Lapseni ei osaa juuri mitään. Opettajan mielestä se on normaalia.

Vihaako av-palstalaiset lapsia vai miten niin moni "kokemusasiantuntija" täällä länkyttää, miten lapsilla on nyt niin epäreilun helppoa ja rankempaa pitäisi olla. Järkyttävää miten moni voi olla kateellinen lapsille! 

Puolet kommentoijista tuskin on edes millään tavalla nähnyt nykypäivän opiskelua, vaan mutuillaan miten helpolla ryökäleet pääsevät kun ei saa edes lyödä tai pakottaa syömään ja koulusta koitetaan tehdä turvallisempi paikka oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

Näin. Itse olin vahva ysin oppilas ja toki luin, mutta ennen kaikkea urheilin. Nyt kun aloitus puhui tyyliin kuukausista, ilmasuunnista ja maanosista, niin mitenkähän on, osasinko ilman suunnat siksi, että suunnistin vai siksi, että ahmin sci-fiä. Mutten varmasti kirjaa päivässä, kun tunnit vuorokaudessa ei riitä, kun on koulu, läksyt ja treenit yms. 

Minä en koskaan ole ollut hyvä koulussa, keskinkertainen jos sitäkään.  Mutta lukutaito minulla oli jo kolmevuotiaana, ja neljän vanhasta olen käynyt kirjastossa lainaamassa jo ihan normikirjoja, siis ei mitään pelkkiä kuvakirjoja.  Kahlasin Melukylät ja Peppi Pitkätossut ja vastaavat sen ajan lastenkirjat niin perusteellisesti jo ennen kouluikää, niin että oli jo siirryttävä lukemaan kotona olevia aikuisten kirjoja.  Nuorten kirjat, esim. Anni Swanit ja vastaavat meni myös jo ennen kouluikää.

Milloin ei ole tarvinnut kovasti muuta tehdä, niin kyllä olen lukenut kirjan päivässä lukiota käydessänikin, mutta en nyt tietenkään mitään Pohjantähti-trilogiaa siinä ajassa.  Nyt olen juuri päässyt eläkkeelle, ja luen kirjan päivässä tuosta vain, ei siinä ole ongelmaa, muuta kuin että ei sitten olisi sitä muuta hommaa liikaa.   Yleensä luen kahta tai kolmea kirjaa yhtä aikaa.  

Ja en ole ollut mikään kympin oppilas, ei sinne päinkään.  Enkä mikään kympin ihminen muussakaan elämässä, ihan tavis vain. 

Kommentoin vain siksi, että kyllä se kirja päivässä -lukeminen onnistuu ja onnistuu muiltakin kuin niiltä parhailta oppilailta.  Eikä kaikki kympin oppilaat ole mitään kirjojen lukijoita nekään, niissäkin on monenlaisia.  Yksi lääkäri puhui kerran, että hän ihmettelee suuresti joitakin hyvinkin osaavia ja älykkäitä kolleegoitaan, jotka jopa kehuskelee sillä, etteivät ole koskaan elämässään lukeneet yhtään ns. tavallista kirjaa, vaan opiskellessa vain oppikirjoja ja myöhemmin sitten ammattikirjallisuutta, mutta ei koskaan edes yhden yhtä romaania.

Eli ei se voi aina mennä niinkään, että lukeminen on tae elämässä menestymiseen.  Suuri rikkaus se kyllä on, mutta ilmeisesti ilman sitäkin pärjää.  Itse kyllä huomasin kouluaikoina, että kirjojen lukemisesta oli joskus oikeasti hyötyä.  

Itse ainakin haluan tuleville lapsilleni mahdollisimman helpon ja  turvallisen koulutien. Pääasia, että asiat tulee opittua.

Se, että Irma on joutunut 70-luvulla syömään pettuleipää, opettaja on viuhonut karttakepillä näpeille  ja kotiläksyksi on annettu Sinuhe Egyptiläinen, ei poista sitä faktaa, että koulun ei ole tarkoitus olla mikään traumaattinen paikka. 

