12-vuotias poika ei päässyt luokan luontoretkelle kunta joutui maksamaan 1500 euron korvaukset

Vammaisten ehdoilla mennään. Kaikille myös vammaisten edut, niin on tasapuolista. Artisti maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö ei olisi ollut syrjintää kun tämä vaihtoehtoisesta aktiviteetista kieltäytynyt, ilmeisen asennevamman omaava yksilö, olisi kuljetettu paikalle veneellä siinä kun muut tarpoo siellä metsässä?

Ymmärtäisin tän jutun paremmin jos mitään muuta ei olisi ollut tarjolla tuon metsäretken tilalle.

No, oli se "vaihtoehtoinen" sitten mitä tahansa, niin ei se olisi ollut sama kuin kalliomaalaukset.

Jos sinä olet lähtemässä johonkin ja sitten siihen tullaankin mutkistamaan asioita sellaisiksi, että lähtösi ei onnistukaan, niin onko se silloin sinun asennevammaasi?

Ei kai tuo reissu kalliomaalauksia katsomaan mikään viimehetken päähänpisto ollut? Oli suunniteltu retki, lisäksi oli retken skippaaville järjestetty mahdollisuus frisbeegolfiin. Ainakin omina kouluvuosina ihan normaalia, että ellei pystynyt/halunnut osallistua retkelle A, meni sitten muiden pois jäävien kanssa siihen vaihtoehtoiseen aktiviteettiin.

Nyt ollaan asian ytimessä. Oli suunniteltu retki, jonne kaikki eivät pääse. Oliko suunnittelijoilla unohtunut, että luokalla on myös liikuntarajoitteinen oppilas? Vai oliko suunnitelma jättää hänet pois?

Koko luokan toimintaa ei tarvitse suunnitella erityistarpeiden ehdoilla, mutta kouluilla on velvollisuus toteuttaa kohtuulliset mukautukset, ja mikäli mukautus ei ole mahdollista, korvaavaa toimintaa. Tässä tilanteessa rehtorilla ja huoltajalla oli eri näkemys siitä, mikä on kohtuullista mukauttamista, ja yhdenvertaisuusvaltuutettu päätyi huoltajan kannalle. Jos huoltaja olisi vaatinut helikopterikyytiä, olisi tulos ollut varmasti eri. Venekyyti voi sinänsä kuulostaa aika helpolta ratkaisulta mutta tosiasiassa sellaisen järjestäminen niin, että vastuukysymykset ja turvallisuus on asianmukaisesti huomioitu, ei ole mikään pikkujuttu. Jutusta ei käy ilmi, onko kyseessä pelkkä liikuntavamma ja mitä muita mahdollisia erityistarpeita lapsella on. Mitä enemmän erityistarpeita lapsella on, sitä haastavampaa venekyydin järjestäminen on. Rehtori ei nähnyt tähän liittyvää lisätyötä ja -kustannuksia kohtuullisina, ja sinänsä ymmärrän päätöksen. Siltä osin ihmettelen rehtorin ratkaisua kyllä, että jos opintoretken tavoite on tutustua kalliomaalauksiin, ei frisbeen heittely vastaa samaa pedagogista tavoitetta.

Tuo päätös lopettaa kaikki retket tässä maassa jos oikeus ei tuota päätöstä kumoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten teillä on vahva mielipidet, että oppilaita voi käyttää pois ryhmästä? Voi voi ei pääse kävelemään, jääkööt pois. Menkää omalla porukalla vapaa-aika ja saatte valita mihin menette ja kenen kanssa. Koululuokka menee luokkansa sinne minne kaikki pääsee piste.

Mahtaa olla tosi juhlavaa sekin vammaiselle lapselle, että hänen takiaan koko luokan kohteeksi otetaankin jonkun muiden haluamien kohteen sijaan joku pulakohde, jonne kaikki pääsee piste.

Kohteeseen olisi päässyt muutenkin. Eikö ihmiset osaa lukea ?

Jos olisi tehty jotain, mutta ei. Rehtori sanoi ei ja äiti hermostui.

