Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni ei osaa juuri mitään. Opettajan mielestä se on normaalia.
19.05.2022 |
Kerrattiin seitsemäsluokkalaisen kanssa maantiedon ja historian kokeisiin. Kertaamisen yhteydessä minulle paljastui, ettei teini tiedä juuri mitään. Hän ei osannut ilmansuuntia, maanosia, kuukausia, kasvillisuusalueita jne. Ihan keskeisimmissä asioissa oli valtavia aukkoja. Historiassa hän ei osannut sijoittaa oikealle vuosisadallekaan edes merkittävimpiä tapahtumia.
Olin yhteydessä opettajiin tukiopetuksesta. He totesivat, että nuorten osaamattomuus on nykyään normaalia. Puolet seitsemäsluokkalaisista on opettajan mukaan ihan samalla tasolla!
Eihän tämä näin voi mennä! Meidän nuori kertaa nyt asioita kesällä.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsilta ei vaadita mitään. Koulussa pitäs koko ajan olla vaan karkin maku suussa.
Nämä avaukset on provoja, joissa kerjätään juuri tällaisia kommentteja. Miten ennen oli paremmin kun kouluun hiihdettiin kesät talvet ja aina oli vastauuli.
Jos näitä yläpeukuttaa, niin ainoa mikä on varmaa on se, että nuoruus on jo kaukana takana.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/keskuskauppakamari-koululaisten-osaamist…
Niin? Osaamisen lasku on tosiasia, mutta sinäkään et tiedä mistä se johtuu. Nämä "karkin maku suussa" lässytykset eivät ole rakentava vastaus nykyjan ongelmiin ja yhtä hyvin se karkin maku voi olla sun suussa, kun et jaksa lapsiasi kasvataa.
Mitä ihmettä tarkoittaa karkinmaku ? Astian maun tiedän kyllä mutta että karkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kuopukseni on kiitettäviä numeroita koko kouluajan saanut lukiolainen, ja hän on monessa asiassa paljon fiksumpi ja tietävämpi kuin itse nuorena olin. Mutta monissa itsestään selvältä tuntuvissa asioissa hänellä on aukkoja, koska ilmiöoppiminen ja itsenäinen tiedonhaku. Siis oikeasti alkaen kuukausista ja kuusen ja männyn eroista.
etkö oo tehnyt lapsen kanssa metsään retkiä kun oli pieni ja kerrot mikä puu/puut jne
Paljonkin, mutta luontofaktat eivät kauheasti ole kiinnostaneet. Kuusi ja mänty ovat lopulta tarttuneet päähän, kun olen kymmenet kerrat kysynyt, mutta koulussa niitä tai ilmansuuntia ei selvästikään ole tarvinnut painaa pysyvästi mieleen. Esikoisella ei ole tällaisia silmäänpistäviä aukkoja, sillä hän kävi 'perinteistä' koulua ennen ilmiöoppimista.
EI kannata syyttää omien lasten osaamattomuudesta ilmiöoppimista. Käytännössä ilmiöoppimista on pari viikkoa lukukaudessa jonkun projektiviikon yhteydessä. Valtava enemmistö opetuksesta on ihan yhtä perinteistä kuin ennenkin.
Olisiko oppimis vaikeuksia. Joillaki on vaikeampi oppia kannattaa kysellä ja mennä käymää joissain testeissä itellä todettiin vasta 25v add ja keskittymishäiriö siks koulu on ollu vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osaa ilmansuuntia, maanosia eikä kuukausia? Herää kysymys millaista teillä siellä kotona on? Meillä nuo asiat on esillä ihan arkipäiväisessä puheessa toistuvasti. Olisin huomannut jo aikaa sitten jos lapsi ei seiskaluokkailaisena noita osaa!
Kyllä, kotoa se kiinnostus näihinkin asioihin tulee. Meillä 1-2 luokkalainen osasi jo kaikki maat ja maanosat, luki karttakirjaa omaksi ilokseen, tiesi pääkaupungit, joet ja vuoret ym. Kuukausia tavattiin jo eskari-iässä. Mitä sen lapsen kanssa on touhuttu silloin parhaimmassa kyselyiässä jolloin kaikki kiinnostaa, ihan kaikki? Onko lapsi ollut jossain laitoksessa, sielläkin yleensä on koulupäiviä? Näkyyhän se sitten jossain vaiheessa jos ei mitään ole viitsinyt lapselleen kertoa eikä opettaa. Peiliin katsomisen paikka.
Noin meilläkin on toimittu. Kysyin 4veeltä että haluaako hän oppia lukemaan, ja sitten hän oppi sen ihan tunnissa. Toisaalta myöhemmin olen törmännyt mieheni lapsen kanssa siihen mitä se on kun lasta ei kiinnosta. Tämä lapsi ei saa googlea auki että katoisi sieltä asioita mitä ei tiedä. Jos joku asia tulee vastaan mitä ei ymmärrä tai tiedä, niin kyselee muilta, ja jos ei saa vastausta, niin ei yritäkään selvittää itse. Tämä lapsi on, anteeksi nyt vain, aika tyhmä. Tyhmyytensä johtuu kiinnostuksenpuutteesta, eikä se ole ainakaan minun tai mieheni vika, koska meitä molempia kiinnostaa ylipäätään aikalailla kaikki.
Eli jos tämä ei tule lapsen äidiltä, niin sitten se on lapsella sisäsyntyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin Englantiin kun lapsi oli 4-vuotias. Lähikouluun oli pääsykokeet ja vähän hämmensi kun tulokset tuli: eivät ottaneet lastamme tähän kouluun, sillä lukeminen ei ollut vielä tarpeeksi sujuvaa.
Nyt hän on 10-vuotias ja he opiskelivat kreikkalaisia taruja, mandariinikiinaa ja matikkaa samalla tasolla kuin minä aikoinani Suomessa yläasteella. Joka päivä askartelevat savesta, kaikki soittavat kahta vapaavalintaista soitinta ja urheilevat tavoitteellisesti.
En sano, että tämä on varsinaisesti ideaalitilanne noin pienille lapsille, mutta sen sanon, että kyllä koulutuksessa on eroa, eikä aina Suomen eduksi.
En yhtään halua epäillä lapsesi taituruutta, mutta takerrun yhteen pieneen lillukanvarteen, josta satun jotakin tietämään.
Englantilaisesta musiikin opiskelusta koulujen puitteissa ei voi puhua samana päivänä kuin suomalaisesta musiikkiopistojärjestelmästä. Tuolla alalla ero nimenomaan on Suomen eduksi.
Hieman minua askarruttaa myös tuon lähikoulunne tapa testata lasten lukutaitoa 4-vuotiaana - eivätkös britit yleensä vasta aloita koulun tuossa iässä. Mutta siitä en tiedä riittävästi ottaakseni kantaa.
Savesta askartelu joka päivä tuntuu ajatuksena todella epäekologiselta. Itse olen useamman lapsen äitinä todella tyytyväinen siihen, että suuri osa askartelusta tapahtuu kierrätysmateriaaleista meillä Suomessa.
Ei täällä Englannissa ole samanlaista musiikkiopistojärjestelmää kuin Suomessa (liekö missään?). Mutta musiikinopiskelu hoituu siten, että ulkopuolinen opettaja tulee kouluun ja tunnit pidetään koulupäivän aikana. Ei se muuten onnistuisikaan, kun koulupäivät ovat 10-vuotiaalla 8-17.30.
