Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
No ainakin toi päiväasun vaihtomäkätys on turhaa. Mitä väliä, jos vauva on sekä päivän että yön samassa asussa? Ei yhtään mitään väliä. Itsekin tein niin oman vauvani kanssa, olin laiska vaihtamaan vauvalle uutta vaatetta päälle niin sanotusti turhaan, jos kerran asu on kuiva ja siisti niin mitä sitä vaihtamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies luulee tietävänsä paremmin ja haukkuu kontrollifriikiksi, kun yritän pitää LASTEN rutiineista kiinni. Meillä rutiinit:
- aamulla päivävaatteet, puhdas vaippa, hampaiden pesu, aamupuuro
- leikkiä ja ulkoilemaan joskus klo 10.30-11.30 aikoihin. Vauva käy tuolloin päiväunille, esikoinen (1,5v taapero) syö lounaan ensin, sitten päiväunille
- päiväunien jälkeen välipala
- päivällinen ja toinen vaunulenkki, jos jaksaa
- iltapala, sauna/pesu, pyjama ja yöunille
Meilläkin on käytetty aina pyjamaa, että lapset hahmottaa milloin nukutaan ja molemmat on siinä kuukauden iässä hoksanneet yön ja päivän eron ja että aina käydään suunnilleen samaan aikaan yöunille ja aamulla nousevat suunnilleen samoja aikoja. Yöherätysten määrä vaihtelee, mutta yöllä ei koskaan mölistä vaan syötöt ja mahdolliset vaipanvaihdot hoidetaan hiljaa seurustelematta.
Mutta kyllä meilläkin rutiineista poiketaan. Lauantaisin taapero on usein mummolassa, jolloin päiväunet jää välistä tai siirtyy ja illat menee hulinaksi, mistä päästään siihen, miten mies narisee arkenakin, että lapset on laitettava aikaisemmin nukkumaan (jotta jäisi enemmän omaa aikaa illasta), mutta sitten kun tekee niin, ei esikoista nukutakaan normaalina päivänä. Mies jättää sitten lapsen itkemään "kun ei se nuku kuitenkaan" -> nukahtamiseen menee vielä enemmän aikaa, koska mies ei rauhoittele ja minä en voi, kun olen pienemmän kanssa. Kun pyydän apua rutiinitoimissa, joilla arki toimii hyvin, mies kokee sen kontrolloinniksi ja kieltäytyy tekemästä yhtään mitään -> menee vielä pahemmaksi hulinaksi.
Mies on oikea vastarinnan kiiski, joka ei tee mitään, jos ei pyydä ja jos pyytää, niin olen kontrollifriikki, mutta ei ymmärrä rutiinien merkitystä. Ei vie lapsia ulos aamulla, jos ei pyydä, eikä välttämättä sittenkään vaikka pyytäisin, ja sitten ihmettelee, miksi esikoinen tekee tuhoja sisällä, eikä käy päiväunille, kun ei ole päässyt purkamaan energiaa ulkona.
Lounaalle ei paljoa ajatusta uhraa, välipalaa ei anna ollenkaan, koska juo itse silloin kahvia, eikä lapsella kuulemma ole nälkä, vaikka työntäisi syöttötuolin pöydän ääreen odottamaan. Päivällisen sentään muistaa, koska sen minä valmistan ja tarjoilen, niin kuin kaikki muutkin ateriat paitsi viikonloppuna aamupalan ja arkisin iltapalan, jonka olen ulkoistanut miehelle. Sekään ei vaan mene nykyään nappiin, kun taapero tykkää härvätä joskus 10min ennen kuin alkaa syödä, mutta mies lopettaa jo 5min jälkeen syöttämisen, toteaa, ettei lapsella ole nälkä ja sitten ihmetellään, miksi itkee yöllä (nälkäänsä).
Miehellä ei ole myös hajua, minkä ikäisen lapsen voi laittaa ulos leikkimään. Hänen mielestään 4v voi jo mennä ulos miten lystää ja tänään oli laittamassa tuon 1,5v taaperon YKSIN takapihalle leikkimään ja totesi, että näkeehän sen ikkunasta. Piha täynnä kuoppia, monttuja ja portaat ja terassi on, joissa on jo kaatunut...