Älä ala-arvioi leinojaemoja

Leijonaemo on ITSE syyllinen lapsensa tilaan. Hänen tehtävänä on maksaa kaikki lapsensa kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi p joitain näitä kommentteja. Kyse ei ollut mistään äidin erityisestä pikku lumihiutaleesta, vaan oppilaasta jolla on todellinen fyysinen rajoite. Koulu ei edes yrittänyt tulla asiassa vastaan tai ratkaista tilannetta.

Vanhempien vika se on eikä opettajan.

Koulu ei ole sen lapsen äiti. Tuo päätös meinaa että Suomessa tullaan lopettamaan kouluretken kokonaan.

Opettajana minua suututtaa tällaiset kommentit. Jokaisella oppilaalla on oikeus osallistua koulupäivänsä aikana järjestettävään toimintaan. 8 vuoden aikana en ole ollut mukana yhdelläkään retkellä, joka olisi joltain oppilaalta evätty. Olemme käyneet museoissa, jopa Ateneumissa näkyi olevan esteettömyysperiaate. Olemme käyneet teatterissa ja Heurekassa. Olemme käyneet jäätelöillä puistossa. Retkikohteita on Suomi täynnä. Miksi koulun toiminta pitäisi järjestää niin, ettei joku lapsista voi lähteä mukaan? Syrjintä on laissa kielletty (sekä perustuslaki että yhdenvertaisuuslaki). Me opettajat opetamme näiden lakien sisältöä koulussa. Oman toiminnan pitää vastata sitä mitä lapsille opettaa.

Ja luontokohteena varmasti käytte esplanadin puistossa. Kyllä, rakennukset tehdään esteettömiksi, mutta luonto ei olekkaan niin esteetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta mikä on sellainen liikunnallinen este/vaiva/vamma joka estää rauhallisen käyskentelyn metsäpolulla, mutta korkeamman aktiviteetin frisbeegolf on ok?

Ja kiinnostaa tämä vamma, joka silti mahdollistaa veneeseen nousun ja siinä matkustamisen??? Veneet kun ovat ongelmallisia terveillekin.

On olemassa venetyyppejä, jotka soveltuvat liikuntarajoitteisille ja joihin pystyy nousemaan pyörätuolilla. Siitä, onko sellaista tarjolla juuri sillä vesistöllä, jolla kalliomaalaukset sijaitsevat, ei minulla ole tietoa. Ketjussa moni on kirjoittanut, kuinka koulua ei "huvittanut" selvittää venekyydin mahdollisuutta, joten tutkin huvikseni tällaisten palvelujen hintoja. Esimerkiksi 4 tunnin veneretki Puulalla esteettömällä veneellä maksaa 499 e. Kustomoitu paketti omalla reitillä maksaa varmasti vielä enemmän. Kun kyse on alaikäisestä, tarvitaan veneeseen valvoja. Lisäksi pitää selvittää, missä reitin varrella on sellainen laituri, jolta nousu veneeseen onnistuu ja pääseekö bussilla riittävän lähelle sopivaa laituria. Kalliomaalausten luona rantautuminen tuskin onnistuu liikuntarajoitteiselta ollenkaan, eli oppilas olisi käytännössä katsellut maalauksia veneestä käsin, syönyt siellä eväät tai mitä muuta ohjelmaan olisikaan sisältynyt, ja huristellut veneellä takaisin. Kokemus ei kuulosta yhtään vähemmän "vammaisten virkistysretkeltä" kuin se, mitä hänelle korvaavana toimintana tarjottiin. Ihannetilanne olisi ollut se, että koko luokalle olisi voitu järjestää veneretki, mutta tällaiseen ei millään koululla ole varaa.

On se silti edullisempaa kuin tuo korvaussumma 1500e. Eikö koulut saa mitään ekstrarahoitusta vammaisista lapsista?