Kyllä täällä aloitetaan koulu 4-vuotiaana. Täällä on kaksi rinnakkaista systeemiä, joilla on jopa eri opetussuunnitelmat ja valvovat tahot. Nyt on puhe yksityisistä kouluista. Niissä vaaditaan todella paljon. Enkä siis mitenkään puolustele tätä kahden kerroksen systeemiä, eikä lapseni ole erityisen taitava missään, mutta tämä verrokkina suomalaiseen kouluun, jossa ei vaadita yhtään mitään (kirjoitin tuon aiemman viestin omasta oppimisestani, eli että en oppinut koko 12 vuoden aikana Suomen kouluissa yhtään mitään). Lapsi on todella motivoitunut oppimaan, toisin kuin minä aikoinani.
liki 10 tunnin koulupäiviä? no huhhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osaa ilmansuuntia, maanosia eikä kuukausia? Herää kysymys millaista teillä siellä kotona on? Meillä nuo asiat on esillä ihan arkipäiväisessä puheessa toistuvasti. Olisin huomannut jo aikaa sitten jos lapsi ei seiskaluokkailaisena noita osaa!
Kyllä, kotoa se kiinnostus näihinkin asioihin tulee. Meillä 1-2 luokkalainen osasi jo kaikki maat ja maanosat, luki karttakirjaa omaksi ilokseen, tiesi pääkaupungit, joet ja vuoret ym. Kuukausia tavattiin jo eskari-iässä. Mitä sen lapsen kanssa on touhuttu silloin parhaimmassa kyselyiässä jolloin kaikki kiinnostaa, ihan kaikki? Onko lapsi ollut jossain laitoksessa, sielläkin yleensä on koulupäiviä? Näkyyhän se sitten jossain vaiheessa jos ei mitään ole viitsinyt lapselleen kertoa eikä opettaa. Peiliin katsomisen paikka.
Noin meilläkin on toimittu. Kysyin 4veeltä että haluaako hän oppia lukemaan, ja sitten hän oppi sen ihan tunnissa. Toisaalta myöhemmin olen törmännyt mieheni lapsen kanssa siihen mitä se on kun lasta ei kiinnosta. Tämä lapsi ei saa googlea auki että katoisi sieltä asioita mitä ei tiedä. Jos joku asia tulee vastaan mitä ei ymmärrä tai tiedä, niin kyselee muilta, ja jos ei saa vastausta, niin ei yritäkään selvittää itse. Tämä lapsi on, anteeksi nyt vain, aika tyhmä. Tyhmyytensä johtuu kiinnostuksenpuutteesta, eikä se ole ainakaan minun tai mieheni vika, koska meitä molempia kiinnostaa ylipäätään aikalailla kaikki.
Eli jos tämä ei tule lapsen äidiltä, niin sitten se on lapsella sisäsyntyistä.
ai ihan tunnissa, 4v, joka ei osannut kirjaimia??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…
Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)
No täällä monet on kehuneet lukeneensa esimerkiksi Neiti Etsiviä kirjan päivässä. Väitänpä, että ei niistäkään kovin syväluotaavaa tietoa ole tarttunut.
Ilmeisesti olet itse ihminen, joka ei ole pahemmin lukenut - sen paremmin Neiti Etsiviä kuin muutakaan. Minä esim. olen oppinut perusfaktoja vaikkapa amisheista ja heidän yhteisöstään, Venetsian lasiteollisuudesta, Nevadan intiaanien kulttuureista, argeologiasta ja ties mistä Neiti Etsiviä lukien. Eipä niistä aiheesta mitään syväluotausta tullut, mutta siinä vaiheessa, kun sitten noista ihan tosissaan opiskeli tietoa, olikin jo jotain tietoa siellä taustalla, mihin yhdistää se uusi, tarkempi tieto ja saada ahaa-elämyksiä. Jo pelkästään se, että vielä 45-vuotiaana muistan noista aiheista silloin pikkutyttönä kyseisistä kirjoita lukeneeni, kertoo siitä, miten hyödyllistä lukeminen on, vaikka lukisikin vain "hömppäkirjallisuutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äitinä ja opettajana huolestunut aloittajan esiintuomasta ilmiöstä, joka todellakin on yleistynyt valtavasti.
