Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni ei osaa juuri mitään. Opettajan mielestä se on normaalia.
19.05.2022 |
Kerrattiin seitsemäsluokkalaisen kanssa maantiedon ja historian kokeisiin. Kertaamisen yhteydessä minulle paljastui, ettei teini tiedä juuri mitään. Hän ei osannut ilmansuuntia, maanosia, kuukausia, kasvillisuusalueita jne. Ihan keskeisimmissä asioissa oli valtavia aukkoja. Historiassa hän ei osannut sijoittaa oikealle vuosisadallekaan edes merkittävimpiä tapahtumia.
Olin yhteydessä opettajiin tukiopetuksesta. He totesivat, että nuorten osaamattomuus on nykyään normaalia. Puolet seitsemäsluokkalaisista on opettajan mukaan ihan samalla tasolla!
Eihän tämä näin voi mennä! Meidän nuori kertaa nyt asioita kesällä.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.
Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on e-kirjat ja äänikirjat.
Taitaa olla ihan yleistä että nykyään erot niiden hyvien ja huonojen oppilaiden välillä vaan kasvavat.
Koululla on kokoajan vaan vähemmän resursseja panostaa niihin oppilaisiin jotka tarvitsee enempi opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…
Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Niin voi. Netissä ja videoissa on paljon tietoa. Osassa niistä. On mm. myös niitä videoita, jossa sekoillaan typerästi ja mm. pudotetaan täydet tarjottimet koulun ruokalassa. Kumpiakohan koululaiset keskimäärin seuraavat enemmän?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…
Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)
No täällä monet on kehuneet lukeneensa esimerkiksi Neiti Etsiviä kirjan päivässä. Väitänpä, että ei niistäkään kovin syväluotaavaa tietoa ole tarttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suuri syy on nämä uudet opetussuunnitelman, joissa opettajajohtoinen opettaminen on lähes kirosana. Niissä korostetaan sitä, että lapsi on aktiivinen tiedonhankkija ja muuta ilmiö-liibalaabaa. Siitä
On seurauksena se että jos opetat asioita opettajajohtoisesti, olet ajastasi jälkeen jäänyt opettaja. Mutta ongelma tästä muodostuu kun oppilaiden pitäisi itse etsiä sitä tietoa internetin ihmeellisest maailmasta. Ne lukevat jotain wikipediatekstejä ymmärtämättä niistä sanaakaan. Saatika sitten että oppisivat jotain. Mutta tämä on meidän päättäjien mielestä hienoa koulunkäyntiä. Monessa koulussa läppärit ja omatoiminen tiedonhaku on korvannut oppikirjat. Mutta syy on oikeasti säästäminen. Oppikirjoissa asiat on kuitenkin kirjoitettu auki oppilaan ikätasolle sopivaksi, helposti ymmärrettäväksi tekstiksi ja kuviksi. Mutta jos ei ole oppikirjoja eikä enää katsota hyvällä opettajajohtoisesti opettamista, niin lopputulos on juuri kuvatunlainen. Meidän Pisa-sijoitus senkun tippuu, Virokin meni juuri edelle. Korjattiin sellaista koulua, joka ei ollut rikki.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka lukee, lukee vaikka mitä. Tässä voi päätellä ettei kotonakaan paljon luettu ja opettajatkin on av kohderyhmää.
poika luki neljänteen luokkaan asti ja siirtyi sitten akuankkoihin. Äikkä olisi tietysti voinut mennä paremmin mutta exemia tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Niin voi. Netissä ja videoissa on paljon tietoa. Osassa niistä. On mm. myös niitä videoita, jossa sekoillaan typerästi ja mm. pudotetaan täydet tarjottimet koulun ruokalassa. Kumpiakohan koululaiset keskimäärin seuraavat enemmän?
-eri
Tämä liittyy aiheeseen miten? Kautta aikojen on lapset ja nuoret katsoneet ja tehneet tyhmiä juttuja. Se, että joku meikkivlogi tai av palstan selailu kiinnostaa nuoria enemmän kuin Neiti Etsivä kirjat, ei ole oppimisen kannalta merkittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…
Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)
No täällä monet on kehuneet lukeneensa esimerkiksi Neiti Etsiviä kirjan päivässä. Väitänpä, että ei niistäkään kovin syväluotaavaa tietoa ole tarttunut.
Sanavaraston laajentaminen, muistin ja mielikuvituksen käyttäminen sekä kyky lukea nopeasti ovat hyödyllisiä ihan ylipäätään. Tutkitusti kirjojen lukeminen on kehittävää vaikka kirja ei olisikaan tietokirja tai maailman kirjallisuuden klassikko.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
200 sivua päivässä oli kuudennella luokalla ihan normaali lukupläjäys. Silloin kirjat olivat reitti aikuisten jännittävään maailmaan.
Silloin sinulla ei varmaan ollut puhelinta (ainakaan älypuhelinta) ja tvestä tuli vaan 3 kanavaa jotka näytti tylsiä ohjelmia niin tietenkin jäi aikaa lukea
Kuka vanhempi ei opete itse lapselleen kuukausia tai ilmansuuntia?