Koulu ei maksa korvausta vaan kunta, eikä koulu saa lisärahoitusta oppilaiden erityistarpeiden huomioimiseen. Sehän tässä päätöksessä näin opettajan näkökulmasta juuri älytöntä onkin. Jos koulu olisi saanut rahaa ja apua venekyydin järjestämiseen, ei tässä olisi ollut ongelmaa, mutta kun mitään ekstrarahaa tai henkilöä, jolla on työajan puolesta mahdollisuus selvitellä yritysten tarjoamia kyydityspalveluita, ei ole, olisi venekyyti ollut sekä taloudellisesti että työajan näkökulmasta suoraan pois jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi p joitain näitä kommentteja. Kyse ei ollut mistään äidin erityisestä pikku lumihiutaleesta, vaan oppilaasta jolla on todellinen fyysinen rajoite. Koulu ei edes yrittänyt tulla asiassa vastaan tai ratkaista tilannetta.

Vanhempien vika se on eikä opettajan.

Koulu ei ole sen lapsen äiti. Tuo päätös meinaa että Suomessa tullaan lopettamaan kouluretken kokonaan.

Opettajana minua suututtaa tällaiset kommentit. Jokaisella oppilaalla on oikeus osallistua koulupäivänsä aikana järjestettävään toimintaan. 8 vuoden aikana en ole ollut mukana yhdelläkään retkellä, joka olisi joltain oppilaalta evätty. Olemme käyneet museoissa, jopa Ateneumissa näkyi olevan esteettömyysperiaate. Olemme käyneet teatterissa ja Heurekassa. Olemme käyneet jäätelöillä puistossa. Retkikohteita on Suomi täynnä. Miksi koulun toiminta pitäisi järjestää niin, ettei joku lapsista voi lähteä mukaan? Syrjintä on laissa kielletty (sekä perustuslaki että yhdenvertaisuuslaki). Me opettajat opetamme näiden lakien sisältöä koulussa. Oman toiminnan pitää vastata sitä mitä lapsille opettaa.

Eikö esim. luonto ole tärkeä? Entä liikunta?

Sinun ajattelumaailmassasi lapsia raahataan kyllä teattereihin,, mutta he eivät pääsee luontoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö ei olisi ollut syrjintää kun tämä vaihtoehtoisesta aktiviteetista kieltäytynyt, ilmeisen asennevamman omaava yksilö, olisi kuljetettu paikalle veneellä siinä kun muut tarpoo siellä metsässä?

Ymmärtäisin tän jutun paremmin jos mitään muuta ei olisi ollut tarjolla tuon metsäretken tilalle.

No, oli se "vaihtoehtoinen" sitten mitä tahansa, niin ei se olisi ollut sama kuin kalliomaalaukset.

Jos sinä olet lähtemässä johonkin ja sitten siihen tullaankin mutkistamaan asioita sellaisiksi, että lähtösi ei onnistukaan, niin onko se silloin sinun asennevammaasi?

Ei kai tuo reissu kalliomaalauksia katsomaan mikään viimehetken päähänpisto ollut? Oli suunniteltu retki, lisäksi oli retken skippaaville järjestetty mahdollisuus frisbeegolfiin. Ainakin omina kouluvuosina ihan normaalia, että ellei pystynyt/halunnut osallistua retkelle A, meni sitten muiden pois jäävien kanssa siihen vaihtoehtoiseen aktiviteettiin.

Nyt ollaan asian ytimessä. Oli suunniteltu retki, jonne kaikki eivät pääse. Oliko suunnittelijoilla unohtunut, että luokalla on myös liikuntarajoitteinen oppilas? Vai oliko suunnitelma jättää hänet pois?

