Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Joskus katsoin tähän aiheeseen liittyen ruotsalaisen dokumentin, jossa aikuiseksi kasvaneet lapset, joiden vanhemmilla oli heikkolahjaisuutta tai kehitysvammaisuutta, kertoivat lapsuuden kokemuksistaan. Lapsuus oli vähävirikkeinen, kommunikointi oli puutteellista ja henkinen kehitys jäi pahimmillaan vanhempiensa tasolle, vaikka lapset olivat normaaliälyisiä. Oli käyty aikuisena psykoterapiassa traumoja läpi, kun ei "tyhmät" vanhemmat osanneet auttaa läksyissä. Yhteiskunta ei kummemmin välittänyt näistä perheistä ja lapsillekin annettiin tuosta noin vain heikkolahjaisen polttomerkki ilman, että asiaa tutkittiin. Paremmin kävi niille, jotka huostaanotettiin aiemmin ja normaali kehitys turvattiin. Se oli niin surullista kuultavaa, mitä nämä lapset joutuivat kokemaan lapsuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan monentasosia noita kehitysvammoja. Se on joku raja, mitä alle pitää saada pisteet älykkyystesteissä, mutta sehän mittaa vaan yhenlaista fiksuutta. Varmasti osa lievistä kehitysvammasuuksista jää diagnosoimattakin ja osa autisteista taas leimataan kehitysvammaiseksi, koska he käyttäytyvät jotenkin omituisesti, vaikkei älyssä olisi mitään vikaa.
Meijän kylällä esim. on yksi mies, jota luulin kehitysvammaiseksi, koska on vähän semmoinen erikoinen, mutta sitten kun olen enempi jutellut, niin ei kait sillä tunnu älyssä olevan vikaa, päinvastoin.
Ja minuaki on monesti elämässäni luultu kehitysvammaiseksi, mutta selvästikään en ole, koska opin lapsena kaikki asiat ihan normaalitahtiin ja peruskoulu meni hyvin ihan tavallisessa luokassa. Saattaa olla, että olen autisti.
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Kyllä ne siinä vaiheessa viimeistään liittyvät, kun lapsella onkin erityistarpeita tai kun normaaliälyinen lapsi menee kouluun. Mitä ihmettä siitäkin tulee, kun äiti ei ymmärrä enää kolmannen luokan matikkaa? Tai kun pitäisi järjestää lapselle hoitoa?
Tilastojen mukaan Suomessakin kouluttamattomien ja kielitaidottomien ihmisten lasten kuolleisuus on korkeampi kuin keskimäärin. Mikä mahtaa olla tilanne kehitysvammaisten lapsilla? Tuskinpa kehitysvammainen äiti älyää vaikkapa lapsen sairastuneen diabetekseen ennen kuin ehkä jo liian myöhäistä.
Onko kyseisellä äidillä vaikeuksia hoitaa lastaan, vai onko kyse teidän oletuksista? Jos katson omasta matemaattisesti maailmastani, niin suurin osa ihmisistä näyttäytyy minulle heikkolahjaisina. Minun lahjat supistuu, jos niitä katsoo kirjallisella puolelta. Teillä on vahva mielipide, että "tyhmät" ei saisi lisääntyä. Eli raja määritellään varmaan siihen diagnoosiin? Meillä kaikilla on oma näkemys tyhmiin ja epäkelpoihin. Jos taas mennään ryhmän sisälle, niin siellä nähdään asiat eri tavalla. Miksi voimme määritellä minkälaisille ihmisille kuuluu mitkäkin oikeudet? Suurin osa keskivertoihmisien mielipiteistä perustuu omiin luuloihin, joilla ei ole oikea faktapohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aihe monelle liikaa sulatettavaksi ja niinpä suhtautuvat kielteisesti.
Minusta tuossa ollaan perustavanlaatuisesti kiinni ihmisoikeuksissa.
Päin vastoin. Ihmisten haluamiset ja oikeudet ovat kaksi eri asiaa. Kun aletaan nostaa haluamisten statusta, oikeudet heikkenevät. Eli lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen. Andrea kertoo heti alkaneensa rajoittaa Haraldin maailmaa. Hän ei kykene tekemään eroa itsensä ja lapsensa välille eikä pysty ymmärtämään, että hänen lapsestaan huolissaan olevat ihmiset eivät ole hänen lastaan vastaan.
Suvussani on heikkolahjainen nainen, joka ei pystynyt ymmärtämään, että en ole syönyt. Sanoin, että tarvitsen iltapalaa, mutta kun hän oli jo omansa syönyt, oli todella vaikeaa saada sitä itselleni. Sitten hän suti minulle margariinia kahdelle paahtoleivälle sen sijaan, että olisi antanut minun itse tehdä. En ollut syönyt lounaan jälkeen mitään, mutta toisen ihmisen todellisuus ei mahtunut hänen päähänsä. Hänellä ei ole lapsia koska hänen miehensä ei niitä halunnut sellaiseen tilanteeseen tehdä. Tämäntasoisista asioista nyt pitäisi voida puhua, eikä siitä mitä väärinymmärretty tasa-arvo vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman pistää miettimään että millaiset mahdollisuudet äitiyteen tuollaisissa lähtökohdissa oikein on. Osaako äiti varata neuvola-ajat ja käydä siellä ajallaan? Entä lapsen hammaslääkärikäynnit? Ostetaanko säänmukaisia vaatteita ja aina tarpeen mukaan? Huolehditaanko että lapsen läksyt on tehty ja kokeisiin luettu? Saako lapsi kolmesti päivässä ruokaa? Vanhemmuudessa on runsaasti käytännön asioita ja jos on tilanne että on pysyvästi eläkkeellä koska ei voi tehdä päivätöitä tai olla ihmisjoukoissa niin miten lapsen hoito onnistuu? Lapsi kun on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Isä ilmeisesti on kuitenkin kuvioissa ja oletan että elää normaalia elämää joten kai tuossa on mahdollisuus normaaliin menoon.
Vaikea asia kaikkineen. Lapsella on riski siihen ettei hän kehity normaaliksi, jos lapsen tarpeisiin ei osata vastata.
Tiedän tällaisen tapauksen jossa lasta kaltoinkohdeltiin ja hän ei saanut virikkeitä eikä normaalia vuorovaikutusta syntynyt äidin ja lapsen välille. Kyseessä oli normaalina pidetty äiti.
Suurempi riski kehitysvajeen syntymiseen on jos vanhempi on kehitysvammainen. Tässä tapauksessa isä on ns. normaali. Kysymys on siitä kuinka paljon lapsi on normaalien ihmisten seurassa. Järkevää on että lapsi menee päiväkotiin ja saa ikätovereiden seuraa sekä ammatti-ihmisten hoivaa ja huoltoa. Ammattilaiset pystyy havainnoimaan lapsen pulmat jos niitä tulee esiin. T
Tärkeää on että perhe saa tarvitsemansa tukitoimet. Pienen lapsen kanssa on helpomopaa, entäpä sitten kun tulee uhmaikävaihe. Pystyykö kehitysvammainen johdonmukaiseen kasvatukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt pillastuko. Olen joskus ajatellut, kun on tullut ilmi karmeita tapauksia, joissa äiti on esim. antanut käyttää hyväksi lastaan, että onko nämä äidit ihan normiälyisiä. Vajaaälyiset ovat helpommin manipuloitavissa.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ymmärrä miten herkästi ollaan rahoittamassa toisten oikeuksia. Ja väitän, että usein luulojen perusteella.
