Lue keskustelun säännöt.
"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"
26.05.2022 |
Puistattaa nämä "En osaa muuta kuin lisääntyä" -kommentoijat jotka projisoivat lastensa menestymisen itseensä.
Kukaan ei pyydä syntyä eikä kuolemaan pakottaminen välttämättä lapsen etu ole ollenkaan. Silti joku laskee hänet omaksi menestyksekseen.
Kommentit (348)
Ei mikään koulutus tai työ vedä vertoja omille lapsilleni. Tottakai he ovat hienointa mitä olen saanut aikaan. Eikä heidän tarvitse olla mitenkään menestyneitä ollakseen hienointa. Se vaan tarkoittaa, että ovat mulle tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sun kaltaisten ihmisten takia meillä esiintyy vieläkin onnettomia vanhempia. 'Koska kaikkihan rakastaa lapsia!'
tämä nyt on ihme vänkkäämistä. Kun selvästi tunnistaa 2 hlöä tästä keskustelusta jotka olleet mukana alusta loppuun niin herää kysymys, että mikseivät he ole töissä, koulussa, matkustamassa, rakastelemassa, harrastamassa ja mitä kaikkea se lapseton elämä heille nyt mahdollistaakaan?
Minä lähden tästä nyt teinin kanssa vaateostoksille ja lounaalle (molemmilla vapaapäivä), sitten on ilta aikaa tehdä noita edellä kun hän on kaverillaan. Heippa vaan hei!
Et ole kuullut iltavuorosta?
ja valitset käyttää vapautesi ja loputtomat mahdollisuutesi näin? Aamu palstalla ja iltavuoroon. Uu jeah.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään koulutus tai työ vedä vertoja omille lapsilleni. Tottakai he ovat hienointa mitä olen saanut aikaan. Eikä heidän tarvitse olla mitenkään menestyneitä ollakseen hienointa. Se vaan tarkoittaa, että ovat mulle tärkein asia.
Samaa varmaan ajattelee yrittäjä jonka kiska paloi maantasalle mammanmussukan ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja haluaisin vastauksen seuraavaan kysymykseen. Toivon ettei kukaan loukkaannu.
Vanhemmat usein sanovat että oma lapsi on hienointa, mitä on saanut aikaan. Onpa lapsi sitten hiljainen tai äänekäs, matemaattisesti lahjakas tai täysin lahjaton, ystävällinen tai epäystävällinen, avoin tai sulkeutunut niin vanhemmat silti pitävät omaa lastaan kaikesta hienoimpana ihmisenä. Onko siis oikeasti väliä millainen lapsi on? Kun vanhemmilleen hän on joka tapauksessa parasta maailmassa.Ei sillä tarkoiteta, että lapsi olisi viiteryhmässään erityinen. Ei kai sinunkaan ole tarvinnut olla jotenkin erityinen ollaksesi erityisen tärkeä vanhemmillesi?
Tunnen elämäni alkaneen kun sain lapsia, kaikki sitä ennen tuntuu merkityksettömältä. Eihän se sitä ollut tietenkään, mutta tunneside lapseen on jotain mitä on vaikea kuvailla. Ennen en esimerkiksi olisi kuollut minkään puolesta ja koin olevani itsekäs. Mutta nyt lasten puolesta tekisin mitä vain silmänräpäyksessä. Olen muuttunut ihmisenä empaattisemmaksi ja epäitsekkääksi. (Tietenkään niin ei käy kaikille)
Ei, minun ei ole täytynyt olla mitenkään erityinen ja silti vanhempani ovat kertoneet tuhansia kertoja että olen parasta koko maailmassa. Siksi en taida koko tätä juttua ymmärtääkään.
Annan esimerkin: ystäväni on yltiösosiaalinen. Juttelee kaikille kaikesta. Jos joku ei vastaa hänelle, on hiljaa ja välttelee, saattaa ystävä tokaista että mikä ihme tuota vaivaa, kai sitä voi edes koittaa käyttäytyä.
Ystävän lapsi on ujo ja arka sosiaalisissa tilanteissa. Silti lapsi on hänen silmissään täydellinen, ihana, upea. Eli vaikka ystävä ei muissa ihmisissä ymmärrä epäsosiaalisuutta niin oman lapsen kohdalla hän sitä ymmärtää.
