Surullista katsoa kun vanhemmat ignooraavat lapsensa tuijottaessaan puhelimia
Nähty vanhempi hymy naamalla tiivisti puhelintaan tuijottaen ja naputellen. Vanhemman selän takana lapsi, joka hokee vanhemman nimeä, mutta vanhempi ei käänny, eikä sano mitään. Kuin lasta ei olisi olemassa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Meillä ainakin taaperot ovat viihtyneet rattaissa paljon paremmin kun ei tarvitse tuijottaa äidin tylsää naamaa vaan ovat kasvot menosuuntaan ja näkevät paremmin ympärilleen. Pitääkö sille lapselle jutella 24/7 eikä kellekään muulle saa puhua ollenkaan? Vaunulenkki voi olla ainoa mahdollisuus jutella jonkun kanssa puhelimessa, kun se ei välttämättä sisällä lapsen takia onnistu. Eikö saa pitää yhteyttä sukulaisiin tai kavereihin tai soittaa lääkärille.
Ennen muinoin vaunulenkillä juteltiin lapselle, kerrottiin ympäröivästä maailmasta, "katso tuolla on kukkia, tuolla menee lintuja, kohta näet koiran.." pidettiin yhteyttä lapsen kanssa. Katsekontakti on lapselle tärkeä, vieläkin, mutta eihän sitä nykymamit halua käsittää.
24/7 ja eikö saa sitä ja pitääkö tätä, etsit vain oikeutusta ohittaa lapsi. Mikä lie lapsestasi kasvaa, eksynyt ihminen, jota varhaiskasvatus, koulu, yhteyskunta saa yrittää opastaa löytämään alkuun edes puheen ja katseen. Vrt. autismi.
Olen huomannut saman. Mummit, jotka kuljettavat lapsenlapsiaan ulkona, hokevat kukkaa, koiraa. lintua jne. Katsellaan ja osoitellaan ja kosketellaan esim. puiden lehtiä. Joku mummi opetti kerran puulajeja jo vähän isommalle lapselle. Mummeilla ei onneksi ole näkynyt puhelimia. Voi olla paikkakuntakohtaistakin. Ilmesisesti joissain paikoin on enemmälti somemummeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja sinä kuulet sen sinne työpöytäsi ääreen sisälle? Mitähän sun työnantajasi on mieltä sun ajankäytöstäsi? Sun pitäisi keskittyä työntekoon. Eikä salakuunnella lasin läpi ihmisiä pihalla.
Ei tarvitse salakuunnella kun se möykkä kuuluu ihan kuuntelemattakin, valitettavasti :D. Mulla on viereisessä huoneessa parvekkeen ovi raollaan. Huolehdi sinä lapsistasi (ilman puhelinta), niin minä kyllä huolehdin töistäni :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja sinä kuulet sen sinne työpöytäsi ääreen sisälle? Mitähän sun työnantajasi on mieltä sun ajankäytöstäsi? Sun pitäisi keskittyä työntekoon. Eikä salakuunnella lasin läpi ihmisiä pihalla.
Keväisin on ihmisillä ikkunat auki ja töitä voi tehdä vaikka parvekkeella. Terveisiä muuten avokonttorilaisilta. Kysyvät sinulta miten töitä tehdään kun on jatkuva mölinä päällä :D
Hän sanoi olevansa sisällä pöydän ääressä. Eikä ole ollutniin lämmintä että ikkunat ois auki, kevöthän on myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja sinä kuulet sen sinne työpöytäsi ääreen sisälle? Mitähän sun työnantajasi on mieltä sun ajankäytöstäsi? Sun pitäisi keskittyä työntekoon. Eikä salakuunnella lasin läpi ihmisiä pihalla.
Ei tarvitse salakuunnella kun se möykkä kuuluu ihan kuuntelemattakin, valitettavasti :D. Mulla on viereisessä huoneessa parvekkeen ovi raollaan. Huolehdi sinä lapsistasi (ilman puhelinta), niin minä kyllä huolehdin töistäni :).
Ja sinä kuulet sinne asti puheet ja näet kuka on kenenkin äiti ja isä jne? En usko sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Meillä ainakin taaperot ovat viihtyneet rattaissa paljon paremmin kun ei tarvitse tuijottaa äidin tylsää naamaa vaan ovat kasvot menosuuntaan ja näkevät paremmin ympärilleen. Pitääkö sille lapselle jutella 24/7 eikä kellekään muulle saa puhua ollenkaan? Vaunulenkki voi olla ainoa mahdollisuus jutella jonkun kanssa puhelimessa, kun se ei välttämättä sisällä lapsen takia onnistu. Eikö saa pitää yhteyttä sukulaisiin tai kavereihin tai soittaa lääkärille.
