Mikä siinä akateemisuudessa ärsyttää?

Itseä ei jossain akateemisuudessa ärsytä yhtään mikään, ihan sama mitä kukin on opiskellut tai tekee työkseen. Kunhan itse tykkää, niin se on tärkeintä.

Se ärsyttää, että jos joku luulee olevansa ihmisenä toista parempi koulutuksensa tai työpaikkansa ansiosta. Ja sama pätee muihinkin vastaaviin asioihin.

Hieno titteli on montaa ihmistä huonontanut, mutta yhdestäkään ei ole tehnyt ihmisenä parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Hummustypy kirjoitti:

Minä luulen että se ärsyttää sellaisia jotka olisivat itsekin vastaavaa halunneet. Jonkinlainen alemmuuskompleksi ehkä. Tuskin toisten koulutus muuten kiinnostaisi tai sitä tulkitsisi jotenkin negatiivisesti?

Juuri tällaiset kommentit tai tuo pari riviä ylempänä ollut vastaus "On varmaan ikävä olla noin katkera" ovat nimenomaan se mikä siinä akateemisuudessa ärsyttää. Uskon vieläpä että nämä kirjoittajat eivät ole mitään trolleja vaan ihan tosissaan. Muuta sanottavaa minulla ei tuohon ole kuin että sääliksi käy.

P.S. Olen akateeminen itsekin, mutta en pidä sitä minään.

Ei se minullekaan mikään juttu ole, kaikki suvussani ovat akateemisia. Ja en sitä itse tuo esiin tai mainosta, niin siksi hieman ihmetyttää miten se voi jotain ärsyttää..ja en keksi muuta syytä kuin nuo mainitsemani. En ehkä puhuisi katkeruudesta, mutta kyllä omat tulkinnat asioista kertovat paljon myös omista ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Hummustypy kirjoitti:

Minä luulen että se ärsyttää sellaisia jotka olisivat itsekin vastaavaa halunneet. Jonkinlainen alemmuuskompleksi ehkä. Tuskin toisten koulutus muuten kiinnostaisi tai sitä tulkitsisi jotenkin negatiivisesti?

Juuri tällaiset kommentit tai tuo pari riviä ylempänä ollut vastaus "On varmaan ikävä olla noin katkera" ovat nimenomaan se mikä siinä akateemisuudessa ärsyttää. Uskon vieläpä että nämä kirjoittajat eivät ole mitään trolleja vaan ihan tosissaan. Muuta sanottavaa minulla ei tuohon ole kuin että sääliksi käy.

P.S. Olen akateeminen itsekin, mutta en pidä sitä minään.

Jotenkin surullista, että ihminen on ahkeroinut vuosia saadakseen tutkinnon, eikä itse pidä sitä minään. Onko se mielestäsi tavoiteltavaa?

Kyllä minusta jokainen saa ja kannattaa olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan.

Nyt varmasti yleistän ja olen epäreilu, mutta mielestäni ärsyttävimpiä akateemisia ovat sukunsa ensimmäiset akateemiset. Heille se ei ole niin luonnollinen asia kuin muille, joten he helposti korostavat sitä, joko tahallaan tai tahattomasti. Se on kiusallista.

Mielestäni on vaikeaa löytää konkreettisia eroja akateemisten ja ei-akateemisten välillä. Silti eron aistii. Se on ajatusmaailmassa ja asenteissa, ei niinkään teoissa. Ei-akateemiset taitavat olla yleisesti ottaen tekevämpiä ja käytännöllisempiä ihmisiä.

Tohtorit on pahimpia, ylimielisiä. Halveksuvat muita.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei jossain akateemisuudessa ärsytä yhtään mikään, ihan sama mitä kukin on opiskellut tai tekee työkseen. Kunhan itse tykkää, niin se on tärkeintä.

Se ärsyttää, että jos joku luulee olevansa ihmisenä toista parempi koulutuksensa tai työpaikkansa ansiosta. Ja sama pätee muihinkin vastaaviin asioihin.