Parempi olisi ulkoistaa mies kokonaan tästä yhtälöstä. Tietää ainakin, että kun itse hoitaa kaiken yksin, niin tulee hoidettua, eikä tarvitse kantaa kaunaa siitä, että apua ei saa ja sitä pyytäessä vain haukutaan kontrollifriikiksi.
TL;DR I feel you, sister. Jätetään molemmat nuo siat ja ollaan onnellisempia vain lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin toi päiväasun vaihtomäkätys on turhaa. Mitä väliä, jos vauva on sekä päivän että yön samassa asussa? Ei yhtään mitään väliä. Itsekin tein niin oman vauvani kanssa, olin laiska vaihtamaan vauvalle uutta vaatetta päälle niin sanotusti turhaan, jos kerran asu on kuiva ja siisti niin mitä sitä vaihtamaan?
Ettekö ymmärrä lukemaanne? Vetoiset lattiat päivällä = paksummat vaatteet. Perhepeti = kuuma, mikä tarkoittaa ohuempia yövaatteita.
Kuuma ja liikalämpeneminen altistaa kätkytkuolemalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin toi päiväasun vaihtomäkätys on turhaa. Mitä väliä, jos vauva on sekä päivän että yön samassa asussa? Ei yhtään mitään väliä. Itsekin tein niin oman vauvani kanssa, olin laiska vaihtamaan vauvalle uutta vaatetta päälle niin sanotusti turhaan, jos kerran asu on kuiva ja siisti niin mitä sitä vaihtamaan?
Ettekö ymmärrä lukemaanne? Vetoiset lattiat päivällä = paksummat vaatteet. Perhepeti = kuuma, mikä tarkoittaa ohuempia yövaatteita.
Kuuma ja liikalämpeneminen altistaa kätkytkuolemalle.
Vetoisalle lattialle voi laittaa peiton taikka useamman vauvan alle niin ei tartte vauvaa pukea. Itse pidin vauvalla lattialla ihan vaan bodya ja housuja ja nukkumaan mennessä housut pois jos oli kuuma. Jos viileää niin housut päällä nukkuun. Kesähelteillä nukkui vaippasillaan.
Löysää hyvä ihminen. Pidät sekä miehesi että lapsesi ihan liian lyhyessä lieassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä saa kyllä helposti ja hyvin halvalla varmistuksen siitä, kannattaako suomalaisen naisen kanssa mennä edes asumaan yhteen. Tää palsta on ihan gold mine!
Ai kamala minkälaisia naisia, haluavat hoitaa lapsensa hyvin 😱.
Parempia lapsista tulee kun vauvasta lähtien vähän kärsivät vilua, nälkää ja huonoa kohtelua (isän puolelta).
Hyvin hoitaminen on eri asia kuin liiallinen hyysäys. Kyllä, rutiinit on tärkeitä, kuten myös perustarpeet, sen sijaan se, että yhtenä päivänä on pidempään yövaatteissa tai ruoka ei ole minuutilleen, on ihan vain ylikontrollointia.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on ihan relevantteja huolia liittyen esim. vauva kylmettämiseen lenkillä ja ruoan antamatta jättöön. Nämä miehesi täytyy jotenkin saada ymmärtämään. Mitä rutiineihin tulee, voiko näissä kuitenkin hieman joustaa? Esim. Meillä riittää että vaihdetaan päivävaatteet, tehdään pienet pesut ja saa aamupalan. Nämäkään ei aina mene täysin samassa järjestyksessä. Päiväunet nukutaan aina suunnilleen samoihin aikoihin, samoin ruokailut. Illalla iltapala, pesut, yökkärit ja sänkyyn.
Jos miehesi ei halua lähteä vaunulenkille/nukuttaa lasta ulkona, anna nukuttaa missä haluaa? Jos pukee paksun yökkärin, jätä peitto pois? Ymmärrän että turhauttaa, jos mikään viesti ei mene perille, mutta pääasia kuitenkin olisi, että vauva voi hyvin. Meillä auttoi, että kirjoitin suuntaviivaa antavat ohjeistukset ruokailuista ja päikkäreiltä miehelle, kun hoiti vauvaa. Nyt mies osaa myös ihan yhtä hyvin. Tsemppiä!
Niin siis vielä neljännen kerran: vauva nukkuu vain ulkona vaunuissa riittävän pitkät unet. Tämä juontanee juurensa alkukuukausien vatsakipuihin, jolloin rauhoittui vain vaunujen hytkeeseen.
