Johtuuko sosiaalisten tilanteiden pelko siitä että on liian tietoinen ympäristöstään?

Se liittyy hermoston ylivireyteen. Kokeile hengitysharjoituksia.

Ei. Siinä on kyseessä jännitys tai paniikki. Johtuu hermoista.

Eivaan että olet self concious eli tietoinen juuri itsestäsi.

Ei.

Ei. Et ole meitä muita parempi ihminen etkä nero, jota maailma ei ole tunnistanut.

Kyllä juuri näin. Monesti virheellisesti väitetään päinvastaista

Osa on aistiherkkiä ja ennen ei ollut tätä melumassaa, kirkkaita valoja, sähkölaitemassaa ja liikaa kiirettä. Vaatimuksia on nyt paljon. Ihminen ei ole robotti. Ja osa ei sovi massoihin, ehkä kaipaa maaseutumaista rauhaa. Kerrostalossa myös osa stressaantuu, koska ei koe yksityisyyttä lainkaan. Missä ehtii latautua jos ei ole luontoa ja vastapainoksi jotain. Suomen täyteenahdettu kaupunkiympäristö on omanlainen. Lisäksi osa haluaisi ajatella itsekin ja työpaikalla on vain tietty asia mihin keskitytään. Osa kanavoi muita, eikä halua kanavoida mitä tahansa tyyppiä. Jotkut kaipaavat luonnollisempaa tapaa elää, vaikka on nykyaika. Ja joustoa. Ihmiset ovat erilaisia ja sitä ei ole aina huomioitu. Kipeä myös eivät halua sählinkiä ympärilleen.

Me muut huomioimme mitä ympärillämme tapahtuu, käsittelemme sen terveellä tavalla ja jatkamme päiväämme normaalisti.

Hyvin mahdollista. Minulla ei ole ollut juuri tuollaista pelkoa, mutta olen pelännyt esiintymistä. Pääsin siitä yli, kun lopetin itseni tarkkailun. Niin kauan kun mietin, miltä näytän, miten seison, puhunko sujuvasti, tms, niin kauan pelkäsin niin, että paperi tärisi hyppysissä. 

 

Sitten kun aloin keskittymään pelkkään asiaan, eli siihen, mitä puhun, enkä keskittynyt itseeni, pääsin peloistani.

Vierailija kirjoitti:

Me muut huomioimme mitä ympärillämme tapahtuu, käsittelemme sen terveellä tavalla ja jatkamme päiväämme normaalisti.

Mutta ette varmaan mieti uhkia, mitä voi mahdollisesti tapahtua? Esim. joku ihminen voi vain tulla ja olla ilkeä sinulle tai katsoa sinua oudosti. "Normaalit" ei kai mieti tälläisiä tai ahidstu moisista.

Voi olla tietoinen, mutta toisten sijainnin yleensä tietää tarkasti ja aikeet. Tai sitten muukin ahdistaa ihmisiä, koska ympäristö on mikä on.

Itselläni se johtunee siitä, että on saanut ikänsä varoa ympäröiviltä ihmisiltä tulevia hyökkäyksiä, joko sanallisia tai fyysisiä.

Mulla johtuu ainakin siitä. Tänään kävin kaupassa ja taas aloin tarkkailemaan miten liikun ja joku käveli takana, aloin miettimään tuijottaako mun takamusta, näytänkö omituiselta takaapäin jne.

Pitää aina tuolloin ihan pysähtyä kun menee askeleet sekaisin. Pahinta on jos alkaa tarkkailemaan omaa sydäntä ja hengitystä.

Eikun ap puhui ympäristöstä, mulla tarkkailu kohdistuu itseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Me muut huomioimme mitä ympärillämme tapahtuu, käsittelemme sen terveellä tavalla ja jatkamme päiväämme normaalisti.

Minusta tuntuu, että useimmat eivät kuule, eivät näe, vaan pauhaavat itse suureen äänen omia asioitaan. Havainnointikyky siis ei paras mahdollinen.