Hieno titteli on montaa ihmistä huonontanut, mutta yhdestäkään ei ole tehnyt ihmisenä parempaa.

.... Ne väitelleet varsinkin....

Olen tohtori. En keskustele kuin väitelleiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tohtorit on pahimpia, ylimielisiä. Halveksuvat muita.

Tuo on aika törkeä yleistys.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset ovat jäykkiä, vakavamielisiä, itseään täynnä olevia

ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa sivistyneitä ja muita älykkäämpiä.

Yleensä heidän älykkyytensä/tietonsa rajoittuu ainoastaan heidän omaan alaansa.

Keskustele sellaisen kanssa sitten, kun toinen on ihan pihalla kaikesta muusta.

Lisäksi he eivät ymmärrä, että kaikkia ei kiinnosta käydä kouluja statuksen vuoksi.

Joillakin on hyvä itsetunto, eivätkä he tarvitse yliopistotutkintoa näyttääkseen/todistaakseen älykkyyttään

kanssaihmisille. Riittää, että esim. työ on sellainen, josta itse nauttii ja pitää.

Elämä on itseä varten, ei muita.

 

Mikä saa kuvittelemaan, että akateeminen tutkinto hankitaan statuksen vuoksi?

Olen maisteri ja minulla on myös AMK-tutkinto. Nautin yliopistolla opiskelusta paljon enemmän, koska haluan syventyä asioihin ja oppia mahdollisimman laajasti niiden taustoista. AMK:ssa käsiteltiin pelkkä pintaraapaisu ennen ryhmätöihin siirtymistä. Ei ollut minun juttuni. Arvostan kuitenkin sitä, että myös enemmän käytännön tekemisen kautta oppiville tarjotaan mahdollisuus kouluttautua pidemmälle. Käytännön työssä omalla alalla me maisterit ja ylemmän AMK:n käyneet teemme aivan samoja työtehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tohtori. En keskustele kuin väitelleiden ihmisten kanssa.

Minun isoisäni oli tohtori. Neuvoksen arvonimikin hänellä jo vanhoilla päivillään oli. Ja syntyperältään aatelinen. Silti hän pystyi vallan mainiosti keskustelemaan pelkän kansakoulun käyneen eläkkeellä olevan pientilallisen maanviljelijän kanssa siitä, mitä tämä maanviljelijä eläkepäivinään harrasti.

Itse opin arvostamaan heitä molempia. 

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus itsesään ei ärsytä, mutta keskustelu vauva.fi:ssä "mitä te akateemiset teette kesälomalla"   on erikoista jaottelua mielestäni.  Siinä annettaan olettaa, että akateemiset eläisivät elämäänsä erilailla kuin ei-akateemiset.  Onko siinä tosiaan joku merkittävä ero ?

Aika moni kokee, että eroa on. Miksi sitä ei saisi olla? Kyllä omasta mielestäni duunariperheiden tekemiset ovat ihan erilaisia kuin akateemisten.

Laitapa tähän pieni lista stereotypioita. Ainakin minun tuttuni koulutuksesta riippumatta vapaa-aikanaan ulkoilevat, mökkeilevät ja matkustelevat.

Tämä on hyvä pointti. En sitten tiedä, johtuuko tämä koulutustaustasta vai mistä, mutta matkustelijoissakin on eroja. 

Olen kohdannut sekä eläkeikäisiä pariskuntia että parikymppisiä nuoria, jotka lähtevät (matkatoimiston) matkalle "etelään" eli Alanyaan, Playa de las Americasiin tai vastaavaan turistirysään, jossa paikallisten turistikauppojen henkilökunta saattaa puhua suomea, ravintoloissa saattaa olla suomenkieliset listat, listalla ranskalaisia ja nakkeja (tai muuta yhtä "paikallista") ja omasta mielestäni pahinta, kun kertovat, että "hotellin respasta voi vaikka lainata Mölkyn". 