Meillä 3-vuotiaskin osaa jo kuukaudet, ilmansuunnista lähinnä pohjoinen ja etelä toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan peruskauraa yläasteella, ei osata kuukausia, ilmansuuntia, viikonpäiviä, omaa henkilötunnusta eikä omaa puhelinnumeroa.
Kerran kyllä tässä minäkin hieman hämmästyin kun ysiluokkalainen ei tiennyt omaa osoitettaan, siis katua, jolla asuu. Postinumeroa nyt ei muista juuri kukaan. Sitten Google Mapsin kanssa sitä arvailtiin. Eikä ollut mikään juuri uuteen osoitteeseen muuttanut, eikä erityisluokkalainen tms.
Oliko kyseessä poika? Tytöt yleensä nettishoppailee tuossa iässä sen verran kovaa tahtia, että kyllä muistavat oman osoitteensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…
Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)
No täällä monet on kehuneet lukeneensa esimerkiksi Neiti Etsiviä kirjan päivässä. Väitänpä, että ei niistäkään kovin syväluotaavaa tietoa ole tarttunut.
En tietenkään lukenut pelkästään Neiti Etsiviä. Tässä keskustelussa oli aiemmin kyse määristä (onko kirja päivässä mahdollista). Lisäksi luin todella paljon mm. fysiikka-aiheisia kirjoja. Niitä vain en lukenut sata sivua tunnissa vauhdilla.
AP:n lapsi ei ole lukenut läksyjään. Se tarkoittaa sitten enemmän töitä kokeeseen valmistautuessa. Eli laita se lapsi lukemaan noita asioita sieltä kirjasta. Kai hän lukea osaa? Vai onko lukutaidottomuuskin normaalia lapsesi koulussa 7 luokkalaisilla?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin samaa. Meillä lapsi vasta aloittaa ekan luokan, mutta eskarin vasukeskusteluissa huomautetaan asioista, mitkä tulisi nimenomaa eskarissa oppia.
Eli jos vanhemmat ei opeta lapsiaan kotona, suomalainen koulujärjestelmä on paljon hehkutettua paskaa.
Siltä varalta että tämä ei ole trolli: kai ymmärrät kotiläksyjen merkityksen? Ei koulussa voida opettaa kenellekään ulkoa kertotaulua, se on pakko opetella kotona. Niin se nyt vain on. Uskomatonta että jotkut vanhemmat haluavat ulkoistaa kotiläksytkin koulun hommiksi.
Mä osaan kuukaudet suomeks, enkuks ja ruottiks. Osaan laskee kuuteen 5 eri kielel, ilmansuunnista osaan pohjosen, lännen, idän ja etelän (luode, kaakko yms. on täyttä helpreaa ollu mulle aina). Maanosat osaan hyvin, esim. Afrikan, Aasian yms. Ja mulla oli 6.3 keskiarvo 9 luokan päättötorkkaris vuonna 2002. Niin ja en oo lukenu ensimmäistäkään kirjaa elämäni aikana. Olin ala-asteella monta kertaa viikossa tukiopetuksessa, ei auttanut. Unohdin kaiken kun astusin koulun ovesta ulos. Ja 9 luokalla sain äidinkielestä 4 varotuksen.
T: 13v putkeen työttömänä ollut luuseri, josta 2v1kk merkonomina. M36
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan yleistä että nykyään erot niiden hyvien ja huonojen oppilaiden välillä vaan kasvavat.
Koululla on kokoajan vaan vähemmän resursseja panostaa niihin oppilaisiin jotka tarvitsee enempi opetusta.
Nykyisin erityisluokat ovat vain oikeasti kehitysvammaisille. Keskiverto peruskoululuokassa on 1-3 oppilasta, jotka olisivat 80-90-luvuilla laitettu erityisluokkaan. Lisäksi saattaa olla joku, jolla ei ole muuta oppimisvaikeutta kuin laiskuus/viitsimättömyys/kapina.
Eli jos oppilas ei oikeasti suostu tekemään siellä koulussa mitään, mitä opettaja pyytää, ei siinä tukiopetuskaan auta. Koska ei hän tee siellä tukiopetuksessakaan mitään.
Eli siellä tavanomaisessa peruskoululuokassa se keskiverto oppilas ei saa tarvitsemaansa opetusta. Lahjakkaimmat pystyvät kyllä opiskelemaan itsenäisesti sen vähän, mitä peruskoulu heiltä vaatii. Riittääkö se jatko-opintoihin, on sitten kokonaan toinen juttu.
Alue: Aihe vapaa
Oma pikkusiskoni vuosia sitten oli saanut yläasteella maantiedosta numeroksi 9. Myöhemmin yhdessä keskustelussa kävi ilmi että siskollani ei ollut mitään käsitystä maanosista. Esim: luuli että Iso-Britannia sijaistee Pohjois-Amerikassa, eikä osannut nimetä kartalta muita maita kun Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän...