Lue keskustelun säännöt.
Surullista katsoa kun vanhemmat ignooraavat lapsensa tuijottaessaan puhelimia
21.05.2022 |
Nähty vanhempi hymy naamalla tiivisti puhelintaan tuijottaen ja naputellen. Vanhemman selän takana lapsi, joka hokee vanhemman nimeä, mutta vanhempi ei käänny, eikä sano mitään. Kuin lasta ei olisi olemassa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ilmeisesti puhutaan nyt vähän ohi ja ristiin. Varmasti suurin osa on samaa mieltä kanssasi siitä, että nykyvanhemmille on isot odotukset. Mutta eihän tämä poista sitä tosiasiaa, että monet ovat liikaa kännyköillään. Ei sen myöntäminen tarkoita, että odotettaisiin äidin olevan täydellinen.
Ei kannata sekoittaa asioita ja ottaa paineita silloin kun niitä ei aseteta. Jos omatunnossasi tiedät että olet tarpeeksi antanut lapsillesi huomiota, niin miksi silloin ottaisit itseesi tällaisesta avauksesta? Ei kannata syyllistyä turhasta, silloinhan asetat itse itsellesi niitä paineita. Silloin taas jos on syytäkin syyllistyä se kannattaa tehdä, jotta voi toiste toimia paremmin.
Täydellistä äitiä ei ole eikä tarvitsekaan olla. Riittävän hyvä riittää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ovat ehkä näennäisesti läsnä. Sillä saa hyvän omantunnon.
Ei vasn läsnä. Tuore tutkimus aiheesta. Oikea tutkimus eikä mikään satunnaislyttääjä.
Miten jollain tutkimuksella voidaan tutkia kenenkään aitoa läsnäoloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Yliopisto-opiskelija, joka osaa useita kieliä sujuvasti, mutta ei osaa yhtä esseetä vääntää ilman äidin apua?
Ahaa eli nyt taas ei saakaan olla lapselleen läsnä? Koettakaa nyt päättää kun aina on väärin.
Olet vähän myöhässä läsnäolosi kanssa jos lapsi on jo yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ovat ehkä näennäisesti läsnä. Sillä saa hyvän omantunnon.
Ei vasn läsnä. Tuore tutkimus aiheesta. Oikea tutkimus eikä mikään satunnaislyttääjä.
Miten jollain tutkimuksella voidaan tutkia kenenkään aitoa läsnäoloa?
Aattele, semmonen se tiedemaailma on. Juntit ei tajua sen tekemisiå.
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Oliko teidän omat vanhemmat koko ajan läsnä tai edes usein?
Itse olen 80-luvulla kasvanut ja hus pois jaloista pyörimästä -tyylillä kasvatettu. Älä kysele turhia, vastattiin, jos jokin askarrutti mieltä. Älä kiukuttele, komennettiin, jos oli paha mieli syystä tai toisesta. Todellakaan ei alettu selvittämään mistä kenkä puristaa saatikka että olisi lohdutettu. "Nyt loppu se joutava itku!" Onko muille sanottu näin? Aikuiset eivät myöskään ikinä leikkineet lastensa kanssa, eivät koskaan!
Tämä oli ihan tavallista ainakin maaseudulla ja maaseutukunnissa. Ruokapöydässä istuttiin samaan aikaan, mutta piti olla hiljaa. Illalla luettiin iltasatu. Siinä kaikki yhteinen tekeminen ja huomio. Lapset leikki keskenään ja aikuiset raatoi askareissaan. Kun tuli vieraita tai mentiin kylään, lapset eivät todellakaan saaneet häiritä aikuisten keskusteluja, ihan itse tiedettiin pysyä sivummalla.
Tähän nähden nykyvanhemmat puuhaavat valtavasti lastensa kanssa! Sekä ovat läsnä, hellivät ja keskustelevat lapsilleen. Se että näkee tilanteita, joissa vanhempi on uppoutunut johonkin mitä puhelimessa tapahtuu samaan aikaan kun lapsi pyytää huomiota, on aika pientä siihen verrattuna, kuinka meidät nykyvanhemmat on kasvatettu!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ovat ehkä näennäisesti läsnä. Sillä saa hyvän omantunnon.