Jos kysyn vaikka, että saisiko hiv-positiivisellle äidille antaa hedelmöityshoitoja tarvittaessa, niin kuinka moni tietää mitään siitä sairaudesta? Ja missä menee älykkyyden raja, että on oikeus tehdä lapsia? Onko älykkyys mutta jonka mukaan kaikki määritellään? Moni kehitysvammainen selviää elämästä niin ettei ulkopuolinen huomaa vammaisuutta.
Sori ohiksesta, mutta miten se hiv on millään tavalla liitoksissa kehitysvammaan? Jos mietit jotain turvallisuutta, niin äidiltä lapselle synnytyksessä käyviä tartuntoja ei enää Suomessa tapahdu, sillä tähän on olemassa estävä lääkitys. Ei se itseasiassa tartu kellekään muullekaan (esim. puoliso) toimivan lääkityksen ansiosta. Lääkitys siis estää sen viruksen lisääntymisen jolloin se lopulta katoaa niin perusteellisesti, että esim. testeissä sitä ei enää löydy. Joten sitä ei löydy enää verestä, eritteistä, tai mistään muustakaan, jolloin tartuntariskiä ei enää ole. Siksi uudet hiv-tartunnat saadaan käytännössä vain ihmisiltä, jotka eivät tiedä tartunnastaan. Ne keillä se on, lääkitys estää sen tarttumisen, ellei nyt ole kyseessä joku ihan sekopää, joka tekee sitä tahallaan ja jättäisi lääkkeet ottamatta.
Lääkityksellä oleva henkilö elää siis ihan normaalia terveen kaltaista elämää, mutta jos lääkitys lopetettaisiin alkaisi virus taas lisääntyä, jolloin tartuttavuus palaisi ja tauti saattaisi vuosien varrella edetä tappavaksi aidsiksi asti.
Jos jollain äidillä on joku lääkitys, vaikka kolesterolilääkitys, tai vaikkapa diabetes, niin eikö nekään voi saada lapsia? Hiv on itseasiassa nykypäivänä huomattavasti helpompi hoitaa, kun esim. diabetes, eikä sillä ole enää edes mitään vaikutusta eliniänodotteeseen. Niin pitkälle ollaan siis tieteessä päästy.
Sen sosiaalinen stigma vain on niin voimakas, että elinikää jopa 12v lyhentävä diabetes ohitetaan jollain olankohautuksella, mutta jos joku jossain kahvihuonekeskustelussa mainitsisi olevansa hiv-positiivinen, niin kaikki järkyttyisivät.
On itseasiassa viitteitä, että hiv-potilaat saattavat elää jopa keskiarvoa pidempään, mikä johtuu siitä, että he käyvät parin kuukauden välein kontrolleissa ja verikokeissa yms. Perusterve ihminen ei ravaa näin usein lääkärissä, joten moni syöpä yms. saattaa olla havaitsematta pidempään. Lääkärissä toki varmasti jutellaan liikunnasta, tupakoinnista yms. joiden kanssa potilas ehkä haluaa muutenkin petrata, jos on jo kerran saanut sen järkytyksen diagnoosistaan, joka varmaan pistää terveyden vaalimisen ihan uuteen perspektiiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andrea Westerlund on älyllisesti kehitysvammainen. Hänen diagnoosinsa on lievä kehityshäiriö, kuten hän kertoo Livet suomenruotsalaisia tarinoita -sarjassa.
Minulla on lievä kehitysvamma ja mielenterveysongelmia. En pysty olemaan suurissa ihmisjoukoissa enkä keskittymään. Joidenkin asioiden oppiminen vie minulta enemmän aikaa, hän kuvailee Minna Almarkin ohjauksessa.
Mikä tekee hänestä huonon äidin?
Ei välttämättä mikään, ja aika paljon jättää avoimeksi tuo "kehitysvamma ja mielenterveysongelmia", mutta kyllähän tuossa aika isoja riskejä on. Riittääkö keskittyminen pienen lapsen turvallisuudesta huolehtimiseen? Voiko osallistua sosiaalisiin tilanteisiin niin että pystyy tarjoamaan lapselle tavallista hyvää elämää? Miten on tunne-elämän vakauden ja ongelmanratkaisutaitojen laita?
