Ex jätti

Se on ihan normaalia, ettei tavallinen ihminen pysty tajuamaan tuollaista kieroutta ja pahuutta.

Yritä löytää viha itsestäsi miestä kohtaan. Se estää sinua lamaantumasta, masentumasta ja vaipumasta itseinhoon ja auttaa pitämään miehen loitolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samantyyppisessä avioerossa terapeutti kysyi multa, voisinko hyväksyä etten n y t ymmärrä. Se helpotti mun vellomasta, tajusin että olen liian lähellä tilannetta ja tunteet vyöryy. Muutamien vuosien päästä kun olin saanut etäisyyttä, näinkin siinä jotain logiikkaa (exän omaa logiikkaa siis).

F

Voisitko ap sanoa itsellesi, että tajuat kirkkaammin tämän kaiken myöhemmin? Ja nyt pitää elää vain päivä kerrallan.

No tiedän tässä itsekin, että en ikinä tule saamaan mitään järjellistä vastauksia. Tai ainakaan sellaisia kuin haluaisin.

Ei se silti helpota vaikka yrittää kuinka hyväksyä. Mietin kuinka pitkään tuota on jatkunut, miksi mä uskoin, miksi mulle tehdään tällaista, miksi mä en riittänyt, mikä mussa on vialla.

Kuten sanoit, tunteet vyöryy. Miten joku voi pelata noin ihmisillä.

Ap

Sinä riität eikä sussa ole vikaa. Mieti, miten hirveää olisi, jos tommoselle riittäisit ja kelpaisit ja se haluais just sut. Ihan mahtavaa, ettei hullu roiku sussa kynsin hampain.

Sinun arvosi ei riipu siitä, kykeneekö toinen ihminen näkemään sen.

Samat kysymykset velloivat omassa päässäni. Nyt ovat helpottaneet.

Tämä oli hyvä, koitan pitää tämän mielessä <3

Onhan tämä ollut on-off-suhde melkein alusta asti. Siksi sitä varmaan odottaa että kaikki palautuu ns normaaliksi.

Itsehän luulin löytäneeni miespuolisen vastineeni, monissa asioissa oltiin samanlaisia, mitä ei ole muiden kanssa ikinä ollut. En olisi ikinä uskonut että mies kykenee tällaiseen, vaikka ilkeä ja jopa alistava olikin ja itkin itse suhteessakin paljon.

Kunpa pystyis pysymään erossa nyt.

Ap

Sun olis syytä tutustua aiheeseen paremmin. Ihan kaikki klassiset piirteet, osaat sitten toimia jatkossa toisin ja viedä tän maaliin.

Ei ole paluuta hyvään, koska sitä hyvää ei ole mihin palata. Teillä oli hetken hyvä rakkauspommitusnäytelmä, joka ei olut totta toiselle ospuolelle.

Kuvittelit löytäneesi vastineesi, koska he peilaavat. He ovat itse tyhjiä, joten noukkivat sun hyvät ominaisuudet ja heijastavt ne takaisin. Rakastut "itseesi", omaan kuvajaiseesi.

Yksi kummallisista syytöksistä mitä sain osakseni oli, että mä olen narsisti? Joskus tuntui tosiaan, että mies puhuu pelkästään itsestään kun syytti mua mitä ihmeellisimmistä jutuista ja samoilla sanoilla mitä mä olin hänestä ajatellut joskus hiljaa mielessäni mutta en ole niin ilkeä, että haluaisin toiselle pahan mielen sanomalla sen ääneen.

Tää on kamalaa.

Ap

Toikin on ihan klassinen, sitä kutsutaan projisoinniksi. Syyttävät toisia siitä mitä ovat itse.

Olethan etsinyt ja lukenut sen ketjun Narsistin keskustelutyyli? Sieltä saat paljon vastauksia.

Mun "onni" tai epäonni on ollut se, että olen ainakin neljältä taholta saanut tietää totuuden miehestä. Ei voi jossitella mitään. Tiedän faktana, että on patologinen valehtelija, sarjapanija, naisia satuttava, samat kehut kaikille kertova jne.

Eka suhde narsistin kanssa pilasi mun elämän ja teeveyden viideksi vuodeksi. Uskon, että tästä selviän noin vuodella - puolellatoista vuodella suruineen.

Vierailija kirjoitti:

Toikin on ihan klassinen, sitä kutsutaan projisoinniksi. Syyttävät toisia siitä mitä ovat itse.

Olethan etsinyt ja lukenut sen ketjun Narsistin keskustelutyyli? Sieltä saat paljon vastauksia.