Tämän takia kysyin onko oikeasti väliä millainen lapsi on. Tässä tapauksessa oman lapsen käytös ns. sotii vanhemman arvomaailmaa vastaan mutta lapsen kohdalla se ei äitiä häiritse, muiden ihmisten kohdalla taas häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Mäkään en ole katunut sitä, että olen tehnyt lapsia. Mutta en missään nimessä suosittele kaikille omia elämänvalintojani. En minä voi sanoa, että jonkun muun kannattaa toimia niin kuin minä. En myöskään osaa sääliä ihmisiä, jotka valitsevat toisin kuin minä. Miksi säälisin? Eikö ole tärkeää tuntea tyytyväisyyttä omasta elämästä, ei verrata sitä jatkuvasti muihin ("kärsivätkö nuo nyt enemmän kuin minä, vain nauttivatko?")?
En olisi tiennyt millaista elämä on kun on omia lapsia jo en olisi niitä tehnyt. Sen sijaan elin 35 vuotta ilman lapsia. Siksi osaan verrata molempia tilanteita ja lasten kanssa elämä on ihanampaa. Lapseton ei voi verrata. Minäkin olen vakaooe ja lasten kanssa olin ennen omiakin mutta ei voi tietää millaista on oman lapsen kanssa ennenkuin sellaisen saa.
Täytyy sanoa, että jos olisin hankkinut kumppanini kanssa lapsia, en olisi koskaan saanut tietää millaista voi olla esteetön yhteenkasvaminen rakastavan miehen kanssa, niin henkisellä kuin fyysisellä kuin millä tahansa merkitykselliseksi kokemallani tavalla.
Tämä ei tarkoita äitiyden tavoin itsestä luopumista, vaan kaunista omaksi itsekseen kasvamista rinta rinnan toisiaan tukien.
Olen onnellinen, että saan elää tätä kahden kypsän aikuisen rakkaustarinaa, joka on saanut kasvaa häiriöttä.
Perheellinen, joka sanoo että on jo kokenut kaiken ennen lapsia osoittaa vain oman, rajallisen käsityskykynsä, unohtaen, että he EIVÄT koskaan voi kokea millaista on jakaa elämää pitkässä parisuhteessa ilman lasten aiheuttamaa häiriötä (joista erotilastot kertovat tarinaansa), -samoin kuin eivät esim. voi kokea sitä erilaista vapautta ja sen arvostamista 4-kymppisenä lapsettomana matkustellessa jne.Ei lapset mitään häiriötekijöitä ole vaan hitsanneet meitä entistä enemmän yhteen. Kuitenkaan naisen ja miehen välistä rakkautta ei voi edes verrata koska on täysin erilaista kuin lapsen ja vanhemman. T: heinäkuussa tulee 25v yhteiselämää
Niin, muuten se sun lapsirakkaus olisi 1ns3stiä.
_Mitään_ kahta rakkautta ei voi verrata, mutta useimmat meistä ovat kokeneet äidinrakkauden jossain muodossa.
Koska olemme jonkun lapsia.
Tämän tuntuvat myös äippäliinit unohtavan, kun yrittävät nostaa omaa äiti-lapsirakkauttaan siksi kaikista ylimmäksi rakkauden muodoksi.
Kuitenkin se on lähinnä riippuvuutta.Ei se sun rakkaus äitiäsikään kohtaan ole sama kuin omaa lasta. Mutta miten vaan. Eihän sitä onneksi tiedä mistä jää paitsi kun sitä ei ole. Se onni aina on.
Mun ei myöskään tarvitse haudata lastani, eikä lapseni tarvitse haudata minua. Se onni sinulta puuttuu, ja muistat sen kyllä sitten kun koittaa sairauden luopumisen aika.
Niinpä. Sen takia lapsiakin on tehty tarpeeksi että jää edes joku.
