Lue keskustelun säännöt.
Surullista katsoa kun vanhemmat ignooraavat lapsensa tuijottaessaan puhelimia
21.05.2022 |
Nähty vanhempi hymy naamalla tiivisti puhelintaan tuijottaen ja naputellen. Vanhemman selän takana lapsi, joka hokee vanhemman nimeä, mutta vanhempi ei käänny, eikä sano mitään. Kuin lasta ei olisi olemassa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä on jännä, miten yhtään ei muisteta, miten asiat olivat 30 v sitten. Omat vanhempani eivät todellakaan leikittäneet meitä, ihan keskenämme leikimme me lapset. Äiti oli aina keittiössä, isä puolestaan istui tv:n ääressä. Me saimme jo pienestä pitäen kulkea ulkona yksin.
Silti äitini jaksaa esimerkiksi veljelleni valittaa, kuinka he eivät hänen mielestään huomioi lasta tarpeeksi ja aina ollaan puhelimella. Aika kuultaa muistot, selvästi.
On siinä vissi ero, että äiti on kiireinen keittiössä tehdessään ruokaa lapsilleen kuin "kiireinen" somettaessaan.[/quote
Kyllä. Keittiössä on helpompi olla läsnä kuin silloin, kun kännyviestit vaatii keskittymistä. Itsekin huomaan olevani ärstyisämpi silloin, kun lapsi keskeyttää kännyilyni kuin silloin, kun teen ruokaa.
Et sinä ole äiti vaan palstahäirikkö naisvihaaja.
En vihaa ketään :) Ketä kaikkia sinä vihaat? Pelkäänpä että listasi on pitkä...
kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä puhelintaan tuijottelevat isit ja äidit saavat sosiaalisesti taitamattomia autistisia lapsia aikaiseksi, ei muuta. Typerän näköistä muutenkin tuo puhelimen tuijottaminen, antaa juntin vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja kyllä perhepäivähoitajankin pitäisi antaa hoidokilleen huomiota. Itse valittaisin jos kuulisin, että kännyköi vain kun lapseni yrittää ottaa kontaktia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja kyllä perhepäivähoitajankin pitäisi antaa hoidokilleen huomiota. Itse valittaisin jos kuulisin, että kännyköi vain kun lapseni yrittää ottaa kontaktia...
Menepä kuule leikkipuistoon katsomaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Yliopisto-opiskelija, joka osaa useita kieliä sujuvasti, mutta ei osaa yhtä esseetä vääntää ilman äidin apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että koskaan ei voi tietää, mikä totuus kokonaisuudesta on. Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero ja olen hänen kanssaan hoitovapaalla tosi aktiivisesti läsnä: luetaan paljon sylikkäin kirjoja, leikitään ja hassutellaan yhdessä, juttelen paljon lapselle, kehun ja kannustan uusien taitojen opettelussa. Äskenkin juostiin pitkään pallon perässä. Ei noissa tilanteissa kännykkää kaipaa eikä ehtisi vilkaisemaankaan. Nyt sitten istuin alas kännykkää selaamaan hetkeksi ja taapero leikkii itsekseen tyytyväisenä. Julkisella paikalla/kulkuneuvossa lapsella voi olla niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei kaipaakaan vanhemmasta juuri silloin juttuseuraa. Aika usein kyllä jutustellaan vaunulenkin ajan, vaikka taapero ei vielä itse montaa sanaa osaakaan sanoa.
Sitä haluan sanoa, että näet vain yksittäisen hetken. Se vanhempi voi olla hyvinkin osallistuva, vaikka siinä hetkessä ottaisikin aikaa itselleen. Ei siis kannata tuomita.
Sinun mielestäsi on siis ihan ok, että lapsi kutsuu vanhempaansa, mutta vanhempi jättää hänet täysin huomiotta? Etenkin jos vanhempi on jo aamulla leikkinyt lapsen kanssa, niin mitäs loppupäivänä enää koko lasta huomaamaan? Lapsi ei ollut yhtään tyytyväinen, sen voin kertoa.
En itse jättäisi lasta huomiotta. Jos istun itsekseni ja taapero kävelee luokseni kesken leikkien, niin tottakai halin, otan syliin ja juttelen tai vastaan, jos taaperolla on asiaa. Siitä taapero sitten jatkaa taas omiin touhuihinsa, kun on tankannut läheisyyttä. Ja yhteistä aikaa vietetään mielestäni pitkin päivää. Lapset, perheet ja tilanteet on erilaisia, ei tosiaan kannata tuomita yhden hetken perusteella.