Tiedon tulva on sellainen, etteivät nuoret ehdi omaksua perusasioita. Netistä tulvii koko ajan sata kaistaa uutta tietoa lapsen päähän, mutta mikään ei jää lopulta mieleen.
Koen itseasiassa itsekin "tyhmentyväni" vuosi vuodelta, ja keskittymiskykyni on valtavasti huonompi kuin vielä 10-20 vuotta sitten.
Periaatteessa toki mitään ei tarvitsekaan tietää eikä osata, koska kaiken voi koko ajan tarkistaa netistä, kehon jatkeena olevasta älylaitteesta -> mutta miten tämä muokkaa ihmisen aivoja, on varteenotettava kysymys. Enkä tarkoita pelkkiä tietoja, vaan esim. tunnetason säätelyä yms. Millaisen yhteiskunnan nykylapset tulevaisuudessa muodostavat tai millaisia parisuhteita ja perheitä muodostavat. Ahdistushäiriöt nuorilla ovat räjähtämässä käsiin, mutta kukaan ei edelleenkään kyseenalaista kehityssuuntaa, koska kaikki kehitys nähdään aina automaattisesti hyvänä, ja ja kritiikki kehitystä kohtaan jarruna ja taantumuksellisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?
Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.
Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.
Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.
Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.
Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.
Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.
80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.
Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.
Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…
Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)
No täällä monet on kehuneet lukeneensa esimerkiksi Neiti Etsiviä kirjan päivässä. Väitänpä, että ei niistäkään kovin syväluotaavaa tietoa ole tarttunut.
Ilmeisesti olet itse ihminen, joka ei ole pahemmin lukenut - sen paremmin Neiti Etsiviä kuin muutakaan. Minä esim. olen oppinut perusfaktoja vaikkapa amisheista ja heidän yhteisöstään, Venetsian lasiteollisuudesta, Nevadan intiaanien kulttuureista, argeologiasta ja ties mistä Neiti Etsiviä lukien. Eipä niistä aiheesta mitään syväluotausta tullut, mutta siinä vaiheessa, kun sitten noista ihan tosissaan opiskeli tietoa, olikin jo jotain tietoa siellä taustalla, mihin yhdistää se uusi, tarkempi tieto ja saada ahaa-elämyksiä. Jo pelkästään se, että vielä 45-vuotiaana muistan noista aiheista silloin pikkutyttönä kyseisistä kirjoita lukeneeni, kertoo siitä, miten hyödyllistä lukeminen on, vaikka lukisikin vain "hömppäkirjallisuutta".
Samaa mieltä kommentin kanssa! Hömppäkirjallisuus opettaa niin paljon, vaikkei välttämättä faktoja. Lukemisprosessi itsessään on riittävän hidas, jotta aivot ehtivät prosessoida ja miettiä. Henkilöhahmojen väliset suhteet, ajankuva jne... miljööt, yhteiskuntaluokat, sukupuolten välinen (epä)tasa-arvo... niissä on niin paljon piilotietoa, ettei mitään määrää, ja se jää isolta osalta nykynuoria kokonaan saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko oppimis vaikeuksia. Joillaki on vaikeampi oppia kannattaa kysellä ja mennä käymää joissain testeissä itellä todettiin vasta 25v add ja keskittymishäiriö siks koulu on ollu vaikeaa
Kyllä ne testit ihan koulussa tehdään. 12-vuotiaalle tehdään ekaluokkalaisten lukitestejä, ja sanotaan että ei ole mitään vaikeutta. Voisi olettaa että 12v pitäisi osata lukea peremmin kuin 7v, mutta ei. Kukka, auto, kissa, selvä, ei ole lukemisessa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osaa ilmansuuntia, maanosia eikä kuukausia? Herää kysymys millaista teillä siellä kotona on? Meillä nuo asiat on esillä ihan arkipäiväisessä puheessa toistuvasti. Olisin huomannut jo aikaa sitten jos lapsi ei seiskaluokkailaisena noita osaa!