Oli aika karua seurata vierestä aikanaan 18 lasta kasvattaneen vanhuksen viimeisiä päiviä. Yksi lapsista vieraili säännöllisesti hänen luona. Mieti... 1
Mutta sehän on ihan hyvin jos 1 lapsi käy säännöllisesti katsomassa? Lapsetonta ei käy edes se 1. Ero 1 ja 0 välillä on valtava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Mäkään en ole katunut sitä, että olen tehnyt lapsia. Mutta en missään nimessä suosittele kaikille omia elämänvalintojani. En minä voi sanoa, että jonkun muun kannattaa toimia niin kuin minä. En myöskään osaa sääliä ihmisiä, jotka valitsevat toisin kuin minä. Miksi säälisin? Eikö ole tärkeää tuntea tyytyväisyyttä omasta elämästä, ei verrata sitä jatkuvasti muihin ("kärsivätkö nuo nyt enemmän kuin minä, vain nauttivatko?")?
En olisi tiennyt millaista elämä on kun on omia lapsia jo en olisi niitä tehnyt. Sen sijaan elin 35 vuotta ilman lapsia. Siksi osaan verrata molempia tilanteita ja lasten kanssa elämä on ihanampaa. Lapseton ei voi verrata. Minäkin olen vakaooe ja lasten kanssa olin ennen omiakin mutta ei voi tietää millaista on oman lapsen kanssa ennenkuin sellaisen saa.
Täytyy sanoa, että jos olisin hankkinut kumppanini kanssa lapsia, en olisi koskaan saanut tietää millaista voi olla esteetön yhteenkasvaminen rakastavan miehen kanssa, niin henkisellä kuin fyysisellä kuin millä tahansa merkitykselliseksi kokemallani tavalla.
Tämä ei tarkoita äitiyden tavoin itsestä luopumista, vaan kaunista omaksi itsekseen kasvamista rinta rinnan toisiaan tukien.
Olen onnellinen, että saan elää tätä kahden kypsän aikuisen rakkaustarinaa, joka on saanut kasvaa häiriöttä.
Perheellinen, joka sanoo että on jo kokenut kaiken ennen lapsia osoittaa vain oman, rajallisen käsityskykynsä, unohtaen, että he EIVÄT koskaan voi kokea millaista on jakaa elämää pitkässä parisuhteessa ilman lasten aiheuttamaa häiriötä (joista erotilastot kertovat tarinaansa), -samoin kuin eivät esim. voi kokea sitä erilaista vapautta ja sen arvostamista 4-kymppisenä lapsettomana matkustellessa jne.Ei lapset mitään häiriötekijöitä ole vaan hitsanneet meitä entistä enemmän yhteen. Kuitenkaan naisen ja miehen välistä rakkautta ei voi edes verrata koska on täysin erilaista kuin lapsen ja vanhemman. T: heinäkuussa tulee 25v yhteiselämää
Niin, muuten se sun lapsirakkaus olisi 1ns3stiä.
_Mitään_ kahta rakkautta ei voi verrata, mutta useimmat meistä ovat kokeneet äidinrakkauden jossain muodossa.
Koska olemme jonkun lapsia.
Tämän tuntuvat myös äippäliinit unohtavan, kun yrittävät nostaa omaa äiti-lapsirakkauttaan siksi kaikista ylimmäksi rakkauden muodoksi.
Kuitenkin se on lähinnä riippuvuutta.Ei se sun rakkaus äitiäsikään kohtaan ole sama kuin omaa lasta. Mutta miten vaan. Eihän sitä onneksi tiedä mistä jää paitsi kun sitä ei ole. Se onni aina on.
Mun ei myöskään tarvitse haudata lastani, eikä lapseni tarvitse haudata minua. Se onni sinulta puuttuu, ja muistat sen kyllä sitten kun koittaa sairauden luopumisen aika.
Niinpä. Sen takia lapsiakin on tehty tarpeeksi että jää edes joku.
Oli aika karua seurata vierestä aikanaan 18 lasta kasvattaneen vanhuksen viimeisiä päiviä. Yksi lapsista vieraili säännöllisesti hänen luona. Mieti... 1
Mutta sehän on ihan hyvin jos 1 lapsi käy säännöllisesti katsomassa? Lapsetonta ei käy edes se 1. Ero 1 ja 0 välillä on valtava...
