Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo herääminen klo 5.30 tökkii. Ja hetikohta takaisin nukkumaan. Miksi?? Meidän vauva-aikana aamu ei alkanut ennen klo 7, lapset oppivat jatkamaan unia eikä heräämään täysin epäinhimilliseen aikaan terrorisoimaan perhettä. Mitä jos vauva herää klo 3.30 täysin virkeänä jokeltelemaan? Juoksetko ylös syöttämään sosetta ja höpöttämään vauvalle? Kirjoituksesi on muuten asiaa mutta tuo aamuherääminen on täysin järjenvastaista sekoilua.
Johan se on täällä sata kertaa sanottu, että vauva käy yöunille 19:30-20:30. 5.30 on vauvaperheessä ihan normiaika herätä, jos vauva nukahtaa aikaiseen. Käyn itsekin vauvan kanssa nukkuu kasilta, ei ole mikään ongelma herätä varhain. Mies sen sijaan kukkuu aamuyölle ja uhriutuu aikaisista aamuista.
Eiköhän unirytmi teini-ikään tullessa korjaudu.Vauvan rytmiä voi hienovaraisesti siirtää. Kaiken lisäksi ainakin meillä lapset hoksasivat aika pian, että kun aamulla ei höpötelty ja nöpötelty, lurauteltu ja surauteltu tai puuroa keitelty ja heti perään lähdetty vaunulenkille lasta nukuttamaan, niin maitoa saatuaan nukahtivat samantien kaiketi tylsyyteen. Uusi yritys otettiin sitten klo 7:30, silloin jaksoi niin äiti kuin lapsi tehdä kaikenlaista ja ulkoilukin oli maailman ihmettelyä eikä unta.
Juu niin voi, sitten myöhemmin, ei vielä puolivuotiaana.
Nimenomaan silloin sitä rytmiä aletaan rakentaa. Mutta sä taidatkin olla niitä jotka herää kolmevuotiaankin kanssa viideltä koska se on lapsen luontainen rytmi.
En, vaan vauva on nukkunut alusta asti yönsä alkaen klo 19. Herännyt myöhimmillään 6.30 ja nyt on tuo 5.30 aika normi.
Miksi mä tätä rytmiä muokkaisin väkisin kun se toimii mulla ja vauvalla? Se että sä oot laiska etkä jaksa herätä, ei tarkota et muut on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä pitänyt lapsilleni rutiineja ja kaikista on tullut hyvin fiksuja ja sopeutuvaisia teinejä. Kaikki ovat pienestä asti oppineet, että ihan sama missä ollaan, niin voivat luottaa siiheen että ruokaa saa kun on nälkä ja nukkumaan pääsee kun väsyttää. Onpa yksi lapsista ottanut päiväunet kerran jopa katukivetyksellä isänsä sylissä!
Olen samaa mieltä, että useimmat lapset eivät tarvitse tiukkoja rutiineja. Olen myös sitä mieltä, että useimmat lasta hoitavat aikuiset tarvitsevat. Rutiinit auttavat aikuista jaksamaan. Ja kun aikuinen jaksaa, silloin lapsikin voi hyvin.
Mielestäni suurin ja eniten lasta vahingoittava asia ap:n perheessä on aikuisten valtataistelu, joustamattomuus ja kireä ilmapiiri. Siihen ap pystyy vaikuttamaan ihan itse, miehensä käytökseen tuskin. Mutta luulen, että sittenkään lapsen etu ei ole ap:lle se kaikkein tärkein asia, vai onko?
No, tästä on ihan tieteellistä, tutkittua faktaa, miten tärkeitä rutiinit ovat juurikin lapsille/vauvoille. En minä itseäni varten herää aamupuuhiin 5.30. ja siitä parin tunnin sisään vaunuilemaan.
On totta, että rutiinit auttavat myös vanhempia jaksamaan, mutta jos vauva voi niiden avulla paremmin, sehän on vaan positiivinen syy- ja seuraus!
ApKyllä, rutiinit ovat hyväksi lapselle, en sitä kieltänyt. Olen vain sitä mieltä, että siinä lajissa vähempikin on riittävästi. Sen sijaan, jos todella mietit asioita lapsen paras edellä, alat satsaamaan parisuhteeseesi, koska lapsi tarvitsee kodin, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Jos miehesi ei osaa (eikä opi) hoitaa lasta, niin sitten sinä hoidat ja miehesi tekee jotain muuta. JOS te olisitte sitoutuneet toisiinne, te auttaisitte toisianne, ettekä repisi. Ei kukaan ihminen osaa kaikkea. Parasta mitä lapsellesi voit antaa, on toisiaan rakastavat vanhemmat. Mutta kun se tarve olla aina oikeassa ja että kaikki menee tasan ja ....
