Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
ApYdinongelma teillä taitaa olla se, että mies ei kestä omia osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan. Vauva herättää niitä hänessä, kuten jokaisessa vanhemmassa. Mutta mies ei kestä niitä itsessään, ne tuntuu liian vaikeilta ja ahdistavilta kestää. Ja purkaa ne sabotoimalla vauvan hoitoa ja kiukuttelemalla.
Ydinongelma taitaa olla se, että valitettavan usein naisten neuroottisuus imee kaiken iloisuuden elämästä ja tekee koko perheestä onnettomia.
Taisit osua asian ytimeen. Tämä ketju on surullista luettavaa. Kohta on taas yksi isätön lapsi Suomessa lisää. En vain näe onnellista loppua tälle suhteelle. Tuollainen toisen mitätöinti tilanteessa, jossa kaikkein tärkeintä olisi toimia yhdessä (ei ap:n idioottimaisten vaatimusten mukaan), on varmasti todella loukkaavaa. En usko, että ap:n mies ihan heti pääsee kokemastaan nöyryytyksestä yli...
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu herää 0530 vauvan kanssa, meillä syötiin tissiä vaihdettiin vaippa ja takasi nukkumaan. Nyt nuo muksut nukkuu 21-22 - 07-08 ja paljon mukavampaa koko perheellä. Kuullostaa kyllä aika rankalta tuo "rutiini". Saakohan se sun miehes edes hengitettyä kotona. Huonosti tulee käymään teille jos et hellitä tuosta vauvakirjojen pakkopullasta.
Imetitkö aivoskin, kun et osaa lukea, että ap:n lapsi käy nukkumaan iltaseiskan jälkeen? Silloin ei terve muksu kyllä nuku aamukasiin, vaikka miten imettelis. On aamuvirkkuja vauvoja ja iltatorkkuja, mulla on molemmat. Esikoinen nukahti helposti vielä sillo ennen aamukuutta uudestaan, kuopus ei ikinä.
Voi ei, nyt menee pään puuta perheen rakennus. Vetäkää vähän henkeä. Ei se lapsenhoito mikään urheilusuoritus ole, varsinkaan perhettä rikkova urheilusuoritus.
Vierailija kirjoitti:
Täältä saa kyllä helposti ja hyvin halvalla varmistuksen siitä, kannattaako suomalaisen naisen kanssa mennä edes asumaan yhteen. Tää palsta on ihan gold mine!
Ymmärrän. Jotenkin jumituin tähän ketjuun, vaikka ajattelin, että tulee vaan paha mieli. Ap:n aloitus oli niin mielipuolinen, mutta suurin osa mammoista vaan komppaa, huoh.
t. nainen
Noin neuroottisessa otteessa taitaa tulla vaikeaa kun vähän isompana onkin erilaisia päiviä. Matkailua jne..
Ap. Aina on kasvanut terveitä ihmisiä ilman yöpukuakin. Sinä olet itse keksinyt pienessä päässäsi nuo säännöt. Yök. Mene töihin. Se tekisi hyvää sinulle. Pyydä anteeksi mieheltäsi.
Ihme neuvoja täällä taas. Tälläkin lainaamallani vanhemmalla taitaa olla elämänhallinta hukassa jos ei saa edes yöpukua lapselta pois päivän aikana! Ei, tuo ei ole normaalia ellet ole jotenkin lipsunut pois normiyhteiskunnasta. Jos nyt vauva ei tiedä mitä päällä on, niin vanhempi tietää ja tuskin vetää ulkosalla lapsensa kanssa hiekkalaatikkoleikkejä vaan töllöttää tv:tä likaisissa vaipoissa märisevä lapsi jaloissaan.
Totta kai rutiineista voi poiketa, mutta silloin niitä rutiineja pitää myös olla. Tämä naljailu 18min ruokailun jälkeen tapahtuvasta ulkoilusta on ihan päätöntä, kun selvää on että siinä päivässä kuuluu ulkoiluhetki lapselle olla, ja se vieläpä sijoittuu väkisin ruokailujen väliin (koska vauvat syö koko ajan). Ei ap sitä varmasti kellota, vaan haluaisi että siinä 7-9 välisenä aikana ulkoiltaisiin.
