Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin vanhoja valokuvia ajalta kun lapset oli pieniä ja tajusin mikä perhe-elämässä meni pieleen
29.05.2022 |
Erottiin viisi vuotta sitten ja olen siitä kantanut syyllisyyttä. Olen miettinyt miksi en jaksanut, olinko laiska vai mitä. Mutta käyn läpi vanhoja kuvia ja niistä selvisi kuvio niin kirkkaasti. Exä kulki ulkona ja retkillä esikoisen kanssa kun minä hoidin kahta pientä kotona. Ja kotia toki myös. Sitten ex tuli polleana kotiin, kun oli niin reippaasti touhunnut esikoisen kanssa. Ja tartti toki vastapainoksi omaa aikaa ja lähti lenkille, salille, saunailtaan. Minä jäin kotiin hoitamaan niitä pieniä, kotia JA sitä esikoista. En oikeasti käynyt ikinä missään. Kerrankin kaveri kysyi iltalenkille niin piti ottaa pienet rattaissa mukaan, koska ex ei saanut kolmen lapsen iltatouhuja hoidettua. Minä vaan väsyin enkä jaksanut enää. Älkää tehkö samaa virhettä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on, että ongelmia oli nähtävissä jo esikoisen synnyttyä. Mutta rakastin ja ajattelin, että isäksi kasvaminen vie aikansa. Olin varmaan päällepäsmärikin, mutta kun toisella ei ollut mitään käsitystä esim. pienen lapsen arkirytmistä. Että pitäisi olla ruoka- ja uniajat. Ajeli lapsen kanssa autolla alkuillasta ja ihmetteli kun ei se illalla nukahdakaan yöunille. En halunnut luovuttaa ja perheenä oli tarkoitus elää. Ja sitten tuli kaksoset. Jälkiviisaus on niin helppoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko pojat kasvatettu epäempaattisemmiksi? Äidit vaativaa pojiltanne jo varhain samaa tunnollisuutta kun vaadittu tytöiltä!
Älä lässytä tätä samaa vanhaa paskaa taas...
Joka kerta täällä kysytään, montako tällaista perhettä tunnette oikeasti, jossa tilanne on se, ettei isä lapsiaan hoida ja vastauksia ei tule. Nämä säälittävät oman elämänsä marttyyrit ovat poikkeus.
Ja toinen asia, tyttöjen empatia... *tirsk! Et voi olla tosissasi? Käypä koulujen pihoilla ja naisvaltasilla aloilla katsomassa mitä on tyttöjen ja naisten empatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Ei, vaan tuolla tavalla nukahtavan täytyy olla todella todella rasittunut, valvoo yöt, tai vakavasti sairas. Lääkäriin olisi pitänyt ehdottomasti mennä, jos tuosta noin vaan viidessä minuutissa nukahtaa keskellä arjen touhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Mulla on miehen kanssa kaksi viikkoa yhteistä kesälomaa, ja mies käyttää siitä yli viikon vanhempiensa mökin remontoimiseen. Minä hoidan lapset, kodin ja lasten kesälomaretket. Hänen vanhempansa ovat aina olleet vain saamapuolella, kuunaan ei sieltä ole meidän suuntaan apua tullut.
Joskus mietin, eikö miehen vanhemmat oikeasti tajua, ettei ole ok vaatia ja kiristää pienten lasten isää remontoimaan heidän asumuksiaan, kun tällä olisi hetki lomaa koko perheen kanssa? Ettei ole ok sanoa esim. "eihän sitä tiedä elänkö enää ensi vuonna" tai "vanha äitisi saattaa kaatua ja menehtyä niissä portaissa jos et korjaa niitä". Ei sitten vissiin mikään liiku päässä, ei miehellä eikä hänen vanhemmillaan. Rahaahan heillä olisi palkata apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Ei, vaan tuolla tavalla nukahtavan täytyy olla todella todella rasittunut, valvoo yöt, tai vakavasti sairas. Lääkäriin olisi pitänyt ehdottomasti mennä, jos tuosta noin vaan viidessä minuutissa nukahtaa keskellä arjen touhuja.
