Lapseni ei osaa juuri mitään. Opettajan mielestä se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, pitäisi mielestäni tämmöiset asiat tietää tuon ikäisenä. Mutta teille, jotka täällä rähjäätte siitä etteivät nykyajan lapset tiedä samoja asioita kun mitä te lapsena opitte, niin ei niiden tarvitsekaan tietää. Koulun pitäisi, kodin ohella, valmistaa elämään ja antaa tarvittavaa tietotaitoa. Ei tämän päivän lapsilla tule olemaan samanlaista elämää kuin aiemmilla sukupolvilla. Yksittäisten vuosilukujen muistaminen yms. ei ole nykyään yhtä tärkeää kuin esim. osata ajatella kriittisesti, hakea luotettavaa tietoa tai yhdistää ja käyttää oppimaansa monialaisesti.

Eipä ole itsellekään esim. kaunokirjoituksesta hirveästi ollut apua elämässä...

Mutta kun mikään noista ei onnistu, jos ne perustiedot eivät ole riittävällä tasolla hallussa. Sillä ei oikeasti ole väliä, pitääkö se tieto osata hakea netistä vai tietosanakirjasarjan oikeasta osasta, ja pitääkö osata hahmottaa, onko mv-lehti vai Hesari luotettavampi lähde kuin miettiä, uskoako APU-lehden terveyspalstaa mieluummin kuin lääketietteellisen tutkimuksen tulosta. Ei se ole meille 80-luvun koululaisille oikeasti sen tärkeämpää ollut osata, että Pähkinäsaaren rauha oli juurikin vuonna 1323, kuin mitä se on tämän päivän koululaiselle, mutta molemmille on tärkeä tietää, mistä sodittiin, keiden välillä ja miksi, jotta osaa laittaa historian ja nykypäivän tapahtumia kontekstiin ja ottaa niistä oppia nykypäivää ja tulevaa varten. Ihan yhtä lailla ennenkin ne tärkeimmät taidot olivat nuo mainitsemasi - vai oikeastiko luulet, että nykypiävän keski-ikäiset pärjäävät työelämässään ja elämässään yleensä sitä paremmin, mitä varmemmin muistavat historian vuosiluvut ja Jaakobin poikien nimet? Ihmienn, joka ei hallitse perusteita, ei nimenomaan osaa erottaa luotettavaa ja epäluotettavaa tietoa tai hahmota tiedon merkityksellisyyttä tai sen yhteyttä suurempiin kokonaisuuksiin.

Joo joo. Kuten sanoin, kyllä mielestäni nuo asiat pitääkin tietää. Perusasiat haltuun tietenkin, mutta koko ajan on enemmän ja enemmän opittavaa. Aikaa ei kuitenkaan ole yhtään sen enempää. Eli jostain on pakko luopua.

Mutta tässä keskustelussa on kuitenkin kyse kyse juuri siitä, että niitä perusasioita ei osata. Sitä ei voida vain kuitata sillä, että uuden sukupolven ei tarvitse osata samoja asioita kun aikaisempien, kyllä ne perusasiat historiasta ja tieteestä pitää olla diginatiivienkin hallussa. 

Ilmeisesti sekä että, jos eivät ymmärrä eivätkä löydä.

Mutta mikä on perustietoa? Väitän, että tämän määritelmä on vuosien mittaan muuttunut ja tulee jatkossakin muuttumaan. Ei kovin radikaalisti, mutta kuitenkin. Toki, kuukaudet ja ilmansuunnat pitää edelleen tietää, mutta ei nämäkään tiedot välttämättä ikuisesti pysy "perustietoina".

Toki yleissivistyksen määritelmä muuttuu aikojen kuluessa, mutta uskallan väittää, että yleistiedon määrä ei kuitenkaan muutu suppeammaksi. Nykykoululaisen ei ehkä tarvitse tietää historiasta juuri samoja asioita, kuin vanhempiensa tai isovanhempiensa, mutta sen "turhan" tiedon tilalle on sitten tullut jotain muuta mitä nykykoululaisen taas täytyy tietää. Toisin sanoen ei voi oikein ajatella niin, että tiedon tarve itsessään olisi nykyään vähäisempi kuin ennen, tai että oppilas voisi kuitata oppimisen vaikkapa googlettamisella.

