Surullista katsoa kun vanhemmat ignooraavat lapsensa tuijottaessaan puhelimia
Nähty vanhempi hymy naamalla tiivisti puhelintaan tuijottaen ja naputellen. Vanhemman selän takana lapsi, joka hokee vanhemman nimeä, mutta vanhempi ei käänny, eikä sano mitään. Kuin lasta ei olisi olemassa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Nämä puhelintaan tuijottelevat isit ja äidit saavat sosiaalisesti taitamattomia autistisia lapsia aikaiseksi, ei muuta. Typerän näköistä muutenkin tuo puhelimen tuijottaminen, antaa juntin vaikutelman.
Autistiksi synnytään, mutta juntiksi kasvetaan.
Se ei poista junttiuttasi että syyllistät täällä toisia jauhamalla p a s k a a
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
Parivuotiaana jo sait olla ulkona yksin :O ?
Hänestä en tiedä, mutta aikoinaan sitäkin pihoilla tapahtui. Poliisit sitten välillä toivat pihoilta karanneet lapset kotiin ja toivottivat vanhemmille hyvää päivänjatkoa.
Erittäin yleistä.
Äitykkä tai isykkä tutkii TikTokia, Instaa tai lukee iltapäiväroskalehteä eikä kumpikaan kiinnitä omaan lapseen yhtään mitään huomiota, JOS kavereita ei ole paikalla. Kaverien seurassa selkeästi toimitaan fiksummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
On eri asia, jos vanhempi on töissä ja tulee sieltä sitten takaisin. Jos vanhempi on kännykällä, hän on fyysisesti läsnä, muttei henkisesti. Se on pahempaa.
Ja ennen vanhaan isä töistä tullessaan rojahti sohvalle eikä häntä saanut häiritä.
Äiti teki kotitöitä tai kahvitteli naapurin rouvan kanssa eikä häntä saanut häiritä.
Eri asia. Sohvan jälkeen isää sai häiritä ja sen kahvihetken jälkeen äitiä. Vanhemmat eivät ole 100% lapsia varten ja lapsilla on hyvä olla omaa aikaa ja omat leikit. Mutta se, että nykyiskä ja äippä kuljettaa sitä puhelinta ruokapöytään, kauppaan, paskahuussiin ja kaikkialle ja näkee vain sen, niin vanhempi on 100% ulkona lapsen elämästä ja päinvastoin. Miten joku sometili voi mennä lapsen edelle? Ei voi ymmärtää...
Ai nytkö sä käyt siellä paskahuussissakin tarkistamassa tuntemattomien kännykän käyttöä?
ahah, taisi koira älähtää, kun kalikka kalahti...
Hahah, taisi jutut loppua kun tuota pitää hokea😂
Vierailija kirjoitti:
Erittäin yleistä.
Äitykkä tai isykkä tutkii TikTokia, Instaa tai lukee iltapäiväroskalehteä eikä kumpikaan kiinnitä omaan lapseen yhtään mitään huomiota, JOS kavereita ei ole paikalla. Kaverien seurassa selkeästi toimitaan fiksummin.
Ja ennen vanhaan isä luki sanomalehteä ja äiti naistenlehteä ja lapset oli ulkona keskenä jo alle kouluikäisibä.
Aina sama laulu... Nykyajan mammat sitä ja tätä ja samalla kiillotetaan sitä omaa erinomaisuusmitalia. Samlala unohdetaan, että kyllä se omakin äiti urputti, että nykyajan mammat teidän ollessa uusia äitejä. Aina on kritisoitu äitejä ja aina ollaan omasta mielestä niin erinomaisia. Usein koska ei vaan muisteta niitä huonoja asioita.
Olen syntynyt 90 luvun alussa. Mun vanhemmat hyvin harvoin viettivät aikaa lasten kanssa, eivät keskustelleet eikä pahemmin kyselleet mitään. Huusivat kyllä jos oli jotain perseilty. Pääasiallinen tunne oli että kumpaakaan ei kiinnostanut mun asiat eikä tullut kerrottua mitään, vaikka olisi ollut aiheellista. Katselivat telkkaria tai lukivat lehteä.
Mulla on kaksi lasta ja olen yh. Lapset höpöttävät koko ajan, selostavat, näyttävät tai vaativat jotain. Välillä jaksan keskittyä, välillä en. Liian usein puhelin on naamalla eikä jaksaisi kuunnella ja haluaisin vaan kadota omiin oloihin. Mutta olen myös kiinnostunut lapsieni asioista ja meillä on hyviä keskusteluja. Päivittäin. Mutta sitten on niitä hetkiä ettei vaan jaksa olla koko ajan saatavilla. En voi tietää että miten lapseni kokee sen että välillä pyydän hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Nykypäivän lasten kuuluisi saada koko ajan huomiota. Eihän se niin voi olla. Lapselle täytyy opettaa että ei vanhemman tarvi olla koko ajan läsnä ja kiinnostunut jokaisesta lapsen ajatuksesta. Ihana ajatus, mutta onko siitä hyötyä kun lapsi on aikuinen?
Nämä ihmiset jotka valittavat vanhemmista puhelimen kanssa niin on varmasti niitä joiden vanhemmat ei huomioineet heitä yhtään. Nyt kritisoidaan äitiä joka väsyneenä haluaisi hetkeksi kadota puhelimeensa. Sitä samaa teki meidän vanhemmat ja heidän vanhemmat. Katosivat töihin, kotitöihin yms.
Sinä ja sun kalahdukses.
Eri