Ei vasn läsnä. Tuore tutkimus aiheesta. Oikea tutkimus eikä mikään satunnaislyttääjä.
Miten jollain tutkimuksella voidaan tutkia kenenkään aitoa läsnäoloa?
Aattele, semmonen se tiedemaailma on. Juntit ei tajua sen tekemisiå.
Et siis osaa vastata esittämääni kysymykseen. Ja se tekee minusta juntin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ilmeisesti puhutaan nyt vähän ohi ja ristiin. Varmasti suurin osa on samaa mieltä kanssasi siitä, että nykyvanhemmille on isot odotukset. Mutta eihän tämä poista sitä tosiasiaa, että monet ovat liikaa kännyköillään. Ei sen myöntäminen tarkoita, että odotettaisiin äidin olevan täydellinen.
Ei kannata sekoittaa asioita ja ottaa paineita silloin kun niitä ei aseteta. Jos omatunnossasi tiedät että olet tarpeeksi antanut lapsillesi huomiota, niin miksi silloin ottaisit itseesi tällaisesta avauksesta? Ei kannata syyllistyä turhasta, silloinhan asetat itse itsellesi niitä paineita. Silloin taas jos on syytäkin syyllistyä se kannattaa tehdä, jotta voi toiste toimia paremmin.
Täydellistä äitiä ei ole eikä tarvitsekaan olla. Riittävän hyvä riittää <3
Missähän minä olen syyllistynyt??? Olen vittuuntunut tästä typerästä jatkuvasta arvostelusta.
Mun lapseton siskoni on just tuollainen. On nyt 15 vuotta meuhkannut siitä kun veljeni pojalla oli 3-vuotiaana vaaleankeltaiset pitsisukkikset jalassa (isosiskon vanhat) kun hän meni yllätyskkäynnille. Että on se veljen vaimo surkea äiti kun ei poikaansa edes pukea osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ilmeisesti puhutaan nyt vähän ohi ja ristiin. Varmasti suurin osa on samaa mieltä kanssasi siitä, että nykyvanhemmille on isot odotukset. Mutta eihän tämä poista sitä tosiasiaa, että monet ovat liikaa kännyköillään. Ei sen myöntäminen tarkoita, että odotettaisiin äidin olevan täydellinen.
Ei kannata sekoittaa asioita ja ottaa paineita silloin kun niitä ei aseteta. Jos omatunnossasi tiedät että olet tarpeeksi antanut lapsillesi huomiota, niin miksi silloin ottaisit itseesi tällaisesta avauksesta? Ei kannata syyllistyä turhasta, silloinhan asetat itse itsellesi niitä paineita. Silloin taas jos on syytäkin syyllistyä se kannattaa tehdä, jotta voi toiste toimia paremmin.
Täydellistä äitiä ei ole eikä tarvitsekaan olla. Riittävän hyvä riittää <3
Miksi väität minun syyllistyneen? Miksi menet henkilökohtaisuuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Oliko teidän omat vanhemmat koko ajan läsnä tai edes usein?
Itse olen 80-luvulla kasvanut ja hus pois jaloista pyörimästä -tyylillä kasvatettu. Älä kysele turhia, vastattiin, jos jokin askarrutti mieltä. Älä kiukuttele, komennettiin, jos oli paha mieli syystä tai toisesta. Todellakaan ei alettu selvittämään mistä kenkä puristaa saatikka että olisi lohdutettu. "Nyt loppu se joutava itku!" Onko muille sanottu näin? Aikuiset eivät myöskään ikinä leikkineet lastensa kanssa, eivät koskaan!
Tämä oli ihan tavallista ainakin maaseudulla ja maaseutukunnissa. Ruokapöydässä istuttiin samaan aikaan, mutta piti olla hiljaa. Illalla luettiin iltasatu. Siinä kaikki yhteinen tekeminen ja huomio. Lapset leikki keskenään ja aikuiset raatoi askareissaan. Kun tuli vieraita tai mentiin kylään, lapset eivät todellakaan saaneet häiritä aikuisten keskusteluja, ihan itse tiedettiin pysyä sivummalla.
