Ennen kaikille riitti työtä. Kaupunkibusseissakin rahastajat, pankkineidit, postikonttorit. Mahdotonta nykyään vaatia työttömän löytävän työtä.

Kadehdin USAta, koska siellä pääsee aina töihin.

Toki se työ voi olla mäkkärin autokaistaa ja palkalla ei elä mutta tässä maassa ei pääse edes sinne töihin.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla olin nuori, hain töitä mutta sain vaan muutaman kesätyöpaikan. Vakituisissa paikoissa sanottiin hakuvaiheessa olet ylikoulutettu tähän työhön, menet kohta naimisiin ja saat lapsia ym.... Keksin sitten työllistää itse itseni ja hyvin pärjännyt.

Miks tätä alapeukutetaan?

Roska-autossa oli aina kaksi. Toinen ajoi ja toinen haki roskapöntön. Paljon on ollut turhia virkoja!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jos jäät työttömäksi + 50- vuotiaana ainoa, mitä tarjotaan, on lähihoitajan koulutus. Oletus on, että työnnetään kaikki iäkkäämmät lähihoitajiksi, huolimatta siitä, sovellutko alalla vai et. Syynä pula työntekijöistä alalla. Näin kävi itselleni. Annettiin 2 mahdollisuutta: Opiskele lähihoitajaksi/ jää karenssiin. Sitten meitä pakkokoulutettuja lähihoitajia, jotka eivät sovellu alalle haukutaan, kun me emme osaa mitää. Miten me osaamme/ haluamme hoitaa vanhuksia, koska meidät on pakolla koulutettu alalle? Ei ole motivaatiota. Tästä pitäisi puhua, mutta tämä aihe on kielletty.

Itselleni kävi näin. Kävin koulun pakotettuna, valmistuin huonoilla arvosanoilla lähihoitajaksi. Inhosin työharjoitteluja. Muutaman, lyhyen pätkän tein töitä, nyt työttömänä. En sovi alalle, en osaa toimia kyseisessä ympäristöissä, omaisten kanssa, vaativien hoidettavien kanssa. Pelkään aggressiivisia hoidettavia, minä en ole saanut kunnon opastusta. Pelkäsin aina mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla olin nuori, hain töitä mutta sain vaan muutaman kesätyöpaikan. Vakituisissa paikoissa sanottiin hakuvaiheessa olet ylikoulutettu tähän työhön, menet kohta naimisiin ja saat lapsia ym.... Keksin sitten työllistää itse itseni ja hyvin pärjännyt.

miksi etä jättänyt kertomatta osaa koulutus taustastasi?

Kun pyydettiin haastattelussa nähdä tietysti koulutodistukset. Eikö tämä ole muualla yleistä.

35 vuotta sitten, kävelin joka kesä johonkin firmaan sisään ja sain kesätöitä sekä iltatöitä kouluajoille. Ei tarttenut tutkintoa tai edes kokemusta. Nyt kun omat teinit yrittää niin vaikeeta on ja itsetunto ei ainakaan kasva. Ei ihme että nuorisolla paljon mielenterveysongelmia ja ulkopuolisuuden tunnetta

Tiedän olevani fiksumpi kuin koulutustasoni on. En huolinut kaikkia töitä mihin olisin voinut hakea.

Vierailija kirjoitti:

Olen 58. Menin yhteen firmaan työhaastatteluun. Oli 3 haastattelijaa.

Sanoin heti, että en ole kylläkään kiinnostunut siitä paikasta, johon on haettu, vaan haluaisin työnjohtajaksi. Sanoivat, että se sopii. Sinne sitten menin. Olin vastavalmistunut insinööri ja työnjohtokokemusta yhdestä kesätyöpaikasta 3 kk.

Vitt* mä olen 157 ja marssin pankkiin ja sanoin että mä haluan jpankinjohtahaksi. Ne sano heti joo tottakai kunhan nimesi osaat kirjoittaa ja perse*si pyyhkiä.

Vierailija kirjoitti:

Roska-autossa oli aina kaksi. Toinen ajoi ja toinen haki roskapöntön. Paljon on ollut turhia virkoja!

Nykyään se apumies makaa kotona sohvalla työttömänä. Onko se järkevää on sitten ihan oma kysymyksensä.