Sitten on matkalaisia, jotka välttelevät turistirysiä ja pakettimatkoja, etsivät ravintoloita, joissa saa syödä paikallisia ruokia, puhuvat kieliä ja tekevät matkoillaan mieluummin jotain muuta kuin pelaavat Mölkkyä.

Itse matkustaessani viihdyn esim.

- opastetuilla kävelykierroksilla (taso ja saatavuus kyllä kohteen ja palveluntarjoajan mukaan valitettavasti vaihtelee), joissa opas puhuu englantia

- erilaisissa luontokohteissa

- kaupunkilomilla museoissa, taidenäyttelyissä, musikaaleissa, konserteissa

- hyvissä ravintoloissa

Matkustan usein mieheni kanssa. Hän on koulutukseltaan ylioppilas, koska opinnot TKK:lla jäivät aikoinaan kesken. Voin matkustaa myös siskoni kanssa. Hän on ammattikorkeakoulusta valmistunut. Itsekin valmistuin AMK:sta ja olen tällä hetkellä yliopiston maisteriopiskelija. Tein näitä samoja listaamiani juttuja matkoilla jo ennen kuin olin edes pyrkinyt ammattikorkeaan, mutta näen jonkun vaikutuksen sillä, että jo lapsena äitini (joka myös on korkeakoulutettu) tarjosi minulle mallin tällaisesta matkustamisesta, vaikkei silloin lähdettykään paljon Tallinnaa tai Tukholmaa kauemmas. 

Väitän, että jos en puhuisi suomen lisäksi sujuvaa englantia (ja tyydyttävästi tai auttavasti neljää muutakin vierasta kieltä), en harrastaisi vieraskielisiä kävelykierroksia tai musikaaleja. Ja jos en olisi saanut kotoa mallia opiskeluun ja maailman tutkimiseen, en välttämättä olisi keksinyt sitä itse aikuisenakaan. Itse asiassa luulen, että koko elämänhistoriani on vaikuttanut myös siihen, millaisen puolison olen valinnut, ja millaiseksi meidän arkemme, juhlamme ja lomamme yhdessä on muodostunut. Onko se akateemisuus tässä niin oleellista? Siihen en usko.

Tosin yliopistolla olen oppinut, että akateemisiin juhliin kuuluu tapoja, joita ammattikorkeassakaan ei tunneta. Ja että yliopistolla mielellään ollaan jo kandivaiheessa vaikka ihan vain yliopiston vuoksi vähän parempia kuin ammattikorkeakoululaiset. Itse en ole ehkä ihan täysillä halunnut sen tyyppiseen akateemisuuteen edes tutustua. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset ovat jäykkiä, vakavamielisiä, itseään täynnä olevia

ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa sivistyneitä ja muita älykkäämpiä.

Yleensä heidän älykkyytensä/tietonsa rajoittuu ainoastaan heidän omaan alaansa.

Keskustele sellaisen kanssa sitten, kun toinen on ihan pihalla kaikesta muusta.

Lisäksi he eivät ymmärrä, että kaikkia ei kiinnosta käydä kouluja statuksen vuoksi.

Joillakin on hyvä itsetunto, eivätkä he tarvitse yliopistotutkintoa näyttääkseen/todistaakseen älykkyyttään

kanssaihmisille. Riittää, että esim. työ on sellainen, josta itse nauttii ja pitää.

Elämä on itseä varten, ei muita.

 

Jos kaikkien elämä on vain itseä varten, siitä on vaarassa tulla itsekullekin inhottava, eläimellinen ja lyhyt. Itseään varten eläjät ovat joko liian tyhmiä tai muodikkaita ymmärtääkseen mitä mainostavat, tai vapaamatkustajia, jotka antavat muiden pitää kokonaisuudesta huolta. 