Mun "onni" tai epäonni on ollut se, että olen ainakin neljältä taholta saanut tietää totuuden miehestä. Ei voi jossitella mitään. Tiedän faktana, että on patologinen valehtelija, sarjapanija, naisia satuttava, samat kehut kaikille kertova jne.

Eka suhde narsistin kanssa pilasi mun elämän ja teeveyden viideksi vuodeksi. Uskon, että tästä selviän noin vuodella - puolellatoista vuodella suruineen.

Olen lukenut ketjua. Miehellä on myös mt-ongelmia joiden piikkiin olen aina itsekin laittanut kaiken.

Mulla on yksi ex joka oli lapsuudesta lähtien ihan oppikirja-narsisti äitiongelmia myöden, tää tapaus tuntui kuitenkin erilaiselta. Luulin että se ei ole paha, vaan vain niin hiton tyhmä välillä.

Otin yötä vasten rauhoittavan mutta en silti saanut rauhaa, kun mietin koko suhdetta että missä vaiheessa mun olis pitänyt tajuta että se pelaa. Mäkin luulin hänestä vaikka mitä juttuja, mutta en uskonut niitä ja uskoin siihen mitä hän itse sanoo.

Ihan kuis ois tipahtanut tyhjyyteen. Panikoin heti aamusta ja oon itkenyt siitä lähtien. Pelottaa.

Ap

Tsemppiä ja voimia! Yritä antaa aivoille myös lepohetkiä suhteen miettimisestä. Mieti mikä saa kelan katkeamaan. Se kun ei auta mitään. Aika auttaa ja tärkeintä on saada aikaa kulumaan. Mitkä asiat toisivat mielihyvää? Tuntuu pahalta sinun puolesta, kun tietää omasta kokemuksesta, miltä tuo kaikki tuntuu. Toki on hyvä analysoida mikä sinut toi tuohon tilanteeseen ja aloittaa perusteellinen itsetutkiskelu, ainakin ennen kuin uutta suhdetta aloitat. Olet joustanut omista tarpeistasi katkeamispisteeseen saakka ja näin tapahtuu jatkossakin, jos et opi pitämään rajoja ja omaa tervettä itserakkautta. 

Tämä on hirvittävä ketju lukea. Itse olen ollut paniikkitilassa nyt päiväkausia, miesystävä ei ole vastannut puhelimeen nyt kuuteen päivään.

Olen paniikissa että jotain on sattunut, tosin hän on näitä mykkäkouluja harrastanut ennenkin, ei vain näin pitkään, eikä puhelin ole ollut kokonaan kiinni, vaan olen aiemmin nähnyt viestien menneen perille kuitenkin jossain vaiheessa.

Yritän keksiä hyviä selityksiä hänen puolestaan. Yritän kerätä vihaa, jos tekeekin tahallaan. Yritän valmistautua pahimpaan.

Olo on ihan järkyttävä.

Ketjun viestit sopivat kumman hyvin omaan suhteeseeni. On niin syvää rakkautta ja hellyyttä välillä, välillä kamalia riitoja ja välit pari päivää poikki, taas rakkautta, jne.

Järki sanoo että ei se tällaista saisi olla, eikä tämä ole minulle hyväksi, sydän toivoo että jos kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hirvittävä ketju lukea. Itse olen ollut paniikkitilassa nyt päiväkausia, miesystävä ei ole vastannut puhelimeen nyt kuuteen päivään.

Olen paniikissa että jotain on sattunut, tosin hän on näitä mykkäkouluja harrastanut ennenkin, ei vain näin pitkään, eikä puhelin ole ollut kokonaan kiinni, vaan olen aiemmin nähnyt viestien menneen perille kuitenkin jossain vaiheessa.

Yritän keksiä hyviä selityksiä hänen puolestaan. Yritän kerätä vihaa, jos tekeekin tahallaan. Yritän valmistautua pahimpaan.

Olo on ihan järkyttävä.

Ketjun viestit sopivat kumman hyvin omaan suhteeseeni. On niin syvää rakkautta ja hellyyttä välillä, välillä kamalia riitoja ja välit pari päivää poikki, taas rakkautta, jne.

Järki sanoo että ei se tällaista saisi olla, eikä tämä ole minulle hyväksi, sydän toivoo että jos kuitenkin...

