ssri-lääkkeen aloittaminen pelottaa

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Niitä syödään paljon. Minäkään en saanut mitään sivuvaikutuksia.

Kuulostaa lohduttavalta! Eikö edes alussa tulkut mitään? Mikä lääke sinulla on? Syötkö masennukseen, ahdistukseen, paniikkeihin vai mihin?

Vierailija kirjoitti:

"Yleisiä pysyviä seksuaalisia oireita SSRI-lääkkeiden käyttöön liittyen

Sukupuolielinten tunnottomuus

Heikentynyt seksuaalinen halukkuus

Erektiohäiriö

Heikko orgasmi 

Ennenaikainen siemensyöksy

Emättimen kostumisen vaikeus

Nännien tunnottomuus"

(edellinen linkki)

Harmittaa, että lähdin alle 20 v lääkekokeiluihin. Kokeiltiin SSRI- ja SRNI-lääkkeitä useaa erilaista: cipramil, fontex, sertralin, duloxetin, wellbutrin, brintellix nyt ainakin. En muista, että olisi juuri ollut vastetta.

Sen sijaan viimeisen orgasmin sain 15 v sitten. Eli ne katosivat lopullisesti, vaikka lääkkeet lopetin vuosia sitten. Olen vieläpä nyt löytänyt elämäni rakkauden ja tunnen kovaa vetoa mieheeni, eli haluttomuudesta ei ole kyse. Kuten oli lääkkeitä käyttäessä (lähes 10 v seksitön suhde, joka lopulta loppui seksin puutteeseen).

En ole 5 vuoteen syönyt lääkkeitä, ja huomaan, etten niitä tarvitse. Toki ahdistus ja alavireisyyttä on välillä osa elämääni - olen ilmeisesti vain sen tyyppinen. Lääkkeillä en voinut merkittävästi paremmin, ja päälle tulivat fyysiset oireet (raju väsymys, hikoilu, kuiva suu, lihominen, turvotus), jotka masensivat nekin.

Tätähän ei moni lääkäri kannata, mutta kerran psykiatri minulle sanoi, että vaihtoehto on mennä ilman vakituista lääkitystä ja ottaa opamox, jos oikein ahdistaa. Tämä on toiminut mulla. En ole jäänyt koukkuun, vaikka kerran söin lääkettä päivittäin 1,5 kk putkeen äitini kuoleman jälkeen. Nyt en ole ottanut yhtään rauhoittavaa useaan kuukauteen, kun en ole ehtinyt reseptiä uusia.

Jos 1 pieni pilleri helpottaa oloa ja parantaa elämänlaatua niin miksi kieltäytyä ja olla lääkevastainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan, jospa huomenna. Pelkään vaan, että lääkkeen otettuani ahdistus pahenee x1000, enkä kestä sitä

Joko aloitit?

Muistathan, että jotkut lääkkeet voivat ensin huonontaa oloa, sitten parantaa.

Tsemppiä sinne, muruliini

En vielä, jotenki ei ole ollu sopivaa päivää, kun pelkään kovia sivuoireita, jolloin toimintakykyni menisi ihan nollille, vaikka nytkin se on tosi huono. Enkä ole kehdannut kertoa läheisilleni lääkkeen aloituksesta. Yritän nyt viikonlopun aikana aloittaa! Pakko kai se on kokeilla. Niiin ja paroksetiini on lääkkeeni

Tsemppiä lääkkeen alotukseen. Toivottavasti sul on edes yksi läheinen, kelle voit kertoa. Päivitäthän tänne niin voidaan kannustaa.

Tiedän tunteen, mutta lääke voi todellakin muuttaa elämän niin pal paremmaksi. Tiedän kokemuksesta.

Päivittelen tänne kyllä:D tuntuu että tarvitsen vertaistukea, kun ei minulla ole ketään tuttuja samassa tilanteessa tai oikein ketään läheistä jolle voisin puhua. Kun ei ole sama ainoastaan vaan puhua terapeutin kanssa kerran viikossa jonkun tunnin verran. Joskus tuntuu että tarvitsisin tukea 24/7 😅 Omat vanhempani ovat kyllästyneet ahdistuksiini ja senkin takia ahdistaa kun asun heidän luonaan, ja heille on vaikea kertoa lääkkeistä yms. Ja kyllähän tämä jotenkin hävettää. Tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi.

Eikö oo kumma, et vielä tänäkin päivänä kummeksutaan masennusta ja muita vastaavia, vaikka ovat niin yleisiä? Itte viel järkytän lähipiiriä kertomalla ect hoidoista. Ainoa, mikä mulla auttoi tosi vaikeaan masennukseen.