Te ketkä täällä kerrotte itsevarmasti, että nykyaikana lapset ei lue kirjoja tai joudu opiskelemaan koulussa, niin kerrotteko montako lasta olette haastatelleet ja millainen otanta? Onko haastateltu lapsia vain tietyltä luokkatasolta tai tietyssä kaupungissa, vai kenties pelkästään yhdeltä luokalta? Vai onko haastatteluja tai kyselytutkimuksia tehty alkuunkaan? Tunnetteko edes yhtään lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

Olet sitten tehnyt korrealatiotaulukon numeroista ja kirjojen lukemisesta. Jotenkin en usko. 

Ajankäyttötutkimuksesta nähdään, että nuorten lukeminen on vähentynyt rajusti, mutta että kumpin oppilas luki kirjan päivässä. Älä viitsi. 

Kyseinen kirjoittaja tuskin on, mutta aihepiirin tutkijat ovat. Ja noin se menee. Enemmän lukevat pärjäävät paremmin koulussa. Toki osa varmasti selittyy kausaliteetilla eli fiksut menestyvät koulussa ja fiksut lukevat paljon. Fiksut voisivat siis menestyä koulussa kohtuu hyvin, vaikkeivät lukisikaan. Mutta sekin on ihan vriallisesti tutkittu, että ihminen oppii paremmin, kun opittavan asian voi kiinnittää johonkin tuttuun asiaan tai kun samaan tietoon törmää useammin ja eri yhteyksissä (eli esim. koulussa opitun lisäksi kotona uutisia katsoessa ja vanehmpien kanssa jutellessa, lehtiä ja kirjoja lukiessa ja dokumenttiohjelmia tai todellisuuspohjaisia elokuvia katsellessa). Jos jokin uusi tieto tulee vain koulussa ja kaikki muu päähän tuleva informaatio on viihteellistä hömppää, on tuon uuden asian oppiminen paljon vaikeampaa. 

Huoh. Ajankäyttötukimuksissa on todettu, että noin tunti päivässä riittää mm. erittäin hyvään lukutaitoon ja tästä saa olla osa jopa viihteellistä hömpää (sarjakuvia, nettitekstejä), jos edes osa on vaativampaa. 

Nyt joku väittää, että ennen kympin oppilaat lukivat kirjan päivässä. Meneekö sinulla tuntiin romaani? Eivätkö kympin oppilaat tehneet ennen muuta kuin lukivat?

Tietenkin kirjoja on monenlasia, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei lukeminen tukisi oppimista. Kysymys on määristä ja niillä faktoillakin on väliä. 

Ihan samalla tavalla on myös tutkittu (virallisesti? mikä muuten on virallinen tutkimus), että esim. luovat aineet, liikunta ja luonnollisesti riittävä uni tukevat oppimista. Eli ehkä siihen voi suhtautua hieman kriitisesti, että kympin oppilas voisi lukea kirjan päivässä. 

Näin. Itse olin vahva ysin oppilas ja toki luin, mutta ennen kaikkea urheilin. Nyt kun aloitus puhui tyyliin kuukausista, ilmasuunnista ja maanosista, niin mitenkähän on, osasinko ilman suunnat siksi, että suunnistin vai siksi, että ahmin sci-fiä. Mutten varmasti kirjaa päivässä, kun tunnit vuorokaudessa ei riitä, kun on koulu, läksyt ja treenit yms. 

Minä en koskaan ole ollut hyvä koulussa, keskinkertainen jos sitäkään.  Mutta lukutaito minulla oli jo kolmevuotiaana, ja neljän vanhasta olen käynyt kirjastossa lainaamassa jo ihan normikirjoja, siis ei mitään pelkkiä kuvakirjoja.  Kahlasin Melukylät ja Peppi Pitkätossut ja vastaavat sen ajan lastenkirjat niin perusteellisesti jo ennen kouluikää, niin että oli jo siirryttävä lukemaan kotona olevia aikuisten kirjoja.  Nuorten kirjat, esim. Anni Swanit ja vastaavat meni myös jo ennen kouluikää.

Milloin ei ole tarvinnut kovasti muuta tehdä, niin kyllä olen lukenut kirjan päivässä lukiota käydessänikin, mutta en nyt tietenkään mitään Pohjantähti-trilogiaa siinä ajassa.  Nyt olen juuri päässyt eläkkeelle, ja luen kirjan päivässä tuosta vain, ei siinä ole ongelmaa, muuta kuin että ei sitten olisi sitä muuta hommaa liikaa.   Yleensä luen kahta tai kolmea kirjaa yhtä aikaa.  

Ja en ole ollut mikään kympin oppilas, ei sinne päinkään.  Enkä mikään kympin ihminen muussakaan elämässä, ihan tavis vain. 

Kommentoin vain siksi, että kyllä se kirja päivässä -lukeminen onnistuu ja onnistuu muiltakin kuin niiltä parhailta oppilailta.  Eikä kaikki kympin oppilaat ole mitään kirjojen lukijoita nekään, niissäkin on monenlaisia.  Yksi lääkäri puhui kerran, että hän ihmettelee suuresti joitakin hyvinkin osaavia ja älykkäitä kolleegoitaan, jotka jopa kehuskelee sillä, etteivät ole koskaan elämässään lukeneet yhtään ns. tavallista kirjaa, vaan opiskellessa vain oppikirjoja ja myöhemmin sitten ammattikirjallisuutta, mutta ei koskaan edes yhden yhtä romaania.

Eli ei se voi aina mennä niinkään, että lukeminen on tae elämässä menestymiseen.  Suuri rikkaus se kyllä on, mutta ilmeisesti ilman sitäkin pärjää.  Itse kyllä huomasin kouluaikoina, että kirjojen lukemisesta oli joskus oikeasti hyötyä.  

Minä olen afantastikko, enkä saa kuvailevista "hömppä"romaaneista mitään. Pitkään olen jo ihmetellyt tätä että niin viisaina ja älykkäinä itseänsä pitävät ovat niin tyhmiä etteivät ymmärrä sitä että toinen ihminen ei saa niistä kirjoista sitä mitä hän, ja hänen lukutoverinsa saavat. Ei kyse ole tyhmyydestä, tai vajavaisuudesta, minä vain en pysty sukeltamaan kenenkään mielikuvitukseen, ja tästä syystä romaanit ovat vain sekalaisia sanoja paperilla. Luen tietokirjoja, ja tiedän todella paljon todella monista asioista.

Se mikä itselle on rikkaus, ei tarkoita sitä että se olisi muillekin rikkaus jos he vain viitsisivät yhtään. Jos kirjojen lukeminen tekee viisaammaksi ja paremmaksi ihmiseski, niin miten selitätte sen että paljon kirjoja lukeva on niin tyhmä ettei ymmärrä, ja minä joka en romaaneja lue, ymmärrän?

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä täällä kerrotte itsevarmasti, että nykyaikana lapset ei lue kirjoja tai joudu opiskelemaan koulussa, niin kerrotteko montako lasta olette haastatelleet ja millainen otanta? Onko haastateltu lapsia vain tietyltä luokkatasolta tai tietyssä kaupungissa, vai kenties pelkästään yhdeltä luokalta? Vai onko haastatteluja tai kyselytutkimuksia tehty alkuunkaan? Tunnetteko edes yhtään lasta?

Niin, kun se juttu on niin, että jokaisen maallikon ei tarvitse itse tutkia lasten lukemista ja koulumenestystä tai rokotteiden tehoa ja turvallisuutta tai ruokavalion terveellisyyttä tai liikunnan vaikutusta elinikään tai vanhustenhuollon toimivuutta, kun noilla aloilla on ne koulutetut asiantuntijat ja tutkijat, jotka tekevät ne tutkimukset. Me maallikot voimme sitten luottaa siihen, että ne tutkimuksen tulokset kertovat senhetkisen tiedon valossa, miten asiat ovat. 

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/79386/1/Lukutaito%2520%25…

https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/14619/urn_nbn_fi_uef-20…

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/19623/1/URN_NBN_fi_jyu-20…

74908-Artikkelin teksti-101782-1-10-20180912.pdf

https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/148612/Kaartinen_Lotta_opi…

jne.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on käynyt niin, että aikaisemmin vain ylipistoissa tieto on valunut lukioihin, lukiossa opettettu yläkouluun, yläkoulussa opetettu alakouluun. Ei ihme, että oppilaat kuormittuvat.

Lähinnä päinvastoin.

"Myös oppimateriaalien sisällöissä on tapahtunut aika dramaattista muutosta. Opetussuunnitelman perusteet uudistetaan suunnilleen kymmenen vuoden välein, ja joka ikinen kerta matematiikan vaatimustasossa mennään alaspäin. Nykykoululaiset eivät pystyisi käyttämään 70- tai 80-luvun oppimateriaaleja, paitsi pieni huippuporukka" - Jorma Merikoski, matematiikan emeritusprofessori, Tampereen yliopisto

https://www.opettaja.fi/tyossa/kadenjalki-kymmenissa-kirjoissa/

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin haluan tuleville lapsilleni mahdollisimman helpon ja  turvallisen koulutien. Pääasia, että asiat tulee opittua.

Se, että Irma on joutunut 70-luvulla syömään pettuleipää, opettaja on viuhonut karttakepillä näpeille  ja kotiläksyksi on annettu Sinuhe Egyptiläinen, ei poista sitä faktaa, että koulun ei ole tarkoitus olla mikään traumaattinen paikka. 

Niin sitä huomaa vanhenevansa, kun 70-luvusta puhutaan kuin kivikaudesta. Mutta luin silloin kyllä Sinuhe egyptiläisen ihan vapaaehtoisesti, ei tarvinnut antaa läksyksi.

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä täällä kerrotte itsevarmasti, että nykyaikana lapset ei lue kirjoja tai joudu opiskelemaan koulussa, niin kerrotteko montako lasta olette haastatelleet ja millainen otanta? Onko haastateltu lapsia vain tietyltä luokkatasolta tai tietyssä kaupungissa, vai kenties pelkästään yhdeltä luokalta? Vai onko haastatteluja tai kyselytutkimuksia tehty alkuunkaan? Tunnetteko edes yhtään lasta?

No mä olen opettanut satoja ylä-asteikäisiä nuoria yli 25 vuotta. Ja kyllä aivan älytön muutos on siinä kuinka monta oppilasta luokasta lukee kirjoja, verrattuna 25 vuotta sitten. Joka toisella on lukivaikeus (joka saattaa johtua ihan siitä etteivät koskaan ole mitään lukeneet).

Kotitehtäviä tehdään vielä ihan Ok, mutta kyllä luokassa on yleensä aina noin 3 oppilasta, jotka ei tee yhtään mitään missään. 25 vuotta sitten oli yksi tällainen oppilas silloin tällöin. Niin kyllä sanon aika pitkällä kokemuksella, että jotain on muuttunut merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin haluan tuleville lapsilleni mahdollisimman helpon ja  turvallisen koulutien. Pääasia, että asiat tulee opittua.

Se, että Irma on joutunut 70-luvulla syömään pettuleipää, opettaja on viuhonut karttakepillä näpeille  ja kotiläksyksi on annettu Sinuhe Egyptiläinen, ei poista sitä faktaa, että koulun ei ole tarkoitus olla mikään traumaattinen paikka. 

Niin sitä huomaa vanhenevansa, kun 70-luvusta puhutaan kuin kivikaudesta. Mutta luin silloin kyllä Sinuhe egyptiläisen ihan vapaaehtoisesti, ei tarvinnut antaa läksyksi.

Minä luin sen kasarilla 11-vuotiaana. En tajua, miksi ihmiset pitävät Sinuhea jotenkin "vaikeana" kirjana. Sehän on todella viihdyttävä seikkailukertomus, jos pelkän juonen kannalta ajattelee. Vähän tyyliin Muskettisoturit. Tietysti Sinuhe on hirveän rasittava angstaaja, kuten kaikki Waltarin historialliset hahmot, Mikael Karvajalka etunenässä. Että siinä mielessä raskasta luettavaa. Mutta ei kielellisesti, ja tapahtumia on niin paljon ettei ehdi pitkästyä, kuten jotain Sotaa ja Rauhaa lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin haluan tuleville lapsilleni mahdollisimman helpon ja  turvallisen koulutien. Pääasia, että asiat tulee opittua.

Se, että Irma on joutunut 70-luvulla syömään pettuleipää, opettaja on viuhonut karttakepillä näpeille  ja kotiläksyksi on annettu Sinuhe Egyptiläinen, ei poista sitä faktaa, että koulun ei ole tarkoitus olla mikään traumaattinen paikka. 

Kertoo muuten tämä kommentti hyvin siitä (mikäli ei ollut kieli poskessa kirjoitettu), miten jos ei hahmota yhtään niitä tapahtumien vuosilukuja, voi olla ihan pihalla siitä, millaista esim.omien vanhempien tai isovanhempien elämä ja sitä kautta kokemusmaailma on ollut. 70-luvulla kun ei taidettu enää sitä pettuleipää hirveästi puputtaa, eikä varmaan kauhean moni enää saanut edes karttakepistä sormille.