T. Tuo aiempi
Sepä juuri teki surulliseksi, että vanhempi ei reagoinut lapseen yhtään mitenkään. Ei olisi vaatinut paljoa sanoa "odota hetki, tulen kun olen tämän viestin lähettänyt tms.
Meillä on 6 vuotias joka puhuu koko.ajan. Siis ihan.koko.ajan. Puolet menee ohi kun ei vaan jaksa kuunnella koko ajan sitä papatusta ja reagoida kaikkeen. Välillä sanon lapselle että nyt teen jotain muuta, odota. Lapsi puhuu silti taukoamatta enkä silloin enää vastaa kun olen kerran sanonut ODOTA. Eihän lapsi ota sitä tosissaan jos silti vastailen??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja kyllä perhepäivähoitajankin pitäisi antaa hoidokilleen huomiota. Itse valittaisin jos kuulisin, että kännyköi vain kun lapseni yrittää ottaa kontaktia...
Perhepäivähoitajalla on neljä lasta siellä, yleensä kaikki alle 3. Päivän pituus 10-11 tuntia, laittaa itse kaikki ateriat.
Päivän ainoa aikuinen kontakti on ne leikkipaikan/-puiston aikuiset.
Hän ei todellakaan sanoita ja huomioi yhtä lasta koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Yliopisto-opiskelija, joka osaa useita kieliä sujuvasti, mutta ei osaa yhtä esseetä vääntää ilman äidin apua?
Ahaa eli nyt taas ei saakaan olla lapselleen läsnä? Koettakaa nyt päättää kun aina on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Yliopisto-opiskelija, joka osaa useita kieliä sujuvasti, mutta ei osaa yhtä esseetä vääntää ilman äidin apua?
Ahaa eli nyt taas ei saakaan olla lapselleen läsnä? Koettakaa nyt päättää kun aina on väärin.
Tässä on puhuttu kaiketi pienistä lapsista, ei mistään aikuisista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Yliopisto-opiskelija, joka osaa useita kieliä sujuvasti, mutta ei osaa yhtä esseetä vääntää ilman äidin apua?
Ahaa eli nyt taas ei saakaan olla lapselleen läsnä? Koettakaa nyt päättää kun aina on väärin.
Tässä on puhuttu kaiketi pienistä lapsista, ei mistään aikuisista lapsista.
Ja minä kerroin että naama menosuuntaan rattaissa istunut lapsi on oppinut paitsi erinomaisesti suomea ja useamman vieraan kielen (mm sen jolla opiskelee) ja on edelleen läheinen äitinsä kanssa mutta sekään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Känny ei olekaan ehtinyt pilata sun lapsiasi, hienoa :) Itsekin olen huojentunut että isommat on jo niin isoja ja "pelastettu" normi-ihmisiksi. Nuorin taas on jonkin sortin kännyriippuvainen, surettaa miten vaikeaa on rajoittaa hänen kännyköintiään. Syy: itsekin nettaan koko ajan.
*half-bad mama*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja kyllä perhepäivähoitajankin pitäisi antaa hoidokilleen huomiota. Itse valittaisin jos kuulisin, että kännyköi vain kun lapseni yrittää ottaa kontaktia...
Menepä kuule leikkipuistoon katsomaan .
En viitsi, tulee vain paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä selityksiä on kaikilla. Mutta totuus on toinen. Meidänkin pihalla lapsi voi huutaa ja itkeä kurkku suorana tosi kauan, ennekuin vanhempi havahtuu. Mä seuraan tuota näytelmää päivittäin kun teen etätyötä keittiön pöydän ääressä ja siitä näen suoraan leikkipaikalle.
Ei me kuulkaa edes asuta kerrostalossa. Eli et sinä voi sen yhden leikkipaikan perusteella vedellä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Mistä muuren edes tiedät onko ne äitejä vai perhepäivähoitajia?
Esim. siitä, että lapsi kutsuu aikuista äidiksi tai isäksi.
Ja kyllä perhepäivähoitajankin pitäisi antaa hoidokilleen huomiota. Itse valittaisin jos kuulisin, että kännyköi vain kun lapseni yrittää ottaa kontaktia...
Perhepäivähoitajalla on neljä lasta siellä, yleensä kaikki alle 3. Päivän pituus 10-11 tuntia, laittaa itse kaikki ateriat.
