Lue keskustelun säännöt.
"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"
26.05.2022 |
Puistattaa nämä "En osaa muuta kuin lisääntyä" -kommentoijat jotka projisoivat lastensa menestymisen itseensä.
Kukaan ei pyydä syntyä eikä kuolemaan pakottaminen välttämättä lapsen etu ole ollenkaan. Silti joku laskee hänet omaksi menestyksekseen.
Kommentit (348)
Mutta sitten se ei olekaan omaa ansiota jos lapsesta tuleekin hämärähommien tekijä, tai alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän hymyilyttää nämä omien geeniensä kehujat.
Minua säälittää ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä on rakkaus. Mitä on se, kun on oikeasti valmis kuolemaan toisen puolesta.
Sellainen tilanne ei ole ainakaan tavoiteltava.
Pelkäätkö kadottavasi itsesi, etkä siksi uskalla rakastaa? Minä pelkäsin aikani, mutta nyt pelko tuntuu turhalta. En ole kadonnut, olen muuttunut. Olen nyt parempi.
Kaikki osaa rakastaa. Jopa lapsettomat! :D "Kadottavasi itsesi?! :D :D
Ja monet tekee lapsia yksinäisyyden pelosta. Kuinka tuttu on lause "Kuka minusta sitten pitää huolen kun olen vanha."
Pääasiallisesti lapset tulee biologian huudattaesssa hormoneja. Toiset menee mukaan ja toiset ei.
Olen lapseton ja haluaisin vastauksen seuraavaan kysymykseen. Toivon ettei kukaan loukkaannu.
Vanhemmat usein sanovat että oma lapsi on hienointa, mitä on saanut aikaan. Onpa lapsi sitten hiljainen tai äänekäs, matemaattisesti lahjakas tai täysin lahjaton, ystävällinen tai epäystävällinen, avoin tai sulkeutunut niin vanhemmat silti pitävät omaa lastaan kaikesta hienoimpana ihmisenä. Onko siis oikeasti väliä millainen lapsi on? Kun vanhemmilleen hän on joka tapauksessa parasta maailmassa.
Öömmm.. miksi ´lapselliset´ eivät saa julistaa onneaan? Mitä se on pois lapsettomilta? Toki olisi huomaavaista, että ei pilkata lapsettomiakaan. Voitaisiinko vaan, emt, olla toisillemme kilttejä ja ymmärtäväisiä?..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Ymmärsit väärin. Piti luetella EPÄitsekkäitä syitä.
Luettelit itsekkäitä. Jopa ihan yli sukupolvien periytyviä itsekkäitä perusteluja.
ööhh, ja tästä päästään loputtomaan väittelyyn siitä onko mikään teko oikeastaan lopulta epäitsekäs. Kun omaksumien arvonjensa kunnioittaminenkin on pohjimmiltaan itsekästä (tykkäisit siis sanoa).
Kerro ihmeessä mikä teko on puhtaasti epäitsekäs jos verrataan esim listan kohtaan 1 tai kolmanneksi viimeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja haluaisin vastauksen seuraavaan kysymykseen. Toivon ettei kukaan loukkaannu.
Vanhemmat usein sanovat että oma lapsi on hienointa, mitä on saanut aikaan. Onpa lapsi sitten hiljainen tai äänekäs, matemaattisesti lahjakas tai täysin lahjaton, ystävällinen tai epäystävällinen, avoin tai sulkeutunut niin vanhemmat silti pitävät omaa lastaan kaikesta hienoimpana ihmisenä. Onko siis oikeasti väliä millainen lapsi on? Kun vanhemmilleen hän on joka tapauksessa parasta maailmassa.