Lapsen koulunkäynnistä pitää olla perillä koko ajan. Oma poikani on kutosella ja kyllä seuraan miten koulussa menee. Joka päivä tarkistan, että kaikki tehtävät tehty ja wilmasta katson miten kokeet ovat menneet.  Pojalla siitä hyvä opettaja, että jos tarvitsee tukiopetusta niin sitä myös antaa ja mielellään varhaisessa vaiheessa.

Mikä tärkeintä opelta tulee perjantaisin viesti oppilaille missä tsemppaa ja huomauttaa jos sellaisesta on aihetta. Tsemppiviestit varsinkin ovat tuntuneet tärkeiltä, koska aikaisemmat opettajat eri koulusta eivät sellaista ole harrastaneet. 

Kuulkaapas huolestuneet vanhemmat: Koulussa tehdää ilmiöoppimista ja pelataan ipadeilla. EI siellä mitään ulkoa enää opiskella. Pitää osata hakea tietoa! Mutta kun eivät ne nuoret osaa hakea sitä tietoa kun ei ne osaa lukea eikä niillä ole sinnikkyyttä tehdä koulussa mitään tai ponnistella. olen opettaja ja huomannut, että noin 20 prossaa oppilaista jaksaa tehdä edes jotain koulun eteen. Alakoululaisillakaan ei ole enää sitä kuuluisaa "motia". Turha antaa edes läksyä kun eivät ne kuitenkaan niitä tee tai hutaisevat vain. Surullisisnta on, että oppilaat eivät osaa enää lukea. Siis lukea. Ja ymmärtää lukemaansa.

Oppilailla ei ole myöskään enää normaaleja elämän kokemuksia koska kaikki katsovat vaon tiktokkia kuin aivottomat zombiet..

Vierailija kirjoitti:

Opettajien mielestä se on aina ihan normaalia. Ei kuulu heille, he vaan nostaa palkkaa. Joutuu olemaan kyllä todella tarkkana jos haluaa lapsensa oppivan jotain.

Minä olen opettaja ja kyllä olen itsekin huolestunut siitä, miten huonosti asioita osataan ja miten vähän koulun eteen tehdään töitä. Tosiasia kuitenkin on se, että tunneilla ei ehditä ihan hirveen kauaa käydä yhtä asiaa läpi ennen kuin jo siirrytään eteenpäin, että ehditään opettaa kaikki, mitä opetussuunnitelma vaatii.

Asioiden oppiminen ja omaksuminen vaatii työtä ja pohtimista itsekseenkin. Pidin juuri seiskoille bilsan kokeen ja kun kyselin, kuinka paljon siihen harjoiteltiin, niin sain aika monta "en yhtään" tai "puoli tuntia" -vastausta. Ja oppilaat on kuitenkin monet pettyneitä saamiinsa numeroihin, eikä ymmärrä, että hyvä arvosana vaatii lukemista useimmilta. Oppilaat kulkee kaikki välkät kännykkä kourassa ja joka tunti kauhea taistelu, että puhelin menee reppuun. Lukeminen on tylsää, kännykästä saa nopeaa mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tässä vaiheessa heräsitte. Hieman huolestuttaa teinin osaamattomuuden lisäksi se, että kotona asia valkeni vasta tässä vaiheessa. Luulisi, että alakouluaikana sitä lapsen osaamisen tasoa olisi kotonakin jotenkin seurattu. Vai eikö enää ole tapana esim. kokeisiin lukiessa treenata yhdessä tai kysellä lapselta muuten opituista asioista?

Alakoulussa sai ihan ok. numeroita. Nyt numerot ovat laskeneet ja ollaan siksi kerrattu yhdessä.

Mutta nuohan ovat valtaosa asioita, jotka olisi pitänyt osata jo alakoulussa. Ilmansuunnat, kuukaudet, maanosat... Ei kai se lapsi niitä nyt ole muutamassa vuodessa unohtanut, jos on alakoulussa muka kaikki mennyt hyvin. Ja luulisi tuon nyt arjessa jo tulleen esille, jos ei lapsi edes kuukausia osaa tai maanosia hahmota.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksei ole oppinut näitä alakoulussa. Teini tietää tosiaan Afrikan ja Aasian, mutta ei tiedä missä ne ovat ja millaista siellä on.