Trust me, olen yrittänyt nukuttaa sisälle, mutta ne lyhyet sisäunet kannattaa ajoittaa vasta iltapäivään, koska vauva nukkuu sisällä päikkejä enimmillään 45min.
Kun aamun ekat unet pari tuntia heräämisestä pakotetaan nukkumaan sisällä, vauva nukahtaa huonommin ja herää nopeasti, jolloin on sitten väsynyt herättyään, koska havahtuu ensimmäiseen unisykliin.
Mitä useampi huono unisykli hänelle päivän mittaan tulee, sitä kiukkuisempana mennään kohti iltaa.
Lisäksi nukutusprosessi sisällä kestää puolikin tuntia, ulkona hänet täytyy parhaimmillaan vain laskea vaunuihin (meillä on hytkyttävät vaunut).
Sitä suuremmalla syyllä vit*tti, kun mies oli väkisin nukuttanut vauvaa yli puoli tuntia sänkyyn ja sotki koko päivän rytmin.
Siihen aikaan, kun kylläinen vauva normaalisti jo aamutouhujen jälkeen nukkuisi tyytyväisenä ulkona, oli vauva vielä yöpuvussa, syöttämättä ja peiton alla vierashuoneessa nukutettavana kitisemässä.
Olisihan se ihanaa, jos vauvani olisi sitä laatua, että hänet voi laskea söpösti pinnasänkyyn ja vilkutella heipat, ja nukahtaisi. Tai ihan sama se olisi, missä mies vauvan nukuttaa, kunhan se nukkuisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies luulee tietävänsä paremmin ja haukkuu kontrollifriikiksi, kun yritän pitää LASTEN rutiineista kiinni. Meillä rutiinit:
- aamulla päivävaatteet, puhdas vaippa, hampaiden pesu, aamupuuro
- leikkiä ja ulkoilemaan joskus klo 10.30-11.30 aikoihin. Vauva käy tuolloin päiväunille, esikoinen (1,5v taapero) syö lounaan ensin, sitten päiväunille
- päiväunien jälkeen välipala
- päivällinen ja toinen vaunulenkki, jos jaksaa
- iltapala, sauna/pesu, pyjama ja yöunille
Meilläkin on käytetty aina pyjamaa, että lapset hahmottaa milloin nukutaan ja molemmat on siinä kuukauden iässä hoksanneet yön ja päivän eron ja että aina käydään suunnilleen samaan aikaan yöunille ja aamulla nousevat suunnilleen samoja aikoja. Yöherätysten määrä vaihtelee, mutta yöllä ei koskaan mölistä vaan syötöt ja mahdolliset vaipanvaihdot hoidetaan hiljaa seurustelematta.
Mutta kyllä meilläkin rutiineista poiketaan. Lauantaisin taapero on usein mummolassa, jolloin päiväunet jää välistä tai siirtyy ja illat menee hulinaksi, mistä päästään siihen, miten mies narisee arkenakin, että lapset on laitettava aikaisemmin nukkumaan (jotta jäisi enemmän omaa aikaa illasta), mutta sitten kun tekee niin, ei esikoista nukutakaan normaalina päivänä. Mies jättää sitten lapsen itkemään "kun ei se nuku kuitenkaan" -> nukahtamiseen menee vielä enemmän aikaa, koska mies ei rauhoittele ja minä en voi, kun olen pienemmän kanssa. Kun pyydän apua rutiinitoimissa, joilla arki toimii hyvin, mies kokee sen kontrolloinniksi ja kieltäytyy tekemästä yhtään mitään -> menee vielä pahemmaksi hulinaksi.
Mies on oikea vastarinnan kiiski, joka ei tee mitään, jos ei pyydä ja jos pyytää, niin olen kontrollifriikki, mutta ei ymmärrä rutiinien merkitystä. Ei vie lapsia ulos aamulla, jos ei pyydä, eikä välttämättä sittenkään vaikka pyytäisin, ja sitten ihmettelee, miksi esikoinen tekee tuhoja sisällä, eikä käy päiväunille, kun ei ole päässyt purkamaan energiaa ulkona.