Tähän nähden nykyvanhemmat puuhaavat valtavasti lastensa kanssa! Sekä ovat läsnä, hellivät ja keskustelevat lapsilleen. Se että näkee tilanteita, joissa vanhempi on uppoutunut johonkin mitä puhelimessa tapahtuu samaan aikaan kun lapsi pyytää huomiota, on aika pientä siihen verrattuna, kuinka meidät nykyvanhemmat on kasvatettu!!
Minulla on ihan toisenlaiset kokemukset, kaupungissa vietin lapsuuteni. Tosin siitä olen samaa mieltä, etteivät vanhemmat juuri osallistuneet lasten leikkeihin, mutta se juuri oli parasta. Saatiin olla rauhassa lapsia, joilla oli oma maailmansa. Nykyään vanhemmat ovat enemmän läsnä lastensa kanssa. Silti lasten häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt valtavasti, on levottomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Kummasti ne vanhemmat viihtyvät kännyköillään ja lykkäävät lapsellekin padin käteen heti kun lapsi keksii vaatia huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Oliko teidän omat vanhemmat koko ajan läsnä tai edes usein?
Itse olen 80-luvulla kasvanut ja hus pois jaloista pyörimästä -tyylillä kasvatettu. Älä kysele turhia, vastattiin, jos jokin askarrutti mieltä. Älä kiukuttele, komennettiin, jos oli paha mieli syystä tai toisesta. Todellakaan ei alettu selvittämään mistä kenkä puristaa saatikka että olisi lohdutettu. "Nyt loppu se joutava itku!" Onko muille sanottu näin? Aikuiset eivät myöskään ikinä leikkineet lastensa kanssa, eivät koskaan!
Tämä oli ihan tavallista ainakin maaseudulla ja maaseutukunnissa. Ruokapöydässä istuttiin samaan aikaan, mutta piti olla hiljaa. Illalla luettiin iltasatu. Siinä kaikki yhteinen tekeminen ja huomio. Lapset leikki keskenään ja aikuiset raatoi askareissaan. Kun tuli vieraita tai mentiin kylään, lapset eivät todellakaan saaneet häiritä aikuisten keskusteluja, ihan itse tiedettiin pysyä sivummalla.
Tähän nähden nykyvanhemmat puuhaavat valtavasti lastensa kanssa! Sekä ovat läsnä, hellivät ja keskustelevat lapsilleen. Se että näkee tilanteita, joissa vanhempi on uppoutunut johonkin mitä puhelimessa tapahtuu samaan aikaan kun lapsi pyytää huomiota, on aika pientä siihen verrattuna, kuinka meidät nykyvanhemmat on kasvatettu!!
Minulla on ihan toisenlaiset kokemukset, kaupungissa vietin lapsuuteni. Tosin siitä olen samaa mieltä, etteivät vanhemmat juuri osallistuneet lasten leikkeihin, mutta se juuri oli parasta. Saatiin olla rauhassa lapsia, joilla oli oma maailmansa. Nykyään vanhemmat ovat enemmän läsnä lastensa kanssa. Silti lasten häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt valtavasti, on levottomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Kummasti ne vanhemmat viihtyvät kännyköillään ja lykkäävät lapsellekin padin käteen heti kun lapsi keksii vaatia huomiota.
Päivähoito ja koulut ovat ammattitaidottomia sekavia jättilaitoksia joissa lapset on heitteillä.
Aikuiset vaihtuvat jatkuvasti ja heitä on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsella ei ole mitään oikeaa asiaa. Ei pidä ruokka huomionhakua.
Mistä tiedät mitä asiaa sillä on, jos et edes kuule, kun se kutsuu sua "äiti".
Tällaisten ihmisten takia menee viimeinenkin usko ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsella ei ole mitään oikeaa asiaa. Ei pidä ruokka huomionhakua.
Mistä tiedät mitä asiaa sillä on, jos et edes kuule, kun se kutsuu sua "äiti".
Tällaisten ihmisten takia menee viimeinenkin usko ihmisiin.
Varmaan siitå kun on sen lapsen äiti ja se lapsi on jankuttanut samaa jo kolme tuntia ennen kuin se pahantahtoinen sivustakyttääjä tuli kuvioihin.
Oletko esimerkiksi kuullut sellaisesta kuin kyselyikä?