Oppilaat eivät ymmärrä googlettamastaan tekstistä enää mitään tai he eivät ylipäätään löydä googlella mitään.

T:Yläkoulun ope

Onko ongelma mielestäsi enemmän tiedonhaussa, vai onko oppilaiden lukutaito niin heikko, että oikein mitään luettua tekstiä ei ymmärretä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

Sori, mutta nillitätkö siitä, että luulet väitteen olleen "kaikki kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä" vai "kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä"? Ensimmäinen tuskin on totta, jälkimmäinen päivänselvästi on.

Itse ahmin edelleen kiireisenä aikuisena usein kirjan yhdessä päivässä, erona lapsuuteen on se, ettei joka päivä ehdi. Lapsena luin helposti kymmenisen kirjaa viikossa. Mulla on paljon kavereita, jotka lukivat yhtä lailla. Suurin osa meistä menestyi ihan hyvin koulussa.

Romaanin voi lukea tunnissa, mutta kaikkia romaaneja ei toki voi. Nuorena vaan kuluttaa paljon nuortenkirjoja (muun, kehittävämmän, ohella) ja sellaisen ahmaisee helposti yhdessä illassa. Jopa tunnissa.

Itseasiassa nillitän. Jos luet tuon alkuperäisen sitaatin, niin siinä vedetään aika suora linjaus lukumäärien ja arvosanojen välillä. Toki sinä voit muuttaa väitteet toiseen muotoon, kunnes se on totta - mutta miksi tällöin edes osallistut väittelyyn? 

Keksityillä faktoilla ei ole mitään väliä, eikä ne itsessään ole kiinnostavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, pitäisi mielestäni tämmöiset asiat tietää tuon ikäisenä. Mutta teille, jotka täällä rähjäätte siitä etteivät nykyajan lapset tiedä samoja asioita kun mitä te lapsena opitte, niin ei niiden tarvitsekaan tietää. Koulun pitäisi, kodin ohella, valmistaa elämään ja antaa tarvittavaa tietotaitoa. Ei tämän päivän lapsilla tule olemaan samanlaista elämää kuin aiemmilla sukupolvilla. Yksittäisten vuosilukujen muistaminen yms. ei ole nykyään yhtä tärkeää kuin esim. osata ajatella kriittisesti, hakea luotettavaa tietoa tai yhdistää ja käyttää oppimaansa monialaisesti.

Eipä ole itsellekään esim. kaunokirjoituksesta hirveästi ollut apua elämässä...

Mutta kun mikään noista ei onnistu, jos ne perustiedot eivät ole riittävällä tasolla hallussa. Sillä ei oikeasti ole väliä, pitääkö se tieto osata hakea netistä vai tietosanakirjasarjan oikeasta osasta, ja pitääkö osata hahmottaa, onko mv-lehti vai Hesari luotettavampi lähde kuin miettiä, uskoako APU-lehden terveyspalstaa mieluummin kuin lääketietteellisen tutkimuksen tulosta. Ei se ole meille 80-luvun koululaisille oikeasti sen tärkeämpää ollut osata, että Pähkinäsaaren rauha oli juurikin vuonna 1323, kuin mitä se on tämän päivän koululaiselle, mutta molemmille on tärkeä tietää, mistä sodittiin, keiden välillä ja miksi, jotta osaa laittaa historian ja nykypäivän tapahtumia kontekstiin ja ottaa niistä oppia nykypäivää ja tulevaa varten. Ihan yhtä lailla ennenkin ne tärkeimmät taidot olivat nuo mainitsemasi - vai oikeastiko luulet, että nykypiävän keski-ikäiset pärjäävät työelämässään ja elämässään yleensä sitä paremmin, mitä varmemmin muistavat historian vuosiluvut ja Jaakobin poikien nimet? Ihmienn, joka ei hallitse perusteita, ei nimenomaan osaa erottaa luotettavaa ja epäluotettavaa tietoa tai hahmota tiedon merkityksellisyyttä tai sen yhteyttä suurempiin kokonaisuuksiin.