Onkohan tämä Coda Helsinki vielä toiminnassa, jos sielläpäin asuisit? https://codahelsinki.blogspot.com/

Mitän pikakonsteja ei varmaan valitettavasti ole tarjolla, mutta tuo voisi olla alku. Elämä voisi olla helpompikin. Tietenkin se on kiva jos on parisuhde, mutta elämä on sinkkunakin parempaa kun manipuloivan kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hirvittävä ketju lukea. Itse olen ollut paniikkitilassa nyt päiväkausia, miesystävä ei ole vastannut puhelimeen nyt kuuteen päivään.

Olen paniikissa että jotain on sattunut, tosin hän on näitä mykkäkouluja harrastanut ennenkin, ei vain näin pitkään, eikä puhelin ole ollut kokonaan kiinni, vaan olen aiemmin nähnyt viestien menneen perille kuitenkin jossain vaiheessa.

Yritän keksiä hyviä selityksiä hänen puolestaan. Yritän kerätä vihaa, jos tekeekin tahallaan. Yritän valmistautua pahimpaan.

Olo on ihan järkyttävä.

Ketjun viestit sopivat kumman hyvin omaan suhteeseeni. On niin syvää rakkautta ja hellyyttä välillä, välillä kamalia riitoja ja välit pari päivää poikki, taas rakkautta, jne.

Järki sanoo että ei se tällaista saisi olla, eikä tämä ole minulle hyväksi, sydän toivoo että jos kuitenkin...

Mullakin edellinen ex harrasti noita päiväkausien katoamisia. Itse olin ihan hädissään kotona että mitä on tapahtunut, missä se on, miten se voi ja laitoin perään viestiä ja soittelin lietsoen itseni aivan hermoraunioksi. Totuushan on, että sitä ei vaan kiinnostanut vastailla, ei sille muuta syytä ole. Vaikka ois itsellä mikä hätänä ja puhelin rikki, niin sitä on saanut itsestään ilmoitettua läheiselle jotenkin.

Ja joo. Myöhemmin oon saanut tietää, että pettämässähän se oli, eihän se silloin voi vastata.

Tää ketjun aloituksen tapaus yleensä omasi sen verran omatuntoa (tai osasi valehdella) että ihan itse ilmoitteli itsestään missä menee ja milloin tulee ja piti siitä kiinni.

Toi sun tapaus ilmeisesti tekee sulle ohareita?

Kunpa pääsisit säkin eroon, tuo on ihan kamalaa elämää ja sullakin jonkinasteinen läheisriippuvuus.

Mä nukahdin hetkeksi ja heti herätessä täysi paniikki ja kauhu päällä.

Inhottavaa, miten sitä antaa ihmisille valtaa kiusata itseään, tästä on tosi vaikea taistella eroon ja meillä on taipumus toistaa näitä uusissa suhteissa.

Eihän mullakaan olisi tän miehen kanssa ollut aikomustakaan erota, jos ei olisi nyt itse jättänyt ja mennyt panemaan muita (taas?) ja tämä kuvio on toistunut jo niin monta kertaa ettei pysty laskemaan.

Yritä säkin vain rauhoittua ja keskittyä omiin touhuihisi ja koita antaa tuon paskakasan olla vaikuttamatta itseesi noin valtavasti, vaikka se vaikeaa onkin.

Ap

Mut on hylätty lapsena vanhemman toimesta ja mykkäkouluiltu pahemman kautta.

Sitten on ollut seurustelukumppaneita, jotka ovat mykkäkouluilleet sekä tehneet katoamistemppuja. Musta tuntuu, että tämä viimeinen paskapääalkueliö oli viimeinen tikki. Tämä oli vannonut, ettei mykkäkouluile, mutta niin vaan sekin häipyi eräänä päivänä sanomatta mitään. Päätin, etten kysele perään, vaikka tuntuisi miten pahalta. Ja pahalta tuntui, mutta selvisin. Eka ihminen, kelle sain pidettyä nollatoleranssin paskapäätempuille.

Ja tajusin, ettei mun tarvitse niissä tilanteissa olla hätääntynyt ja hylätty lapsi. Olen aikuinen. Ja se toinen osapuoli on häiriintynyt eikä kohtele minua kuten pitäisi. Ja että sattuu, mutta sellaisen ihmisen on annettava mennä eikä sitä oteta takaisin. Ei kysellä onko kunnossa eikä pidetä ovea auki. Keskitytään omaan erosuruun ja pettymykseen.

Ap, toi sun paniikki johtuu sun vanhoista kokemuksista. Sinä tunnet nyt uudelleen jotain, mitä olet tuntenut aiemminkin. Keskity hoitamaan sitä ongelmaa.

Jos normaali aikuinen tulee vastaavan käytöksen kohteeksi, hän tulee vihaiseksi ja alkaa pitää puoliaan.

Normaalilla tarkoitan ihmistä, jota ei ole hätäännytetty yli sietokyvyn lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Mut on hylätty lapsena vanhemman toimesta ja mykkäkouluiltu pahemman kautta.

Sitten on ollut seurustelukumppaneita, jotka ovat mykkäkouluilleet sekä tehneet katoamistemppuja. Musta tuntuu, että tämä viimeinen paskapääalkueliö oli viimeinen tikki. Tämä oli vannonut, ettei mykkäkouluile, mutta niin vaan sekin häipyi eräänä päivänä sanomatta mitään. Päätin, etten kysele perään, vaikka tuntuisi miten pahalta. Ja pahalta tuntui, mutta selvisin. Eka ihminen, kelle sain pidettyä nollatoleranssin paskapäätempuille.

Ja tajusin, ettei mun tarvitse niissä tilanteissa olla hätääntynyt ja hylätty lapsi. Olen aikuinen. Ja se toinen osapuoli on häiriintynyt eikä kohtele minua kuten pitäisi. Ja että sattuu, mutta sellaisen ihmisen on annettava mennä eikä sitä oteta takaisin. Ei kysellä onko kunnossa eikä pidetä ovea auki. Keskitytään omaan erosuruun ja pettymykseen.

Pääsitkö samantien eroon tuosta alkueliöstä (:D) vai tuliko se itkien takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan normaalia, ettei tavallinen ihminen pysty tajuamaan tuollaista kieroutta ja pahuutta.

Yritä löytää viha itsestäsi miestä kohtaan. Se estää sinua lamaantumasta, masentumasta ja vaipumasta itseinhoon ja auttaa pitämään miehen loitolla.

Tää on mun ongelma. Mä en pysty vihaamaan. Tai ainakaan muita kun itseäni, jotenkin syytän itseäni ja mietin missä mun olis pitänyt tehdä toisin ja paremmin, vaikka tässä ei mikään mun vikaa ole enkä ole tätä oloa ansainnut.

Jotenkin vieläkin niin heikoilla, aivopestynä ja kieltää tapahtuneen, että jos mies tulis takaisin ja kieltäisi kaiken niin varmaan uskoisin.

En ole ikinä oikein osannut vihata ketään, ihana vaan ymmärrän ja lohdutan vaikka olisin itse se uhri ja satutettu. Varmaan jotain terapiaa tarviis tohon. Ja jotenkin kieroa, että se mies oli niin vihainen niin usein, ei mulla ollut oikeutta ilmaista mitään negatiivisia tunteita. Ne joko ohitettiin täysin tai sit niistä suututtiin.

En ole tänään saanut syötyä kun oon vaan itkenyt koko päivän, ei ole oikein tämäkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on hylätty lapsena vanhemman toimesta ja mykkäkouluiltu pahemman kautta.

Sitten on ollut seurustelukumppaneita, jotka ovat mykkäkouluilleet sekä tehneet katoamistemppuja. Musta tuntuu, että tämä viimeinen paskapääalkueliö oli viimeinen tikki. Tämä oli vannonut, ettei mykkäkouluile, mutta niin vaan sekin häipyi eräänä päivänä sanomatta mitään. Päätin, etten kysele perään, vaikka tuntuisi miten pahalta. Ja pahalta tuntui, mutta selvisin. Eka ihminen, kelle sain pidettyä nollatoleranssin paskapäätempuille.

Ja tajusin, ettei mun tarvitse niissä tilanteissa olla hätääntynyt ja hylätty lapsi. Olen aikuinen. Ja se toinen osapuoli on häiriintynyt eikä kohtele minua kuten pitäisi. Ja että sattuu, mutta sellaisen ihmisen on annettava mennä eikä sitä oteta takaisin. Ei kysellä onko kunnossa eikä pidetä ovea auki. Keskitytään omaan erosuruun ja pettymykseen.

Pääsitkö samantien eroon tuosta alkueliöstä (:D) vai tuliko se itkien takaisin?

Ainahan ne tulee takaisin. Tämä ei itkien vaan liehitellen (oon ihanin ja seksi parasta jne) ja katuen menetettyä mahdollisuuttaan ja esitti "kuolemansairasta" jne.

Olin valmistautunut hetkeen, samalla kun hoidin itseäni kuntoon.

Olin joka ainoa päivä katsonut opetusvideon narsismista tai millainen hyvän ihmissuhteen pitää olla.