Koko luokan toimintaa ei tarvitse suunnitella erityistarpeiden ehdoilla, mutta kouluilla on velvollisuus toteuttaa kohtuulliset mukautukset, ja mikäli mukautus ei ole mahdollista, korvaavaa toimintaa. Tässä tilanteessa rehtorilla ja huoltajalla oli eri näkemys siitä, mikä on kohtuullista mukauttamista, ja yhdenvertaisuusvaltuutettu päätyi huoltajan kannalle. Jos huoltaja olisi vaatinut helikopterikyytiä, olisi tulos ollut varmasti eri. Venekyyti voi sinänsä kuulostaa aika helpolta ratkaisulta mutta tosiasiassa sellaisen järjestäminen niin, että vastuukysymykset ja turvallisuus on asianmukaisesti huomioitu, ei ole mikään pikkujuttu. Jutusta ei käy ilmi, onko kyseessä pelkkä liikuntavamma ja mitä muita mahdollisia erityistarpeita lapsella on. Mitä enemmän erityistarpeita lapsella on, sitä haastavampaa venekyydin järjestäminen on. Rehtori ei nähnyt tähän liittyvää lisätyötä ja -kustannuksia kohtuullisina, ja sinänsä ymmärrän päätöksen. Siltä osin ihmettelen rehtorin ratkaisua kyllä, että jos opintoretken tavoite on tutustua kalliomaalauksiin, ei frisbeen heittely vastaa samaa pedagogista tavoitetta.

Tuo päätös lopettaa kaikki retket tässä maassa jos oikeus ei tuota päätöstä kumoa.

Kuten jo mainitsin, Suomi suostuu nyt kaikkeen. Säännöllisin väliajoin toreilla turisteille näyteään mämmiä ja kysytään mitä mieltä he mämmistä ovat. Tulokkaat eivät selvästikiään pidä mämmistä näyn perusteella, näin  mämmikin pistetään kohta kiellettyjen listalle, mämmi vahingoittaa maapalloa. Muut maat sensijaan ovat hurjan ylpeitä omista erikoisuuksistaan,  meiltäkin mennään moneen maahan penistä syömään.

Kun luen tämän ketjun kommentteja viitaten kyseisen äidin ja hänen liikuntarajoitteisen lapsensa itsekkyyteen ja pikkumaisuuteen, niin en voi uskoa, että näitä kirjoitetaan tosissaan; tarkoitus tuntuu olevan herättää lukijassa närkästystä, ihmetystä, ja jopa vihaa kommentoijaa kohtaan.

Itse olin pettynyt Ilta-Sanomien haastattelemaan OAJ:n edustajan lausuntoihin, joissa hän toteaa, että koulu voi harjoittaa opetuksen eriyttämistä, jolloin vammaisten ei tarvitse oppia kaikkea samaa, vaan tavoitteita yksilöllistetään. Tämä kuulostaa siltä, että jutussa esiintyvän lapsen ei olisi tarvinnut osallistua luokan yhteiselle retkelle, koska hänen ei tarvitse oppia samaa. Tämä lausunto ei mielestäni ollut sopiva jutun sisällön kannalta ja antaa lukijoille vääristyneen kuvan koulun opetuksen eriyttämisestä. Tai ainakin toivon asian olevan näin.

Lisäksi OAJ:n edustaja ihmettelee, että tuleeko koulujen nyt perua yhteiset retket kohteisiin joihin esimerkiksi liikuntavammaisille ei ole pääsyä, jos omassa ryhmässä sattuu olemaan tällainen oppilas? Tässä edustaja vahvistaa hyvin mustavalkoista ajattelutapaa, jossa retkille joko mennään esimerkiksi edustajan mainitsemaan Aulangon näkötorniin tai sitten retkeä ei toteuteta. Jos tätä ajatusmallia halutaan harjoittaa, niin vastaukseni olisi KYLLÄ. Koulu voi valita jokaiselle ryhmän opiskelijalle sopivan kohteen, ketään syrjimättä. Mielestäni tämän tulisi olla itsestään selvää. OAJ:n Edustaja voisi ajatella esimerkiksi tilannetta, jossa hänellä on vakava suklaa-allergia, josta hänen esihenkilönsä olisi tietoinen, ja hänen oma työyhteisönsä järjestäisi työpaikan virkistäytymismatkan Fazerin tehtaalle. Hänelle sen sijaan annettaisiin frisbee ja ajo-ohjeet lähimmälle frisbee-golf-radalle. Edustaja menettäisi arvokkaan yhteisön jaetun kokemuksen ja ryhmäytymisen. Oletan, että Opettajien ammattiliiton edustajana kyseinen haastatteluun osallistunut henkilö on tietoinen kyseisten tapahtumien merkityksestä.