Joo joo. Kuten sanoin, kyllä mielestäni nuo asiat pitääkin tietää. Perusasiat haltuun tietenkin, mutta koko ajan on enemmän ja enemmän opittavaa. Aikaa ei kuitenkaan ole yhtään sen enempää. Eli jostain on pakko luopua.

Mutta tässä keskustelussa on kuitenkin kyse kyse juuri siitä, että niitä perusasioita ei osata. Sitä ei voida vain kuitata sillä, että uuden sukupolven ei tarvitse osata samoja asioita kun aikaisempien, kyllä ne perusasiat historiasta ja tieteestä pitää olla diginatiivienkin hallussa. 

Mutta mikä on perustietoa? Väitän, että tämän määritelmä on vuosien mittaan muuttunut ja tulee jatkossakin muuttumaan. Ei kovin radikaalisti, mutta kuitenkin. Toki, kuukaudet ja ilmansuunnat pitää edelleen tietää, mutta ei nämäkään tiedot välttämättä ikuisesti pysy "perustietoina".

Toki yleissivistyksen määritelmä muuttuu aikojen kuluessa, mutta uskallan väittää, että yleistiedon määrä ei kuitenkaan muutu suppeammaksi. Nykykoululaisen ei ehkä tarvitse tietää historiasta juuri samoja asioita, kuin vanhempiensa tai isovanhempiensa, mutta sen "turhan" tiedon tilalle on sitten tullut jotain muuta mitä nykykoululaisen taas täytyy tietää. Toisin sanoen ei voi oikein ajatella niin, että tiedon tarve itsessään olisi nykyään vähäisempi kuin ennen, tai että oppilas voisi kuitata oppimisen vaikkapa googlettamisella.

Oppilaat eivät ymmärrä googlettamastaan tekstistä enää mitään tai he eivät ylipäätään löydä googlella mitään.

T:Yläkoulun ope

Onko ongelma mielestäsi enemmän tiedonhaussa, vai onko oppilaiden lukutaito niin heikko, että oikein mitään luettua tekstiä ei ymmärretä?

Ilmeisesti sekä että, jos eivät ymmärrä eivätkä löydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran yksi 9. luokan oppilas, joka ei tiennyt omaa nimeään. Hän ei siis tiennyt toista nimeään. Ihan kantasuomalaisesta oli kyse. Täytimme yhdessä yhteishakulomaketta. Hänellä kuitenkin oli myös se toinen nimi. Kaikillahan ei välttämättä edes ole. Eli tarkista nyt, että lapsesi tietää myös oman nimensä kokonaan.

Se on hyvin yleistä, että peruskoulun päättävät eivät tiedä osoitteitaan eikä henkilötunnuksiaan. Nekin olisi minusta kuitenkin ihan hyvä osata.

Tämänkin ketjun kommentoijista osa lienee sitä mieltä, että tuokin oli koulun vika. Huolestuttavaa, miten osa vanhemmista oikeasti pesee kätensä täysin sen oma lapsensa oppimisesta ja kuvittelee, että riittää, kun sen lapsukaisen saa suunnilleen joka päivä lähtemään sinne kouluun, niin kaikki loppu on opettajien vastuulla. Kyllä se asenne, yleissivistys ja sen arvostus, ja ne perustiedot ja -taidot tulee sieltä kotoa, ja niitä ei voi paraskaan koululaitos korjata, jos kotona on hommat hoidettu pieleen.

Kyllähän nämä ennen opittiin ja opetus oli paljon vaativampaa. Jos koulu ei vaadi niin miten vanhemmat voisivat mennä väliin ja sanoa, että tämä on nyt osattava, vaikka koulu ei sitä vaaditaan. Ei voi koulukaan pestä käsiään ja ei ole vanhempien tehtävä hoitaa myös opetus. Tässäkään vikaa ei ollut asenteesta opiskeluun, vaan että koulu ei vaadi mitään ja se on ongelma.

Kuka oikeasti sanoo ääneen, että nykykoulu ei toimi, vaan sen ovat tehneet kukkahattutädit ja -sedät, mutta he eivät vaan ymmärrä, miksi Aasiassa opiskellaan ihan eri tavalla ja ollaan huippuja.

