Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin? Saatat elää tuulikaappisuhteessa
19.05.2022 |
Jos mies ei kosi eikä halua naimisiin, hän pitää naista varalla ja takaovea auki. Tällainen mies haluaa noukkia rusinat pullasta: olla kivan naisen kanssa, saada s*ksiä, mutta samalla pitää vapauden valita. Miehille usein riittää ihan kiva nainen, jonka kanssa voi olla parisuhteessa mutta perhettä ei haluta perustaa tai mennä naimisiin. Mies kyllä kosii, jos nainen on Se Oikea hänelle. Esimerkkinä Renny Harlin. Hän teki Johanna-rakkaastaan rouva Harlinin, koska rakastui. Kun mies on rakastunut, niin hän haluaa silloin naimisiin.
Kommentit (105)
Ei ikinä naimisiin. Tossukoita j a riippakiviä tarjollanyleensä. Tai äitihahmoa etitään. Joo ei kiitos. Neutri max
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on vain nimi paperissa että ollaan sitouduttu ja se tulee kahleeksi ajan myötä kun kaikki eroaa. Nimi kun on paperissa niin sen suhteen eteen ei tarvitse tehdä enää mitään kunhan olla vain. Olen nyt avioliitossa ja saan olla oma itseni ja tehdä mitä huvittaa :D Nimet paperissa saa ihmiset käyttäytymään ihan eri tavalla kuin ei olisi nimiä papereissa ollenkaan. Varsinkin jos ei tunne toista kunnolla ja heti virallistetaan suhde niin se suhde voi alkaa hyvinkin nopeasti muuttumaan hienoisesti epäedullisiseen suuntaan toisen ottaessa vallan kokonaan käsiinsä ja toinen huomaa olevansa alistetussa asemassa.
Niinpä. Tämä koskee tietysti sekä avo- että avioliittoa, ja jopa kämppäkaveruutta, tai vaikka yhteistä yritystä.
En seurustelisi ikinä muuten kuin vakavasti, pysyvä parisuhde mielessä. En leikittelisi kenenkään elämällä ja tunteilla ja odotan minua kohdeltavan samalla asenteella. Avoliittoon en ikinä suostuisi. Ensinnäkin tiedän, että se ei tee onnellista ja pysyvää yhteiselämää todennäköisemmäksi, ilmeisesti koska siihen voi mennä niin helposti, harkitsematta, ja sitoutumatta. Toisekseen avioitumalla näyttää itselleen ja toiselle halunsa sitoutua juuri häneen, eikä suhteen laadussa ole mitään epäselvää kenenkään ihmisen tai lain edessä. Avioliitto ei todellakaan ole aikansa elänyt instituutio!
Menin 24-vuotiaana naimisiin helposti. Olimme tavanneet, kun olin 21-vuotias, asuneet siitä saakka käytännössä mutta epävirallisesti yhdessä opiskelijakämpässäni (puoliso oli virallisesti kirjoilla lapsuudenkodissaan). Päätimme haluta lapsen ja ajattelimme, että on helpompaa, kun olemme naimisissa. Niinpä menimme naimisiin, saimme lapsen ja erosimme noin viisi vuotta myöhemmin.
Nykyisen avopuolisoni kanssa olin seurustellut neljä vuotta ennen kuin muutimme yhteen (avoliittoon). Siihen mennessä meillä oli jo yhteinen taloustili yhteisiä matkoja ja yhdessä vietettäviä viikonloppuja varten; olimme tutustuneet toistemme sukulaisiin ja ystäviin; meillä oli tulevaisuuden suunnitelmia paitsi lähitulevaisuudelle niin myös pitkälle tulevaisuuteen. Keskustelimme useiden kuukausien ajan asioista ennen kuin olimme valmiita sitoutumaan avoliittoon. Oli puhuttu selväksi niin raha-asiat (mitä, jos toinen jää työttömäksi/menettää elinkeinonsa, sairastuu vakavasti), asuminen (laskut, remontit, hankinnat, suhtautuminen vierailuihin jne), kotityöt (siisteystaso, kotitöiden jakaminen) kuin kaikki, mitä ylipäänsä pystyimme kuvittelemaan, että tulee vastaan, kun sitoudutaan elämään saman katon alla.
Väitän kyllä ihan vakavissani, että tämä avoliitto on onnellisempaa ja pysyvämpää yhdessäoloa kuin avioliittoni.
Mistä tuo kosiminen on keksitty nykyaikaan? Eiöhän se ole jäänne jostain sadan vuoden takaa. Menin 70-luvulla avioon, samoin moni saman ikäpolven ystävä, ja ei silloin kukaan kosimisesta puhunut. Asia päätettiin yhteisellä sopimisella. Moni kävi vain uokatunnilla maistraatissa ja sillä selvä. Harva järjesti mitään isoja juhlia.