Koska nykyään ei enää tehdä tiedolla mitään. Olen 80-luvun lapsi, kasin oppilas koulussa, ja luin vähintään kirjan viikossa. Minua heikommat oppilaatkin lukivat vähintään kirjan kuussa. Kympin oppilaat lukivat suunnilleen kirjan päivässä.

Nykypäivänä edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja, max. yhden kuussa.

Ei ne tiedot pysy päässä, kun niitä ei käytetä eikä yhdistetä uuteen tietoon.

80-luvun kirjojen lukuun on turha nykypäivän oppimista verrata. Lapset lukee ja seuraa uutisia ja maailman menoa sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta, uutisverkkosivuilta ja muilta. Tekstin lukua voi tulla vaikka kirjallinen päivässä.

Nykyään tieto ei ole enää sidottu kirjoihin vaan oppiminen tapahtuu myös netissä. Jos joku aihe kiinnostaa, niin tietoa voi lukea useita kirjallisia muutamalla klikkauksella.

Nykyaikana tietoa haetaan lisäksi usein eri kielillä ja erilaisista lähteistä. Jos lasta kiinnostaa vaikka koirat, hän voi katsoa aiheesta opetusvideoita englanniksi, lukea rotujen verkkosivuja, lukea aiheesta wikipedia- tai muita tietosivuja, lukea uutisia aiheesta, etsiä kokemustietoa sosiaalisesta mediasta tai perehtyä asiaan muilla tavoin, pelkällä puhelimen, tabletin tai tietokoneen selailulla.

Valitettavasti tieto jää silloin hyvin pinnalliseksi ja sisäistämättömäksi. Kannattaa lukea tuo linkkaamani kirja, joka on kirjoitettu v 2010, eli ennen älypuhelimia. Jo silloin nähtiin, että ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä ja ajattelussaan pinnallisempia, huonomuistisempia, kyvyttömämpiä yhdistelemään asioita. Koska netin poukkoileva silpputieto ei millään tavalla vastaa sitä, että lukisit aiheesta 500 sivua, vaikka käyttäisit asiaan saman verran aikaa. Puhumattakaan siitä, että kirjan kirjoittaja on käyttänyt ajatusprosessiinsa enemmän aikaa kuin jonkun blokkausen tai youtube-videon tekijä, eli se tieto, mitä saat käsiisi, on punnitumpaa.

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pinnalliset-mita-internet-tekee-a…

Videoiden katsominen on muuten tehottomin ja hitain tapa oppia yhtään mitään. Katsot esim. viiden minuutin videon asiasta, jonka lukemiseen olisi mennyt maksimissaan minuutti, ja oppisit syvällisemmin (koska muisti toimii lukiessa eri tavalla kuin videota katsoessa, tuossa kirjassa on paljon myös muistin toiminnasta.)

No täällä monet on kehuneet lukeneensa esimerkiksi Neiti Etsiviä kirjan päivässä. Väitänpä, että ei niistäkään kovin syväluotaavaa tietoa ole tarttunut.

Ilmeisesti olet itse ihminen, joka ei ole pahemmin lukenut - sen paremmin Neiti Etsiviä kuin muutakaan. Minä esim. olen oppinut perusfaktoja vaikkapa amisheista ja heidän yhteisöstään, Venetsian lasiteollisuudesta, Nevadan intiaanien kulttuureista, argeologiasta ja ties mistä Neiti Etsiviä lukien. Eipä niistä aiheesta mitään syväluotausta tullut, mutta siinä vaiheessa, kun sitten noista ihan tosissaan opiskeli tietoa, olikin jo jotain tietoa siellä taustalla, mihin yhdistää se uusi, tarkempi tieto ja saada ahaa-elämyksiä. Jo pelkästään se, että vielä 45-vuotiaana muistan noista aiheista silloin pikkutyttönä kyseisistä kirjoita lukeneeni, kertoo siitä, miten hyödyllistä lukeminen on, vaikka lukisikin vain "hömppäkirjallisuutta".