Kyllä, kotoa se kiinnostus näihinkin asioihin tulee. Meillä 1-2 luokkalainen osasi jo kaikki maat ja maanosat, luki karttakirjaa omaksi ilokseen, tiesi pääkaupungit, joet ja vuoret ym. Kuukausia tavattiin jo eskari-iässä. Mitä sen lapsen kanssa on touhuttu silloin parhaimmassa kyselyiässä jolloin kaikki kiinnostaa, ihan kaikki? Onko lapsi ollut jossain laitoksessa, sielläkin yleensä on koulupäiviä? Näkyyhän se sitten jossain vaiheessa jos ei mitään ole viitsinyt lapselleen kertoa eikä opettaa. Peiliin katsomisen paikka.
Noin meilläkin on toimittu. Kysyin 4veeltä että haluaako hän oppia lukemaan, ja sitten hän oppi sen ihan tunnissa. Toisaalta myöhemmin olen törmännyt mieheni lapsen kanssa siihen mitä se on kun lasta ei kiinnosta. Tämä lapsi ei saa googlea auki että katoisi sieltä asioita mitä ei tiedä. Jos joku asia tulee vastaan mitä ei ymmärrä tai tiedä, niin kyselee muilta, ja jos ei saa vastausta, niin ei yritäkään selvittää itse. Tämä lapsi on, anteeksi nyt vain, aika tyhmä. Tyhmyytensä johtuu kiinnostuksenpuutteesta, eikä se ole ainakaan minun tai mieheni vika, koska meitä molempia kiinnostaa ylipäätään aikalailla kaikki.
Eli jos tämä ei tule lapsen äidiltä, niin sitten se on lapsella sisäsyntyistä.
ai ihan tunnissa, 4v, joka ei osannut kirjaimia??
Ei eilen 4v täyttänyt. Kuka sanoi ettei hän osannut kirjaimia? Osasi kyllä, mutta ei toki kaikkia. Itse opin lukemaan 3.5v, ihan vain seuraamaalla vierestä vanhemman sisaruksen opetellessa ekaluokkalaisena lukemista.
Enpä ihmettele.
Yliopistossa opiskelija ei ole ratkaista x:ää yhtälöstä y = a x + b
/yliopisto-ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele.
Yliopistossa opiskelija ei ole ratkaista x:ää yhtälöstä y = a x + b
/yliopisto-ope
ja vastaus kvg:sta
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en usko tätä avausta.
En minäkään. Että oikein kesällä kerrataan.
Hänestä on hyvää vauhtia tulossa perinteinen nykypolven edustaja. Töissäkin vain räplätään puhelinta ja luullaan, että palkka maksetaan siitä, että on työpaikalla vain läsnä. Sitten ihmetellään kun tulee monon kuva takalistoon jo ennen kuin ensimmäinen kuukausi on täynnä. Meidän firmassa oli juuri kaksi tällaista tapausta, jotka saivat lähtöpassit tällä viikolla. Eivätkä olleet ensimmäiset saati viimeiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lapsesi on poika?
Tämä on feministien suunnitelma. Annetaan Poikien jäädä koulussa jälkeen niin tytöt jyrää korkeakoulupaikat ja johtopaikat aikuisena.
Tervetuloa intersektionaalisen feminismin aikakauteen!!!
Ps. Ei ole väliä vaikka kaikki johtajat olisivat tyttöjä, mutta sillä on väliä että jokainen saa tasa-arvoisen koulutuksen mikä huomioi jokaisen synnynnäiset eroavaisuudet. Kuten sen, että pojat kypsyy ja kehittyy myöhemmin.
Tytöt on jyränneet koulupaikoissa jo 20 vuotta sitten, mutta ei näy johtoportaassa edelleenkään. Vaikka ala olisi 99% naisvaltainen, aina saadaan johtoon se yksi mies.