Tätini on lapseton. Omaa todella laajan sosiaalisen verkoston. Eläkkeellä monilla tuppaa olemaan aikaa nähdä ystäviään. Niin ja käyhän siellä sisarusten lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sun kaltaisten ihmisten takia meillä esiintyy vieläkin onnettomia vanhempia. 'Koska kaikkihan rakastaa lapsia!'
Sun takias koulutukseen tulisi vieläkin enemmän panostaa. Sisälukutaito on niin totaalisen kuralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Koska sen lapsen saaminen ja sen rakkauden kokeminen kumoaa kaiken muun merkityksen elämässä. Kukaan tuskin vaihtaisi lastaan johonkin sinun silmilläsi katsottuna olevaan onnistumiseen.
Mitä haluat sanoa niille ketkä ei onnistu löytämään sitä mystistä äidin rakkautta?
Että kaikkia ei ole suotu äidiksi.
Ei kokemuksia kannata vertailla. Jos ei ole koskaan käynyt Hawaijilla, voi Espanjan aurinkorannikko olla hienoin lomapaikka ikinä. Kaikille ei tule koskaan mahdolliseksi kokea vanhemmuuden iloa, luultavasti se on korvautunut heillä jollakin muulla asialla.
Kun aloin odottamaan vauvaa, olin sitä mieltä, että työ on tärkeintä minulle ikinä. Niin vain vauva-arki ja äidinrakkaus sai ajatukset muualle.
Kaikki eivät pääse kaukomatkoille, eivät saa menetystä työelämässä tai koe vanhemmuutta. Kokemus korvautuu jollakin toisella kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Koska sen lapsen saaminen ja sen rakkauden kokeminen kumoaa kaiken muun merkityksen elämässä. Kukaan tuskin vaihtaisi lastaan johonkin sinun silmilläsi katsottuna olevaan onnistumiseen.
Mitä haluat sanoa niille ketkä ei onnistu löytämään sitä mystistä äidin rakkautta?
Että kaikkia ei ole suotu äidiksi.
Noni, ja silti perheelliset toivoisi toistenkin putoavan samaan kuoppaan?
Pistää kiukuttaa kun lukee näitä juttuja. Tuntuu että lasten niskaan laitetaan ensinnäkin aikamoinen vastuulasti. Eikö lapsista voisi vain iloita, ilman että heiltä odotetaan vastapalveluksia maailman tappiin saakka? Ei lapsen velvollisuus ole auttaa vanhempiaan, mutta uskoisin että jokainen tervejärkinen näin tekee jos on hyvät suhteet vanhempiinsa. Mutta se ajatus että lapsi on joku koulutettu omaishoitaja tai turva vanhoja päiviä varten on kyllä todella julma ajatus. Ja vaikka olisi 100 lasta, mutta mätä vanhempi niin tuskin yksikään tulee katsomaan kun kuolet. Lapsen saaminen on vähän kuin syöpää vastaan taisteleminen, et voi kuin toivoa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Koska sen lapsen saaminen ja sen rakkauden kokeminen kumoaa kaiken muun merkityksen elämässä. Kukaan tuskin vaihtaisi lastaan johonkin sinun silmilläsi katsottuna olevaan onnistumiseen.
Mitä haluat sanoa niille ketkä ei onnistu löytämään sitä mystistä äidin rakkautta?
Että kaikkia ei ole suotu äidiksi.
Noni, ja silti perheelliset toivoisi toistenkin putoavan samaan kuoppaan?
Vanhemmuudessa on myös vastuuta. Jos kokee, että ei ole valmis / halukas kantamaan tuota vastuuta, ei kannata tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja haluaisin vastauksen seuraavaan kysymykseen. Toivon ettei kukaan loukkaannu.
Vanhemmat usein sanovat että oma lapsi on hienointa, mitä on saanut aikaan. Onpa lapsi sitten hiljainen tai äänekäs, matemaattisesti lahjakas tai täysin lahjaton, ystävällinen tai epäystävällinen, avoin tai sulkeutunut niin vanhemmat silti pitävät omaa lastaan kaikesta hienoimpana ihmisenä. Onko siis oikeasti väliä millainen lapsi on? Kun vanhemmilleen hän on joka tapauksessa parasta maailmassa.Ei sillä tarkoiteta, että lapsi olisi viiteryhmässään erityinen. Ei kai sinunkaan ole tarvinnut olla jotenkin erityinen ollaksesi erityisen tärkeä vanhemmillesi?