Ja täällä majailevien miesoletettujen narina "suomalaista naisista", ihan oikeasti, vaikuttaa kuin (näillä) miehillä ei olisi aivoja, päättelykykyä tai hoivaviettiä lainkaan. Tiedän että näin ei ole, jopa miehet kykenevät lukea suosituksia tai käydä neuvolassa yms mistä ohjeistusta lapsen arkirutiinien pyörittämiseen saa. Lasta pitää kuitenkin pääpiirteissään huolehtia tiettyjen rajojen mukaan. Näitä "ei meillä ole rutiineja"- tyyppejä sitten super Nanny hoitaa kuosiin.
Ap:lle: Olet kuitenkin saanut muutamia hyviä neuvoja
Kunhan saisit nuo vauvalle haitalliset ja vaarallisetkin vinkeet pois, anna tilaa miehelle myös olla isä vaikka sitten vähän erillä tavalla. Vauvan rytmin siirtäminen myöhäisempään voisi olla kokeilun arvoinen, jos miehellä on hankaluuksia hoitaa ulkoilua kovin aikaisin. Entä jos unet olisi esim 20-07, aluksi powernapit siinä vanhan nukkumaanmenon kieppeillä että lapsi jaksaa siirtää uniaikaa. Entä lukujärjestys seinälle, voisit sanoa että sen avulla molempien on helpompi hahmottaa mitä esim aamupäivällä olisi hyvä tehdä ja teette sen yhdessä? Herääminen, vaipanvaihto+päivävaatteet, aamupuuro 06-06.30 välillä, leikkiä 06-08, ulkoilu 08-08.30 jossa voisi nukkua ne päikkäritkin? Jos kerta kaikkiaan ette saa yhteisymmärrystä aikaan, niin miehen ottaminen neuvolaan mukaan ja sieltä lähete perheneuvolaan, jossa ohjattaisiin parempaan kommunikaatioon ja lapsen tarpeiden huomiointiin.
Naisethan ne lapset kohdussaan kantavat ja ne maailmaan synnyttävätkin niin kyllä naisten kuuluu ne hoitaakin. Niinhän se aina on ollut kautta vuosituhansien ja niin sen nykyäänkin kuuluu olla.
Minusta vauva voi hyvin nukkua tavallisessa bodyssa, kunhan se on puhdas. Ei tarvi olla yöpukua. Mutta fleecehaalarissa ei kestä kyllä sikakaan nukkua. Ja jos vauva on jo 4 kk ajan syönyt aamupalalla muutakin kuin maitoa eli puuroa, niin on sitä hänelle annettava, ei se vauva nimittäin itsekään sitä osaa kaapista ottaa. Väsyneitä aamuja varten kannattaa olla varalla jotain sellaista valmisvauvapuuroa.
Ymmärrän täysin ja kaikki sympatiat! Olen myös todennut että vauvan kanssa on helppoa kun on hyvät rutiinit. Meillä samaa teki isovanhemmat, mitä sinun miehesi tekee. Mutta kolmannen jälkeen olen huomannut että ei se venettä kaada tai edes arkea loppujen lopuksi vaikeuta, jos rutiinit välillä lipsuu.
Anna miehesi ottaa vastuuta eikä vaan välillä hoitaa. Toivottavasti teille ei tule ero tämän takia. Koeta ainakin höllätä ja rentoutua ennen kuin pillit menee pussiin.
Pahoin pelkään, että et voi saada miestä ymmärtämään, ainakaan täysin, sitä, että vauva on asetettava ensisijaiseksi. Voit yrittää aloittaa niin, että selvennät sitä kun saadaan lapsi, niin aikuisten tarpeet, mieliteot ja halut saa jäädä ja tärkeää ovat vain vauvan tarpeet. Teroita hänelle, että et sinäkään voi syödä ja käydä vessassa, nukkumisesta puhumattakaan, miten lystäät. Vauvan kanssa toimitaan vain vauvan parhaaksi ja muu on huonoa vanhemmuutta. Vauva saa ruokaa ensin ja jos on aikaa, niin aikuinen saa keittää kahvinsa. Joka päivä ei ole sitä aikaa. Aikuisen kahvihammas on aivan yhdentekevä ja sitä on vanhemmuus. Tervetuloa lapsiperhearkeen. Myöskään omat tunteet eivät mene vauvan edelle. Jos miestä harmittaa sinun neuvomisesi, niin sekin on yhdentekevää. Jokatapauksessa on toimittava vain ja ainoastaan vauvan parhaaksi.