Mun mielestä omassa lapsessani hienoninta on se mitä hän on itse itsellään saanut aikaan itselleen. Mahtavinta maailmassa on se kun oma lapsi on onnellinen valitsemallan tiellä ja kokee omasta elämästään iloa. Siitä en ole ollenkaan varma että miten tämä sinänsä minuun liittyy muuten kuin näiden kivojen tunteiden tuntijana, ja niin että olen hänet tähän maailmaan saattanut ja parhaani mukaan hoitannut. En silti osaa nähdä aikusien lapseni elämää mitenkään minun aikaansaannoksenani. Teini-iässä myös lapseni teki itse sen asian hyvin selväksi :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja haluaisin vastauksen seuraavaan kysymykseen. Toivon ettei kukaan loukkaannu.
Vanhemmat usein sanovat että oma lapsi on hienointa, mitä on saanut aikaan. Onpa lapsi sitten hiljainen tai äänekäs, matemaattisesti lahjakas tai täysin lahjaton, ystävällinen tai epäystävällinen, avoin tai sulkeutunut niin vanhemmat silti pitävät omaa lastaan kaikesta hienoimpana ihmisenä. Onko siis oikeasti väliä millainen lapsi on? Kun vanhemmilleen hän on joka tapauksessa parasta maailmassa.
Ei sillä tarkoiteta, että lapsi olisi viiteryhmässään erityinen. Ei kai sinunkaan ole tarvinnut olla jotenkin erityinen ollaksesi erityisen tärkeä vanhemmillesi?
Tunnen elämäni alkaneen kun sain lapsia, kaikki sitä ennen tuntuu merkityksettömältä. Eihän se sitä ollut tietenkään, mutta tunneside lapseen on jotain mitä on vaikea kuvailla. Ennen en esimerkiksi olisi kuollut minkään puolesta ja koin olevani itsekäs. Mutta nyt lasten puolesta tekisin mitä vain silmänräpäyksessä. Olen muuttunut ihmisenä empaattisemmaksi ja epäitsekkääksi. (Tietenkään niin ei käy kaikille)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rahkeet ei riitä siihen, että voisi olla maisteri tai lääkäri tai huippu-urheilija, mutta osaa rakastaa ja hoivata, tukea ja hoitaa lapsia. Miksi tämä on vähemmän arvokasta työtä, kuin ulkoiset saavutukset? Erityisesti kyseenalaistan urat, joilla ei ole kuin taloudellista meriittiä. Miksi suuret tulot tai suuri omaisuus on selvä merkki saavutuksesta, mutta hyvinvoivat lapset tai onnellinen perhe ei sitä ole? Sopii kyllä miettiä minkälaisen vihan perheitä ja lapsia kohtaan on sisäistänyt ja mitä se kertoo omista ja yhteiskunnan arvoista.
Eiks tuo nyt ole aika luontaista, perustarpeista hoivata ja rakastaa. En työksi sitä laskisi kun mitä kukin haluaa vapaaehtoisesti harrastaa. Niin kauan kun lasten teko ei ole pakollista eikä siitä makseta palkkaa niin lasken sen harrastukseksi. Ja harrastuksiahan ihmisillä voi olla erilaisia mihinkä tunteensa purkaa.
Yhteiskunnalle tärkeimpiä ovat veronmaksajat jotta sitten jotkut saavat kotona rakastaa ja hoivata rauhassa muiden kustantaessa sen.
Aikaperspektiivisi on, sanoisinko lyhyehkö. Olet varmaankin hyvin nuori. Millä aikavälillä arvelet siirtyväsi maksajien leiriin sieltä vastaanottajien leiristä? Ja sitten kun selkäsi ei enää työhön taivu, toivot eutanasiaa?
Tulevaisuudessa tullaan näkemään valtava määrä työttömiä nuoria joille ei löydy töitä. Etelästäkin saapuu kuumuutta pakenevia tulijoita. Mihin ajattelit sijoittaa nämä länsimaalaiset työttömät sekä ilmastouhrit?