Ei ollut rasittunut, valvonut yötä tai sairas. Itse olin noita kaikkia, mutta siltikään en jättänyt lapsiani valvomatta.
Vierailija kirjoitti:
Mun on myös vaikea katsoa vanhoja kuvia. Olin järjestänyt isoja lasten sukulaissynttäreitä, nimiäisiä, olin järjestänyt jopa anopin syntymäpäivät rv 39+ kesähelteellä. Niissä kuvissa olen täysin ilmeetön ja kasvoiltani harmaa, kuin vahanukke. Silmät tuijottaa tyhjää mustista kuopista. Miten kukaan ei huomannut, eikä koskaan kysynyt miten voit? Tai mies sanonut, että kyllä hän hoitaa äitinsä juhlat, ei sinun tarvitse. Kaikki vaan kaatui mun niskoille.
Esikoinen on nyt murrosikäinen ja masentunut. Keskimmäisellä ja nuorimmalla käytöshäiriöitä. Totta kai minä olen nämä aiheuttanut, ei niiden kuvien ihmishaamu ole voinut tarjota hyvää lapsuutta kenellekään.
"Kaikki vaan kaatui..." Ja paskat. Sinä, aikuinen ihminen, otit kantaaksesi enemmän kuin jaksoit. En kestä näitä marttyyreja. Aina vaan sattuu ja tapahtuu ja vika kaikissa muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe oli siis liian suuri lapsiluku jaksamiseen nähden?
Tiedätkö, että myös isä osallistui lapsentekoon. Virhe oli se, että isä laistoi velvollisuutensa OMIEN lastensa huolehtimisesta.
Mutta se ei ollut virhe, että teki ei yhden, ei kahta vaan kolme lasta tällaisen isän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Ei, vaan tuolla tavalla nukahtavan täytyy olla todella todella rasittunut, valvoo yöt, tai vakavasti sairas. Lääkäriin olisi pitänyt ehdottomasti mennä, jos tuosta noin vaan viidessä minuutissa nukahtaa keskellä arjen touhuja.
Ei ollut rasittunut, valvonut yötä tai sairas. Itse olin noita kaikkia, mutta siltikään en jättänyt lapsiani valvomatta.
Ja tuon takia en sinua usko. Joku syy on ihmisillä nukahtaa tuolla tavoin. Ja itse olisin asian selvittänyt juurta jaksaen ja ollut puolisosta todella huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Mulla on miehen kanssa kaksi viikkoa yhteistä kesälomaa, ja mies käyttää siitä yli viikon vanhempiensa mökin remontoimiseen. Minä hoidan lapset, kodin ja lasten kesälomaretket. Hänen vanhempansa ovat aina olleet vain saamapuolella, kuunaan ei sieltä ole meidän suuntaan apua tullut.
Joskus mietin, eikö miehen vanhemmat oikeasti tajua, ettei ole ok vaatia ja kiristää pienten lasten isää remontoimaan heidän asumuksiaan, kun tällä olisi hetki lomaa koko perheen kanssa? Ettei ole ok sanoa esim. "eihän sitä tiedä elänkö enää ensi vuonna" tai "vanha äitisi saattaa kaatua ja menehtyä niissä portaissa jos et korjaa niitä". Ei sitten vissiin mikään liiku päässä, ei miehellä eikä hänen vanhemmillaan. Rahaahan heillä olisi palkata apua.
