Yllätyin reaktiostani vaimon uskottomuuteen. Millaisia ajatuksia herää?
Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä lukioikäisestä asti, ikää nyt molemmilla 45 vuotta. Kaikennäköistä on yhdessä koettu ja kestetty talonrakennuksesta läheisten kuolemiin ja oman tyttären anoreksiaan. Tunnemme toisemme täydellisesti, meillä on hauskaa yhdessä ja suhteemme kaikin puolin vakaa ja erittäin hyvä.
Kuukausi sitten selvisi, että vaimoni oli ollut kertaluontoisesti uskoton (=harrastanut seksiä toisen miehen kanssa). Hän kertoi asiasta itse vapaaehtoisesti ja on ollut asiasta silminnähden hyvin pahoillaan. Kertoi myös, että ei ole koskaan aiemmin ollut, ja uskon häntä täysin. Myöskään minä en ole ollut fyysisesti uskoton, henkisesti toki useita kertoja. Olemme myös molemmat olleet ihastuneita toisiin tahoillamme ja myös näistä avoimesti puhuttu.
Nyt olen hieman kummissani omista tunteistani. Jostakin syystä en nimittäin osaa tuota pitää kovin ihmeellisenä asiana enkä oikeastaan missään vaiheessa ole ollut edes mustasukkainen. Tämä tietysti helpottaa elämää kovasti, mutta toisaalta mietin pitäisikö tämän jossain tuntua ja jos ei tunnu, miksi ei tunnu?
Jotenkin vaan ajattelen, että kaiken tämän yhteisen jälkeen kertaluontoinen uskottomuus nyt ei kokonaisuutta kyllä hetkauta mihinkään.
Kommentit (85)
NIin mikä menee suhteessa rikki, jos toinen pettää? No olisiko luottamus toiseen ja hänen rakkauteensa. Ja toki se loukkaa, jos toinen on niin vietävissä, ettei hallitse halujaan edes järjellä. Ei siis halua hallita.
Lisäksi se pettäjä voi tuoda mukanaan kotiin tauteja.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa miksi ja miten ihmeessä niin moni puolustaa nykyään palstalla uskottomuutta? Ette ole tainneet koskaan tulla itse petetyiksi?
Mitä ap suhun tulee, niin suhde vaimon kanssa muuttunut kaveri- tai sisarsuhteen kaltaiseksi.
En ole tullut petetyksi, mutta toisaalta: silloin minullakin olisi lupa käydä vieraissa ainakin kerran.
Kun kerran on pettänyt ja jos nyt annat anteeksi pettää varmasti toistekin kun huomaa että ei viimeksikään tullut seurauksia
Mun mies ei oo yhtään mustasukkainen ja hän ei halua rajoittaa mun menemisiäni. Mulla on paljon miespuolisia kavereita ja osan kanssa harrastan seksiä. Oon kannustanut miestäni etsimään itselleen naisseuraa vaihtelun vuoksi mutta hän haluaa olla vain mun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivosi eivät ole vielä alkaneet työstää asiaa, shokkitila.
Erikoinen kommentti. En ole itsekään yhtään mustasukkainen enkä voisi kuvitella olevani shokissa tai haluavani lopettaa suhdetta jos mieheni olisi pettänyt. Ollaan molemmat aikuisia ihmisiä ja tiedän hyvin että toista ei voi omistaa.
Ei liity aikuisuuteen tai omistamiseen.
Itse olen vähän samaa maata uskoakseni. Minua ei ole koskaan petetty, joten en varmaksi tiedä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että petetyksi tuleminen ei itsessään riittäisi kaatamaan suhdetta. En ole mustasukkainen enkä koe että fyysinen rakkaus toisen kanssa olisi multa mitään pois. Tärkeintä että ei valehdella ja molemmat ovat aidosti tyytyväisiä suhteeseen sekä onnellisia.
Olisiko taustalla se, että seksin ajattelee olevan lähinnä apinamaista sukupuolielinten nylkyttämistä, kunnes lihasjännitys laukeaa? Siis toimintona vähän kuin urheilusuoritus tai ulostaminen, jolle ei kannata olla mustasukkainen.