Lounaalle ei paljoa ajatusta uhraa, välipalaa ei anna ollenkaan, koska juo itse silloin kahvia, eikä lapsella kuulemma ole nälkä, vaikka työntäisi syöttötuolin pöydän ääreen odottamaan. Päivällisen sentään muistaa, koska sen minä valmistan ja tarjoilen, niin kuin kaikki muutkin ateriat paitsi viikonloppuna aamupalan ja arkisin iltapalan, jonka olen ulkoistanut miehelle. Sekään ei vaan mene nykyään nappiin, kun taapero tykkää härvätä joskus 10min ennen kuin alkaa syödä, mutta mies lopettaa jo 5min jälkeen syöttämisen, toteaa, ettei lapsella ole nälkä ja sitten ihmetellään, miksi itkee yöllä (nälkäänsä).
Miehellä ei ole myös hajua, minkä ikäisen lapsen voi laittaa ulos leikkimään. Hänen mielestään 4v voi jo mennä ulos miten lystää ja tänään oli laittamassa tuon 1,5v taaperon YKSIN takapihalle leikkimään ja totesi, että näkeehän sen ikkunasta. Piha täynnä kuoppia, monttuja ja portaat ja terassi on, joissa on jo kaatunut...
Parempi olisi ulkoistaa mies kokonaan tästä yhtälöstä. Tietää ainakin, että kun itse hoitaa kaiken yksin, niin tulee hoidettua, eikä tarvitse kantaa kaunaa siitä, että apua ei saa ja sitä pyytäessä vain haukutaan kontrollifriikiksi.
TL;DR I feel you, sister. Jätetään molemmat nuo siat ja ollaan onnellisempia vain lasten kanssa.
Kunnon miestaapero sinullakin siellä😟Tuo varmaan meitäkin odottaa.mieheni kuuluu myös heihin, joille päivittäinen lounasaika tulee aina yllärinä.
Oikein päivämme murmeleina on tämä arki🥰
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään miksi miehet eivät hoida tasavertisesti lapsia. Kaikki mitä mies tekee "väärin" on sinun sanelemiasi sääntöjä. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella miten taas oli väärä asu vauvalla päällä ja olisi pitänyt syöttää sosetta eikä velliä jne.
Ei siinä mitään jos se "oma tapa hoitaa" olisi harmitonta, mutta menee jo helvtti liian pitkälle jos meno menee vaaralliseksi eikä toinen suostu edes ottamaan millään tapaa selvää miten vauvaa pitäisi hoitaa, jotta sen perustarpeet ja turvallisuus on tyydytetty. Vauvan kylmettäminen ja nälässä pitäminen ei ole ok. Meillä taasen mies pitäisi 1-vuotiasta autossa vain jollain korokkeella jos hän saisi päättää, kun "eihän se nyt mitään turvaistuinta enää tarvitse, ei mullakaan ollut pienenä kuin koroke". Samaten hänen mielestään voisin hyvin imettää vauvaa sylissä liikkuvassa autossa matkan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taasen mies halusi, että teen tarkan päivärutiinin, jota voi noudattaa silloin kun hoitaa vauvaa. Ongelmaksi tuli, että ei suostu käyttämään harkintaa ja joustamaan siitä aikataulusta tarpeen mukaan. Esim. vaippa pitäisi vaihtaa jos se on vuotanut yli, eikä minkään tarkkaan laaditun aikataulun mukaan. Jos vaipanvaihtoa ei ole kirjattu niin sitähän ei sitten tehdä...
On jostain ottanut ennakkoasenteeksi, että kaikki äidit aina tietää paremmin ja hän miehenä ei saa tehdä mitään itsenäisesti, täytyy siis olla tarkat ohjeet laadittuna eikä niistä voi poiketa, vaikka jatkuvasti kehotan käyttämään välillä omaakin harkintaa ettei mun tarvitsisi sanella joka asiaa rautalangasta vääntäen 🥴
Luulen että tässä on enemmän kyse vanhempien välisistä kommunikointivaikeuksista. Yritä kertoa miehellesi rauhallisesti, että tämä on sinulle tärkeää ja perustele. Valitse tarkkaan hetki, koska otat asian puheeksi, jotta mies ei koe olevansa hyökkäyksen tai kritiikin kohde. Luultavasti miehesi ei ymmärrä sitä, miten ja miksi asia on sinulle tärkeää. Useimmiten miehille riittää kun kertoo "tämä olisi minulle tosi tärkeää, koska..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä saa kyllä helposti ja hyvin halvalla varmistuksen siitä, kannattaako suomalaisen naisen kanssa mennä edes asumaan yhteen. Tää palsta on ihan gold mine!
