät, toimikaa esimerkkinä.

Mulla ei ole tyttöjä, mutta pojillani on ihan luontainen taipumus sluibailla kaikesta, ollut pienestä pitäen. Ne asiat, jotka isänsä hoitaa mallikkaasti, sujuu myös pojilta.

Tämä! On ihan tutkittu juttu, että pojalle on tärkeää nähdä isänsä tekemässä kotitöitä, se ennustaa parhaiten niiden sujumista aikuisena. Muistan, kuinka esikoispoika alkoi mallista leikkiä niitä kotitöitä, joita näki isänsä tekevän. Silittäminen oli tällainen — minä en tarvinnut sileitä lakanoita ja tein jo muutenkin liikaa.

Niinpä. Silti vaan äitejä syyllistetään ja vastuutetaan tästäkin asiasta. On äärimmäisen tärkeää käydä näitä keskusteluja, vaikka sitten täällä vauvapalstalla, mutta myös irl. Näihin ikiaikaisiin mantroihin on alettu pikkuhiljaa heräämään. Vielä 5 vuotta sitten tämä ketju olisi ollut 100% äidin haukkumista, niin miesten kuin toisten äitien taholta. Todella hienoa että naiset edes itse heräävät tähän ja alkavat kyseenalaistamaan näitä perinteisiä malleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.

kannattaisi miettiä etukäteen kenen kanssa lisääntyy

Aina vaan tämä sama mantra. Oma vika mitäs läksit kikkelis kokkelis. Väännetään nyt taas kerran ratakiskoa: miehestä ei pysty tietämään etukäteen millaiseksi hän muuttuu kun 24/7/365/18 velvollisuus lyödään niskaan. Siinä se vastuunkannon kyky vasta punnitaan.

Juuri näin. Lisäksi vaikka vielä esikoisen kanssa menisi alkuun aika tasan, niin tosi monelta olen kuullut kuinka dynamiikka muuttuu toisen lapsen myötä. Meilläkin toisen lapsen vauva- ja taaperoaika jäi täysin vastuulleni ja sitten myös se koti.

Mun näkemys on ollut, siis ulkopuolisen silmin omaa lähipiiriäni katsottuna että miehen isyys alkaa tosissaan vasta toisen lapsen myötä. Silloin on pakko alkaa petraamaan. Näinhän meilläkin oli, että vauva jäi 100% mulle. Minäpä en sitten toista suostunutkaan tekemään. En ottanut riskiä että jäisin kahden kanssa yksin. Mutta tosiaan, vähänpä sitä perheiden dynamiikasta ulkopuolinen tietää. Kyllähän ne miehet osaa myös filmata, että ollaan niin osallistuvaa silloin kun on muita näkemässä.

Katso kenen kanssa lisäännyt. Huoh! Miksi ei esitetä sitä oikeaa kysymystä, MIEHELLE: Miksi et tee osuuttasi, miksi et ole kunnon isä ja aviomies? Miksi käyttäydyt kuin vastuuton teinijullikka, miten kehtaat?!!!

Jakakaa jo perhevapaita. Ja päättäkää niiden jakamisesta jo ennen kuin vauvaa toivotaan ja se on tulossa. Meillä jaettu kolmen lapsen kohdalla hoitovastuu niin, että äiti kotona n ekan vuoden ja isä toisen. Samalla nykyinen kotona olija on läsnä isommille jotka tulevat ip-kerhosta aikaisin. Molemmat ovat myös tehneet samaan aikaan 80-pros työaikaa. Työnantajan (myös miehen työnantajan) on pakko suostua perhevapaaseen, ja käytännöt muuttuvat kun useampi isä ottaa pidempiä, kuukausien mittaisia perhevapaita.

Perheen yhteisen eläkekertymän ja palkkatulojen kehityksen kannalta äidin tulot ovat yhtä tärkeitä, vaikka lyhyellä aikavälillä näyttäisi että isän isompi palkka estää kotiinjäämisen. Miehet saavat ne palkankorotukset ja ylennykset juuri pikkulapsivuosina, kun naiset useimmiten kotona.

Omissa silmissäni vastuun jakautuminen tasaisesti lapsen kotona asumisen 18 v ajaksi alkaa perhevapailla, siinä on mahdollisuus saada molemmat vanhemmat ymmärtämään arkea ja mitä lasten hoitaminen tarkoittaa. Sitten jatkossa omat menot ja sairaiden lasten hoito on helppo homma, kun isä ei ole avuton pikku apulainen eikö voi vedota siihen, että äiti tietää ja lapset haluavat äidin aina esim nukuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?

Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.