Aasian oppimistulokset ovat muuten oikeasti surkeat jos ne suhteuttaa siihen pänttäykseen käytettyyn tuntimäärään. Eli sekään ei oikeasti ole tehokas tapa oppia.

Jos opiskeluun käyttää vähintään kaksinkertaisen ajan siihen verrattuna mitä meillä käytetään mutta tulokset ovat joitain hassuja prosentteja korkeammat niin en olisi kauhean tyytyväinen siihen.

Japanissa ainakin yliopistotason opiskelu ja opetus vastaa Suomen lukiota ja lukiotaso Suomen yläastetta. Esimerkiksi kokeissa ei yleensä tarvitse kirjoittaa eikä perustella mitään, valitaan vain annetuista vaihtoehdoista se oikea. Näin mennään lukiossakin.

Englannin opetus on täysin surkeaa. Yleensä 1 oppitunti viikossa ja kaikki englanninkieliset sanat englannin oppituntien ulkopuolella käännetään "japsienkuksi", jotta ne olisi helpompi ääntää. Onko se oikea englanninkielinen sana, ei mitään väliä, kunhan japanilainen osaa ääntää sen itselleen mukavimmalla tavalla. Esimerkiksi sanonta "Devil may cry" ei äänny Japanissa englanniksi vaan se muuttuu japsienkuksi muotoon Deburu Mei Kurei.

Sama siis jos Suomessa opeteltaisiin englantia ja sitten kaikki käännettäisiin muotoon veri iisi inglish voo vinish peepöl.

Aurinkokello on esim tikku maassa. Ennen kesäaikaan siirtymishömpötystä v1981, aurinko oli Suomessa suoraan etelässä klo 12.00. voi siis siitä varjosta katsoa.

Kun kesäaikaan siirryttiin, aurinko on etelässä kello 13.00.

Ilmansuuntia voi lukea myös luonnossa. Yleensä kasvit on vehmaampia etelän suunnalla.

Suomessa on paljon kuntosuunnistustapahtumia. Voi mennä ja kiertää lyhin reitti. Karttamerkit on loogisia. Voi sitä onnea kun tajuaa kartan ja missä ollaan, kuin kolmiulotteisessa pelissä sisällä. Paitsi on vain kartta ja luonto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

Sori, mutta nillitätkö siitä, että luulet väitteen olleen "kaikki kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä" vai "kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä"? Ensimmäinen tuskin on totta, jälkimmäinen päivänselvästi on.

Itse ahmin edelleen kiireisenä aikuisena usein kirjan yhdessä päivässä, erona lapsuuteen on se, ettei joka päivä ehdi. Lapsena luin helposti kymmenisen kirjaa viikossa. Mulla on paljon kavereita, jotka lukivat yhtä lailla. Suurin osa meistä menestyi ihan hyvin koulussa.

Romaanin voi lukea tunnissa, mutta kaikkia romaaneja ei toki voi. Nuorena vaan kuluttaa paljon nuortenkirjoja (muun, kehittävämmän, ohella) ja sellaisen ahmaisee helposti yhdessä illassa. Jopa tunnissa.

Itseasiassa nillitän. Jos luet tuon alkuperäisen sitaatin, niin siinä vedetään aika suora linjaus lukumäärien ja arvosanojen välillä. Toki sinä voit muuttaa väitteet toiseen muotoon, kunnes se on totta - mutta miksi tällöin edes osallistut väittelyyn? 

Keksityillä faktoilla ei ole mitään väliä, eikä ne itsessään ole kiinnostavia. 

Ongelma on nyt siinä, että sinä tulkitsen tuon alkuperäisein "kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä", kirjaimellisesti väitteeksi siitä, että jokainen kympin oppilas 80-luvulla olisi lukenut kirjan päivässä, vaikka kyse on kuvainnollisesta heitosta siitä, että kympin oppilaat keskimäärin lukivat todella paljon. Onko sinulla asperger-piirteitä, vai miten tulkitset kuvainnollista tekstiä kirjaimellisena ja jäät vielä jankkaamaan?