Ennen muinoin vaunulenkillä juteltiin lapselle, kerrottiin ympäröivästä maailmasta, "katso tuolla on kukkia, tuolla menee lintuja, kohta näet koiran.." pidettiin yhteyttä lapsen kanssa. Katsekontakti on lapselle tärkeä, vieläkin, mutta eihän sitä nykymamit halua käsittää.
24/7 ja eikö saa sitä ja pitääkö tätä, etsit vain oikeutusta ohittaa lapsi. Mikä lie lapsestasi kasvaa, eksynyt ihminen, jota varhaiskasvatus, koulu, yhteyskunta saa yrittää opastaa löytämään alkuun edes puheen ja katseen. Vrt. autismi.Olen huomannut saman. Mummit, jotka kuljettavat lapsenlapsiaan ulkona, hokevat kukkaa, koiraa. lintua jne. Katsellaan ja osoitellaan ja kosketellaan esim. puiden lehtiä. Joku mummi opetti kerran puulajeja jo vähän isommalle lapselle. Mummeilla ei onneksi ole näkynyt puhelimia. Voi olla paikkakuntakohtaistakin. Ilmesisesti joissain paikoin on enemmälti somemummeja.
Mummi käy kerran viikossa 15 minuuttia vaunuttwlemassa. Äiti on sen lapsen kanssa koko muun ajan ja siitä viisi minuuttia osottelemtta ja sen sitten joku näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja sinä kuulet sen sinne työpöytäsi ääreen sisälle? Mitähän sun työnantajasi on mieltä sun ajankäytöstäsi? Sun pitäisi keskittyä työntekoon. Eikä salakuunnella lasin läpi ihmisiä pihalla.
Sulle taisi kolahtaa ja kovaa?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista se silti on. Taaperot istuvat rattaissa kasvot menosuuntaan (missä iässä käännetty, sitä en tiedä.), vanhempi takana, puhelin kädessä, juttelee puhelimeen, ei lapselle. En tiedä sitäkään, miltä lapsesta tuntuu, kun ei näy tuttua ihmistä, pelkästään sitä, mitä sattuu eteen. Joku jo mainitsi syyllistämisestä, ja hetken kuvasta.. osui ja upposiko? Se, miltä tilanne näyttää, ei näytä lapsen kannalta kovin mukavalta. Tuskin puhelin on kotona sen vähemmän tärkeä?
Meillä ainakin taaperot ovat viihtyneet rattaissa paljon paremmin kun ei tarvitse tuijottaa äidin tylsää naamaa vaan ovat kasvot menosuuntaan ja näkevät paremmin ympärilleen. Pitääkö sille lapselle jutella 24/7 eikä kellekään muulle saa puhua ollenkaan? Vaunulenkki voi olla ainoa mahdollisuus jutella jonkun kanssa puhelimessa, kun se ei välttämättä sisällä lapsen takia onnistu. Eikö saa pitää yhteyttä sukulaisiin tai kavereihin tai soittaa lääkärille.
Ennen muinoin vaunulenkillä juteltiin lapselle, kerrottiin ympäröivästä maailmasta, "katso tuolla on kukkia, tuolla menee lintuja, kohta näet koiran.." pidettiin yhteyttä lapsen kanssa. Katsekontakti on lapselle tärkeä, vieläkin, mutta eihän sitä nykymamit halua käsittää.
24/7 ja eikö saa sitä ja pitääkö tätä, etsit vain oikeutusta ohittaa lapsi. Mikä lie lapsestasi kasvaa, eksynyt ihminen, jota varhaiskasvatus, koulu, yhteyskunta saa yrittää opastaa löytämään alkuun edes puheen ja katseen. Vrt. autismi.Siinä mulla on paasaaja kun ei edes tiedä mitä eroa on vaunuilla ja rattailla.
Ei kai me nyt puhuttukaan vaunujen ja rattaiden erosta, eihän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtubesta katselin joskus sellaista piilokameratyyppistä pätkää, jossa mies meni leikkipuistoon houkuttelemaan jotain lasta mukaansa. Ensin jutteli tovin kivasti ja otti sitten lasta kädestä kiinni ja lähti kävelemään pois lapsen kanssa. Tosi monessa tapauksessa vanhempi ei puhelimeen tuijottaessaan huomannut lapsen lähtöä ollenkaan. Vasta sitten heräsi kun mentiin kysymään, että missä sun lapsi on.
Tämä oli sellainen valistusvideo herättämään vanhempia irti siitä puhelimesta. Taisi olla Usassa kuvattu, mutta ihan hyvin voisi tapahtua täälläkin.
Paljonkos Suomessa tapahtuu näitä vanhemman puhelimen tuijotukseen liittyviä kidnappauksia?