Hauska sanaleikki: lupasit "päivitellä" tänne kuulumisia. Tosiaan, näitä asioita jaksetaan päivitellä tyyliin: ota vaan itseäsi niskasta kiinni, mene ulkoilemaan yms kun tuskin pääsee sängystä suihkuun ja kaikki on vähintäänkin harmaata, välillä mustaa.

Oot varmaan aika nuori, jos asut vanhempien kanssa. Harmi, ettet voi heille jutella. No mutta. Toivoa aina on. Toivottavasti lääke auttaa, on myös muita, ellei eka toimi.

Sunnuntain terkut🙃

Just uskalsin ottaa ekan puolikkaan pillerin:D kauhee jännitys nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan, jospa huomenna. Pelkään vaan, että lääkkeen otettuani ahdistus pahenee x1000, enkä kestä sitä

Joko aloitit?

Muistathan, että jotkut lääkkeet voivat ensin huonontaa oloa, sitten parantaa.

Tsemppiä sinne, muruliini

En vielä, jotenki ei ole ollu sopivaa päivää, kun pelkään kovia sivuoireita, jolloin toimintakykyni menisi ihan nollille, vaikka nytkin se on tosi huono. Enkä ole kehdannut kertoa läheisilleni lääkkeen aloituksesta. Yritän nyt viikonlopun aikana aloittaa! Pakko kai se on kokeilla. Niiin ja paroksetiini on lääkkeeni

Tsemppiä lääkkeen alotukseen. Toivottavasti sul on edes yksi läheinen, kelle voit kertoa. Päivitäthän tänne niin voidaan kannustaa.

Tiedän tunteen, mutta lääke voi todellakin muuttaa elämän niin pal paremmaksi. Tiedän kokemuksesta.

Päivittelen tänne kyllä:D tuntuu että tarvitsen vertaistukea, kun ei minulla ole ketään tuttuja samassa tilanteessa tai oikein ketään läheistä jolle voisin puhua. Kun ei ole sama ainoastaan vaan puhua terapeutin kanssa kerran viikossa jonkun tunnin verran. Joskus tuntuu että tarvitsisin tukea 24/7 😅 Omat vanhempani ovat kyllästyneet ahdistuksiini ja senkin takia ahdistaa kun asun heidän luonaan, ja heille on vaikea kertoa lääkkeistä yms. Ja kyllähän tämä jotenkin hävettää. Tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi.

Eikö oo kumma, et vielä tänäkin päivänä kummeksutaan masennusta ja muita vastaavia, vaikka ovat niin yleisiä? Itte viel järkytän lähipiiriä kertomalla ect hoidoista. Ainoa, mikä mulla auttoi tosi vaikeaan masennukseen.

Hauska sanaleikki: lupasit "päivitellä" tänne kuulumisia. Tosiaan, näitä asioita jaksetaan päivitellä tyyliin: ota vaan itseäsi niskasta kiinni, mene ulkoilemaan yms kun tuskin pääsee sängystä suihkuun ja kaikki on vähintäänkin harmaata, välillä mustaa.

Oot varmaan aika nuori, jos asut vanhempien kanssa. Harmi, ettet voi heille jutella. No mutta. Toivoa aina on. Toivottavasti lääke auttaa, on myös muita, ellei eka toimi.

Sunnuntain terkut🙃

Onhan se kummaa, minusta tuntuu ettei ihmiset ymmärrä:( senkin takia on aika yksin asioiden kanssa. Vanhempanikin varmaan vaan kuvittelevat, että jotenkin maagisesti parantuisin yhtäkkiä ja pystyisin normielämään tuosta vaan, jos yrittäisin. Olen parikymppinen, mutta vanhempien luona asustellut siitä asti, kun korona alkoi 😅

Hei ap.

Kuis sujuu?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap.

Kuis sujuu?

Ihan ok! Positiiviseksi yllätyksekseni en ole huomannut mitään erityisiä sivuoireita ainakaan vielä! Pieniä vatsakipuiluja eilen illalla ja turvotusta ja närästystä, mutta ne on ihan perus minulle muutenkin, joten ei varmaan johdu lääkkeestä 😂 toivon todella ettei mitään häiritsevää tulekaan

Aloitin (ja lopetin) tänään Venlaflaxinin. Niin hirvittävä pahoinvointi, että oksensin kaksi kertaa. Nyt odottelen kolmatta satsia sisäisen tärinän ja kuvotuksen vallassa. Aivan kuin olisi vatsataudissa tai jotain. Ei ole tämän arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin (ja lopetin) tänään Venlaflaxinin. Niin hirvittävä pahoinvointi, että oksensin kaksi kertaa. Nyt odottelen kolmatta satsia sisäisen tärinän ja kuvotuksen vallassa. Aivan kuin olisi vatsataudissa tai jotain. Ei ole tämän arvoista.