Ensinnäkin ensimmäiseen lauseeseesi ei ole minkäänlaista näyttöä, jos puhutaan Suomen sisäisestä taloudesta, aikaperspektiivinä nykyhetki -2050 luku, väitteesi on jopa absurdi. Toiseksi joku itsekäs sen "ilmastouhrinkin" on synnyttänyt. Varallisuuden ja tuotantopanosten keskittyminen edelleen todennäköisesti luo maailman, tai ainakin Suomen, jossa harvojen moninkertaisesti positiivinen tuottavuus, jaetaan tuottona hyödyttämään yhteiskunnan vähemmän tuottavia yksilöitä. Mutta mistä tietää kenestä kasvaa tuottavuuden suhteen johtaja ja kenestä ei? Eli mitkä lapset tulisi jättää tämän perusteella synnyttämättä?
Ihmisiä muuttaa jo nyt ulkomailla. Suomessa ei ole tarpeeksi vientiä eikä tule olemaankaan. Googlaa sana aivovuoto Suomi. Tiedän mistä puhun sillä jouduin vuonna 2009 lähtemään Eurooppaan töiden puuttumisen vuoksi. Kas kummaa suomalaiset työnantajat ottivat mielellään töihin Euroopasta paluun jälkeen. Olen jälleen alkanut katselemaan töitä ulkomailta. Haluan kyetä elämään saadulla palkalla.
Kai muuttoliike on ihan luonnollista. Sinun kokemuksesi on yhden ihmisen kokemus ja 13 vuotta vanha. Sen jälkeen olet kaiketi onnistunut työllistymään myös Suomessa? 2019 alkaen Suomen suomalaisten muuttotase on itseasiassa kääntynyt positiiviseksi.
jokaisella on toki omat elämäntilanteensa ja kriteerinsä minkä perusteella valintoja tekee vaikka asuinpaikan suhteen. Kaipa mun lapsenikin saa ihan itse valita missä haluaa asua ja työskennellä, mutta jos kukaan ei tee lapsia, niin fakta on, että tämä yhteiskunta lakkaa toimimasta. Tiedän tämän oikein hyvin kun työn puolesta näen jo nyt pulan autonkuljettajista, erilaisista asentajista jne. Eipä noihin töihin ole ilmastopakolaisia ollut tarjolla.
Nykypalkalla ei elä. Sehän tässä on.
Enemmistö työpaikoista sijaitsee isommissa kaupungeissa = kalliit vuokrat.
juuh. moni kuitenkin elää. ja ne ketkä ei, no niitä autetaan sieltä yhteisestä pussista, jonka kartuttamiseen tarvitaan taas aina uusia ikäpolvia niitä ketkä elää.
Minustakin oli kivaa asua Kaakkois-Aasiassa ihan opintotuen turvin kun en tarvinnut sairaanhoitoa, eikä ollut niitä lapsia. Saattaisin jopa tulla siinä suurkaupungissa toimeen nykyammatissani, vaikka lapset onkin ja perussairaus, mutta en ainakaan paremmalla elintasolla huomioon ottaen em kulut, muun muassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Koska sen lapsen saaminen ja sen rakkauden kokeminen kumoaa kaiken muun merkityksen elämässä. Kukaan tuskin vaihtaisi lastaan johonkin sinun silmilläsi katsottuna olevaan onnistumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Mäkään en ole katunut sitä, että olen tehnyt lapsia. Mutta en missään nimessä suosittele kaikille omia elämänvalintojani. En minä voi sanoa, että jonkun muun kannattaa toimia niin kuin minä. En myöskään osaa sääliä ihmisiä, jotka valitsevat toisin kuin minä. Miksi säälisin? Eikö ole tärkeää tuntea tyytyväisyyttä omasta elämästä, ei verrata sitä jatkuvasti muihin ("kärsivätkö nuo nyt enemmän kuin minä, vain nauttivatko?")?
En olisi tiennyt millaista elämä on kun on omia lapsia jo en olisi niitä tehnyt. Sen sijaan elin 35 vuotta ilman lapsia. Siksi osaan verrata molempia tilanteita ja lasten kanssa elämä on ihanampaa. Lapseton ei voi verrata. Minäkin olen vakaooe ja lasten kanssa olin ennen omiakin mutta ei voi tietää millaista on oman lapsen kanssa ennenkuin sellaisen saa.