Eivät tajua tai eivät osaa ajatella muuta kuin omia tarpeitaan. Omien lasteni isää vanhempansa juoksuttivat kaikilla ihmeellisillä pikku asioilla vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää myös muistaa, että lapsi siitä äidin huilista ja omasta ajasta eniten kärsii. Itse kärsin vielä täysi-ikäisenä kotona asuvana lapsenakin. Äiti kyllä tiesi tilanteen. Itseäni nämä tilanteet ahdistivat todella paljon ja äiti tiesi tämän. Olin sitten vaikka kirjastossa sulkemisaikaan, hidastelin kaupassa ja kävelin huonoissakin säässä ulkona isääni vältellen. Välit isään olivat huonot. Aloitin tämän jo heti kun pystyin. Pienemmillä lapsilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.
Jos lapsilla on normaalijärkinen isä, enemmän lapset kärsii siitä, että jos äiti ei saa omaa aikaa, vaikka tarvitsee sitä kipeästi ja sen takia on kireä ja kiukuttelee. Itse tarvitsen päivittäin omaa aikaa vähintään tunnin (nimenomaan päiväsaikaan pieni tauko), joka minun on saatava käyttää niihin asioihin, mistä MINULLE tulee hyvä mieli, eikä niin kuin anoppi ja täällä palstallakin sanotaan ratkaisuksi, että painu lenkille. Miksi? Se ei ole omaa aikaa, että joku muu sanelee mitä minun on tehtävä. En lataa akkujani tekemällä jotain, mikä ei ole mielekästä. En halua lapsista eroon, vaan haluan vaan tehdä jotain omaa.
Jos lähden ulos, voin vallan hyvin ottaa lapset rattaisiin mukaan. Eivät ne siinä rattaissa häiritse, päinvastoin tykkään höpötellä muksuille samalla kun kävelen. Sen sijaan omalla ajallani haluan toteuttaa taiteellista/mielikuvituksellista/älyllistä puoltani. Haluan kirjoittaa, pelata, lukea uutisia netistä, katsoa ohjelmia/videoita, lukea sähköpostit ajatuksella.
Sitten kun olen hetkeni saanut, jaksan keskittyä lapsiin paljon paremmin, mutta perfektionistina haluan tehdä sen kunnolla, enkä puolivillaisesti ajatellen jotain muuta. Samalla lailla haluan tehdä omia asioita kunnolla, enkä koko ajan sivusilmällä lapsia vahtien, jolloin en voi keskittyä siihenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mies joka ei kyennyt "vahtimaan" omia lapsiaan viittä minuuttia pitempään vaan nukahti kesken kaiken! Muistan vieläkin sen kauhun tunteen, kun tulin lenkiltä kotiin ja yksivuotias keikkui portaiden yläpäässä isänsä nukkuessa.
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.
Mitkä loput? Ai se, että mies lähti esim. vanhempiensa avuksi puutöihin ja minä jäin 40 asteen kuumeessa hoitamaan kahta myöskin kipeää vaippaikäistä?
Ei, vaan tuolla tavalla nukahtavan täytyy olla todella todella rasittunut, valvoo yöt, tai vakavasti sairas. Lääkäriin olisi pitänyt ehdottomasti mennä, jos tuosta noin vaan viidessä minuutissa nukahtaa keskellä arjen touhuja.
Ei ollut rasittunut, valvonut yötä tai sairas. Itse olin noita kaikkia, mutta siltikään en jättänyt lapsiani valvomatta.
Ja tuon takia en sinua usko. Joku syy on ihmisillä nukahtaa tuolla tavoin. Ja itse olisin asian selvittänyt juurta jaksaen ja ollut puolisosta todella huolissani.
Syy on vastuuttomuus ja keskenkasvuisuus. Tästä on aikaa yli 15 vuotta eikä hänellä ole todettu mitään sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma oli minun kohdalla.
Tosiaan väsyin siinä kohtaa, kun lapset oli 9 ja 10 vuotiaat. Sillon potkasin mieslapsen pois, koska oli täysihoidossa, ja tekemistä riitti ilman hänen palvelemista.
Sitten tosiaan helpotti.
Miksi otit tuollaisen miehen ja olit sen kanssa ainakin kymmenen vuotta ja teitte kaksi lastakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma oli minun kohdalla.