Minun avioliittoni ei kestänyt kuin seitsemän vuotta, mutta nykyinen avoliitto 36 vuotta. Ei ole nähty tarvetta avioitua. Ja sitten kun jompikumpi kuolee tai molemmat, meidän kaksi lasta perivät meidät. Ei siinä tarvi testamenttejä eikä sukulaisia riitelemässä.
Mistä tuo kosiminen on keksitty nykyaikaan? Eiöhän se ole jäänne jostain sadan vuoden takaa. Menin 70-luvulla avioon, samoin moni saman ikäpolven ystävä, ja ei silloin kukaan kosimisesta puhunut. Asia päätettiin yhteisellä sopimisella. Moni kävi vain uokatunnilla maistraatissa ja sillä selvä. Harva järjesti mitään isoja juhlia.
Minun avioliittoni ei kestänyt kuin seitsemän vuotta, mutta nykyinen avoliitto 36 vuotta. Ei ole nähty tarvetta avioitua. Ja sitten kun jompikumpi kuolee tai molemmat, meidän kaksi lasta perivät meidät. Ei siinä tarvi testamenttejä eikä sukulaisia riitelemässä.
On totta että mies haluaa pitää mahdollisuudet avoinna jos ei halua sitoutua virallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sit se ei vaan haluu naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoriasi mukaan minä olen ollut sitten varalla melkein 40v kun olemme eläneet yhdessä ilman paperille suhteemme virallistamista. Meille ei vaan sellainen nimi paperissa merkkaa yhtään mitään.
Se oli selvää etten tee lapsia jos suhdetta ei virallisteta ja mies valitsi että ei niin me jäimme lapsettomiksi.
Mieheni päätti ettei me lisäännytä ja naisia syytetään pääasiallisesti ettei tehdä kakaroita.
Mikä ihme on tuulikaappisuhde enkä ole moista kuullut koskaan. Luulisin että se on niillä joillaka suhteet vaihtuvat kuin kalsarit. Ihminen on kuin tuuliiviiri eikä tiedä mihinkä vipottaa.
Etkö siis halunnut lapsia, vai olisitko halunnut ja luovuin äitiydestä vain avioliiton takia? Jälkimmäistä vaihtoehtoa en ymmärrä ollenkaan.
Päätin jo nuorena etten halua lapsia ja mies väläytti että tehdäänkö lapsi eikä hän aikonut koskaan virallistaa suhdetta ja sanoi sen suoraan. Sanoin ettei tule lasta avoliitton ja sillä selvä.
Miksi et ymmärrä jälkimmäistä kun kaikki suvuissamme ja lähipiireissämme ovat eronneet vaikka on lasta tehty montaa ja papin aamenet sanottu. Tuuliiviiri ihminen ei tosiaanka tiedä mitä se haluaa ja haluaa kaiken. Sokeutuu siihen haluamiseen kun pitää ihan kaikki saada. Ei riitä yksi tylsä puoliso vaan pitää vaihtaa koko ajan uuteen että naiminen kiinnostaa. Totuushan on että sen saman kanssa naimiseen tylsistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On totta että mies haluaa pitää mahdollisuudet avoinna jos ei halua sitoutua virallisesti.
Mun mies on aina kotona eikä lähde kyljestäni mihinkään vaikka emme ole sitoutuneet paperilla.
Lähtee ne virallisesti paperillakin olevat jos on lähtiäkseen niin ettei niitä pidättele yhtään mikään. Se on vain nimi paperissa ja sen saa helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On totta että mies haluaa pitää mahdollisuudet avoinna jos ei halua sitoutua virallisesti.
Mikä tämä virallisesti on? Moni kommentoi nimistä paperilla. On tuon avopuolisoni nimi vaikka missä virallisissa papereissa jo.
Pitääkö siis olla joku tietty paperi minkä jälkeen vasta on virallista? Jokin verottajaa ja muita valtion virastoja ylempi taho? Mikä?
Jos -avoparilla- on yhteinen asunto eikä lapsia, leskellä ei ole oikeutta jäädä asuntoon puolison kuoltua. Kuolleen puolison omaiset voivat siis vaatia myymään asunnon, jollei leski pysty sitä lunastamaan itselleen. Jos on -aviopari- niin näin ei voi käydä, vaan leskellä on oikeus asua asunnossa elämänsä loppuun saakka.
Jos -avoparilla- ON lapsia, lapsi perii kuolleen vanhempansa. Eloonjäänyt huoltaja hoitaa lapsen omaisuutta tämän 18v syntymäpäivään saakka. Tuon jälkeen (esim. huumeriippuvainen) lapsi voi vaatia omaisuuttaan ja siis pakottaa vanhempansa myymään asuntonsa, jollei vanhempi pysty sitä lunastamaan itselleen. -Aviopuolison- kuoltua tällaista tilannetta ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teoriasi mukaan minä olen ollut sitten varalla melkein 40v kun olemme eläneet yhdessä ilman paperille suhteemme virallistamista. Meille ei vaan sellainen nimi paperissa merkkaa yhtään mitään.