Täytyy sanoa, että jos olisin hankkinut kumppanini kanssa lapsia, en olisi koskaan saanut tietää millaista voi olla esteetön yhteenkasvaminen rakastavan miehen kanssa, niin henkisellä kuin fyysisellä kuin millä tahansa merkitykselliseksi kokemallani tavalla.
Tämä ei tarkoita äitiyden tavoin itsestä luopumista, vaan kaunista omaksi itsekseen kasvamista rinta rinnan toisiaan tukien.
Olen onnellinen, että saan elää tätä kahden kypsän aikuisen rakkaustarinaa, joka on saanut kasvaa häiriöttä.
Perheellinen, joka sanoo että on jo kokenut kaiken ennen lapsia osoittaa vain oman, rajallisen käsityskykynsä, unohtaen, että he EIVÄT koskaan voi kokea millaista on jakaa elämää pitkässä parisuhteessa ilman lasten aiheuttamaa häiriötä (joista erotilastot kertovat tarinaansa), -samoin kuin eivät esim. voi kokea sitä erilaista vapautta ja sen arvostamista 4-kymppisenä lapsettomana matkustellessa jne.Ei lapset mitään häiriötekijöitä ole vaan hitsanneet meitä entistä enemmän yhteen. Kuitenkaan naisen ja miehen välistä rakkautta ei voi edes verrata koska on täysin erilaista kuin lapsen ja vanhemman. T: heinäkuussa tulee 25v yhteiselämää
Niin, muuten se sun lapsirakkaus olisi 1ns3stiä.
_Mitään_ kahta rakkautta ei voi verrata, mutta useimmat meistä ovat kokeneet äidinrakkauden jossain muodossa.
Koska olemme jonkun lapsia.
Tämän tuntuvat myös äippäliinit unohtavan, kun yrittävät nostaa omaa äiti-lapsirakkauttaan siksi kaikista ylimmäksi rakkauden muodoksi.
Kuitenkin se on lähinnä riippuvuutta.Ei se sun rakkaus äitiäsikään kohtaan ole sama kuin omaa lasta. Mutta miten vaan. Eihän sitä onneksi tiedä mistä jää paitsi kun sitä ei ole. Se onni aina on.
Mun ei myöskään tarvitse haudata lastani, eikä lapseni tarvitse haudata minua. Se onni sinulta puuttuu, ja muistat sen kyllä sitten kun koittaa sairauden luopumisen aika.
Niinpä. Sen takia lapsiakin on tehty tarpeeksi että jää edes joku.
Oli aika karua seurata vierestä aikanaan 18 lasta kasvattaneen vanhuksen viimeisiä päiviä. Yksi lapsista vieraili säännöllisesti hänen luona. Mieti... 1
Oli edes se yksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
No ei, vaan kun se lapsi tuo niin paljon onnellisuutta siihen elämään, ettei tutkintotodistus, titteli tai mahtavat bonukset esim oikein yllä samaan. Ei edes parisuhde tai ystävät, vaikkei mitään moittimista ole niissäkään. En minä ala anteeksi pyytelemään sitä, että lapsi ja hänen kasvussaan mukana eläminen on antanut mulle valtavan onnentunteen sydämeen. Muiden onnistumisten lisäksi tietysti, mutta kuitenkin merkittävimpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sun kaltaisten ihmisten takia meillä esiintyy vieläkin onnettomia vanhempia. 'Koska kaikkihan rakastaa lapsia!'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Mäkään en ole katunut sitä, että olen tehnyt lapsia. Mutta en missään nimessä suosittele kaikille omia elämänvalintojani. En minä voi sanoa, että jonkun muun kannattaa toimia niin kuin minä. En myöskään osaa sääliä ihmisiä, jotka valitsevat toisin kuin minä. Miksi säälisin? Eikö ole tärkeää tuntea tyytyväisyyttä omasta elämästä, ei verrata sitä jatkuvasti muihin ("kärsivätkö nuo nyt enemmän kuin minä, vain nauttivatko?")?