Nuo taidot puuttuvat monilta naisilta joilla on lapsia,valitettavasti.
Väitteesi on sinänsä totta, mutta se ei vastaa kysymykseen, miksi pitäisi saada lisää äitejä, joilta nämä ominaisuudet kutakuinkin varmasti puuttuvat? Vain siksikö, että rajaa on teknisesti mahdotonta vetää niin, ettei ketään kohdeltaisi kaltoin? Mutta sittenhän rajaa ei voida vetää koskaan mihinkään.
Nyt laittakaahan itsekukin asia takaisin mietintäpöydälle ja keskustellaan sitten lisää kun olette hieroneet älynystyröitä hetken.
Katsoin dokumentin. Vaikuttaa siltä, että ainakin Andrea soveltuu äidiksi hyvin. Vauva on hyvinvoivan oloinen ja Andrean puheesta ja keskustelutaidoista voi päätellä ainakin sen, että tuskin diagnoosi vaikuttaa hänen kykyynsä pärjätä lapsen kanssa. Toki ongelmana voi olla esim. väsyminen. Haastavissa tilanteissa varmasti puoliso auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammat periytyvät vahvasti ja varmasti siksi on ollut vastustusta.
Katsoiko kukaan teistä tuota dokumenttia? Äiti on siinä varsin tavallisen oloinen ihminen, lievä kehitysvamma ei siis todellakaan paista hänestä läpi. Minusta hän vaikutti hyvinkin pohtivalta ja empaattiselta ihmiseltä. Ja mukana on toki normaaliälyinen isä.
En kannata, että vaikkapa down-ihmiset saisivat hankkia lapsia, mutta ehkä näitä asioita pitäisi lähestyä tapaus kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia tämän naisen mielenterveysongelmat ovat? Mielenterveysongelmat yhdistettynä lievästi kehitysvammaisen matalaan impulssikontrolliin ei vaikuta hyvältä yhdistelmältä.
Minusta varoitusmerkki on myös se, että läheiset ovat varoitelleet tätä naista hankkimasta lasta. Me teemme päätelmämme lyhyen, leikatun dokumentin perusteella (jota en muuten ole itse katsonut). Jos hän aina olisi tasapainoinen ja hyvin kommunikoiva, niin tuskin läheiset olisivat olleet huolissaan.
Mielenterveysongelmat jo yksin ovat syy olla tekemättä lapsia. Ystäväni, joka on älykäs ja koulutettu mutta lapsi- ja ihmisrakas, valitsi olla tekemättä lapsia suvussaan esiintyvien mielenterveysongelmien vuoksi. Hän pelkäsi, että äitiys laukaisisi hänessä samanlaisia ongelmia kuin äidissään, joka mt-ongelmien vuoksi oli hyvin oikukas ja itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Jutun mukaan hänellä on lievä kehitysvamma. Lievä kehitysvamma on veteen piirretty viiva, jonka lapsi /nuori saattaa saada jossain päin Suomea ja toisessa kaupungissa diagnoosi saattaa olla autismi, ADD, ADHD tai muuta. Ja niillä diagnoosilla ei ole sellaista leimaa kuin lievällä kehitysvammalla.
Jutusta ei täysin käy ilmi esim. Mitä kouluja hän on käynyt. Diagnoosi itsessään rajaa koulu-ja työvaihtoehtoja pois verrattuna esim. ADD diagnoosiin.
Ja onhan hänellä puoliso ja oletettavasti läheisiä ihmisiä ympärillä.
Jutun perusteella ei voi oikeastaan muodostaa mielipidettä hänen kyvykkyydestään äitiyteen.