Ongelma on usein se, että se mies ei ota apua vastaa, koska haluaa itse päteä. Luulee osaavansa, vaikka ei ole sekuntiakaan antanut ajatusta asialle ja menee fiiliksen mukaan.
Tässäkin mies on itsepäinen (ei voi keskustella lapsen äidin kanssa ja kostaa vielä lapselle äidin sanomiset) ja peilaa aivan liikaa omaa tunnettaan ja tuntemuksia lapseen, jonka seurauksena lapsi kärsii kuumasta/kylmästä/nälästä.
Täältä saa kyllä helposti ja hyvin halvalla varmistuksen siitä, kannattaako suomalaisen naisen kanssa mennä edes asumaan yhteen. Tää palsta on ihan gold mine!
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat sääntöjä lastenhoitoon, tehkää ne yhdessä. Ei se tietenkään niin toimi että sinä olet ajatellut jotkut rutiinit ja miehen pitäisi sitten ymmärtää seurata niitä sinun päättämiäsi rutiineja.
Ne rutiinit muotoutuu lapsen mukaan. Yhdelle lapselle sopii näin ja toiselle noin eikä toisinpäin toimi. Luulisi miehenkin sen tajuavan.
Niin pitkä ketju, etten jaksanut kokonaan lukea. Rutiinit ovat tärkeitä vauvalle, ja ne helpottavat myös omaa arkea ja jaksamista. Mutta tärkeä on myös kodin ilmapiiri. Huolehdit tiukasti rutiineista mutta et siitä, että lapsellanne olisi riidaton ja rauhallinen kasvuympäristö. Kun on pieni vauva talossa, olisi pakko yrittää elää sovussa. Mieti, mitä voisit tehdä kodin paremman ilmapiirin hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo herääminen klo 5.30 tökkii. Ja hetikohta takaisin nukkumaan. Miksi?? Meidän vauva-aikana aamu ei alkanut ennen klo 7, lapset oppivat jatkamaan unia eikä heräämään täysin epäinhimilliseen aikaan terrorisoimaan perhettä. Mitä jos vauva herää klo 3.30 täysin virkeänä jokeltelemaan? Juoksetko ylös syöttämään sosetta ja höpöttämään vauvalle? Kirjoituksesi on muuten asiaa mutta tuo aamuherääminen on täysin järjenvastaista sekoilua.
Johan se on täällä sata kertaa sanottu, että vauva käy yöunille 19:30-20:30. 5.30 on vauvaperheessä ihan normiaika herätä, jos vauva nukahtaa aikaiseen. Käyn itsekin vauvan kanssa nukkuu kasilta, ei ole mikään ongelma herätä varhain. Mies sen sijaan kukkuu aamuyölle ja uhriutuu aikaisista aamuista.
Eiköhän unirytmi teini-ikään tullessa korjaudu.Vauvan rytmiä voi hienovaraisesti siirtää. Kaiken lisäksi ainakin meillä lapset hoksasivat aika pian, että kun aamulla ei höpötelty ja nöpötelty, lurauteltu ja surauteltu tai puuroa keitelty ja heti perään lähdetty vaunulenkille lasta nukuttamaan, niin maitoa saatuaan nukahtivat samantien kaiketi tylsyyteen. Uusi yritys otettiin sitten klo 7:30, silloin jaksoi niin äiti kuin lapsi tehdä kaikenlaista ja ulkoilukin oli maailman ihmettelyä eikä unta.
Juu niin voi, sitten myöhemmin, ei vielä puolivuotiaana.
Nimenomaan silloin sitä rytmiä aletaan rakentaa. Mutta sä taidatkin olla niitä jotka herää kolmevuotiaankin kanssa viideltä koska se on lapsen luontainen rytmi.
En, vaan vauva on nukkunut alusta asti yönsä alkaen klo 19. Herännyt myöhimmillään 6.30 ja nyt on tuo 5.30 aika normi.
Miksi mä tätä rytmiä muokkaisin väkisin kun se toimii mulla ja vauvalla? Se että sä oot laiska etkä jaksa herätä, ei tarkota et muut on.