Vakka kantensa valitsee. Tuttavapiirissäni on suurin osa miehistä juuri näitä. Kivoja rempseitä isiä jotka tekee lasten kanssa aina jotain hauskaa eikä komentele tuo lahjoja ja äidit pitää huushollia pystyssä ja ovat väsyneitä. Mikähän tällaisissa miehissä aina vetoaa naisiin?

Naisiin vetoaa menevät ja tekevät miehet joilla on intohimoja ja harrastuksia. Ne miehet ei vaan moinesti halua luopua niistä omista jutuistaan edes perheen perustamisen myötä. Touhuavat kyllä sillointällöin lasten kanssa jos heille itselle sattuu sopimaan ja lapsiarjen ulkoistavat kokonaan naisen harteille.

Minä olen sohvaperuna ja ahdistaisi menevä mies. Kuka takaa, että passiivinen mies sitten hoitaisi innolla lapsia. Ei näitä voi tietää, ennen kuin tilanne realisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.

Huh, kuulostaa vakavalta. Mitenköhän hän mahtoi töistä selvitä, nukahteliko sielläkin?

Itse erosin kun ymmärsin elämäni helpottuvan eron jälkeen. Sain vapaita viikonloppuja 2krt kuussa. Jouduin siivoamaan vain omat ja lasten jäljet, pyykin määrä väheni, iltaisin sain katsoa telkusta mitä halusin. Lukea vuoteessa jos tahdoin. Koska mummini oli fiksu, hän neuvoi, ettei pidä tehdä enempää lapsia, kuin jaksaa ja kykenee yksin hoitamaan ja elättämään. Eron jälkeen vasta ymmärsin, miten vähän mieheni oli osallistunut kotitöihin ja lastenhoitoon. Huomasin, etten joutunut erottuani tekemään yhtään enempää. No auton vein huoltoon ja renkaanvaihtoon, sen mieheni oli aiemmin tehnyt. :D

Vierailija kirjoitti:

Todella moni sortuu tähän nykyisin edelleen, en ymmärrä miksi. Onneksi yhä useampi nuori osaa vaatia mieheltään asioita tai jättää hyvällä omatunnolla lapset kokonaan tekemättä. Kuten sanoit, olet kyllä tehnyt virheen mahdollistaessasi tuon miehesi vapaamatkustamisen.

Tuota on sanottu ainakin 25 vuotta. "Onneksi nykyään osataan vaatia ja asiat on peremmin". Veikkaan että on sanottu jo 40 vuotta mutta niin kauas en muista. Missä vaiheessa miehet alkavat ottaa vastuuta?

Meillä jos yritin vaatia tasapuolisuutta kotitöihin työhön palattuani niin mies vetosi hoitavansa just auton ja pihatyöt. No pihatyöt tarkoitti sitä, että kasteli metri kertaa metri pihaa muutaman kerran kesässä ja myrkytti jotain hiton kirppuja puskista. Ja arvatkaapa kuka hoiti lumityöt...

Vierailija kirjoitti:

Pitää myös muistaa, että lapsi siitä äidin huilista ja omasta ajasta eniten kärsii. Itse kärsin vielä täysi-ikäisenä kotona asuvana lapsenakin. Äiti kyllä tiesi tilanteen. Itseäni nämä tilanteet ahdistivat todella paljon ja äiti tiesi tämän. Olin sitten vaikka kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelin kaupassa ja kävelin huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen. Välit isään olivat huonot. Aloitin tämän jo heti kun pystyin. Pienemmillä lapsilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.

Eihän lapsi tuossa tilanteessa kärsinyt äidin vapaa-ajasta vaan isän huonosta käytöksestä ja vanhemmuudesta. Eikö tämän naisten ja äitien syyllistämisen lähes kaikesta voisi jo lopettaa? Se mies on ihan aikuinen ihminen, joka on vastuussa omista teoistaan.

MInä tein alusta asti selväksi, että kotityöt jaetaan tasan enkä ole mikään palvelija. Mies hyväksyi tämän, onhan hän tasa-arvon kannattaja. Nyt ollaan kahden lapsen vanhempia, mies hoitaa lapsia yhtä paljon kuin minä ja tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä, mutta myös maksaa yhteisistä kuluista yhtä paljon kuin minä. Hänellä jää joka kuukausi omaan käyttöön yli 2000 e, minulla satanen jos sitäkään. Kun olen yrittänyt puhua tästä miehelle, niin hän kysyy aina ihmeissään, että enkö nimenomaan halunnut jakaa kotityöt tasan, kyllä siihen kuuluu sekin, että kotiin liittyvät menot menee tasan eikä niin, että hän tekee 50% töistä ja maksaa 75% menoista. Se ei ole tasa-arvoa.