Ongelma on siinä, että nykyisin pitää ajatella lähtökohtaisen myönteisesti, ja tällöin myös ruokitaan vammaisen lapsihaaveita, jotka sitten todennäköisesti ammutaan alas ihan turhaan kun ne olisi alun perin voitu jättää ruokkimatta. Linkin jutussa esiintyy sanapari typerä ennakkoluulo. Ennakkoluulot eivät lähtökohtaisesti ole typeriä vaan niillä on tarkoituksensa, jonka kieltäminen on ihan yhtä typerää ellei enemmänkin kuin ennakkoluulojen arvioimatta jättäminen.
Minusta on erittäin väkivaltaista riistää kehitysvammaisen vanhemmilta sananvalta asiassa. He kun kuitenkin joutuvat kantamaan huolta vaikka käytännön vastuun kantaisi joku muu. Tämä on sitä erikoisempaa, kun virkamiehen huoli kuitenkin on pyhä asia nykymaailmassa. Ajattelumme kärsii mustavalkoisuudesta, tai enemmänkin siitä, että sävyjä ei nähdä eikä mustaa saa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammat periytyvät vahvasti ja varmasti siksi on ollut vastustusta.
Eivät periydy.
Adhd ja asperger diagnosoidaan nykyään juuri tämän kehityshäiriön piikkiin.
Diagnoosi tarvitaan, jotta herkempi ihminen saa tarvitsemansa etuudet.
Mikä idea olisi kuormittaa herkkistä, ja minusta varsin loistavaa, että laittaa tiukat rajat sille kenet päästää elämäänsä.
Tämä äiti ei ole kehitysvammainen. Hän haluaa pitää elämästään pois juurikin epäherkät perseilijät "hyvine neuvoineen".
Kaunis äiti, iloinen lapsi.
Kaikkea hyvää heille.
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja asperger diagnosoidaan nykyään juuri tämän kehityshäiriön piikkiin.
Diagnoosi tarvitaan, jotta herkempi ihminen saa tarvitsemansa etuudet.
Mikä idea olisi kuormittaa herkkistä, ja minusta varsin loistavaa, että laittaa tiukat rajat sille kenet päästää elämäänsä.
Tämä äiti ei ole kehitysvammainen. Hän haluaa pitää elämästään pois juurikin epäherkät perseilijät "hyvine neuvoineen".
Kaunis äiti, iloinen lapsi.
Kaikkea hyvää heille.
Ei niitä diagnooseja saati eläkkeitä ihan tyhjästä anneta. Ja kyllähän nuo periytyy. Miksi on vastustettu niin tulee mieleen että ei ole yleensä savua ilman tulta eli jostain kertoo. Pärjääminen voi olla rajoilla. Toivottavasti mies jatkaa hänen kanssa ja hän saa pitää lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseisellä äidillä vaikeuksia hoitaa lastaan, vai onko kyse teidän oletuksista? Jos katson omasta matemaattisesti maailmastani, niin suurin osa ihmisistä näyttäytyy minulle heikkolahjaisina. Minun lahjat supistuu, jos niitä katsoo kirjallisella puolelta. Teillä on vahva mielipide, että "tyhmät" ei saisi lisääntyä. Eli raja määritellään varmaan siihen diagnoosiin? Meillä kaikilla on oma näkemys tyhmiin ja epäkelpoihin. Jos taas mennään ryhmän sisälle, niin siellä nähdään asiat eri tavalla. Miksi voimme määritellä minkälaisille ihmisille kuuluu mitkäkin oikeudet? Suurin osa keskivertoihmisien mielipiteistä perustuu omiin luuloihin, joilla ei ole oikea faktapohjaa.
Keillä teillä?
Jos tuo tuntemasi tai tietämäsi äiti on suorittanut yliopiston, niin hän ei silloin ole kehitysvammainen. Outous voi kieliä lievästä autismista, ja heitä opiskelee kyllä yliopistossa.