Niinpä. Että jos nyt kuitenkin oltaisiin huolissaan siitä mistä pitää, eli vuorovaikutuksesta.
Pointti lie se, että lapsen voi vaikka viedä puhelintaan vahtivan vanhemman huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja sinä kuulet sen sinne työpöytäsi ääreen sisälle? Mitähän sun työnantajasi on mieltä sun ajankäytöstäsi? Sun pitäisi keskittyä työntekoon. Eikä salakuunnella lasin läpi ihmisiä pihalla.
Ei tarvitse salakuunnella kun se möykkä kuuluu ihan kuuntelemattakin, valitettavasti :D. Mulla on viereisessä huoneessa parvekkeen ovi raollaan. Huolehdi sinä lapsistasi (ilman puhelinta), niin minä kyllä huolehdin töistäni :).
Ja sinä kuulet sinne asti puheet ja näet kuka on kenenkin äiti ja isä jne? En usko sanaakaan.
Ihan sama mitä uskot. Taisi kolahtaa ja kovaa :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja sinä kuulet sen sinne työpöytäsi ääreen sisälle? Mitähän sun työnantajasi on mieltä sun ajankäytöstäsi? Sun pitäisi keskittyä työntekoon. Eikä salakuunnella lasin läpi ihmisiä pihalla.
Ei tarvitse salakuunnella kun se möykkä kuuluu ihan kuuntelemattakin, valitettavasti :D. Mulla on viereisessä huoneessa parvekkeen ovi raollaan. Huolehdi sinä lapsistasi (ilman puhelinta), niin minä kyllä huolehdin töistäni :).
Ja sinä kuulet sinne asti puheet ja näet kuka on kenenkin äiti ja isä jne? En usko sanaakaan.
Ihan sama mitä uskot. Taisi kolahtaa ja kovaa :D.[
Mun lapset on 17 ja 19 joten ei. Hihihih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtubesta katselin joskus sellaista piilokameratyyppistä pätkää, jossa mies meni leikkipuistoon houkuttelemaan jotain lasta mukaansa. Ensin jutteli tovin kivasti ja otti sitten lasta kädestä kiinni ja lähti kävelemään pois lapsen kanssa. Tosi monessa tapauksessa vanhempi ei puhelimeen tuijottaessaan huomannut lapsen lähtöä ollenkaan. Vasta sitten heräsi kun mentiin kysymään, että missä sun lapsi on.
Tämä oli sellainen valistusvideo herättämään vanhempia irti siitä puhelimesta. Taisi olla Usassa kuvattu, mutta ihan hyvin voisi tapahtua täälläkin.
Paljonkos Suomessa tapahtuu näitä vanhemman puhelimen tuijotukseen liittyviä kidnappauksia?
Niinpä. Että jos nyt kuitenkin oltaisiin huolissaan siitä mistä pitää, eli vuorovaikutuksesta.
Pointti lie se, että lapsen voi vaikka viedä puhelintaan vahtivan vanhemman huomaamatta.
Suomen ainoa lapsikaappaus tapahtui Kulosaaressa kun taparikollinen nappasi 9-vuotiaan koulun pihalra.
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtubesta katselin joskus sellaista piilokameratyyppistä pätkää, jossa mies meni leikkipuistoon houkuttelemaan jotain lasta mukaansa. Ensin jutteli tovin kivasti ja otti sitten lasta kädestä kiinni ja lähti kävelemään pois lapsen kanssa. Tosi monessa tapauksessa vanhempi ei puhelimeen tuijottaessaan huomannut lapsen lähtöä ollenkaan. Vasta sitten heräsi kun mentiin kysymään, että missä sun lapsi on.
Tämä oli sellainen valistusvideo herättämään vanhempia irti siitä puhelimesta. Taisi olla Usassa kuvattu, mutta ihan hyvin voisi tapahtua täälläkin.
Paljonkos Suomessa tapahtuu näitä vanhemman puhelimen tuijotukseen liittyviä kidnappauksia?
Niinpä. Että jos nyt kuitenkin oltaisiin huolissaan siitä mistä pitää, eli vuorovaikutuksesta.
Pointti lie se, että lapsen voi vaikka viedä puhelintaan vahtivan vanhemman huomaamatta.
Suomen ainoa lapsikaappaus tapahtui Kulosaaressa kun taparikollinen nappasi 9-vuotiaan koulun pihalra.
Sittenhän on kaikki hyvin :D. Tuijotelkaa vaan rauhassa puhelimianne :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Keväisin on ihmisillä ikkunat auki ja töitä voi tehdä vaikka parvekkeella. Terveisiä muuten avokonttorilaisilta. Kysyvät sinulta miten töitä tehdään kun on jatkuva mölinä päällä :D