No jos se toimii sulla ja vauvalla niin miksi sen miehen pitää herätä klo 5.30? Anna miehen olla rauhassa laiska ja herää sä viideltä tekemään sirkustemppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä pitänyt lapsilleni rutiineja ja kaikista on tullut hyvin fiksuja ja sopeutuvaisia teinejä. Kaikki ovat pienestä asti oppineet, että ihan sama missä ollaan, niin voivat luottaa siiheen että ruokaa saa kun on nälkä ja nukkumaan pääsee kun väsyttää. Onpa yksi lapsista ottanut päiväunet kerran jopa katukivetyksellä isänsä sylissä!
Olen samaa mieltä, että useimmat lapset eivät tarvitse tiukkoja rutiineja. Olen myös sitä mieltä, että useimmat lasta hoitavat aikuiset tarvitsevat. Rutiinit auttavat aikuista jaksamaan. Ja kun aikuinen jaksaa, silloin lapsikin voi hyvin.
Mielestäni suurin ja eniten lasta vahingoittava asia ap:n perheessä on aikuisten valtataistelu, joustamattomuus ja kireä ilmapiiri. Siihen ap pystyy vaikuttamaan ihan itse, miehensä käytökseen tuskin. Mutta luulen, että sittenkään lapsen etu ei ole ap:lle se kaikkein tärkein asia, vai onko?
No, tästä on ihan tieteellistä, tutkittua faktaa, miten tärkeitä rutiinit ovat juurikin lapsille/vauvoille. En minä itseäni varten herää aamupuuhiin 5.30. ja siitä parin tunnin sisään vaunuilemaan.
On totta, että rutiinit auttavat myös vanhempia jaksamaan, mutta jos vauva voi niiden avulla paremmin, sehän on vaan positiivinen syy- ja seuraus!
ApKyllä, rutiinit ovat hyväksi lapselle, en sitä kieltänyt. Olen vain sitä mieltä, että siinä lajissa vähempikin on riittävästi. Sen sijaan, jos todella mietit asioita lapsen paras edellä, alat satsaamaan parisuhteeseesi, koska lapsi tarvitsee kodin, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Jos miehesi ei osaa (eikä opi) hoitaa lasta, niin sitten sinä hoidat ja miehesi tekee jotain muuta. JOS te olisitte sitoutuneet toisiinne, te auttaisitte toisianne, ettekä repisi. Ei kukaan ihminen osaa kaikkea. Parasta mitä lapsellesi voit antaa, on toisiaan rakastavat vanhemmat. Mutta kun se tarve olla aina oikeassa ja että kaikki menee tasan ja ....
Ongelma on usein se, että se mies ei ota apua vastaa, koska haluaa itse päteä. Luulee osaavansa, vaikka ei ole sekuntiakaan antanut ajatusta asialle ja menee fiiliksen mukaan.
Tässäkin mies on itsepäinen (ei voi keskustella lapsen äidin kanssa ja kostaa vielä lapselle äidin sanomiset) ja peilaa aivan liikaa omaa tunnettaan ja tuntemuksia lapseen, jonka seurauksena lapsi kärsii kuumasta/kylmästä/nälästä.
Sitähän se auttaminen onkin, että painostetaan toinen hommaan, mitä tämä ei osaa tavalla, joka tuntuu tälle mahdottomalta. En ole ikinä ymmärtänyt avioerojen määrää. Olen ajatellut, että kaksi täyspäistä ihmistä kyllä tulee toimeen, jos haluaa, mutta kun tällaisia ketjuja lukee, alkaa ymmärtää ne avioerotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä saa kyllä helposti ja hyvin halvalla varmistuksen siitä, kannattaako suomalaisen naisen kanssa mennä edes asumaan yhteen. Tää palsta on ihan gold mine!
AIVAN samaa mieltä! Tämä keskustelu tuo esille sen, kuinka paljon suomessa on mielenhäiriöisiä naisia, jotka ovat pikkulasten/vauvojen äitejä. Sääliksi käy lapsia kyllä.
Mies pitämään vanhempainvapaata pätkä niin oppii, hoitovapaan ajankohta liian myöhäinen tätä hommaa ajatellen. Toki hoitovapaa mies voi myös pitää ja kannattaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hoito on naisten hommia, kuten siivous ja ruuanlaitto.
Vierailija kirjoitti:
No joo kyl Mä sua ymmärrän, mutta eihän siitä ole mitään faktaa et sun rutiini on paras. Lapses on vaan tottunut siihen. Mies jää kotiin, niin sen rutiini on sit se mihin sun pitää vaihtaa.