"Eihän tämä näin voi mennä!"

Et ole terävimmästä päästä itsekään, jos et ole huomannut, ettei lapsi osaa ilmansuuntia eikä kuukausia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, pitäisi mielestäni tämmöiset asiat tietää tuon ikäisenä. Mutta teille, jotka täällä rähjäätte siitä etteivät nykyajan lapset tiedä samoja asioita kun mitä te lapsena opitte, niin ei niiden tarvitsekaan tietää. Koulun pitäisi, kodin ohella, valmistaa elämään ja antaa tarvittavaa tietotaitoa. Ei tämän päivän lapsilla tule olemaan samanlaista elämää kuin aiemmilla sukupolvilla. Yksittäisten vuosilukujen muistaminen yms. ei ole nykyään yhtä tärkeää kuin esim. osata ajatella kriittisesti, hakea luotettavaa tietoa tai yhdistää ja käyttää oppimaansa monialaisesti.

Eipä ole itsellekään esim. kaunokirjoituksesta hirveästi ollut apua elämässä...

Mutta kun mikään noista ei onnistu, jos ne perustiedot eivät ole riittävällä tasolla hallussa. Sillä ei oikeasti ole väliä, pitääkö se tieto osata hakea netistä vai tietosanakirjasarjan oikeasta osasta, ja pitääkö osata hahmottaa, onko mv-lehti vai Hesari luotettavampi lähde kuin miettiä, uskoako APU-lehden terveyspalstaa mieluummin kuin lääketietteellisen tutkimuksen tulosta. Ei se ole meille 80-luvun koululaisille oikeasti sen tärkeämpää ollut osata, että Pähkinäsaaren rauha oli juurikin vuonna 1323, kuin mitä se on tämän päivän koululaiselle, mutta molemmille on tärkeä tietää, mistä sodittiin, keiden välillä ja miksi, jotta osaa laittaa historian ja nykypäivän tapahtumia kontekstiin ja ottaa niistä oppia nykypäivää ja tulevaa varten. Ihan yhtä lailla ennenkin ne tärkeimmät taidot olivat nuo mainitsemasi - vai oikeastiko luulet, että nykypiävän keski-ikäiset pärjäävät työelämässään ja elämässään yleensä sitä paremmin, mitä varmemmin muistavat historian vuosiluvut ja Jaakobin poikien nimet? Ihmienn, joka ei hallitse perusteita, ei nimenomaan osaa erottaa luotettavaa ja epäluotettavaa tietoa tai hahmota tiedon merkityksellisyyttä tai sen yhteyttä suurempiin kokonaisuuksiin.

Joo joo. Kuten sanoin, kyllä mielestäni nuo asiat pitääkin tietää. Perusasiat haltuun tietenkin, mutta koko ajan on enemmän ja enemmän opittavaa. Aikaa ei kuitenkaan ole yhtään sen enempää. Eli jostain on pakko luopua.

Mutta tässä keskustelussa on kuitenkin kyse kyse juuri siitä, että niitä perusasioita ei osata. Sitä ei voida vain kuitata sillä, että uuden sukupolven ei tarvitse osata samoja asioita kun aikaisempien, kyllä ne perusasiat historiasta ja tieteestä pitää olla diginatiivienkin hallussa. 

Mutta mikä on perustietoa? Väitän, että tämän määritelmä on vuosien mittaan muuttunut ja tulee jatkossakin muuttumaan. Ei kovin radikaalisti, mutta kuitenkin. Toki, kuukaudet ja ilmansuunnat pitää edelleen tietää, mutta ei nämäkään tiedot välttämättä ikuisesti pysy "perustietoina".

Toki yleissivistyksen määritelmä muuttuu aikojen kuluessa, mutta uskallan väittää, että yleistiedon määrä ei kuitenkaan muutu suppeammaksi. Nykykoululaisen ei ehkä tarvitse tietää historiasta juuri samoja asioita, kuin vanhempiensa tai isovanhempiensa, mutta sen "turhan" tiedon tilalle on sitten tullut jotain muuta mitä nykykoululaisen taas täytyy tietää. Toisin sanoen ei voi oikein ajatella niin, että tiedon tarve itsessään olisi nykyään vähäisempi kuin ennen, tai että oppilas voisi kuitata oppimisen vaikkapa googlettamisella.