Tunnen elämäni alkaneen kun sain lapsia, kaikki sitä ennen tuntuu merkityksettömältä. Eihän se sitä ollut tietenkään, mutta tunneside lapseen on jotain mitä on vaikea kuvailla. Ennen en esimerkiksi olisi kuollut minkään puolesta ja koin olevani itsekäs. Mutta nyt lasten puolesta tekisin mitä vain silmänräpäyksessä. Olen muuttunut ihmisenä empaattisemmaksi ja epäitsekkääksi. (Tietenkään niin ei käy kaikille)
Tarkennuskysymys, eli olet nyt empaattisempi muitakin kuin vain lastasi kohtaan, ja tekisit muidenkin kuin lapsesti takia silmänräpäyksessä mitä vain? Vai laajentuiko nämä piirteet vain yhteen ihmiseen, siihen omaan lapseesi kun hänet sait?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sun kaltaisten ihmisten takia meillä esiintyy vieläkin onnettomia vanhempia. 'Koska kaikkihan rakastaa lapsia!'
Sun takias koulutukseen tulisi vieläkin enemmän panostaa. Sisälukutaito on niin totaalisen kuralla.
Näkeehän sen täältä, samoin työpaikoilla mikä ongelma vapaaehtoinen lapsettomuus on. Udellaan onko lapsia minkä perään työnnetään nenän eteen kuvia omista tuotoksistaan kehuen ettei tiedetä paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Pistää kiukuttaa kun lukee näitä juttuja. Tuntuu että lasten niskaan laitetaan ensinnäkin aikamoinen vastuulasti. Eikö lapsista voisi vain iloita, ilman että heiltä odotetaan vastapalveluksia maailman tappiin saakka? Ei lapsen velvollisuus ole auttaa vanhempiaan, mutta uskoisin että jokainen tervejärkinen näin tekee jos on hyvät suhteet vanhempiinsa. Mutta se ajatus että lapsi on joku koulutettu omaishoitaja tai turva vanhoja päiviä varten on kyllä todella julma ajatus. Ja vaikka olisi 100 lasta, mutta mätä vanhempi niin tuskin yksikään tulee katsomaan kun kuolet. Lapsen saaminen on vähän kuin syöpää vastaan taisteleminen, et voi kuin toivoa parasta.
Vanhemmuus on pyyteetöntä työtä. Turha odottaa kiitosta ja kunniaa. Päinvastoin. Suurin ilo on se, kun toinen iloitsee.
Jos hyvin käy, onnistuu kasvattamaan mallikansalaisen.
Jos polku lähtee väärille urille, aina ei voi syyttä vanhempia. Jotkut lapset ovat hallitsemattomia, heillä on vaikea tie. Elämä vain on sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Ja tämä on tietysti lapsen näkökulmasta kiva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sun kaltaisten ihmisten takia meillä esiintyy vieläkin onnettomia vanhempia. 'Koska kaikkihan rakastaa lapsia!'
Sun takias koulutukseen tulisi vieläkin enemmän panostaa. Sisälukutaito on niin totaalisen kuralla.
Näkeehän sen täältä, samoin työpaikoilla mikä ongelma vapaaehtoinen lapsettomuus on. Udellaan onko lapsia minkä perään työnnetään nenän eteen kuvia omista tuotoksistaan kehuen ettei tiedetä paremmasta.
Toi on alkuinnostusta. Kun lapsi kasvaa, se laantuu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Ja jatkan vielä sen verran, että siitä voikin jo jonkun verran ylpeillä, että on saanut kasvatettua tasapainoisen, fiksun, onnellisen ja menestyvän lapsen. Eli sitten kun se lapsi on aikuinen. Mutta se on aika outo ylpeilyn aihe, että on saanut synnytettyä lapsen. Se kun on aika luonnollinen tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän hymyilyttää nämä omien geeniensä kehujat.
Ja geenien paremmuuden todistaminen jää lapsen harteille. Muistan lapsuudesta kuinka emät lesoilivat suu vaahdossa toisilleen meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Niin, sinun äitisi on sellainen emä.
Et ole kuullut iltavuorosta?