Ai kamala minkälaisia naisia, haluavat hoitaa lapsensa hyvin 😱.
Parempia lapsista tulee kun vauvasta lähtien vähän kärsivät vilua, nälkää ja huonoa kohtelua (isän puolelta).
Vain naisen tapa toimia on hyvin, eipä siihen kuplaan miehen kannata mitenkään sekaantua.
Parempi miehille etteivät osallistu kuplan luomiseen.
Naisen vauva = naisen projekti = naisen elämäntehtävä
Vierailija kirjoitti:
Luulen että tässä on enemmän kyse vanhempien välisistä kommunikointivaikeuksista. Yritä kertoa miehellesi rauhallisesti, että tämä on sinulle tärkeää ja perustele. Valitse tarkkaan hetki, koska otat asian puheeksi, jotta mies ei koe olevansa hyökkäyksen tai kritiikin kohde. Luultavasti miehesi ei ymmärrä sitä, miten ja miksi asia on sinulle tärkeää. Useimmiten miehille riittää kun kertoo "tämä olisi minulle tosi tärkeää, koska..."
Hyvä idea, mutta naiset eivät kykene perustelemaan mitään ikinä.
Esimerkissäsi se menisi näin:
N: Tämä on minulle tärkeää
<tauko>
M: niin, miksi?
N: KOSKA
M: jaha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Broidin muikkeli on tuollainen kuin ap.
Nyt se kakara ei suostu syömään mitään jos kellonaika heittää vartilla, ja loppupäivä on pelkkää kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies luulee tietävänsä paremmin ja haukkuu kontrollifriikiksi, kun yritän pitää LASTEN rutiineista kiinni. Meillä rutiinit:
- aamulla päivävaatteet, puhdas vaippa, hampaiden pesu, aamupuuro
- leikkiä ja ulkoilemaan joskus klo 10.30-11.30 aikoihin. Vauva käy tuolloin päiväunille, esikoinen (1,5v taapero) syö lounaan ensin, sitten päiväunille
- päiväunien jälkeen välipala
- päivällinen ja toinen vaunulenkki, jos jaksaa
- iltapala, sauna/pesu, pyjama ja yöunille
Meilläkin on käytetty aina pyjamaa, että lapset hahmottaa milloin nukutaan ja molemmat on siinä kuukauden iässä hoksanneet yön ja päivän eron ja että aina käydään suunnilleen samaan aikaan yöunille ja aamulla nousevat suunnilleen samoja aikoja. Yöherätysten määrä vaihtelee, mutta yöllä ei koskaan mölistä vaan syötöt ja mahdolliset vaipanvaihdot hoidetaan hiljaa seurustelematta.
Mutta kyllä meilläkin rutiineista poiketaan. Lauantaisin taapero on usein mummolassa, jolloin päiväunet jää välistä tai siirtyy ja illat menee hulinaksi, mistä päästään siihen, miten mies narisee arkenakin, että lapset on laitettava aikaisemmin nukkumaan (jotta jäisi enemmän omaa aikaa illasta), mutta sitten kun tekee niin, ei esikoista nukutakaan normaalina päivänä. Mies jättää sitten lapsen itkemään "kun ei se nuku kuitenkaan" -> nukahtamiseen menee vielä enemmän aikaa, koska mies ei rauhoittele ja minä en voi, kun olen pienemmän kanssa. Kun pyydän apua rutiinitoimissa, joilla arki toimii hyvin, mies kokee sen kontrolloinniksi ja kieltäytyy tekemästä yhtään mitään -> menee vielä pahemmaksi hulinaksi.
Mies on oikea vastarinnan kiiski, joka ei tee mitään, jos ei pyydä ja jos pyytää, niin olen kontrollifriikki, mutta ei ymmärrä rutiinien merkitystä. Ei vie lapsia ulos aamulla, jos ei pyydä, eikä välttämättä sittenkään vaikka pyytäisin, ja sitten ihmettelee, miksi esikoinen tekee tuhoja sisällä, eikä käy päiväunille, kun ei ole päässyt purkamaan energiaa ulkona.