Enemmän pettämisessä loukkaa ehkä se henkinen puoli - valehtelu, heikkous vastustaa mielitekoa, se että on valmis vaarantamaan kaiken yhteisen ja olemaan sille epäkunnioittava.
Toisaalta ihminen on vaan ihminen heikkouksineen, joten anteeksi pyytäminen ja antaminenkin on inhimillistä. Ja sitten, kun ollaan 90-vuotiaita, niin paljon on koettu ja jälkikäteen nuokin jutut tuntuvat mitättömiltä kaiken elämän laajudessa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin aika surullinen tarina. Oletko masentunut?
Ei varmasti ole, vaan ikä tuo suhtautumista asioihin. Liittyneekö ehkä itsetunnon ja maailman ymmärtämisen kasvuun?Nuorena oli fanaattinen pettämisen suhteen. Kai se suhtautuminen seksiinkin oli, että se on jotakin suurta Rakkauden Sinfoniaa. Se oli kerrasta poikki, jos noin loukkasi, mutta nyt keski-iässä se ei ole niin nuukaa. Keski-ikäinen tajuaa, että sehän oli vaan pelkkä kuksaisu, so what?
En pitänyt itseäni mustasukkaisena ennen kuin puoliso jäi kiinni kirjoittelusta toisen naisen kanssa. Kyllä siinä luottamus meni pilalle. En tiedä palaako se koskaan täysin. Itsestäni tuntui silloin, että olisi ollut fyysinen pettäminen se ja sama siihen päälle, niin pahalta tuntui se henkinen. Vaikea sanoa miltä olisi tuntunut pelkkä yhden yön juttu. Tällä hetkellä ajattelen, että jos pettää uudestaan, niin olen tietyllä tavalla jo varautunut. Mutta toisaalta tiedän, ettei sitä omaa tunnetta osaa arvata että etukäteen.
Tuossa aiempi kirjoittaja toi esille pointin, jota en tähän liittyen ole aiemmin ajatellut. Että uskottomuuskokemuksesta tulevaan reaktioon vaikuttaa paljon se, onko aiempia hylkäämiskokemuksia esim. lapsena. Mielenkiintoinen ja varmasti relevantti pointti.
Ja jälleen tuntuu olevan ihan ok, että nainen on pettänyt?
Ei yhtään, jätä se sika-kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa miksi ja miten ihmeessä niin moni puolustaa nykyään palstalla uskottomuutta? Ette ole tainneet koskaan tulla itse petetyiksi?
Mitä ap suhun tulee, niin suhde vaimon kanssa muuttunut kaveri- tai sisarsuhteen kaltaiseksi.
En ole tullut petetyksi, mutta toisaalta: silloin minullakin olisi lupa käydä vieraissa ainakin kerran.
Sinun logiikan mukaan. Puolisosi voi olla eri mieltä ja ottaa eron "kun se aiempi pettäminen käytiin yhdessä läpi ja sovittiin unohdettavaksi".
Koskaan ei voi olla varma miten toinen reagoi pettämiseen.
Pettäminen on vähän sama kuin raiskaus. Sen voi ihmiselle tehdä vain kerran. Sen ensimmäisen kerran jälkeen tulevat kerrat eivät enää tunnu missään, koska sillä ensimmäisellä kerralla sinusta kuoli jotain pysyvästi eikä se tule enää ikinä eloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi ei ole enää lisääntymisiässä
Mitä ihmettä tällä oli tekemistä asian kanssa, vaikka kyllä 45-vuotias voi vielä tulla raskaaksi hyvinkin?
Seksiä aletaan harrastaa aina vain enemmän ilon ja nautinnon vuoksi. Siksi swingaus on keski-ikäisten ja sitä vanhempien juttu.
Nuoremmilla pariskunnan intiimi suhde pitää perheen kasassa. Vanhemmilla lapset on omillaan ja suhdetta voidaan muuttaa sekä laajentaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ei käynyt ilmi milloin uskottomuus on tapahtunut eli onko tuore vai joku menneisyydessä tapahtunut hairahdus. Sanoisin kuitenkin että sinulla on alkushokki päällä vaikka sanoit asian tulleen ilmi kuukausi sitten. Se on tällaisten asioiden käsittelyssä todella lyhyt aika.