Ap:n rutiini on huolehtia lapsen ruuasta ja unista. Mies ei huolehdi kummastakaan. Fakta on että ruuat ja uni pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli tyyppiä ap:n mies. Ei osannut asettua lapsen asemaan. Kaikki tehtiin hänen fiilistensä mukaan, esim syötiin ensimmäinen ruoka illalla kello kahdeksan, koska hänellä ei ollut ennen sitä nälkä.
Moni sanoo, että kyllä se lapsi ilmoittaa kun sen on nälkä. No arvaatteko mitä tuollaisen isän kanssa käy? Nälkäinen vauva/lapsi ilmoittaa nälästään kitisemällä tai kiukkuamalla. Isä ei tajua mistä on kyse, ärtyy, suuttuu, saa raivarit, jäähyttää, "kasvattaa". Tilanne eskaloituu, kunnes lapsi on ihan tolaltaan.
No, mitäs siitä, ei se lapsi rikki mene, antaa isän hoitaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku ystävä tms jonka kanssa voisitte yhdessä selvittää nämä rutiinien yms tärkeydet miehelle rauhallisesti kahvipöydässä?
Meillä minun siskoni ei suostunut tajuamaan näitä ja lopulta tilanne yltyi siihen että häntä ei voinut pöästää meille enää ollenkaan
Onko miehelläsi auktoriteettien kanssa ongelmia muuten? Siskollani on. Hänelle ei saa kukaan mennä sanomaan.
Keskusteltiin tästä neuvolassa, mies otti asian itse puheeksi siellä valittamalla, että minä valitan kaikesta. Kertoi esimerkkejä, joihin toin esille juurikin nää rytmiin/rutiineihin/pukemiseen liittyvät haasteet.
Mies tivasi terkkarilta, että miksi täytyy muka tehdä kaikki asiat aina samoin. Mä selitin, että nyt alussa tarvitsee että myöhemmin voi rikkoa rutiineja, kun turvallinen rytmi on rakennettu.
Terkkari nyökytteli ja yritti opastaa miestä tosi lempeesti.
Triggeröityi siitäkin ja intti terkkarille vastaan.
Hän katsoi muhun hämillään ja totesi sitten, että rutiinit tuo turvaa.
Terkka soitti mulle sitten jälkikäteen ja ehdotti perheterapiaa ja miehelle tukea vanhemmuuteen, ei kuulemma uskaltanut miehen aikana ehdottaa, kun mies oli niin tuohtunut. Mies ei siis näe, että hän toimii yhtään väärin.
Ap
Eli olet liittoutunut jo neuvolantädinkin kanssa omaa miestäsi vastaan? Omituista, että miehesi ei kiittänyt teidän ystävällisistä neuvoistanne ja muuttanut välittömästi toimintatapojaan, eikö? Onko tavoitteesi avioero jo vauva-aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte molemmat onnellisempia, jos olisitte jättäneet lapsen tekemättä, kun se jo nyt on noin vaikeaa.
Ehei, halusin lasta kauan ja niin halus mieskin, äitiys on parasta mitä tiedän ja vauva on ihana. Raskastahan tää vauvavuosi on, mutta tiesin sen etukäteen jo.
Miehen toiminta sen sijaan yllätti.
Ap
Luulenpa, että miehesikin vähän yllättyi sinun toiminnastasi...
Vierailija kirjoitti:
Täältä saa kyllä helposti ja hyvin halvalla varmistuksen siitä, kannattaako suomalaisen naisen kanssa mennä edes asumaan yhteen. Tää palsta on ihan gold mine!
No ei sinun varmaan kannata, jos olet sitä mieltä että vauvaa voi rääkätä miten sattuu, ja olla itsekin aikuisvauva.
Hellää vähän pipoa ja anna isän olla isä ilman sääntöviidakkoasi. Miehesi on minusta oikeassa siinä, ettei sen laatimasi rutiinin rikkominen silloin tällöin haittaa... Tai tarvi kuin nakutettu aina oikeassa varustuksessa ja minuutilleen puuro naamassa. Ei se lapsi missään sotakoulussa ole. Meidän rutiinit oli about sama kun aikuisillakin pl. nukkumaan meno ja syöntiajat. Erohan teille tossa tulee jos et anna isän olla isä, pitäisi hänelläkin olla ihan yhtälainen oikeus vaikuttaa lapsen asioihin. t:4 hyvin kasvaneen lapsen vanhempi.