Lounaalle ei paljoa ajatusta uhraa, välipalaa ei anna ollenkaan, koska juo itse silloin kahvia, eikä lapsella kuulemma ole nälkä, vaikka työntäisi syöttötuolin pöydän ääreen odottamaan. Päivällisen sentään muistaa, koska sen minä valmistan ja tarjoilen, niin kuin kaikki muutkin ateriat paitsi viikonloppuna aamupalan ja arkisin iltapalan, jonka olen ulkoistanut miehelle. Sekään ei vaan mene nykyään nappiin, kun taapero tykkää härvätä joskus 10min ennen kuin alkaa syödä, mutta mies lopettaa jo 5min jälkeen syöttämisen, toteaa, ettei lapsella ole nälkä ja sitten ihmetellään, miksi itkee yöllä (nälkäänsä).
Miehellä ei ole myös hajua, minkä ikäisen lapsen voi laittaa ulos leikkimään. Hänen mielestään 4v voi jo mennä ulos miten lystää ja tänään oli laittamassa tuon 1,5v taaperon YKSIN takapihalle leikkimään ja totesi, että näkeehän sen ikkunasta. Piha täynnä kuoppia, monttuja ja portaat ja terassi on, joissa on jo kaatunut...
Parempi olisi ulkoistaa mies kokonaan tästä yhtälöstä. Tietää ainakin, että kun itse hoitaa kaiken yksin, niin tulee hoidettua, eikä tarvitse kantaa kaunaa siitä, että apua ei saa ja sitä pyytäessä vain haukutaan kontrollifriikiksi.
TL;DR I feel you, sister. Jätetään molemmat nuo siat ja ollaan onnellisempia vain lasten kanssa.
Kunnon miestaapero sinullakin siellä😟Tuo varmaan meitäkin odottaa.mieheni kuuluu myös heihin, joille päivittäinen lounasaika tulee aina yllärinä.
Oikein päivämme murmeleina on tämä arki🥰
Ap
Olis kiva tietää millä perusteella valitsit miehesi siittämään lapsen kanssasi.
Tais rahat painaa vaakakupissa aika paljon :D
Olin vielä raskausaikana sitä mieltä, että meille ei juuri rutiineja tule, toki ruokaa ja unta on säännöllisesti mutta ei niin kelloon katsoen. En nimittäin itse tykkää rutiineista yhtään, ne ahdistaa minua. Enkä elä rutiinien mukaan itse, vaikkapa omat ruoka-ajat heittää helposti kuudella tunnilla. Mutta vauvan synnyttyä huomasin ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, että ainoa tapa saada vauvan itkuisuus pois ja päivät jotenkin sujumaan eli maidon juomiset ja nukahtamiset jotenkin onnistumaan oli pilkun tarkat rutiinit. Jotkut asiat on ihan minuuteista kiinni. Pakko oli alkaa itse vain sietämään tarkkoja rutiineja.
Eli ei nämä välttämättä ole asioita, mitä nainen tekee tehdäkseen miehen elämän hankalaksi vaan voi olla että ne on ainoa mahdollinen tapa vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Olin vielä raskausaikana sitä mieltä, että meille ei juuri rutiineja tule, toki ruokaa ja unta on säännöllisesti mutta ei niin kelloon katsoen. En nimittäin itse tykkää rutiineista yhtään, ne ahdistaa minua. Enkä elä rutiinien mukaan itse, vaikkapa omat ruoka-ajat heittää helposti kuudella tunnilla. Mutta vauvan synnyttyä huomasin ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, että ainoa tapa saada vauvan itkuisuus pois ja päivät jotenkin sujumaan eli maidon juomiset ja nukahtamiset jotenkin onnistumaan oli pilkun tarkat rutiinit. Jotkut asiat on ihan minuuteista kiinni. Pakko oli alkaa itse vain sietämään tarkkoja rutiineja.
Eli ei nämä välttämättä ole asioita, mitä nainen tekee tehdäkseen miehen elämän hankalaksi vaan voi olla että ne on ainoa mahdollinen tapa vauvalle.