Tosiaan väsyin siinä kohtaa, kun lapset oli 9 ja 10 vuotiaat. Sillon potkasin mieslapsen pois, koska oli täysihoidossa, ja tekemistä riitti ilman hänen palvelemista.
Sitten tosiaan helpotti.Miksi otit tuollaisen miehen ja olit sen kanssa ainakin kymmenen vuotta ja teitte kaksi lastakin?
Niin että naisen vika taas että meni perseelleen? Eikö tämä sama mantra ala jo kyllästyttää. Toisaalta nettimaailmassa on hokema että nykyään erotaan liian helposti. Sekin taas niiden itsekkäiden naisen syytä. Ei voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma oli minun kohdalla.
Tosiaan väsyin siinä kohtaa, kun lapset oli 9 ja 10 vuotiaat. Sillon potkasin mieslapsen pois, koska oli täysihoidossa, ja tekemistä riitti ilman hänen palvelemista.
Sitten tosiaan helpotti.Miksi otit tuollaisen miehen ja olit sen kanssa ainakin kymmenen vuotta ja teitte kaksi lastakin?
Niinpä. Se näissä naisissa ihmetyttää ja voi olla, että ne luulee sitä, jotta mies kasvaa isäksi lasten tuktua ja alkaa olemaan vastuullisempi ja parempi ihminen. Nythän se on sitten nähty, ettei se aina niin ole. Meitä kunnon miehiäkin olisi ollut, mutta jostain syystä ei oo kelvannut. Siinäpä sitten eroilette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma oli minun kohdalla.
Tosiaan väsyin siinä kohtaa, kun lapset oli 9 ja 10 vuotiaat. Sillon potkasin mieslapsen pois, koska oli täysihoidossa, ja tekemistä riitti ilman hänen palvelemista.
Sitten tosiaan helpotti.Miksi otit tuollaisen miehen ja olit sen kanssa ainakin kymmenen vuotta ja teitte kaksi lastakin?
Niin että naisen vika taas että meni perseelleen? Eikö tämä sama mantra ala jo kyllästyttää. Toisaalta nettimaailmassa on hokema että nykyään erotaan liian helposti. Sekin taas niiden itsekkäiden naisen syytä. Ei voi voittaa.
Vielä enemmän täällä kyllästyttää se että kaikki on aina olevinaan miehen tai jonkun muun syy kuin naisen itsensä.
Hyvin samanlaisia kokemuksia jo vuosikymmenien takaa, lapset silloin alta kouluikäisiä. Miehen kaverit oli meitä tärkeämpiä, lähti heti, kun joku vain soitti, vaikka unilta olisi herätetty. Itse sain pyytää apuja moneen kertaan, eikä mitään tapahtunut. Monesti töistä tullessani lapset juoksentelivat pitkin pihoja, terve, mutta kylillä rasittunut isä makasi umpiunessa sohvalla. Älysin, että vain yksi äiti per lapsi, ja tuolla isolla lapsella oli oma äiti, joten pois mun hartioiltani. Raskasta oli, mutta jäi pois se, että edes kuvitteli lasten isän kantavan vastuunsa, ei tarvinnut odottaa apuja eikä pettyä.
Olen varmaan poikkeus kun olin onnellinen kun mies oli töissä ja harrastuksissa ja sain hoitaa lapset itse. Niin kauan meni hyvin kun emme kauheasti yrittäneet tehdä yhdessä mitään. Kun mies jäi etätöihin koronan alussa, mä aloin voida huonosti. Nyt joudun pakottamaan miestä töihin toimistolle ja menoihin, että saan joskus levätä ja olla rauhassa.
Etätyö oli hajottaa avioliittomme. Sekä minut.
Alue: Aihe vapaa
No tuossa tapauksessa ei voi olla mistään normaalista tilanteesta kyse. Kerropa loputkin tarinasta.