Opettele tiivistämään asiasi oleelliseen.
Ei ihme, että mies on niin kujalla siitä mitä haluat, kun ilmeisesti lässytät tunteja asiasta, jonka voisi ilmaista yhdellä lauseella. Vaikutat todella uuvuttavalta tyypiltä.
Ja mikä ihmeen päivä- ja yöasu? Meillä mennään samoissa räteissä yöt ja päivät. Puklussa ne on kohta kuitenkin. Ei se vauva vaatteista tiedä onko yö vai päivä. Vai eikö tule tarpeeksi sometykkäyksiä, jos onkin vauvalla yövaatteet päällä?
Meillä myös helppo vauva, joka nukkuu yöt ja päivälläkin, vaikkei mitään ihmeellisiä rutiineja ole. Paljon helpompaa, kun vauvana jo tottuu siihen, että jokainen päivä ei ole samanlainen ja välillä tulee vieraita, ollaan kylässä tai on muuta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärän, et haluat muodostaa vauvan kanssa tietyt rytmit ja rutiinit (näistähän aina kovasti kuulee puhuttavan ainoana oikeana elämäntapana vauvan kanssa), mutta tuo tuntuu menevän jo vähän yli. Jos saatte joskus toisen lapsen niin viimeistään silloin huomaat, ettei elämää pienten lasten kanssa voi suunnitella ja toteuttaa orjallisen tarkkaan.
Tuntuu siltä, että sinun ehdottomuutesi hankaloittaa arkeanne, ei mies. Ei mieskään vaikuta tekevän kaikkea oikein (mm. tuo vauvan riisuminen ulkona, myöhäiset iltakyläilyt valvottaen väsynyttä vauvaa), mutta kannattaa ottaa vähän rennommin eikä yrittää olla täydellinen kaikessa. Selkeästi tuosta orjallisesti rutiinien noudattamisesta aiheutuu kismaa välillenne, mikä on ihan loogista.
Vauvan voi nukuttaa päiväunille eri huoneessa, vauvalle ei välttämättä tarvitse vaihtaa yöpukua jos jo päällä olevissa vaatteissa on mukava nukkua ja ne ovat puhtaat. Vauva ei mene siitä rikki jos menee vaunulenkille klo 9 sen klo 8 sijaan. Vauvat ovat todella sopeutuvaisia. Tärkeää on, että vauva saa nukkua silloin kun väsyttää ja ruokaa silloin kun on nälkä. Kunhan perus turvallisuudentunne on kunnossa kaikki muu tulee luonnostaan siinä sivussa ilman sen kummempia taikatemppuja.
Vauva-aika on ihanaa ja moni uusi äiti haluaa tehdä kaiken täydellisesti oppikirjan mukaan (minä itse myös aikoinaan), kunnes tajuaa että vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti löydätte tasapainoisen ratkaisun joka tekee arjesta ne taas mukavampaa yhdessä.
Oli ihan hyviä neuvoja, mutta huomioimatta jäi, että mies ei antanut vauvalle ruokaa kun vauvalla oli nälkä (vain maitoa, ei puuroa), ja koitti laittaa vauvan unille silloin kun vauvalla oli nälkä. Eli perushoito mieheltä ei vielä onnistu.
Voisikohan ap jotenkin miehen paikalla ollessa jutella vauvalle: "ai sä nuolet huuliasi, onko nälkä, otetaanpa puuroa", tai "kylläpä silmiä kutittaa, onko unihiekkaa, nukkumaan!" eli jotenkin saarnaamatta näyttää miehelle, miten vauvan eleistä huomaa, mitä vauva sillä hetkellä tarvitsee? Josko mies itsekin sitten hoksaisi alkaa huomata nälän tai väsyn merkit vauvassa, ja ne huomattuaan toimisi vauvan kannalta "oikein".
Kuka hullu herää 0530 vauvan kanssa, meillä syötiin tissiä vaihdettiin vaippa ja takasi nukkumaan. Nyt nuo muksut nukkuu 21-22 - 07-08 ja paljon mukavampaa koko perheellä. Kuullostaa kyllä aika rankalta tuo "rutiini". Saakohan se sun miehes edes hengitettyä kotona. Huonosti tulee käymään teille jos et hellitä tuosta vauvakirjojen pakkopullasta.
Kuka sanoi sen olevan helvettiä? Mä herään usein jo ennen vauvaa lämmittää pullon ja lataamaan kahvinkeittimen, kyllä mulle yöuneksi riittää 20-05.