Oppilaat eivät ymmärrä googlettamastaan tekstistä enää mitään tai he eivät ylipäätään löydä googlella mitään.

T:Yläkoulun ope

Onko ongelma mielestäsi enemmän tiedonhaussa, vai onko oppilaiden lukutaito niin heikko, että oikein mitään luettua tekstiä ei ymmärretä?

Molemmissa on ongelmaa. Oppilaat osaavat googlettaa vain kysymyksellä. Valitettavasti google ei osaa tuoda vastauksia harvinaisempiin kysymyksiin. Esim: Mikä on tomaatin hehtaarisato / Kasvihuone tomaattia saadaan XXX kiloa hehtaarilta. 

Puolikas A4 on suurelle osalle yläkoululaisista ylivoimaisen pituinen teksti.

Vähänkään haasteellisemmat sanat ovat usein täysin vieraita. Esimerkiksi niemi tai salmi ovat täällä maalla asuvillekin vieraita käsitteitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

Sori, mutta nillitätkö siitä, että luulet väitteen olleen "kaikki kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä" vai "kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä"? Ensimmäinen tuskin on totta, jälkimmäinen päivänselvästi on.

Itse ahmin edelleen kiireisenä aikuisena usein kirjan yhdessä päivässä, erona lapsuuteen on se, ettei joka päivä ehdi. Lapsena luin helposti kymmenisen kirjaa viikossa. Mulla on paljon kavereita, jotka lukivat yhtä lailla. Suurin osa meistä menestyi ihan hyvin koulussa.

Romaanin voi lukea tunnissa, mutta kaikkia romaaneja ei toki voi. Nuorena vaan kuluttaa paljon nuortenkirjoja (muun, kehittävämmän, ohella) ja sellaisen ahmaisee helposti yhdessä illassa. Jopa tunnissa.

Itseasiassa nillitän. Jos luet tuon alkuperäisen sitaatin, niin siinä vedetään aika suora linjaus lukumäärien ja arvosanojen välillä. Toki sinä voit muuttaa väitteet toiseen muotoon, kunnes se on totta - mutta miksi tällöin edes osallistut väittelyyn? 

Keksityillä faktoilla ei ole mitään väliä, eikä ne itsessään ole kiinnostavia. 

Jos nyt unohdetaan se, että sinä kuvittelet tuon väitteen kirjasta päivässä kirjaimelliseksi väitteeksi, niin se on kyllä ihan tutkittu fakta, että lukumäärien ja arvosanojen välillä on korrelaatio. Sitä sinäkään et saa jankatuksi muuksi, vaikka kuinka virtuaalisesti jalkaasi polkisit ja kiukuttelisit.

Voi lapsiparat. Sekava on maailma, jos ei edes kuukausia hahmota. Ajatelkaa, millainen kilpailuetu tulevaisuudessa on se, ettei tarvitse googlettaa vaikkapa ilmansuuntia. On kuitenkin aina nopeampaa hakea tieto omasta muistista kuin puhelimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli täysin selvää että luetaan, kirjastot oli koulun vieressä.

Mutta nyt kirjastoissa ei enää lueta vaan ne on monikansallisia leikkikenttiä.

t.Oodissa palloa väistänyt

Toisaalta nyt ei tarvitse mennä kirjastoon saadakseen luettavaa, vaan erilaiset sovellukset antavat rajattoman mahdollisuuden ladata kirjoja melko kohtuullista korvausta vastaan. Eli tietyllä tapaa paljon lukeminen on nykyään jopa huomattavasti helpompaa kuin ennen - ihan myös niille peräkylien asukkaille, jotka ennen olivat kaupunkireissun tai kirjastoauton varassa.

Esim kindle lukulaitteita ei juuri näy, kun siinä ei päässyt surffaamaan välillä.

Kirja on myös fyysinen kokemus. Suurin ero on että pitää jaksaa lukea koko kirja, siis pitkäjänteisesti. Googlen silpputieto on hyvä lisä, mutta ei korvaa pohjakoulutusta.