Olin tehnyt listan miehen miinuksista ja kuvitellut mielessäni suhteen realistisen jatkumon. Ylläpidin vihaa ja inhoa miestä kohtaan. Jos aloin haikailla hänt tai epäillä, että vika onkin minussa, pyysin ystävää palauttamaan minut realiteetteihin.

Analysoin suhteen ja kaikki kohdat, missä minua oli nöyryytetty. Opettelin näkemään millaista manipulaatiota mikäkin lause oli ollut.

Avasin siis silmät ja halusin ne apposen auki. Ja toivon, että pysyvät auki, häntä sekä tulevia yrittäjiä kohtaan!

P.s. ap, sulle on käynyt just se, kun et suuntaa vihaa oikeaan kohteeseen, se syö sinut itsesi. Yritä nyt kääntää se itsestäsi mieheen. Se vaatii sen, että pitää hyväksyä juttuja. Mun oli vaikea myöntää: Minulle on valehdeltu päin naamaa, paljon. Minua on vedätetty tahallaan. Tunteillani on leikitty ja minua on huijattu. Olen henkisen väkivallan kohde. Olen seksuaalisen väkivallan kohde. Olen seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Mies, johon ehdin rakastua, on kiusaaja ja huijari. Meidän suhteesta mikään ei ollut totta.

Sanoituksessa on hyviä pointteja

Tässä toinen ihan osuva kappale. Ei me olla ainoita vedätettyjä, kun näistä tehdään laulujakin!

Ap, oletko lapsuuskotona niellyt syytökset siitä, että olet jotenkin vääränlainen ja aina kaivannut vanhempiesi hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa?

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko lapsuuskotona niellyt syytökset siitä, että olet jotenkin vääränlainen ja aina kaivannut vanhempiesi hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa?

Kiinnostaisi minuakin. Onko ap vielä linjoilla?

Tosin asia ei tietenkään sillä selviä sekunnissa, vaan se on iso vaikea työ, josta ei selviä yksin. Siksi minua ärsyttikin yhden "perheenrikkojan" kommentti siitä, että tästä se johtuu, että hänen miehensä ryhtyi hänen kanssa suhteeseen ja jätti eksänsä, eksä ei ole saanut ehdotonta rakkautta lapsuudessa ja se on vaan ryhdyttävä työstämään asiaa. Se voi olla osaselitys, mutta mies, joka tekee noin ei ole OK ja "uudelta", joka kommentoi noin puuttuu myös ihmisyyttä. Sillä ei sanottu, ettei saa erota (tämä on usein näiden ihmisten ensimmäinen kommentti), mutta erossakin täytyy pystyä olemaan ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko lapsuuskotona niellyt syytökset siitä, että olet jotenkin vääränlainen ja aina kaivannut vanhempiesi hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa?

Yritän seurata ketjua kyllä :)

Olin keskimmäinen lapsi ja jäin vanhemman sisaren sairauden ja nuoremman sisaren takia sit vähän vähemmälle huomiolle. Olin myös aika paljon vastuussa siitä nuoremmasta.

Isompi sisar käytti tosin henkistä ja fyysistä väkivaltaa muhun. Usein kuulu esim että vihaa mua, musta ei tuu ikinä mitään jne.

Eli ehkä joo, vanhemmilla oli tosi kiire ja sressi sairaan lapsen, töiden ja talonrakennuksen kanssa.

Ap

Mä kidutin itseäni lukemalla miehen viestejä vielä. En voi poistaa keskusteluketjua, koska siinä on todisteita poliisille (joo, mies oli väkivaltainen myös...)

Silti sattuu eniten tuo, että on mennyt panemaan muita. Luulin, että meidän seksi oli ihan parasta kummallekin. Mikä siinä oli vialla, kokeiltiin uusia juttuja ja se oli hauskaa ja nautinnollista? Onko se nyt muka parempaa uuden kanssa? Vasta muutama viikko sit istuskeltiin ihan kiinni toisistamme. Luulin, että ollaan tiivis pari ja selätetään ongelmat, vasta se sanoi rakastavansa juuri ennenkuin sain tietää että on mennyt jo panemaan muita. Mikä järki? Mä en vois edes koskea ketään ja se on itse mennyt loppuun asti, ties kuinka monta kertaa.

Miten se pystyy vaan menemään kaiken sanomansa jälkeen?

Jotenkin eniten sattuu, kun ei se edes yritä yhtään mitään, niinkö arvoton mä olin kuitenkin, en edes yrityksen arvoinen?

Ap