Kaiken kaikkiaan, toivon että kyseinen koulu ja kunta tulee muuttamaan toimintatapojaan. Ja että tämä lapsi ei tarvitse kokea tällaista tilannetta enää koskaan; lasten ei tule tuntea yhteisön ulkopuolisuutta, varsinkaan koulussa. Onneksi lapsen vanhemmat ovat tarttuneet tähän, eivätkä antaneet periksi! Haluan osoittaa teille tukeni ja pahoitteluni, että olette joutuneet käymään läpi tämänkaltaisen prosessin, jotta olette saaneet lapsellenne reilua ja oikeudenmukaista kohtelua.

OAJ:n pettynyt kirjoitti:

Kun luen tämän ketjun kommentteja viitaten kyseisen äidin ja hänen liikuntarajoitteisen lapsensa itsekkyyteen ja pikkumaisuuteen, niin en voi uskoa, että näitä kirjoitetaan tosissaan; tarkoitus tuntuu olevan herättää lukijassa närkästystä, ihmetystä, ja jopa vihaa kommentoijaa kohtaan.

Itse olin pettynyt Ilta-Sanomien haastattelemaan OAJ:n edustajan lausuntoihin, joissa hän toteaa, että koulu voi harjoittaa opetuksen eriyttämistä, jolloin vammaisten ei tarvitse oppia kaikkea samaa, vaan tavoitteita yksilöllistetään. Tämä kuulostaa siltä, että jutussa esiintyvän lapsen ei olisi tarvinnut osallistua luokan yhteiselle retkelle, koska hänen ei tarvitse oppia samaa. Tämä lausunto ei mielestäni ollut sopiva jutun sisällön kannalta ja antaa lukijoille vääristyneen kuvan koulun opetuksen eriyttämisestä. Tai ainakin toivon asian olevan näin.

Lisäksi OAJ:n edustaja ihmettelee, että tuleeko koulujen nyt perua yhteiset retket kohteisiin joihin esimerkiksi liikuntavammaisille ei ole pääsyä, jos omassa ryhmässä sattuu olemaan tällainen oppilas? Tässä edustaja vahvistaa hyvin mustavalkoista ajattelutapaa, jossa retkille joko mennään esimerkiksi edustajan mainitsemaan Aulangon näkötorniin tai sitten retkeä ei toteuteta. Jos tätä ajatusmallia halutaan harjoittaa, niin vastaukseni olisi KYLLÄ. Koulu voi valita jokaiselle ryhmän opiskelijalle sopivan kohteen, ketään syrjimättä. Mielestäni tämän tulisi olla itsestään selvää. OAJ:n Edustaja voisi ajatella esimerkiksi tilannetta, jossa hänellä on vakava suklaa-allergia, josta hänen esihenkilönsä olisi tietoinen, ja hänen oma työyhteisönsä järjestäisi työpaikan virkistäytymismatkan Fazerin tehtaalle. Hänelle sen sijaan annettaisiin frisbee ja ajo-ohjeet lähimmälle frisbee-golf-radalle. Edustaja menettäisi arvokkaan yhteisön jaetun kokemuksen ja ryhmäytymisen. Oletan, että Opettajien ammattiliiton edustajana kyseinen haastatteluun osallistunut henkilö on tietoinen kyseisten tapahtumien merkityksestä.

Kaiken kaikkiaan, toivon että kyseinen koulu ja kunta tulee muuttamaan toimintatapojaan. Ja että tämä lapsi ei tarvitse kokea tällaista tilannetta enää koskaan; lasten ei tule tuntea yhteisön ulkopuolisuutta, varsinkaan koulussa. Onneksi lapsen vanhemmat ovat tarttuneet tähän, eivätkä antaneet periksi! Haluan osoittaa teille tukeni ja pahoitteluni, että olette joutuneet käymään läpi tämänkaltaisen prosessin, jotta olette saaneet lapsellenne reilua ja oikeudenmukaista kohtelua.

Täsmälleen samaa mieltä! Opettajana sylettää oman ammattijärjestön edustajan kommentit, jotka ovat vastoin opetussuunnitelmia ja jopa perustuslakia!!