Samaa mieltä kommentin kanssa! Hömppäkirjallisuus opettaa niin paljon, vaikkei välttämättä faktoja. Lukemisprosessi itsessään on riittävän hidas, jotta aivot ehtivät prosessoida ja miettiä. Henkilöhahmojen väliset suhteet, ajankuva jne... miljööt, yhteiskuntaluokat, sukupuolten välinen (epä)tasa-arvo... niissä on niin paljon piilotietoa, ettei mitään määrää, ja se jää isolta osalta nykynuoria kokonaan saamatta. 

Ajankuvasta puhumattakaan. Neiti Etsiviä on kirjoitettu kymmeniä vuosia, ja aina niissä kuvaillaan ihmisten vaatteita, käytöstä, syömisiä jne. No, ajankuvakin tietysti menee piilotiedon kategoriaan. Ja kaiken tuollaisen ihminen imee huomaamattaan.

Itse harrastan vanhoja hömppäromaaneja ja luen vielä nyt keski-ikäisenäkin Neiti Etsiviä ja ties mitä Feminoita -koska hömppäromaanit ovat todella hyviä lähteitä siihen, miten siihen aikaan elettiin (tietyssä yhteiskuntaluokassa). Ehkä siksi, että naisten naisille kirjoittamissa kirjoissa on aika paljon vaatteita ja ruokia. Jostain Jane Eyrestäkin saa mm. selvän kuvan siitä, millainen oli vaatimattoman opettajattaren vaatevarasto, versus vallasnaisen.

Tällä hetkellä luen Georgette Heyeriä. Hänelläkin oli todella pitkä ura, ja on kiinnostavaa nähdä, miten tyyli on kehittynyt vapaamielisemmäksi ajan saatossa.

Jos muuten ajankuva kiinnostaa, lukekaa Mauri Sariolaa. Hän on ollut todella kiinnostunut syömisestä, juomisesta, autoista, naisten vaatteista -ja myös ajan asenneilmapiiri välittyy hyvin.

Tällaisia asioita ei yksinkertaisesti opi netissä, ja vaikka oppisikin, on eri asia lukea artikkeli aiheesta "Vaatteet Georgette Heyerin kirjoissa", vs. se, että siinä kun luet, mielesi samalla askartelee asian parissa ja luon "arkistolaatikon" aiheesta, liittäen siihen ristiviittauksia Jane Austeniin jne.

Tutkitusti tätä ei tapahdu, jos lukee jotain muuta kuin kirjaa, ja sitäkin pitää lukea ihan fyysisenä kirjana, ei päätteeltä. Saati äänikirjana. Koska ilmeisesti vain paperikirjan lukeminen tuudittaa aivot sellaiseen hitaaseen syvälukemisen tilaan, missä ne tallentaa ja yhdistelee informaatiota erityisen tehokkaasti.

Ajattelun tehokkuus on jokseenkin suoraan verrannollinen siihen, miten paljon informaatiota ja ennen kaikkea ristiviittauksia aivoissa on. Jos et osaa yhdistellä asioita, et osaa ajatella. Ja netti ruokkii lyhytjänteisiä prosesseja, mikä heikentää tiedon tallentamista pitkäkestoiseen muistiin ja tuota ristiviittausten automaattista muodostumista.

Ja jos tämä ei pelota teitä tarpeeksi, lukekaa mitä meidän aivoillemme on tapahtunut kun kaikki käyttää GPS:ää karttojen tai ihan muistinsa asemesta. Hippokampus kutistuu, kun sen yhteyksiä ei enää tarvita orientoitumiseen. Tätäkö me ihan oikeasti haluamme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien mielestä se on aina ihan normaalia. Ei kuulu heille, he vaan nostaa palkkaa. Joutuu olemaan kyllä todella tarkkana jos haluaa lapsensa oppivan jotain.

Minä olen opettaja ja kyllä olen itsekin huolestunut siitä, miten huonosti asioita osataan ja miten vähän koulun eteen tehdään töitä. Tosiasia kuitenkin on se, että tunneilla ei ehditä ihan hirveen kauaa käydä yhtä asiaa läpi ennen kuin jo siirrytään eteenpäin, että ehditään opettaa kaikki, mitä opetussuunnitelma vaatii.

