Surullista katsoa kun vanhemmat ignooraavat lapsensa tuijottaessaan puhelimia
Nähty vanhempi hymy naamalla tiivisti puhelintaan tuijottaen ja naputellen. Vanhemman selän takana lapsi, joka hokee vanhemman nimeä, mutta vanhempi ei käänny, eikä sano mitään. Kuin lasta ei olisi olemassa.
Kommentit (168)
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
Tai tehneet kotitöitä tai juorunneet naapurin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
Koskaan ei se vanhempi voi olla niin saatavilla että se lapsi ei joskus joutuisi odottamaan hetken.
Siellä puhelimen toisessa päässä saattoi olla sen vanhemman toinen lapsi. Sopimassa esim treffipaikkaa tms.
No jos lapsella ei ole mitään oikeaa asiaa. Ei pidä ruokka huomionhakua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
En itse jättäisi lasta huomiotta. Jos istun itsekseni ja taapero kävelee luokseni kesken leikkien, niin tottakai halin, otan syliin ja juttelen tai vastaan, jos taaperolla on asiaa. Siitä taapero sitten jatkaa taas omiin touhuihinsa, kun on tankannut läheisyyttä. Ja yhteistä aikaa vietetään mielestäni pitkin päivää. Lapset, perheet ja tilanteet on erilaisia, ei tosiaan kannata tuomita yhden hetken perusteella.
T. Tuo aiempi
Mulle on tultu mäkättämään puhelimen käytöstä mm
-kun olin leikkipuistossa pienemmän kanssa ja laitoin ekaluokkalaiselle viestiä mistä meidät löytää
-kun olin pienemmän kanssa kaupungilla ja koululainen sai migreenikohtaukswn koulussa ja terkka soitti
-kun olin lapsen kanssa lääkärissä ja etsin puhelimesta ratikan aikataulua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
Koskaan ei se vanhempi voi olla niin saatavilla että se lapsi ei joskus joutuisi odottamaan hetken.
Lapselle voi vastata, että äiti/isä lörkkii tässä puhelinta sen aika kun kiikut. Palataan sitten leikkiin kun siirryt liukumäkeen.
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
En itse jättäisi lasta huomiotta. Jos istun itsekseni ja taapero kävelee luokseni kesken leikkien, niin tottakai halin, otan syliin ja juttelen tai vastaan, jos taaperolla on asiaa. Siitä taapero sitten jatkaa taas omiin touhuihinsa, kun on tankannut läheisyyttä. Ja yhteistä aikaa vietetään mielestäni pitkin päivää. Lapset, perheet ja tilanteet on erilaisia, ei tosiaan kannata tuomita yhden hetken perusteella.
T. Tuo aiempi
Sepä juuri teki surulliseksi, että vanhempi ei reagoinut lapseen yhtään mitenkään. Ei olisi vaatinut paljoa sanoa "odota hetki, tulen kun olen tämän viestin lähettänyt tms.
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsella ei ole mitään oikeaa asiaa. Ei pidä ruokka huomionhakua.
Kuulostaa todella kylmältä että ei huomioi lasta lainkaan jos vanhemman mielestä lapsi puhuu turhaan. Se on lapsi, kehittymätön pieni ihminen, ei siltä voi olettaakaan että suusta tulisi aina vain älykästä ja merkityksellistä asiaa. Aikuisenakin tuntuu pahalta jos keskustelukumppani ei reagoi mitenkään siihen mitä puhuu, saati sitten lapsena.
Myös moni lapsi tuijoittaa sitä puhelinta eikä siksi ole kiinnostunut vanhemmastaan.
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
En itse jättäisi lasta huomiotta. Jos istun itsekseni ja taapero kävelee luokseni kesken leikkien, niin tottakai halin, otan syliin ja juttelen tai vastaan, jos taaperolla on asiaa. Siitä taapero sitten jatkaa taas omiin touhuihinsa, kun on tankannut läheisyyttä. Ja yhteistä aikaa vietetään mielestäni pitkin päivää. Lapset, perheet ja tilanteet on erilaisia, ei tosiaan kannata tuomita yhden hetken perusteella.
T. Tuo aiempi[/quote
Totta, ei pidä tuomita emmekä näe koko kuvaa.
Valitettavasti on myös niin, että monet vanhemmat ovat oikeasti liikaa kännykällä, läppärillä ym. Neuvoloissa on asia huomattu, ja myös huomattu se että osan lapsista kielenkehitys on viivästynyt. Osa vanhemmista siis ovat poissaolevia.
On helpompi keskeyttää vaikka tiskaus kuin kännyköinti, ihan oma kokemuksenikin. On ollut tilanteita, joissa lapsi on sanonut, että äiti löin jalkani koulussa kipeästi, ja minä olen maireasti vastannut että hienoa kultaseni ;) Netti vie huomion eri tavalla kuin moni muu asia.
Suurin osa vanhemmista on tolkkupäisiä, mutta valitettavasti on heitäkin, joille kännyn käyttö on mennyt överiksi lapsen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
En itse jättäisi lasta huomiotta. Jos istun itsekseni ja taapero kävelee luokseni kesken leikkien, niin tottakai halin, otan syliin ja juttelen tai vastaan, jos taaperolla on asiaa. Siitä taapero sitten jatkaa taas omiin touhuihinsa, kun on tankannut läheisyyttä. Ja yhteistä aikaa vietetään mielestäni pitkin päivää. Lapset, perheet ja tilanteet on erilaisia, ei tosiaan kannata tuomita yhden hetken perusteella.
T. Tuo aiempi
Sepä juuri teki surulliseksi, että vanhempi ei reagoinut lapseen yhtään mitenkään. Ei olisi vaatinut paljoa sanoa "odota hetki, tulen kun olen tämän viestin lähettänyt tms.
Luuletko sinä että se lapsi päivähoidossa tai koulussakaan on 24/7 jakamattoman huomion kohde?
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
Parivuotiaana jo sait olla ulkona yksin :O ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
En itse jättäisi lasta huomiotta. Jos istun itsekseni ja taapero kävelee luokseni kesken leikkien, niin tottakai halin, otan syliin ja juttelen tai vastaan, jos taaperolla on asiaa. Siitä taapero sitten jatkaa taas omiin touhuihinsa, kun on tankannut läheisyyttä. Ja yhteistä aikaa vietetään mielestäni pitkin päivää. Lapset, perheet ja tilanteet on erilaisia, ei tosiaan kannata tuomita yhden hetken perusteella.
T. Tuo aiempi
Sepä juuri teki surulliseksi, että vanhempi ei reagoinut lapseen yhtään mitenkään. Ei olisi vaatinut paljoa sanoa "odota hetki, tulen kun olen tämän viestin lähettänyt tms.
Luuletko sinä että se lapsi päivähoidossa tai koulussakaan on 24/7 jakamattoman huomion kohde?
Kolahti? Sen sijaan että etsit defenssejä voisit myöntää, että kyllä, liikaa tulee kännyköityä. Eka askel parempaan, ihan meillä jokaisella.
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.