Vierailija kirjoitti:

Kalliomaalauksille olisi ollut myös esteetön lähestyminen vesiteitse, mutta sitä ei edes yritetty järjestää

Olisi ollut mahdollista järjestää retki siten, että kaikki pääsevät mukaan. Tai miettiä joku toinen retkikohde. Ihan turhaa kiusaamista koululta järjestää retki jonne kaikki ei pääse.

Jo nyt taas lapsellinen kommentti!

Jenkkimeininkiä!

OAJ:n pettynyt kirjoitti:

Kun luen tämän ketjun kommentteja viitaten kyseisen äidin ja hänen liikuntarajoitteisen lapsensa itsekkyyteen ja pikkumaisuuteen, niin en voi uskoa, että näitä kirjoitetaan tosissaan; tarkoitus tuntuu olevan herättää lukijassa närkästystä, ihmetystä, ja jopa vihaa kommentoijaa kohtaan.

Itse olin pettynyt Ilta-Sanomien haastattelemaan OAJ:n edustajan lausuntoihin, joissa hän toteaa, että koulu voi harjoittaa opetuksen eriyttämistä, jolloin vammaisten ei tarvitse oppia kaikkea samaa, vaan tavoitteita yksilöllistetään. Tämä kuulostaa siltä, että jutussa esiintyvän lapsen ei olisi tarvinnut osallistua luokan yhteiselle retkelle, koska hänen ei tarvitse oppia samaa. Tämä lausunto ei mielestäni ollut sopiva jutun sisällön kannalta ja antaa lukijoille vääristyneen kuvan koulun opetuksen eriyttämisestä. Tai ainakin toivon asian olevan näin.

Lisäksi OAJ:n edustaja ihmettelee, että tuleeko koulujen nyt perua yhteiset retket kohteisiin joihin esimerkiksi liikuntavammaisille ei ole pääsyä, jos omassa ryhmässä sattuu olemaan tällainen oppilas? Tässä edustaja vahvistaa hyvin mustavalkoista ajattelutapaa, jossa retkille joko mennään esimerkiksi edustajan mainitsemaan Aulangon näkötorniin tai sitten retkeä ei toteuteta. Jos tätä ajatusmallia halutaan harjoittaa, niin vastaukseni olisi KYLLÄ. Koulu voi valita jokaiselle ryhmän opiskelijalle sopivan kohteen, ketään syrjimättä. Mielestäni tämän tulisi olla itsestään selvää. OAJ:n Edustaja voisi ajatella esimerkiksi tilannetta, jossa hänellä on vakava suklaa-allergia, josta hänen esihenkilönsä olisi tietoinen, ja hänen oma työyhteisönsä järjestäisi työpaikan virkistäytymismatkan Fazerin tehtaalle. Hänelle sen sijaan annettaisiin frisbee ja ajo-ohjeet lähimmälle frisbee-golf-radalle. Edustaja menettäisi arvokkaan yhteisön jaetun kokemuksen ja ryhmäytymisen. Oletan, että Opettajien ammattiliiton edustajana kyseinen haastatteluun osallistunut henkilö on tietoinen kyseisten tapahtumien merkityksestä.

Kaiken kaikkiaan, toivon että kyseinen koulu ja kunta tulee muuttamaan toimintatapojaan. Ja että tämä lapsi ei tarvitse kokea tällaista tilannetta enää koskaan; lasten ei tule tuntea yhteisön ulkopuolisuutta, varsinkaan koulussa. Onneksi lapsen vanhemmat ovat tarttuneet tähän, eivätkä antaneet periksi! Haluan osoittaa teille tukeni ja pahoitteluni, että olette joutuneet käymään läpi tämänkaltaisen prosessin, jotta olette saaneet lapsellenne reilua ja oikeudenmukaista kohtelua.

Entä sitten, kun kaikkien muiden osastojen henkilöstöt pääsevät sinne Fazerin tehtaalle, mutta yhden osaston henkilöt joutuvat tyytymään Vaasan tehdasleipomoon? Onko tasapuolista? Vai pitääkö vuosittainen Fazer-kierros evätä vain sen takia, että firmassa on yksi joka sinne ei pääse?