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat näitä keskusteluja, miksi luulen lapsiluvun jäävän meillä yhteen. Nykyään vanhemmuudelle, ja erityisesti äitiydelle, asetetaan aivan hirveät kriteerit. Vanhemman polven naiset ovat kärkkäimpiä haukkujia, vaikka eivät itse ole olleet kummoisia äitejä.
Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin. Erehdyt katsomaan puhelinta jossain, niin jo on tällainen keskustelu käynnissä.
Jep. Jos kyseessä olisi ollut isä, olisi kommentoitu kuinka osallistuva isä on joka jaksaa istua hiekkalaatikolla tai lykkiä kärryjä. Koska äidin tulee olla 120% läsnä lapselleen 24/7, isälle riittää, että on samassa huonneessa tai tilassa vaikkapa sillä kännykällä, niin hänelle jaellaan Vuoden Isä-palkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ennen paremmin? Ehkä tai sitten ei.
Olen reilu nelikymppinen, enkä muista vanhempieni koskaan leikkineen meidän kanssa. Tavallisia vanhempia, mutta ei se ollut silti tapana.
Olin 8v ja siskoni 3v. Hän saattoi roikkua koko päivän minun ja kavereideni mukana. Eikä kukaan kauhistellut. Nyt olis some kuumana ja lasut tehtyinä. Siskostani on kasvanut oikein omatoiminen ja hyvinvoiva aikuinen.Miksi vanhempien pitäisikään leikkiä lastensa kanssa? Leikit on varattu lapsille, ne ovat lasten työtä. Läsnäolo ja saatavilla olo on eri asia. Vanhemmat olivat ennen enemmän läsnä, nykyään usein vähemmän, koska some varastaa vanhemman huomion.
Missä ne oli läsnä??? Tekivät omiaan sisällä kun lapset leuhusi ulkona.
Muistan tämän hyvin 90-luvulta. Leikimme yksin ulkona (8-v, 5-v ja 3-v), välillä käytiin kysymässä että saako tulla sisälle jo? Ei vielä oli vastaus ja eikun takaisin pihalle. Nämä ihmiset nyt kritisoivat sitä kun nykyäidit ovat välillä puhelimella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
On eri asia, jos vanhempi on töissä ja tulee sieltä sitten takaisin. Jos vanhempi on kännykällä, hän on fyysisesti läsnä, muttei henkisesti. Se on pahempaa.
Ja ennen vanhaan isä töistä tullessaan rojahti sohvalle eikä häntä saanut häiritä.
Äiti teki kotitöitä tai kahvitteli naapurin rouvan kanssa eikä häntä saanut häiritä.
Eri asia. Sohvan jälkeen isää sai häiritä ja sen kahvihetken jälkeen äitiä. Vanhemmat eivät ole 100% lapsia varten ja lapsilla on hyvä olla omaa aikaa ja omat leikit. Mutta se, että nykyiskä ja äippä kuljettaa sitä puhelinta ruokapöytään, kauppaan, paskahuussiin ja kaikkialle ja näkee vain sen, niin vanhempi on 100% ulkona lapsen elämästä ja päinvastoin. Miten joku sometili voi mennä lapsen edelle? Ei voi ymmärtää...
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Siis tietenkin, tuo nyt on turhin tutkimus ikinä. Samalla tavalla voisi tutkia, että hymyileekö ihmiset enemmän ollessaan samassa huoneessa toisen ihmisen kanssa vai ollessan yksin. Se ei kuitenkaan millään tavalla kerro, onko lapselle parempi olla kasvot vanhempia päin vai ei. Esimerkiksi ihan viime viikolla neuvolassa suositeltiin, että 2v käännetään kasvot menosuuntaan, koska keskittyy silloin maailman seuraamiseen ja tarkkailuun. Sekin on erittäin tärkeää lasten kehityksen kannalta.
Eikä todellakaan ole hyväksi, että lapselle koko ajan sanoitetaan kaikkea. Esimerkiksi jos lapsi keskittyy johonkin asiaan (esim leikkiin, tarkkailuun, syömiseen), on huono asia, että aikuinen koko ajan kommentoi tai jopa kehuu, sillä keskittyminen herpaantuu. Lapsille pitää myös suoda mahdollisuuksia keskittyä asioihin häiritsemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
On eri asia, jos vanhempi on töissä ja tulee sieltä sitten takaisin. Jos vanhempi on kännykällä, hän on fyysisesti läsnä, muttei henkisesti. Se on pahempaa.