Sen lisäksi, että johtohommiin on pätevä, niihin pitää myös haluta. Veikkaan, että aika monella tökkää homma siihen, kun niillä johtajilla ei ole työaikoja vaan sitä ollaan sitten usein aika ympäripyöreitä päiviä enemmän tai vähemmän töihin liittyvissä hommissa. Itsekin jätin tilaisuuden käyttämättä, rahaa on jo tarpeeksi. Ei se ole aina sen arvoista. t. mies.
Vierailija kirjoitti:
Olen äitinä ja opettajana huolestunut aloittajan esiintuomasta ilmiöstä, joka todellakin on yleistynyt valtavasti.
Tiedon tulva on sellainen, etteivät nuoret ehdi omaksua perusasioita. Netistä tulvii koko ajan sata kaistaa uutta tietoa lapsen päähän, mutta mikään ei jää lopulta mieleen.
Koen itseasiassa itsekin "tyhmentyväni" vuosi vuodelta, ja keskittymiskykyni on valtavasti huonompi kuin vielä 10-20 vuotta sitten.
Periaatteessa toki mitään ei tarvitsekaan tietää eikä osata, koska kaiken voi koko ajan tarkistaa netistä, kehon jatkeena olevasta älylaitteesta -> mutta miten tämä muokkaa ihmisen aivoja, on varteenotettava kysymys. Enkä tarkoita pelkkiä tietoja, vaan esim. tunnetason säätelyä yms. Millaisen yhteiskunnan nykylapset tulevaisuudessa muodostavat tai millaisia parisuhteita ja perheitä muodostavat. Ahdistushäiriöt nuorilla ovat räjähtämässä käsiin, mutta kukaan ei edelleenkään kyseenalaista kehityssuuntaa, koska kaikki kehitys nähdään aina automaattisesti hyvänä, ja ja kritiikki kehitystä kohtaan jarruna ja taantumuksellisuutena.
En ymmärrä miksi tuota aina toistellaan koska se ei pidä missään mielessä paikkaansa. Se että tiedät jo valmiiksi aika paljon antaa sinulle pohjan arvioida sitä mitä et vielä tiedä. Et edes tajua etsiä sitä tietoa netistä jos luulet ymmärtäväsi jonkun asian vaikka sinulla ei oikeasti ole hajuakaan. Se pohjatieto on siis välttämätön sen hahmottamiseksi että mistä sitä lisätietoa on tarpeen hankkia ja mistä ei.
Ei voi olla noin kujalla kirjoitti:
Katsopas aikuisia. Suuri osa aikuisista on todella tynnyrissä kasvaneita eivätkä osaa ihan yksinkertaisiakaan asioita. Joka ikinen ikäluokka samaa suttua pääkopasta.
Jatkuvasti joku laukoo mitä käsittämättömämpiä ID i o o m i a.
Esim. hiljattain sain kuulla puolitutulta ihmettelyä, "miten voimme käydä kauppaa saksalaisten kanssa!? Hehän ovat t a p p a n e e t ihmisiä joissain leireissä!! Oletko tiennyt sitä?!" Hän (46v) oli nähnyt sattumalta telkkarista dokumentin n a t s i e n tekemisistä.
Miten on voinut mennä ohi tuo? 46-vuotias ihan tavis suomalainen työssäkäyvä.
Ei kai se vaan ollut sarkasmia?
Alue: Aihe vapaa
Tällä ei ehkä kaikki ole tajunneet että "osaamisen lasku" ei tarkoita sitä että ennen kaikki alakoululaiset integroivat vaativia yhtälöitä tuosta vaan mutta nyt eivät osaa edes omaa nimeään kirjoittaa. Se osaamisen lasku tarkoitaa että erilaiset testitulokset ovat laskeneet jonkin verran. Ei siis sitä että kukaan ei nykyään enää osa mitään.