Päivän ainoa aikuinen kontakti on ne leikkipaikan/-puiston aikuiset.
Hän ei todellakaan sanoita ja huomioi yhtä lasta koko päivän.
Ymmärrettävää, enkä jatkuvaa huomioimista odotakaan. Normaalia antaa huomiota muillekin lapsille ja käyttää aikaa ruoanlaittoon ym.
Mutta nyt oli kyse muusta. Siitä en tykkäisi, jos hoitaja "vain" kännyköisi, kun toinen yrittää ottaa kontaktia. Onko sinusta liikaa toivottu, onko kohtuutonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kyllä katoaa puhelinmaailmaan tosi helposti. Itsekin väsyneenä jos "katon äkkiä vaan tän" niin herkästi jää selaamaan enemmänkin. Yleensä pyrin siihen etten käytä puhelinta surffailuun lapsen nähdessä ollenkaan. Jos laitan viestin tai soitan puhelun niin kerron lapselle että äiti kirjoittaa tän viestin isälle ja sitten jatketaan leikkiä.
Paras näkemäni oli bussissa kun taapero istui rattaissa naama bussin seinää vasten, äiti taas istui kuulokkeet korvissa ja whatsappaili jonkun kanssa. Tuli paha mieli lapsen puolesta, oli selvästi jo tottunut siihen ettei saa huomiota.
Mistähän sinä sen tiedät? Ja se jonka kanssa viestitteli saattoi olla myös sen äidin lapsi. Minäkin parhaillaankin viestittelen oman esikoiseni kanssa😂
Tiedän siitä että näin kun istuin takana. Musiikki pauhasi kuulokkeista läpi. Se että sulle kolahtaa tää aihe tarkoittanee sitä että sisimmässäsi tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.
Voihan se viestitellä vaikka jeesuksen kanssa mutta silti säälittää se taapero rattaissa joka tuijottaa hiljaa seinää koko matkan, tai ainakin sen 20min minkä näin.
No voi kyynel sentään.
Miksi tuollaiset empatia-taidot? Sinua ei sureta nämä asiat ollenkaan?
Ei sureta. Suomalaiset nykyvanhemmat on lastensa kanssa ja läsnä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Se mikä surettaa on tämä äitivihamielisyys. Ääretöntä vihaa pursuaa tämäkin ketju.
Mulla on aikoja joista ei ole edes muistikuvia koska olen ollut niin väsynyt. Voin samaistua äitiin joka ei just sitä yhtä 20-minuuttista jaksa olla ihan täydellinen.
Ovat ehkä näennäisesti läsnä. Sillä saa hyvän omantunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot mutta kasvot menosuuntaan jutusta on tehty tutkimuksia ja selvisi että katsoessaan vanhempaansa vanhemmat juttelevat huomattavasti enemmän lapselle ja lapsi hymyilee ja nauraa enemmän. Kasvot menosuuntaan oli harvinaista että lapsi nauroi.
Kaikki isompien lasten rattaat on kasvot menosuuntaan -menopelejä.
Teillä menee nyt rattaat ja vaunut iloisesti sekaisin.
Itselläni oli lapsilla Pony-rattaat joita on valmistettu 70-luvulta asti.
Ei mene rattaat ja vaunut sekaisin. Tervetuloa nykypäivään jolloin rattaita saa vaihdettua kumpaan suuntaan haluaa (ei toki kaikkia malleja).
Minulla on lapset jo yliopistossa ja kaikki oppineet useita kieliä sujuvasti. Eikä ollut ensimmäisiäkään rattaita niin että olisivat tuijotelleet mun naamaa kuljettaessa.
Läheiset välit on, parhaillaankin autan tässä esseen kanssa esikoista. 😂😂😂
Känny ei olekaan ehtinyt pilata sun lapsiasi, hienoa :) Itsekin olen huojentunut että isommat on jo niin isoja ja "pelastettu" normi-ihmisiksi. Nuorin taas on jonkin sortin kännyriippuvainen, surettaa miten vaikeaa on rajoittaa hänen kännyköintiään. Syy: itsekin nettaan koko ajan.
*half-bad mama*
Miksi alapeukut? Onko itsereflektointi ja katumus kiellettyä?
Sinä ja sun kolahtamisesi. Että jaksat jankuttaa.Mikä musiikki? Voi se viestitellä lapsensa kanssa vaikka kuuluisi musiikkia.