Kysy häneltä, että eikö hänenkin mielestään vauva pidä syöttää, kun hän on nälkäinen? Eikö lämpimänä pitäminen ole vauvan perustavanlaatuista hoivaa? Silloin sinun on puututtava, vaikka se harmittaisi sinua ja miestäkin. Koska vauvan parhaaksi on silti toimittava ja sinä osaltasi varmistat sen. Ne miehen loukkaantumiset ovat ihan turhia ja voitte yöt läpeensä keskustella hänen tunteistaan, jos hän haluaa asiaa työstää. Mutta VAUVAN TARPEISTA ON SILTI ENSISIJAISESTI HUOLEHDITTAVA KELLON YMPÄRI. Aikuisten keskustelut ovat sitten oma juttunsa.
Moni kommentoija tuijottaa irrelevantteja yksityiskohtia tässä aloituksessa kuten jotain yksittäistä kellonaikaa ja missaa siksi pointin. Ap:n mies ei hallitse ollenkaan vauvan perustarpeita ja perushoitamista, hän ei selvästi ymmärrä niitä.
Vauvan kanssa on ihan perusjuttu tarjota usein ja säännöllisin vällajoin ruokaa ja juomaa. Monella vauvalla se on aina heti heräämisen jälkeen ja muutenkin kahden tunnin välein paitsi toki keskellä yötä ei ellei ole aivan pieni. Jos vauvalle ehtii tulla kova nälkä on peli jo vähän menetetty ja itkua voi olla vaikea saada loppumaan. Toinen perusjuttu on juuri sopivan lämpimät mutta riittävän viileät päällä miellyttävät vaatteet. Jos on yhtään kylmä, kuuma, hiostava tai saumat painaa niin kitinää ei saa loppumaan ennen kuin on vaihtanut mukavat vaatteet tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Ihme neuvoja täällä taas. Tälläkin lainaamallani vanhemmalla taitaa olla elämänhallinta hukassa jos ei saa edes yöpukua lapselta pois päivän aikana! Ei, tuo ei ole normaalia ellet ole jotenkin lipsunut pois normiyhteiskunnasta. Jos nyt vauva ei tiedä mitä päällä on, niin vanhempi tietää ja tuskin vetää ulkosalla lapsensa kanssa hiekkalaatikkoleikkejä vaan töllöttää tv:tä likaisissa vaipoissa märisevä lapsi jaloissaan.
Totta kai rutiineista voi poiketa, mutta silloin niitä rutiineja pitää myös olla. Tämä naljailu 18min ruokailun jälkeen tapahtuvasta ulkoilusta on ihan päätöntä, kun selvää on että siinä päivässä kuuluu ulkoiluhetki lapselle olla, ja se vieläpä sijoittuu väkisin ruokailujen väliin (koska vauvat syö koko ajan). Ei ap sitä varmasti kellota, vaan haluaisi että siinä 7-9 välisenä aikana ulkoiltaisiin.
Ja täällä majailevien miesoletettujen narina "suomalaista naisista", ihan oikeasti, vaikuttaa kuin (näillä) miehillä ei olisi aivoja, päättelykykyä tai hoivaviettiä lainkaan. Tiedän että näin ei ole, jopa miehet kykenevät lukea suosituksia tai käydä neuvolassa yms mistä ohjeistusta lapsen arkirutiinien pyörittämiseen saa. Lasta pitää kuitenkin pääpiirteissään huolehtia tiettyjen rajojen mukaan. Näitä "ei meillä ole rutiineja"- tyyppejä sitten super Nanny hoitaa kuosiin.