En olisi tiennyt millaista elämä on kun on omia lapsia jo en olisi niitä tehnyt. Sen sijaan elin 35 vuotta ilman lapsia. Siksi osaan verrata molempia tilanteita ja lasten kanssa elämä on ihanampaa. Lapseton ei voi verrata. Minäkin olen vakaooe ja lasten kanssa olin ennen omiakin mutta ei voi tietää millaista on oman lapsen kanssa ennenkuin sellaisen saa.
Täytyy sanoa, että jos olisin hankkinut kumppanini kanssa lapsia, en olisi koskaan saanut tietää millaista voi olla esteetön yhteenkasvaminen rakastavan miehen kanssa, niin henkisellä kuin fyysisellä kuin millä tahansa merkitykselliseksi kokemallani tavalla.
Tämä ei tarkoita äitiyden tavoin itsestä luopumista, vaan kaunista omaksi itsekseen kasvamista rinta rinnan toisiaan tukien.
Olen onnellinen, että saan elää tätä kahden kypsän aikuisen rakkaustarinaa, joka on saanut kasvaa häiriöttä.
Perheellinen, joka sanoo että on jo kokenut kaiken ennen lapsia osoittaa vain oman, rajallisen käsityskykynsä, unohtaen, että he EIVÄT koskaan voi kokea millaista on jakaa elämää pitkässä parisuhteessa ilman lasten aiheuttamaa häiriötä (joista erotilastot kertovat tarinaansa), -samoin kuin eivät esim. voi kokea sitä erilaista vapautta ja sen arvostamista 4-kymppisenä lapsettomana matkustellessa jne.Ei lapset mitään häiriötekijöitä ole vaan hitsanneet meitä entistä enemmän yhteen. Kuitenkaan naisen ja miehen välistä rakkautta ei voi edes verrata koska on täysin erilaista kuin lapsen ja vanhemman. T: heinäkuussa tulee 25v yhteiselämää
Niin, muuten se sun lapsirakkaus olisi 1ns3stiä.
_Mitään_ kahta rakkautta ei voi verrata, mutta useimmat meistä ovat kokeneet äidinrakkauden jossain muodossa.
Koska olemme jonkun lapsia.
Tämän tuntuvat myös äippäliinit unohtavan, kun yrittävät nostaa omaa äiti-lapsirakkauttaan siksi kaikista ylimmäksi rakkauden muodoksi.
Kuitenkin se on lähinnä riippuvuutta.Ei se sun rakkaus äitiäsikään kohtaan ole sama kuin omaa lasta. Mutta miten vaan. Eihän sitä onneksi tiedä mistä jää paitsi kun sitä ei ole. Se onni aina on.
Mun ei myöskään tarvitse haudata lastani, eikä lapseni tarvitse haudata minua. Se onni sinulta puuttuu, ja muistat sen kyllä sitten kun koittaa sairauden luopumisen aika.
Niinpä. Sen takia lapsiakin on tehty tarpeeksi että jää edes joku.
Oli aika karua seurata vierestä aikanaan 18 lasta kasvattaneen vanhuksen viimeisiä päiviä. Yksi lapsista vieraili säännöllisesti hänen luona. Mieti... 1
Oli edes se yksi.
Niin aattele jos hän olisi joutunut onnettomuuteen ja kuollut. Ihan liikaa vastuuta kaadettu yhdelle.
Tuntuisiko kivalta, jos oma äitinne sanoisi katuvansa sitä, että on saanut lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on tosi surullinen kommentti, että parasta mitä on saanut aikaan on lapsi. Kum eipä siinä aktiivisesti voi itse vaikuttaa lapsen muodostumiseen kohdussa. Noita viljelee varmaan aika epävarmat ja onnettomat ihmiset, jotka eivät ole onnistuneet elämässään oikein missään.
Koska sen lapsen saaminen ja sen rakkauden kokeminen kumoaa kaiken muun merkityksen elämässä. Kukaan tuskin vaihtaisi lastaan johonkin sinun silmilläsi katsottuna olevaan onnistumiseen.