Myönnän, en ihan kokonaan lukenut edellistä. Eittämättä tulee mieleen, että kaikki työnnetään samaan putkeen ja OAJ on täysin hampaaton tässä vasemmistofeministien hullussa paineessa.

 Meistä kukaan ei vaan pysty kaikkeen ja se pitää hyväksyä, jokaisen tulee hyväksyä puutteet itsessään.

Näkövammainen ei kykene tarkkuusammuntaan, mutta hänellä voi olla muita hienoja avuja. Jos luokalla on 60 lapsukaista, monilla rajoitteita puhumattakaan nyt ruoka yms allergioista, homma vaan ei toimi.

Joukossa terve lapsi, joka hallitsee asiat, joutuu liian tiukoille, uhontamaan jopa itsensä. Onneksi lapseni on jo aikapäivää sitten käynyt koulunsa hyvässä koulussa,  opiskelunsakin onnellisesti loppuun suorittanut. Voi näitä tämän päivän lapsia, säälin syvästi ja pahinta se ettei vanhemmilla ole kai osaa eikä arpaa nykyään enää yhtään mihinkään. 

Kyllä näin on, että kaveria ei jätetä.

Olen ollut aina vakavasti ruoka-aine allerginen. Yleensä en esimerkiksi juhlissa saa syödä mitään. Työnantaja ei ole koskaan pystynyt tarjoamaan mitään sellaista ruokaa, jota olisin voinut syödä. Olen myös allerginen elukoille ja kasveille.

Minä en ymmärrä ollenkaan sellaista ajattelua, jossa muiden olisi pitänyt minun vuokseni jättää kakut syömättä tai käymättä Fatserin tehtailla. Miksi ihmeessä näin olisi pitänyt toimia?

Miksi yhden liikuntavammaisen oppilaan takia, koko muu ryhmä ei voi tehdä maastoretkiä. Suurin osa luontokohteista ei ole esteettömiä, eikä niistä sellaisia saa.

Tuon yhden oppilaan veneretken kustannukset olisivat todennäköisesti vieneet koko retken budjetin.

Erityisluokassa työskennelleenä ei ainakaan niitä luokan lapsia olisi voinut luokkaretkelle ajatellakaan. Mentiin paikalliseen kahvilaan sit lasten kanssa luokkaretkelle. Sen verran aggressiivinen ryhmä oli, että ei heitä olisi voinut viedä mihinkään pitkälle matkalle.

Oletteko ihmiset muuten sitä mieltä, että OAJ on tässä päivässä ja raiteillaan. Mun mielestä ei alkuunkaan, onneksi oma lapseni ei ole koulussa ja opisekeluajoistakin jo aikaa.

Onhan se naurettavaa, että kaikki lapset tungetaan nyt samaan säkkiin ja sitten aletaan miettimään miksi joku säkissä piipittää ja joku tahtoo jopa ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa olisi ollut järkevämpää järjestää oikea luokkaretki, jolloin liikuntavamman omaava olisi päässyt mukaan. Nyt järjestettiin luontoretki ryteikköön ja metsäpoluille jossa kävellenkin oli vaikeaa liikkua. Miksi koulu ei järjestänyt kaikille veneretkeä, jolloin samalla kertaa olisi nähty niin kalliomaalaukset kuin vesistöä. Rehtori ei näemmä ajatellut asiaa nenäänsä pidemmälle. Oli oikein että yhdelle oppilaalle tarkoituksellinen mielipahan aiheuttaminen sai maksulopun. Kunnalle 1500€ on vain kärpäsen pas..ka, enemmän koulussa tuhlaillaan yhdentekeviin asioihin, joista on ollut julkisuudessa jo juttujakin.

Koululla ei todellakaan ole sellaisia rahoja. Täysin mahdotonta tehdä.

Kunta on se joka maksaa, älä jankuta koulusta.

Kunta ja kunta, veronmaksajat kaiken maksaa.