Sivistystä siis on kaikki se mitä on joskus kuullut vaikkei kaikkea muistaisikaan.

No huhhuh. Menin 90-luvun alussa kouluun ja 4 luokalla opeteltiin jo kaikki maailman maat, mantereet ja suurimmat joet. Suomi käsiteltiin kokonaan. Kaikki oppi eikä kukaan valittanut tai riehunut. Ja tämä ihan maaseudulla tuppukylässä.

Ne jotka lukee, lukee vaikka mitä. Tässä voi päätellä ettei kotonakaan paljon luettu ja opettajatkin on av kohderyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Meillä, pienipalkkaisessa duunariperheessä, katsotaan joka ilta uutiset. Lisäksi lapset katsovat viikonloppuisin Yleltä jonkin dokumentin. Läksyt tehdään itsenäisesti, mutta he tykkäävät tuoda kirjat ja vihon meille kokeen lähestyessä. Me sitten kyselemme koelueen läpi ja lapsi saa realistisen käsityksen tiedoistaan.

Ei ole liikaa vaadittu vanhemmalta, luulisin.

Monelta tuo on liikaa vaadittu. Koska tuo edellyttää, että ollaan joka ilta kotona yhtä aikaa. On sellaista kiireetöntä aikaa, että lapset voivat hiipiä kirjoineen ja vihkoineen vanhempien luo ja tietävät jo etukäteen, että vanhempien korvat ovat auki. Uutisten katsominenkin taitaa olla monessa perheessä jo esihistoriaa.

On paljon omasta mielestään mestarillisia, dynaamisia ja toimeliaita perheitä, joilta tuo ei arkisin onnistu harrastusrumban ja yleisen kiireen vuoksi. Tai sitten asiantuntijavanhemmat päivystävät illalla sähköpostiaan.

Kai tässä on jotakin sellaista, ettå vaatimustasoa on laskettu rankasti. Tärkeintä, ettei pahoita lasten mieltä. Hyvästä tsemppaamisesta, eli siitä että osaa jotenkin istua paikoillaan, saa hymynaamoja. Ja kun myöhemmin annetaan numeroita, saa tästä samasta 8-9 arvosanan. Huh huh.

Ilmansuunnat yms.käydään jo alakoulussa ja sielkäkin on kokeita ja todistuksessa numerot oppiaineista. Eikö huoltaja ole seurannut lapsensa opintoja kuuteen vuoteen, kun osaamattomuus tulee yllätyksenä?!

Vierailija kirjoitti:

Kai tässä on jotakin sellaista, ettå vaatimustasoa on laskettu rankasti. Tärkeintä, ettei pahoita lasten mieltä. Hyvästä tsemppaamisesta, eli siitä että osaa jotenkin istua paikoillaan, saa hymynaamoja. Ja kun myöhemmin annetaan numeroita, saa tästä samasta 8-9 arvosanan. Huh huh.

Varmaan vaatimustasoa on laskettu jonkin verran varsinkin alimmasta päästä niin että kukaan ei jää enää luokalle. Mutta kyllä tässäkin ketjussa on todella paljon liioittelua. Mitä itse tunnen lapsia ja nuoria niin suurin osa on varsin fiksuja ja osaavia edelleen. Ne kiitettäviä yläasteella saaneet menevät lukioon ja pärjäävät siellä ihan hyvin vaikka vaatimustaso nouseekin siellä selvästi.

Mutta ei nyt ole ihan realismia väittää että kukaan lapsia tai nuori ei enää nykyään osaisi yhtään mitään mistään.