Vierailija kirjoitti:

Me nuoremmat emme kaipaa näitä aikoja. Minä olin kasarilla 5-vuotias räkänokka. En minä muista enkä tiedä mitään tuollaisista ajoista. Nykypäivänä omaa arkea helpottaa tietotekniikka valtavan paljon. 

M37

Puhu vain omasta puolestasi, minä ja varmasti moni muukin 3-kymppinen kyllä kaipaa! Itse olen 34-vuotias, ja minä olisin äärimmäisen onnellinen, että työelämä olisi samanlaista kuin 80-luvulla. Enemmän kuin mielelläni ottaisin vastaan vakipaikan Osuuskaupasta, en tarvitse suuren suurta palkkaa, kunhan sen verran saisi, että elämäni saisin maksettua ja vähän jäisi säästöön.

Linja-autoissa oli pitkillä matkoilla rahastaja ja sitten oli vielä jonkinlainen tarjoilija! Yhdessä linja-autossa kolme eri työntekijää 🤔

Kotihoidon työntekijät olivat tosi pitkiä aikoja vanhuksen luona. 

Vierailija kirjoitti:

Voisinkohan päästä työkkäriin töihin. Tittelinä kokemusasiaintuntija (huom. monikko). Ja palkka tietysti sen mukainen, koska olen erikoistunut asiaintuntija vuosien kokemuksella. Välillä tosin töissäkin ollut, eli pystyn hahmottamaan asiat monelta eri kantilta.

Heidän paikat on yleensä imoitettu mollissa eli sinne vaan kyttäämään. 

Olin palkkatukityössä ja siellä oli englanninkielinen ja suomenkielinen puhelinpalvelu asiakkaille. Piti osata tehdä kaikki samat jutut kuin vakituisten.

Junistskin poistettiin lämmittäjät vasta joku 10 vuotta sitten.

Nyt siellä on vaan yksi veturimies.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidon työntekijät olivat tosi pitkiä aikoja vanhuksen luona. 

Oli kotiavustajia.

Nykyään jokaisen eläkeläisen täytyy ostaa kodinsiivous

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla olin nuori, hain töitä mutta sain vaan muutaman kesätyöpaikan. Vakituisissa paikoissa sanottiin hakuvaiheessa olet ylikoulutettu tähän työhön, menet kohta naimisiin ja saat lapsia ym.... Keksin sitten työllistää itse itseni ja hyvin pärjännyt.

miksi etä jättänyt kertomatta osaa koulutus taustastasi?

Kun pyydettiin haastattelussa nähdä tietysti koulutodistukset. Eikö tämä ole muualla yleistä.

ja näytit ne todistukset joiden mukaan olet ylikoulutettu. olisiko ollut rikos olla juuri niitä näyttämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidon työntekijät olivat tosi pitkiä aikoja vanhuksen luona. 

Oli kotiavustajia.

Nykyään jokaisen eläkeläisen täytyy ostaa kodinsiivous

Eikä kukaan tule laittamaan ruokaa. Ateriapalvelu tuo mikrossa lämmitettävän aterian, mutta se maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidon työntekijät olivat tosi pitkiä aikoja vanhuksen luona. 

Oli kotiavustajia.

Nykyään jokaisen eläkeläisen täytyy ostaa kodinsiivous

Eikä kukaan tule laittamaan ruokaa. Ateriapalvelu tuo mikrossa lämmitettävän aterian, mutta se maksaa.

Eikä kukaan käy kaupassa. Ruoat voi tilata kaupasta kuljetusmaksu lisätään hintaan.

Ainoa työpaikka missä minulla on ollut vilpittömästi mukavaa on ollut ensimmäinen kesätyöni suuren yhtiön palveluksessa 80-luvulla. Sen jälkeen olen inhonnut enemmän tai vähemmän kaikkia töitä ja erityisesti "työkavereitani". Minulla on ollut urani aikana useita satoja "työkavereita" useimmista eri maista ja  tästä ryhmästä vain muutama harva poikkeus on ollut positiivinen kokemus. Luonnehäriöisiä ja selkäänpuukottavia sitäkin enemmän. Ratkaisin tämän omalta osaltani kaksi vuotta sitten siten, että lopetin työt. Minulle riitti vuosikymmenien itsekidutus. Mikä sanoinkuvaamaton helpotus tämä oli, tämän jälkeen ei ole mennyt päivääkään ilman hymyä.