Se oli selvää etten tee lapsia jos suhdetta ei virallisteta ja mies valitsi että ei niin me jäimme lapsettomiksi.
Mieheni päätti ettei me lisäännytä ja naisia syytetään pääasiallisesti ettei tehdä kakaroita.
Mikä ihme on tuulikaappisuhde enkä ole moista kuullut koskaan. Luulisin että se on niillä joillaka suhteet vaihtuvat kuin kalsarit. Ihminen on kuin tuuliiviiri eikä tiedä mihinkä vipottaa.
Eihän sitä mies päättänyt vaan sinä tuolla kiristämisella että jos et saa häitä et myöskään lisäänny
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletatko, että jokainen nainen haluaa naimisiin?
Missähän ihmeen maailmassa nämä palstahullut oikein elävät?
Yllättävän moni nainen haluaa laillisen keinon varastaa puolet miehen omaisuudesta vaikka ei ole mitään sen rakentamisen eteen tehnyt
Alan tulla siihen tulokseen, että suomalaiset miehet pitäisi asettaa holhouksen alaisiksi. Asiat vain tapahtuvat heille.
Sitten poistun palstalta todelliseen elämään ja muistan, että miehet osaavat ihan itse päättää, haluavatko naimisiin vai ei, ja jos menevät naimisiin, osaavat edellyttää avioehtoa.
Niin osaavat mutta naiset eivät hyväksy miehen päätöstä kun se ei mene niin kuin nainen haluaa kuten tämänkin aloituksen vinkunasta voimme päätellä
Miksi se mies sitoutuu sellaiseen naiseen? Miksi ei etsi naista, joka haluaa samoja asioita kuin hän itse?
Koska asiat vain tapahtuvat hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei todellakaan ole naisen ja/tai lasten etu. Itsellä ainakin oli sellainen luuseri avomies(lasten isä) että olen ikionnellinen ettei menty naimisiin.
Niin... ideanahan siis on, että naimisiin mennään hyvän miehen kanssa, ja vasta sen jälkeen hankitaan ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta että mies haluaa pitää mahdollisuudet avoinna jos ei halua sitoutua virallisesti.
Mikä tämä virallisesti on? Moni kommentoi nimistä paperilla. On tuon avopuolisoni nimi vaikka missä virallisissa papereissa jo.
Pitääkö siis olla joku tietty paperi minkä jälkeen vasta on virallista? Jokin verottajaa ja muita valtion virastoja ylempi taho? Mikä?
Totta. Mikä on se paikka missä ne nimet pitää lukea että olisi virallinen suhde?
Kaikki ei mene kirkossa naisimisiin niin se se ei ole ja väestörekisterissä on avopuolisot joten ei ole sekään.
Missä ne nimet tekee suhteen viralliseksi avioliitossa?
Tämä on suurinsyy miksi on painostavaa olla parisuhteessa kun väistämättä naisen takaraivossa puskuttaa ajatus naimisiin menosta ja biologinen kello tikittää perheen perustamista. Ei pysty vain olemaan yhdessä ja nauttia toisistaan ihan tavallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei todellakaan ole naisen ja/tai lasten etu. Itsellä ainakin oli sellainen luuseri avomies(lasten isä) että olen ikionnellinen ettei menty naimisiin.
Niin... ideanahan siis on, että naimisiin mennään hyvän miehen kanssa, ja vasta sen jälkeen hankitaan ne lapset.
Juu menin hyvän miehen kanssa naimisiin ja mies halusi lapsia. No alkoi tuntua raskaalta vekaroiden kanssa ja tuli miehen aloitteesta ero. Uuden miehen kanssa hoidetaan ja kasvatetaan minun lapsia, ex mies ulkoisti itsensä myös lasten elämästä. Mitä hyötyä oli avioliitosta, ei juuri mitään.
Minä jätän kosimatta, koska pelkään suhteemme loppuvan siihen. Herkästi ahdistuvaa sorttia on nainen eikä ole antanut viitteitä naimisiinmenohaluista, vaikka suhteemme hipoo muutoin täydellisyyttä.
Rakastan häntä enkä halua menettää häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos puolestaan naisella on ajatus, että EI halua kirkon tai valtion kautta liittoon? Eikä halua kirkkohäitä. Mutta haluaa olla miehen kanssa tositarkoituksella jatkossakin.
Aivopesty hölmö. Avioliitto on naisen ja lasten etu.
No, en halua avioliittoa, enkä lapsia. Haluan säilyttää irrallisuuden miehestä ja helpon eron.
-eri
Kerro miten? Olen itse eronnut avoliitosta, meillä on yhteisiä lapsia. Millä lailla olisin hyötynyt avioliitosta a) ennen eroa, b) eron jälkeen? Tai millä lailla lapset olisivat hyötyneet siitä?