Ap:lle: Olet kuitenkin saanut muutamia hyviä neuvoja
Kunhan saisit nuo vauvalle haitalliset ja vaarallisetkin vinkeet pois, anna tilaa miehelle myös olla isä vaikka sitten vähän erillä tavalla. Vauvan rytmin siirtäminen myöhäisempään voisi olla kokeilun arvoinen, jos miehellä on hankaluuksia hoitaa ulkoilua kovin aikaisin. Entä jos unet olisi esim 20-07, aluksi powernapit siinä vanhan nukkumaanmenon kieppeillä että lapsi jaksaa siirtää uniaikaa. Entä lukujärjestys seinälle, voisit sanoa että sen avulla molempien on helpompi hahmottaa mitä esim aamupäivällä olisi hyvä tehdä ja teette sen yhdessä? Herääminen, vaipanvaihto+päivävaatteet, aamupuuro 06-06.30 välillä, leikkiä 06-08, ulkoilu 08-08.30 jossa voisi nukkua ne päikkäritkin? Jos kerta kaikkiaan ette saa yhteisymmärrystä aikaan, niin miehen ottaminen neuvolaan mukaan ja sieltä lähete perheneuvolaan, jossa ohjattaisiin parempaan kommunikaatioon ja lapsen tarpeiden huomiointiin.
Ja paikalle eksyi illalla loukattu feministi antamaan tuomioita oman lisää listoja, aikatauluja, ihanko muropaketista löysit jonkun sheriffin merkin ja ajattelit, että se varmaan riittää :D Onneksi kokonaisuus on hallussa. :D
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että et voi saada miestä ymmärtämään, ainakaan täysin, sitä, että vauva on asetettava ensisijaiseksi. Voit yrittää aloittaa niin, että selvennät sitä kun saadaan lapsi, niin aikuisten tarpeet, mieliteot ja halut saa jäädä ja tärkeää ovat vain vauvan tarpeet. Teroita hänelle, että et sinäkään voi syödä ja käydä vessassa, nukkumisesta puhumattakaan, miten lystäät. Vauvan kanssa toimitaan vain vauvan parhaaksi ja muu on huonoa vanhemmuutta. Vauva saa ruokaa ensin ja jos on aikaa, niin aikuinen saa keittää kahvinsa. Joka päivä ei ole sitä aikaa. Aikuisen kahvihammas on aivan yhdentekevä ja sitä on vanhemmuus. Tervetuloa lapsiperhearkeen. Myöskään omat tunteet eivät mene vauvan edelle. Jos miestä harmittaa sinun neuvomisesi, niin sekin on yhdentekevää. Jokatapauksessa on toimittava vain ja ainoastaan vauvan parhaaksi.
Kysy häneltä, että eikö hänenkin mielestään vauva pidä syöttää, kun hän on nälkäinen? Eikö lämpimänä pitäminen ole vauvan perustavanlaatuista hoivaa? Silloin sinun on puututtava, vaikka se harmittaisi sinua ja miestäkin. Koska vauvan parhaaksi on silti toimittava ja sinä osaltasi varmistat sen. Ne miehen loukkaantumiset ovat ihan turhia ja voitte yöt läpeensä keskustella hänen tunteistaan, jos hän haluaa asiaa työstää. Mutta VAUVAN TARPEISTA ON SILTI ENSISIJAISESTI HUOLEHDITTAVA KELLON YMPÄRI. Aikuisten keskustelut ovat sitten oma juttunsa.
Tälleen niitä erolapsia saadaan aikaan, hirveetä tuubaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu herää 0530 vauvan kanssa, meillä syötiin tissiä vaihdettiin vaippa ja takasi nukkumaan. Nyt nuo muksut nukkuu 21-22 - 07-08 ja paljon mukavampaa koko perheellä. Kuullostaa kyllä aika rankalta tuo "rutiini". Saakohan se sun miehes edes hengitettyä kotona. Huonosti tulee käymään teille jos et hellitä tuosta vauvakirjojen pakkopullasta.
Imetitkö aivoskin, kun et osaa lukea, että ap:n lapsi käy nukkumaan iltaseiskan jälkeen? Silloin ei terve muksu kyllä nuku aamukasiin, vaikka miten imettelis. On aamuvirkkuja vauvoja ja iltatorkkuja, mulla on molemmat. Esikoinen nukahti helposti vielä sillo ennen aamukuutta uudestaan, kuopus ei ikinä.
Meillä on 6 kk vauvan yö 10-14 h ja ihan terve se kuulemma on. Nukkuu päivällä 2-4 hyvin lyhyet päiväunet. Vikat tunnit aamuisin tosin menee tissillä, mutta onpa ainakin virkeä ja hyvin syönyt vauva, kun se kunnolla herää. Me vasta aloitettiin soseet, kun oppi istumaan tuettuna kunnolla pari päivää ennen 6 kk päivää. Näin on vauvat erilaisia.
Ap:lla on ihan relevantteja huolia liittyen esim. vauva kylmettämiseen lenkillä ja ruoan antamatta jättöön. Nämä miehesi täytyy jotenkin saada ymmärtämään. Mitä rutiineihin tulee, voiko näissä kuitenkin hieman joustaa? Esim. Meillä riittää että vaihdetaan päivävaatteet, tehdään pienet pesut ja saa aamupalan. Nämäkään ei aina mene täysin samassa järjestyksessä. Päiväunet nukutaan aina suunnilleen samoihin aikoihin, samoin ruokailut. Illalla iltapala, pesut, yökkärit ja sänkyyn.
Jos miehesi ei halua lähteä vaunulenkille/nukuttaa lasta ulkona, anna nukuttaa missä haluaa? Jos pukee paksun yökkärin, jätä peitto pois? Ymmärrän että turhauttaa, jos mikään viesti ei mene perille, mutta pääasia kuitenkin olisi, että vauva voi hyvin. Meillä auttoi, että kirjoitin suuntaviivaa antavat ohjeistukset ruokailuista ja päikkäreiltä miehelle, kun hoiti vauvaa. Nyt mies osaa myös ihan yhtä hyvin. Tsemppiä!
Olet husteerinen kontrollifriikki. Anna sen isän hoitaa vaivaa siten kuin hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et edelleenkään osannut ratkaista sitä mysteeriä että jos se mies kerran on kykenevä oppimaan, miksi se ei opi?
Älä jatka saman jauhamista. Mies oppii kyllä. Koska on kyse muusta kuin näistä potkupuvun vahvuuksista, väristä tai kenties yöppäreistä, pitää lähteä ratkomaan sitä asiaa. Sitä voi ratkoa ammattiauttajien kanssa, ja lasten isovanhempien kanssa.
Milloin ja miten se mies oppii?
Kasvaa vanhemmuuteen. Yhteistyöllä. Oli mun mielestä ihan hyviäkin esimerkkejä.
"Tässä on ruoka. Annat sen kuudelta. Tuun iltapalan aikaan, tehdään se yhdessä. Hauskaa päivää, lähden iltalenkille, tuun ysiltä."
Mies kuuntelee tällaisia sanoja, ymmärtää asioita rivien välistä. Tuossa ei ole yhtään loukkausta mukana. Tämä nainen, joka kirjoitti viestin, on kokenut perheenäiti, ja kunnioitan tällaista kieltä. Kyse on kommunikaatiosta. Pienistä asioista liikkeelle. Se lapsi ei kuole sillä välin.
Kyllä tuostakin moni loukkaantuu. Joillekin ei saisi sanoa _mitään_, koska se on isän mitätöintiä. Isän pitäisi saada tehdä kuten itse haluaa esim. jättää lapsensa ruokkimatta, koska siltä nyt tuntuu.
Tuntuu että moni luki aloituksen pikaisesti tai vain ymmärsi väärin. Ap esimerkiksi kertoo, että mies yrittää jo tunnin hereillä olon jälkeen nukuttaa vauvaa uudelleen ja hermoilee kun vauva ei nukahda. Ja että aamupuuro jää miehellä antamatta. Eihän kaikkea pidä eikä kannatakaan tehdä samalla tavalla, mutta aamupala nyt kuuluu vaan antaa. Ei pelkkä maito riitä kun vauva jo hieman vanhempi. Lisäksi ymmärrän täysin tuon nukutus jutun. Jos ei nukutusta valmistele (iltapala,yökkäriä päälle, valoja vähemmälle ym) niin harva lapsi varmaan suoriltaan vaan nukahtaa. En tiedä, ehkä näitä on, ei vaan itselle ole tullut vastaan. Rutiimit voi olla vamhemmilla erilaiset, mutta rutiinit kuitenkin tulisi olla jonkinlaiset. Ne tuovat turvaa lapselle.