Mieheni lapsi tuli koulusta ylpeänä näyttämään enkun pistaria, josta oli saanut 10-. Joka ikinen kymmenestä käännettävästä sanasta oli kirjoitettu väärin! Siis jos piti kirjoittaa vaikka "street", oli lapsi kirjoittanut "sriit". Ja siitä saanut täydet pisteet. Jos minun kouluaikoinani olisi vastannut noin pistariin, olisi arvosana ollut ehkä 4+. Mielestäni tuossa on tehty karhunpalvelus lapselle. Mitäs sitten, kun opinnot oikeasti vaikeutuvat ja arvostelutaso kiristyy? Hän muuttuu yhtäkkiä kympin oppilaasta vitosen oppilaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tässä on jotakin sellaista, ettå vaatimustasoa on laskettu rankasti. Tärkeintä, ettei pahoita lasten mieltä. Hyvästä tsemppaamisesta, eli siitä että osaa jotenkin istua paikoillaan, saa hymynaamoja. Ja kun myöhemmin annetaan numeroita, saa tästä samasta 8-9 arvosanan. Huh huh.

Varmaan vaatimustasoa on laskettu jonkin verran varsinkin alimmasta päästä niin että kukaan ei jää enää luokalle. Mutta kyllä tässäkin ketjussa on todella paljon liioittelua. Mitä itse tunnen lapsia ja nuoria niin suurin osa on varsin fiksuja ja osaavia edelleen. Ne kiitettäviä yläasteella saaneet menevät lukioon ja pärjäävät siellä ihan hyvin vaikka vaatimustaso nouseekin siellä selvästi.

Mutta ei nyt ole ihan realismia väittää että kukaan lapsia tai nuori ei enää nykyään osaisi yhtään mitään mistään.

Tottakai on hyviäkin oppilaita. Minä en ollut se, joka väitti ettei kukaan enää osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran yksi 9. luokan oppilas, joka ei tiennyt omaa nimeään. Hän ei siis tiennyt toista nimeään. Ihan kantasuomalaisesta oli kyse. Täytimme yhdessä yhteishakulomaketta. Hänellä kuitenkin oli myös se toinen nimi. Kaikillahan ei välttämättä edes ole. Eli tarkista nyt, että lapsesi tietää myös oman nimensä kokonaan.

Se on hyvin yleistä, että peruskoulun päättävät eivät tiedä osoitteitaan eikä henkilötunnuksiaan. Nekin olisi minusta kuitenkin ihan hyvä osata.

Tämänkin ketjun kommentoijista osa lienee sitä mieltä, että tuokin oli koulun vika. Huolestuttavaa, miten osa vanhemmista oikeasti pesee kätensä täysin sen oma lapsensa oppimisesta ja kuvittelee, että riittää, kun sen lapsukaisen saa suunnilleen joka päivä lähtemään sinne kouluun, niin kaikki loppu on opettajien vastuulla. Kyllä se asenne, yleissivistys ja sen arvostus, ja ne perustiedot ja -taidot tulee sieltä kotoa, ja niitä ei voi paraskaan koululaitos korjata, jos kotona on hommat hoidettu pieleen.

Kyllähän nämä ennen opittiin ja opetus oli paljon vaativampaa. Jos koulu ei vaadi niin miten vanhemmat voisivat mennä väliin ja sanoa, että tämä on nyt osattava, vaikka koulu ei sitä vaaditaan. Ei voi koulukaan pestä käsiään ja ei ole vanhempien tehtävä hoitaa myös opetus. Tässäkään vikaa ei ollut asenteesta opiskeluun, vaan että koulu ei vaadi mitään ja se on ongelma.

Kuka oikeasti sanoo ääneen, että nykykoulu ei toimi, vaan sen ovat tehneet kukkahattutädit ja -sedät, mutta he eivät vaan ymmärrä, miksi Aasiassa opiskellaan ihan eri tavalla ja ollaan huippuja.

Aasian oppimistulokset ovat muuten oikeasti surkeat jos ne suhteuttaa siihen pänttäykseen käytettyyn tuntimäärään. Eli sekään ei oikeasti ole tehokas tapa oppia.

Jos opiskeluun käyttää vähintään kaksinkertaisen ajan siihen verrattuna mitä meillä käytetään mutta tulokset ovat joitain hassuja prosentteja korkeammat niin en olisi kauhean tyytyväinen siihen.

Vain lopputulos ratkaisee, kuten kaikessa muussakin. Katso sinäkin vaan peiliin, äläkä keksi selityksiä. Suomi on jäänyt kelkasta ja se näkyy suoraan tuloksissa.