Opetat itse vauvan minuutintarkkaan rutiiniin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että tässä on enemmän kyse vanhempien välisistä kommunikointivaikeuksista. Yritä kertoa miehellesi rauhallisesti, että tämä on sinulle tärkeää ja perustele. Valitse tarkkaan hetki, koska otat asian puheeksi, jotta mies ei koe olevansa hyökkäyksen tai kritiikin kohde. Luultavasti miehesi ei ymmärrä sitä, miten ja miksi asia on sinulle tärkeää. Useimmiten miehille riittää kun kertoo "tämä olisi minulle tosi tärkeää, koska..."
Tämä naisen skaalavirhe on kyllä aivan käsittämättömän mielenkiintoista. Ajatelkaapa, näin avioliitot päättyvät Suomessa ihan korkeakoulutetuillakin ja varsinkin heillä. Nainen rakentaa miehestä viholliskuvansa näillä pienillä asioilla, ja ei kykene seksiin. Huomatkaa, kuinka tutkimuskohde käy enimmäkseen keskustelua internetissä olevan formin kanssa kuvitelluille "siskoille" ja heidän perheensä on toissijainen. Perheessä on kuitenkin ilmeisesti pulaa jostain. Sisko on netissä kertomassa muille, että hänen miehensä on "mies lapsi".
Kiintoisaa, miten moraalinen ulottuvuus puuttuu täysin. Nainen ei koe olevansa velvollinen kasvamaan.
Anna isän hoitaa kaikessa rauhassa omalla tavallaan, se pieni ravistelu mitään haittaa Ööeikun hetkinen?
Luin kaikki 18 sivua kommentteja ja kuulostaa seuraavalta:
- Vauvalla ja äidillä keskenään toimiva rytmi joka muodostunut vauvan tarpeista. Mies (ja puolet palstalaisilta) kokee tämän äidin määräämäksi eikä periaatteen vuoksi halua niin toimia.
- Mies haluaa tehdä asioita oman päänsä mukaan kuten AP:n kommentit pesukoneen täytöstä ja monesta muusta. Ei omien periaatteittensa vuoksi halua tehdä niin kuten joku ehdottaa.
- Miestä ei kiinnosta lapsi. Haluaa vain että lapsi on hiljaa ja nukkuu hänen vuorollaan
- Miehen ego on suurempi kuin kyky välittää lapsesta. Ei anna ruokaa, ei ymmärrä sammuttaa valoja, katsoo itse vain telkkaria ja sijoittaa lapsen leikkimatolle/sitteriin haluten vauvan pärjäävän siinä itekseen hiljaa.
Miehen egon vuoksi vauvan perustarpeista on tullut kiistakapula ja mies ei laita lapsen tarpeita omiensa edelle vaan kostaa vauvalle/äidille.
Äiti vastaa hyvin vauvan tarpeisiin. Ensimmäinen lapsi ja siksi vauva menee kaiken edelle. Mahdollisesti ensimmäisiä kertoja kun AP sanoo miehelle vastaan ja puolustaa ajatuksiaan. Vauvan hyvinvointi kuitenkin asia josta äiti ei anna periksi.
- Mies on vienyt vauvaa ulkona vaunulenkillä ilman ulkovaatteita ja vauva märkänä puklusta.
- Mies ei anna lapselle ruokaa (aamupala jää useasti ja lounaatkin jääneet)
- Mies ei laita vauvaa nukkumaan vaan hylkää sen pinnasänkyyn itkemään ja raivoaa vauvalle kun tämä ei siellä nuku
- Mies pukee kiusallaan vauvalle fleecepuvun (siis fleecehaalarit, eli välikerraston/ulkovaatteen) yöksi ja periaatteen vuoksi sitä ei saa vaihtaa pois. Eli vauvan pitää kärsiä ja huutaa kuumissaan?
AP, lähde vauvan kanssa kaksin jonnekin lomalle tms. Näet sitten kaipaako mies omaa lastaan sen poissaollessa. Jos ei, niin eroa. Mies joka periaatteen vuoksi antaa oman lapsensa kärsiä niin huh huh. Eikä se lapsen ravistelu kaukana taida olla jos mies lapselle raivoaa siitä ettei tämä nuku kun vauva huutaa nälkää.
Alue: Aihe vapaa
Ai kamala minkälaisia naisia, haluavat hoitaa lapsensa hyvin 😱.
Parempia lapsista tulee kun vauvasta lähtien vähän kärsivät vilua, nälkää ja huonoa kohtelua (isän puolelta).