Asioiden oppiminen ja omaksuminen vaatii työtä ja pohtimista itsekseenkin. Pidin juuri seiskoille bilsan kokeen ja kun kyselin, kuinka paljon siihen harjoiteltiin, niin sain aika monta "en yhtään" tai "puoli tuntia" -vastausta. Ja oppilaat on kuitenkin monet pettyneitä saamiinsa numeroihin, eikä ymmärrä, että hyvä arvosana vaatii lukemista useimmilta. Oppilaat kulkee kaikki välkät kännykkä kourassa ja joka tunti kauhea taistelu, että puhelin menee reppuun. Lukeminen on tylsää, kännykästä saa nopeaa mielihyvää.

Tämä on just se ongelma, mitään ponnisteluja ei jakseta. Mä jauhan ja jauhan omille oppilailleni, että töitä pitää tehdä itse ja paljon. Useat oppilaat ovat itse oman oppimisensa este kun mitään ei jakseta eikä viitsitä tehdä.

Tuolla joku sanoi, että huomaa itsekin tyhmentyneensä. Mä tunnen itsekin ihan samoin, mun keksittymiskykyni on huonontunut enkä jaksa enää lukea niin paljon kun pitäisi ja oikeasti haluaisinkin. En vaan viitsi enää. Surullista kaikkinensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien mielestä se on aina ihan normaalia. Ei kuulu heille, he vaan nostaa palkkaa. Joutuu olemaan kyllä todella tarkkana jos haluaa lapsensa oppivan jotain.

Minä olen opettaja ja kyllä olen itsekin huolestunut siitä, miten huonosti asioita osataan ja miten vähän koulun eteen tehdään töitä. Tosiasia kuitenkin on se, että tunneilla ei ehditä ihan hirveen kauaa käydä yhtä asiaa läpi ennen kuin jo siirrytään eteenpäin, että ehditään opettaa kaikki, mitä opetussuunnitelma vaatii.

Asioiden oppiminen ja omaksuminen vaatii työtä ja pohtimista itsekseenkin. Pidin juuri seiskoille bilsan kokeen ja kun kyselin, kuinka paljon siihen harjoiteltiin, niin sain aika monta "en yhtään" tai "puoli tuntia" -vastausta. Ja oppilaat on kuitenkin monet pettyneitä saamiinsa numeroihin, eikä ymmärrä, että hyvä arvosana vaatii lukemista useimmilta. Oppilaat kulkee kaikki välkät kännykkä kourassa ja joka tunti kauhea taistelu, että puhelin menee reppuun. Lukeminen on tylsää, kännykästä saa nopeaa mielihyvää.

Tämä on just se ongelma, mitään ponnisteluja ei jakseta. Mä jauhan ja jauhan omille oppilailleni, että töitä pitää tehdä itse ja paljon. Useat oppilaat ovat itse oman oppimisensa este kun mitään ei jakseta eikä viitsitä tehdä.

Tuolla joku sanoi, että huomaa itsekin tyhmentyneensä. Mä tunnen itsekin ihan samoin, mun keksittymiskykyni on huonontunut enkä jaksa enää lukea niin paljon kun pitäisi ja oikeasti haluaisinkin. En vaan viitsi enää. Surullista kaikkinensa.

Tämä ponnistelun puute vaivaa nykylapsia myös harrastuksissa. Mieheni lapsi pelaa jalkapalloa, ja koko ajan häntä pitää maanitella harrastukseen. Ei jaksa, on perusvastaus. Lenkillä ei viitsi käydä, jos isäkin lähde juoksemaan, jos ei lähde, niin lapsikaan ei sitten mene. Ihan kuin se harrastus olisi lapsen palkinto isälle, eikä oma harrastus,

Minunkin tyttäreni sai kaverinsa lomamatkalta postikortin, jossa luki: "Terveisiä täältä Euroopasta!" 

Mulka on seiskaluokka, jonka poikien elämän täyttää Among us -peli. Sitä ne pelaa ennen tuntia, kännyt kourassa tullaan sisään silmät liimaantuneina näyttöön, vastahakoisesti peli pannaan seis tunnin alussa, ja kun tunti loppuu, taas kännykän kimppuun. Todennäköisesti koko tunnin odottivat vain, että pääsevät pelaamaan.

Älypuhelin rikkoo nuorten keskittymisen ja älyllisen rauhan. Ei kukaan voi oppia mitään, jos mieli on koko akan kiinni jossain muussa. t. turhautunut yläkoulun ope

Opettaja pitäisi olla kertomassa miten lapset oppivat nk hyvällä alueella ja vanhemmat kouluttautuneita.