Tiedostat alitajuntaisesti, että jos suhtaudut asiaan kielteisesti ja eroatte niin kaikki yhteinen ja pitkä historia loppuu siihen. Olet siis turta koska yrität painaa asian villaisella ettei liittonne ja yhteinen elämänne lopu. Olisi tärkeää käsitellä asiaa pariterapiassa tai vastaavassa jotta pystytte ymmärtämään millaisia tunteita kumpikin käy asian suhteen läpi. Kyllä kai uskottomuus on mahdollista antaa anteeksi ja on sitä pahempiakin asioita olemassa, mutta en tekisi sitä pakon edessä tai huolettomasti. Muuten se kostautuu myöhemmin.
Mitä vaimosi asiasta kertoi? Mikä oli syy pettämiselle? Kokeilunhalu? Päihtymys? Tyytymättömyys suhteeseenne?
Tuo koskenee omaa ajattelu - ja reagointitapaasi, ei ap:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelisin, että mustasukkaisuuden tunteen puuttuminen viestii siitä, että suhteestanne on tullut enemmänkin kumppanuus- kuin rakkaussuhde. Seksi ja intohimo voidaan jatkossakin hoitaa jossain muualla ja kotiin tullaan parhaan kaverin kainaloon juttelemaan henkeviä.
Ikävä kyllä asia on näin. Ja pettäminen ei koskaan ole mikään pikainen ajatus. Sitä on alustettu aina jollain tavoin omissa ajatuksissa.
Jos mun naiseni kertoisi tuollaista, niin saisi saman tien pakata tavaransa. Mulle kun luottamus on tärkeintä suhteessa. Muut saa olla mitä mieltä lystäävät.
Luottamus = ahdistava kyttääminen?
Vierailija kirjoitti:
Näissä uskottomuus-tarinoissa eniten hämmästelen sitä, että niin usein todetaan kuinka "mikään ei ole tämän jälkeen ennallaan" tai "jokin meni lopullisesti" rikki? Osaako joku kertoa minulle, mikä siinä menee rikki ja miksi mikään ei ole ennallaan?
Minua on vaimo pettäny - tiettävästi 2 kertaa - eikä kyllä ole käynyt mielessäkään alkaa kyseenalaistaa niitä hyviä asioita, joita hän on vuokseni ja parisuhteemme eteen tehnyt. Edelleen koen, että itse olen häntä paljon enemmän laiminlyönyt, vaikka pettänyt en olekaan. Mistä tämä tulee tämä ajatus, että uskottomuus on jollain tavalla pahinta mitä voi toiselle tehdä?
No sittenhän ymmärrät, että oma syysi se on, että vaimosi petti sinua. Toivottavasti jatkossa olet parempi mies niin ei tarvitse käydä vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Koska rakkaus puuttuu. Olette vain kavereita vaimosi kanssa. Pärjäisit ilmankin.
Kateelliset ja mustasukkaiset valittaa täällä, kun toisilla menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä uskottomuus-tarinoissa eniten hämmästelen sitä, että niin usein todetaan kuinka "mikään ei ole tämän jälkeen ennallaan" tai "jokin meni lopullisesti" rikki? Osaako joku kertoa minulle, mikä siinä menee rikki ja miksi mikään ei ole ennallaan?
Minua on vaimo pettäny - tiettävästi 2 kertaa - eikä kyllä ole käynyt mielessäkään alkaa kyseenalaistaa niitä hyviä asioita, joita hän on vuokseni ja parisuhteemme eteen tehnyt. Edelleen koen, että itse olen häntä paljon enemmän laiminlyönyt, vaikka pettänyt en olekaan. Mistä tämä tulee tämä ajatus, että uskottomuus on jollain tavalla pahinta mitä voi toiselle tehdä?
No sittenhän ymmärrät, että oma syysi se on, että vaimosi petti sinua. Toivottavasti jatkossa olet parempi mies niin ei tarvitse käydä vieraissa.
Tai sitten se ei ollut kenenkään syy, sellaista sattuu.
Erikoinen kommentti. En ole itsekään yhtään mustasukkainen enkä voisi kuvitella olevani shokissa tai haluavani lopettaa suhdetta jos mieheni olisi pettänyt. Ollaan molemmat aikuisia ihmisiä ja tiedän hyvin että toista ei voi omistaa.