Elämä ei edelleenkään ole vain näyttämistä varten. Ei sen näyttämistä, että on loistava ja erinomainen, eikä sen näyttämistä, ettei leuhki olevansa jotain, oli tai ei. Se on myös huolenpitoa, johon kaikki eivät pysty osallistumaan kun on liian kiire joko näyttää  olevansa itse tai riipiä muita jotka eivät saisi näyttää. Mitään tai miltään. 

Se että akateemiset tietää liikaa. Osa vielä esittää alentuvasti kiinnostunutta jostain duunarihommasta vaikka maalaamisesta tai remontoinnista ja alkaa laittaa omaa kämppää. En mäkään juttele lääkärin kanssa että voin itse alkaa tehdä itselleni aivoleikkauksia.

Naapurit on akateemisia. Kyllä sieltä paistaa kuitenkin kaiken sivistyneisyyden keskeltä ulkonäkökeskeisyys ja sellainen lammasmainen asenne.

Asian korostaminen jonain ihmeellisyytenä, vaikka se on Suomessa kenen tahansa normaaliälyisen saavutettavissa. Yleensä älykkäimmät eivät korostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Se että akateemiset tietää liikaa. Osa vielä esittää alentuvasti kiinnostunutta jostain duunarihommasta vaikka maalaamisesta tai remontoinnista ja alkaa laittaa omaa kämppää. En mäkään juttele lääkärin kanssa että voin itse alkaa tehdä itselleni aivoleikkauksia.

Tykkään vapaa-ajalla kunnostaa huonekaluja ja maalailla seiniä, mutten tietenkään kuvittele olevani niissä yhtä hyvä kuin ammattilainen. Tuon tyyppisiä pöljiä löytyy ihan kaikista ihmisistä. Olen joskus jutellut ihmisen kanssa, joka yhden kansalaisopiston kurssin käytyään kuvitteli tietävänsä minua enemmän alasta, josta olen suorittanut maisteritutkinnon. Eihän tuollaiselle voi kuin hymyillä ja nyökytellä :D

Vierailija kirjoitti:

Se että akateemiset tietää liikaa. Osa vielä esittää alentuvasti kiinnostunutta jostain duunarihommasta vaikka maalaamisesta tai remontoinnista ja alkaa laittaa omaa kämppää. En mäkään juttele lääkärin kanssa että voin itse alkaa tehdä itselleni aivoleikkauksia.

Eli siis akateeminen ei missään nimessä saa olla sun alasta kiinnostunut tai kokeilla tehdä asioita itse?

Vierailija kirjoitti:

Naapurit on akateemisia. Kyllä sieltä paistaa kuitenkin kaiken sivistyneisyyden keskeltä ulkonäkökeskeisyys ja sellainen lammasmainen asenne.

Mitä tarkoitat lammasmaisella asenteella? Jos sääntöjen ja suositusten noudattamista, niin todennäköisesti se on eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen tehty harkittu ja perusteltu päätös, jonka katsotaan olevan kyseisessä tilanteessa paras. Hölmömpää on vastustaa kaikkea ihan periaatteesta ja auktoriteettien vastustamisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurit on akateemisia. Kyllä sieltä paistaa kuitenkin kaiken sivistyneisyyden keskeltä ulkonäkökeskeisyys ja sellainen lammasmainen asenne.

Mitä tarkoitat lammasmaisella asenteella? Jos sääntöjen ja suositusten noudattamista, niin todennäköisesti se on eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen tehty harkittu ja perusteltu päätös, jonka katsotaan olevan kyseisessä tilanteessa paras. Hölmömpää on vastustaa kaikkea ihan periaatteesta ja auktoriteettien vastustamisen ilosta.

Noh, jos on akateeminen, niin sehän ei tarkoita, etteikö voisi suhtautua asioihin kriittisesti, oikeastaanhan koulutuksessa jopa hieman korostetaan tätä. Hölmöä on hyväksyä ja olla kyseenalaistamatta selvästi vääriä auktoriteettien suosituksia, vain siksi, että auktoriteetti on me asettanut.

Punkkari-kasvatustieteilijä