Mitä haluat sanoa niille ketkä ei onnistu löytämään sitä mystistä äidin rakkautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Et ymmärrä itsekkyyden käsitystä. Itsekkyyden täytyy kohdistua johonkin, jotta se olisi itsekästä. Ketä kohtaan lapsettomuus on itsekästä?
Lasten hankkiminen on lisääntyvältä itsekästä, koska se on teko joka kohdistuu syntyvään, jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa syntymiseensä.
Lisääntyessä tyydytetään aina lisääntyvän tarpeita, ei koskaan syntymättömän, joka ei syntymättömyydestään kärsi millään tavalla.
-eri-
Sori, mutta kyllä lapsien tekemättä jättäminen on itsekäs teko.
Höpsö, ei todellakaan ole itsekäs teko. Sori.
Minä ja lukemattomat muutkin ovat pyytäneet useassakin keskustelussa mainitsemaan YHDENKIN EPÄitsekkään syyn hankkia lapsi.
Hiljaista on ollut.
Tässäkin keskustelussa perustelut alkavat Halusin.-Lapsen hankkiminen koska se on puolison haave
-Lapsen hankkiminen koska se on isovanhempien haave
-Lapsen hankkiminen koska se on tulevan sisaruksen toive
-Lapsen hankkiminen koska haluaa etnisen viiteryhmänsä säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska haluaa kulttuurinsa säilyvän
-Lapsen hankkiminen koska joku toinen tarvitsee selvitäkseen hänen kantasolujaan
-Lapsen synnyttäminen koska ei halua tappaa vahingossa hedelmöittynyttä sikiötä, tai aiheuttaa läheisille surua raskauden keskeyttämällä
-Lapsen synnyttäminen koska kokee uskontonsa puolesta sen olevan tehtävänsä naisena
-Lapsen synnyttäminen koska maailma on kaunis ja sitä kautta toinen ihminen saa kokea sen
onhan näitä.
Joo tunnen tollasen puolison mieliksi synnyttäneen. Ravaa parhaillaan terapiassa.
Milloin opitaan ettei synnytetä kenenkään mieliksi?Meillä oli töissä nainen, joka miehensä mieliksi teki lapsen ja "en ainakaan tupakointia lopeta siksi aikaa". No teki ja nauratti kun sen jälkeen kaikki olikin "lapsi sitä ja lapsi tätä", eikä enää muusta puhunutkaan.
Ettäs kehtaat vähätellä tuota terapiassa käyvää äitiä! Synnyttäminen on oikeasti melkoista nopan heittoa. Tuurilla hormoonit puskee päälle tai sitten ei.
Just just. Kerron esimerkin ja otat sen vähättelynä jollekin toiselle. Onnea elämääsi!
Sun kaltaisten ihmisten takia meillä esiintyy vieläkin onnettomia vanhempia. 'Koska kaikkihan rakastaa lapsia!'
tämä nyt on ihme vänkkäämistä. Kun selvästi tunnistaa 2 hlöä tästä keskustelusta jotka olleet mukana alusta loppuun niin herää kysymys, että mikseivät he ole töissä, koulussa, matkustamassa, rakastelemassa, harrastamassa ja mitä kaikkea se lapseton elämä heille nyt mahdollistaakaan?
Minä lähden tästä nyt teinin kanssa vaateostoksille ja lounaalle (molemmilla vapaapäivä), sitten on ilta aikaa tehdä noita edellä kun hän on kaverillaan. Heippa vaan hei!
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisiko kivalta, jos oma äitinne sanoisi katuvansa sitä, että on saanut lapsia?
Mun äiti myönsi. Olisi halunnut abortin muttei kehdannut mummini mieliksi tehdä.
Oli aika karua seurata vierestä aikanaan 18 lasta kasvattaneen vanhuksen viimeisiä päiviä. Yksi lapsista vieraili säännöllisesti hänen luona. Mieti... 1