Ja ennen vanhaan isä töistä tullessaan rojahti sohvalle eikä häntä saanut häiritä.
Äiti teki kotitöitä tai kahvitteli naapurin rouvan kanssa eikä häntä saanut häiritä.
Eri asia. Sohvan jälkeen isää sai häiritä ja sen kahvihetken jälkeen äitiä. Vanhemmat eivät ole 100% lapsia varten ja lapsilla on hyvä olla omaa aikaa ja omat leikit. Mutta se, että nykyiskä ja äippä kuljettaa sitä puhelinta ruokapöytään, kauppaan, paskahuussiin ja kaikkialle ja näkee vain sen, niin vanhempi on 100% ulkona lapsen elämästä ja päinvastoin. Miten joku sometili voi mennä lapsen edelle? Ei voi ymmärtää...
Ai nytkö sä käyt siellä paskahuussissakin tarkistamassa tuntemattomien kännykän käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
On eri asia, jos vanhempi on töissä ja tulee sieltä sitten takaisin. Jos vanhempi on kännykällä, hän on fyysisesti läsnä, muttei henkisesti. Se on pahempaa.
Ja ennen vanhaan isä töistä tullessaan rojahti sohvalle eikä häntä saanut häiritä.
Äiti teki kotitöitä tai kahvitteli naapurin rouvan kanssa eikä häntä saanut häiritä.
Eri asia. Sohvan jälkeen isää sai häiritä ja sen kahvihetken jälkeen äitiä. Vanhemmat eivät ole 100% lapsia varten ja lapsilla on hyvä olla omaa aikaa ja omat leikit. Mutta se, että nykyiskä ja äippä kuljettaa sitä puhelinta ruokapöytään, kauppaan, paskahuussiin ja kaikkialle ja näkee vain sen, niin vanhempi on 100% ulkona lapsen elämästä ja päinvastoin. Miten joku sometili voi mennä lapsen edelle? Ei voi ymmärtää...
Aijaa. Itse muistan lapsuudestani yhden ainoan kerran edes olleeni kahden äitini kanssa
Sen sijaan muistan kyllä tuhannet odota, ei nyt, äidillä on nyt muuta -tiuskaisut. Samaten valheet ja tyhjät lupaukset jotka syydettiin että pöästiin nopeasti eroon. Edelleen odotan sitå koiraa joka mulle luvattiin.
Isää ei saanut häiritä senkään vertaa. Hänestä on yksi hämärä muistikuva että olisi laulanut kerran hummani heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaanhan äidit ja isät AINA kuuli ja kuunteli 24/7.
Sinä et voi tietää lainkaan mistä siinä oli kyse.
Juu. Eivät koskaan lukeneet lehtiä, tuijottaneet televisiota tai olleet töissä.
On eri asia, jos vanhempi on töissä ja tulee sieltä sitten takaisin. Jos vanhempi on kännykällä, hän on fyysisesti läsnä, muttei henkisesti. Se on pahempaa.
Ja ennen vanhaan isä töistä tullessaan rojahti sohvalle eikä häntä saanut häiritä.
Äiti teki kotitöitä tai kahvitteli naapurin rouvan kanssa eikä häntä saanut häiritä.
Eri asia. Sohvan jälkeen isää sai häiritä ja sen kahvihetken jälkeen äitiä. Vanhemmat eivät ole 100% lapsia varten ja lapsilla on hyvä olla omaa aikaa ja omat leikit. Mutta se, että nykyiskä ja äippä kuljettaa sitä puhelinta ruokapöytään, kauppaan, paskahuussiin ja kaikkialle ja näkee vain sen, niin vanhempi on 100% ulkona lapsen elämästä ja päinvastoin. Miten joku sometili voi mennä lapsen edelle? Ei voi ymmärtää...
Ai nytkö sä käyt siellä paskahuussissakin tarkistamassa tuntemattomien kännykän käyttöä?
ahah, taisi koira älähtää, kun kalikka kalahti...
Ei vasn läsnä. Tuore tutkimus aiheesta. Oikea tutkimus eikä mikään satunnaislyttääjä.