Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin vanhoja valokuvia ajalta kun lapset oli pieniä ja tajusin mikä perhe-elämässä meni pieleen
29.05.2022 |
Erottiin viisi vuotta sitten ja olen siitä kantanut syyllisyyttä. Olen miettinyt miksi en jaksanut, olinko laiska vai mitä. Mutta käyn läpi vanhoja kuvia ja niistä selvisi kuvio niin kirkkaasti. Exä kulki ulkona ja retkillä esikoisen kanssa kun minä hoidin kahta pientä kotona. Ja kotia toki myös. Sitten ex tuli polleana kotiin, kun oli niin reippaasti touhunnut esikoisen kanssa. Ja tartti toki vastapainoksi omaa aikaa ja lähti lenkille, salille, saunailtaan. Minä jäin kotiin hoitamaan niitä pieniä, kotia JA sitä esikoista. En oikeasti käynyt ikinä missään. Kerrankin kaveri kysyi iltalenkille niin piti ottaa pienet rattaissa mukaan, koska ex ei saanut kolmen lapsen iltatouhuja hoidettua. Minä vaan väsyin enkä jaksanut enää. Älkää tehkö samaa virhettä.
Kommentit (126)
Pitää myös muistaa, että lapsi siitä äidin huilista ja omasta ajasta eniten kärsii. Itse kärsin vielä täysi-ikäisenä kotona asuvana lapsenakin. Äiti kyllä tiesi tilanteen. Itseäni nämä tilanteet ahdistivat todella paljon ja äiti tiesi tämän. Olin sitten vaikka kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelin kaupassa ja kävelin huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen. Välit isään olivat huonot. Aloitin tämän jo heti kun pystyin. Pienemmillä lapsilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella moni sortuu tähän nykyisin edelleen, en ymmärrä miksi. Onneksi yhä useampi nuori osaa vaatia mieheltään asioita tai jättää hyvällä omatunnolla lapset kokonaan tekemättä. Kuten sanoit, olet kyllä tehnyt virheen mahdollistaessasi tuon miehesi vapaamatkustamisen.
Mä en edes pysty katsomaan vanhoja valokuvia. Sairastuin vasta myöhemmin vaikeaan masennukseen mutta kuvista näkee että olin jo aiemmin masentunut. Mies ei koskaan viettänyt aikaa itsekseen lasten kanssa tai vienyt ulos niitä puistoihin. Jouduin itse hoitamaan kaikki valvomisen ja olin koko ajan sidottuna pieniin lapsiin. Koko talouden pyörittäminen oli vastuullani. Mies kävi töissä ja tuli nukkumaan kotiin. Harmittaa että lasten lapsuus oli niin ankeaa. Sitä aikaa en takaisin saa!!! Muistan miten vertasin meidän perhettä ja itseäni toisiin äiteihin ja perheisiin ja tunsin huonommuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää myös muistaa, että lapsi siitä äidin huilista ja omasta ajasta eniten kärsii. Itse kärsin vielä täysi-ikäisenä kotona asuvana lapsenakin. Äiti kyllä tiesi tilanteen. Itseäni nämä tilanteet ahdistivat todella paljon ja äiti tiesi tämän. Olin sitten vaikka kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelin kaupassa ja kävelin huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen. Välit isään olivat huonot. Aloitin tämän jo heti kun pystyin. Pienemmillä lapsilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.
Äidin, miksei isän? Sekö sulla on pointtina, että äitien ei tule ottaa omaa aikaa koska lapset kärsivät?
Äidillä voi olla omaa aikaa vaikkapa, kun lapsi tai lapset touhuavat isän kanssa. Tai äidillä voi olla omaa aikaa, kun lapset ovat kavereidensa kanssa kotosalla tai kaverin luona. Pienempien lasten kanssa tämä on tietysti eri asia, mutta isompien kanssa toimii jo oikein hyvin ja kas, kukaan ei kärsi.
Onko pojat kasvatettu epäempaattisemmiksi? Äidit vaativaa pojiltanne jo varhain samaa tunnollisuutta kun vaadittu tytöiltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä älysit sen vasta 5 vuotta ihmeteltyäsi. Mutta kun sinun piti olla Täydellinen Äiti ja Ihana Vaimo, eikä niihin rooleihin sopinut se ajatus, että lasten isältä voisi ihan pikkuisen vaatia jotain.
Ehkä hiljaa mielessäsi pidit huonoina äiteinä meitä, jotka lähdimme töihin, kun lapsi oli 8 kk ja jätimme lapset isänsä hoitoon ja lähdimme muutamaksi yöksi reissuun, kun toinen oli 5 kk. Mutta me emme ole eronneet vieläkään, vaikka epäilemättä monet muut saman tehneet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?
Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä älysit sen vasta 5 vuotta ihmeteltyäsi. Mutta kun sinun piti olla Täydellinen Äiti ja Ihana Vaimo, eikä niihin rooleihin sopinut se ajatus, että lasten isältä voisi ihan pikkuisen vaatia jotain.
Ehkä hiljaa mielessäsi pidit huonoina äiteinä meitä, jotka lähdimme töihin, kun lapsi oli 8 kk ja jätimme lapset isänsä hoitoon ja lähdimme muutamaksi yöksi reissuun, kun toinen oli 5 kk. Mutta me emme ole eronneet vieläkään, vaikka epäilemättä monet muut saman tehneet ovat.
Näin. Pääsitpäs lyömään lyötyä. Nyt on sulla hyvä mieli. Bravo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?
Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.
Vakka kantensa valitsee. Tuttavapiirissäni on suurin osa miehistä juuri näitä. Kivoja rempseitä isiä jotka tekee lasten kanssa aina jotain hauskaa eikä komentele tuo lahjoja ja äidit pitää huushollia pystyssä ja ovat väsyneitä. Mikähän tällaisissa miehissä aina vetoaa naisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten jaksoit kolmen lapsen kanssa eron jälkeen vai hoiditteko lapsia vuoroviikoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?
Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.
Vakka kantensa valitsee. Tuttavapiirissäni on suurin osa miehistä juuri näitä. Kivoja rempseitä isiä jotka tekee lasten kanssa aina jotain hauskaa eikä komentele tuo lahjoja ja äidit pitää huushollia pystyssä ja ovat väsyneitä. Mikähän tällaisissa miehissä aina vetoaa naisiin?
Naisiin vetoaa menevät ja tekevät miehet joilla on intohimoja ja harrastuksia. Ne miehet ei vaan moinesti halua luopua niistä omista jutuistaan edes perheen perustamisen myötä. Touhuavat kyllä sillointällöin lasten kanssa jos heille itselle sattuu sopimaan ja lapsiarjen ulkoistavat kokonaan naisen harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten jaksoit kolmen lapsen kanssa eron jälkeen vai hoiditteko lapsia vuoroviikoin?
No olivat toki eron aikaan jo isompia ja muutimme lähemmäs tukiverkkoja. Ja enemmän se näin jälkeenpäin ajateltuna kuormitti henkisesti kuin fyysisesti, kun se epämääräinen paha olo ja omien tarpeiden sivuutetuksi tuleminen jäi pois. Kun ei enää tarvinnut pettyä koko ajan. Ap
Mun on myös vaikea katsoa vanhoja kuvia. Olin järjestänyt isoja lasten sukulaissynttäreitä, nimiäisiä, olin järjestänyt jopa anopin syntymäpäivät rv 39+ kesähelteellä. Niissä kuvissa olen täysin ilmeetön ja kasvoiltani harmaa, kuin vahanukke. Silmät tuijottaa tyhjää mustista kuopista. Miten kukaan ei huomannut, eikä koskaan kysynyt miten voit? Tai mies sanonut, että kyllä hän hoitaa äitinsä juhlat, ei sinun tarvitse. Kaikki vaan kaatui mun niskoille.
Esikoinen on nyt murrosikäinen ja masentunut. Keskimmäisellä ja nuorimmalla käytöshäiriöitä. Totta kai minä olen nämä aiheuttanut, ei niiden kuvien ihmishaamu ole voinut tarjota hyvää lapsuutta kenellekään.
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
Meillä samaa. Minä olen aina pyörittänyt lapset ja kodin. Kaikki oma on jäänyt. Mies on aina mennyt omiaan. Nyt ei sitten enää rakasta minua. Kun ei meillä ole mitään yhteistä. Lasten kanssa vaan riitelee, omasta mielestään kasvattaa. Kasvattaakin, mutta jotain muutakin voisi joskus tehdä.
Eron partaalla ollaan. Kaikesta huolimatta, en halua erota. Haluaisi lasten kanssa jäädä asumaan nykyiseen kotiin. Ja minä joutuisin itsekseni muuttamaan pois. Tämä syystä, ettei hänen tarvitaisi maksaa elatusmaksuja.
Mutta siis, älkää missään tapauksessa tehkö sitä virhettä, että luovutte kaikesta omasta. Vaan pitäkää huoli itsestänne, parisuhteestanne.
Kamala tilanne tämä, kun on totaalisen yksin ei ole kun perhe ja työ, ja perheenkin mies haluaa hajottaa.
Naisten pitäisi naida ajattelevia ja huomiokykyisiä miehiä, jotka osaa ottaa vaimon huomioon. Näitä huomiokykyisiäkin on vapailla markkinoilla ollut jatkuvasti, mutta liian usein varsinkin nuorilla naisilla on muita valinta kriteereitä kuin huomaavaisuus mikä ei yksistään kesää tee, mutta yhdistettynä muihinkin kunnon miehen ominaisuuksiin on kultaakin kalliimpaa.
Vähän harmittaa apn puolesta, mutta semmoista se on. Tosin eipä se paljoa ihmiseltä vaatisi, että osaa ottaa muutkin huomioon. Vaikka yleensä siinä tarvii olla jokseenkin hyveellinen ihminen. Valintoja ap, valintoja.
Sama homma oli minun kohdalla.
Tosiaan väsyin siinä kohtaa, kun lapset oli 9 ja 10 vuotiaat. Sillon potkasin mieslapsen pois, koska oli täysihoidossa, ja tekemistä riitti ilman hänen palvelemista.
Sitten tosiaan helpotti.
Alue: Aihe vapaa
No näitä isyyden erityissuorittajia riittää edelleen. Hyvähän on että pitävät sinnikkäästi huolta omasta itsestään ja jaksamisestaan, eli pienen "perhesuorituksen" jälkeen pitääkin sitten levätä ainakin yhtä pitkä aika yksinään kun on niin rankkaa. Äitinä pitäisi sitten itse vaatia se oma huilinsa, aika moni mies ei vapaaehtoisesti tarjoa sitä, tai tajua kysyä. Jotenkin kait kuvittelevat, että heidän vanhemmuutensa on joku palvelus äidille, jonka kuuluu kuitenkin jaksaa olla päävastuussa pohjimmiltaan.