Oho voi ei! :( toivottavasti joku muu lääke sopisi! Mikä annos sulla oli siinä? Mulla on tässä 10mg ja sitten myöhemmin nosto 20mg. Meinaatko kokeilla jotain toista lääkettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin (ja lopetin) tänään Venlaflaxinin. Niin hirvittävä pahoinvointi, että oksensin kaksi kertaa. Nyt odottelen kolmatta satsia sisäisen tärinän ja kuvotuksen vallassa. Aivan kuin olisi vatsataudissa tai jotain. Ei ole tämän arvoista.

Oho voi ei! :( toivottavasti joku muu lääke sopisi! Mikä annos sulla oli siinä? Mulla on tässä 10mg ja sitten myöhemmin nosto 20mg. Meinaatko kokeilla jotain toista lääkettä?

Mulla oli heti tosi tuju lääke näköjään, 75 mg. Nyt kuulostaa omiin korviini rajulta annostukselta verrattuna sun vahvuuteen. Ehkä ei ihmekään, ettei elimistö kestänyt, en nimittäin ole koskaan tällaisia ennen kokeillut. Kiitos, kun jaoit oman annostuksesi. Kun seur. kerran lääkärille soittoaika, voin ehdottaa hänelle annostuksen maltillistamista.

Voi kun tämä olo menisi ohi... aivan kuin olis saanut ruokamyrkytyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin (ja lopetin) tänään Venlaflaxinin. Niin hirvittävä pahoinvointi, että oksensin kaksi kertaa. Nyt odottelen kolmatta satsia sisäisen tärinän ja kuvotuksen vallassa. Aivan kuin olisi vatsataudissa tai jotain. Ei ole tämän arvoista.

Oho voi ei! :( toivottavasti joku muu lääke sopisi! Mikä annos sulla oli siinä? Mulla on tässä 10mg ja sitten myöhemmin nosto 20mg. Meinaatko kokeilla jotain toista lääkettä?

Mulla oli heti tosi tuju lääke näköjään, 75 mg. Nyt kuulostaa omiin korviini rajulta annostukselta verrattuna sun vahvuuteen. Ehkä ei ihmekään, ettei elimistö kestänyt, en nimittäin ole koskaan tällaisia ennen kokeillut. Kiitos, kun jaoit oman annostuksesi. Kun seur. kerran lääkärille soittoaika, voin ehdottaa hänelle annostuksen maltillistamista.

Voi kun tämä olo menisi ohi... aivan kuin olis saanut ruokamyrkytyksen.

Joo luin että tuossa venlafaxiinissa aloitusannos usein tuo 75mg. Riippuu siis varmaan lääkkeestäkin se, mutta kannattaa kysyä tuota, tai sitten että vaihtaisit kokonaan lääkettä ja kokeilet jotain muuta

Itse en aio koskea enää ssri-lääkkeisiin. Minulla oli käytössä Escitalopram hetken aikaa, mutta siitä tuli niin kummallinen olo ja seksuaalihaittoja joten vaihdoin lääkkeen toiseen. Olo oli omituisen "pumpulinen", mikään ei tuntunut miltään ja orgasmia ei meinannut saada millään. Onneksi nykyään ei ole tarvetta lääkitykselle. Mutta henkilökohtaisiahan nämä ovat, toiset lääkkeet sopivat ja toiset eivät.

Mieti tarkkaan hyödyt ja haitat. Ahdistukseen ja masennukseen auttaa tehokkaasti psykoterapia ja eräät kehoterapian muodot. Ssri-lääkkeen teho usein on melko rajallinen, mutta sivuvaikutuksia ON, vaikka lääkäri ei sitä haluaisikaan sinulle kertoa. Lue ihan sieltä pakkauksesta, mitä ne ovat. Ihan alkuun et mitään erikoista huomaakaan mutta parin viikon sisään voi alkaa tuntua ja kokemasi mielialaoireet voivat ensi alkuun pahentua.

Kaikille ei oireita tule, sillä ihmiset metaboloivat erilääkeaineita eri tavalla. Siksi yhdelle loistavasti sopiva mikä tahansa lääke ei sovi toiselle yhtään. Esim. Yhdysvalloissa on nykyään mahdollista (terveysvakuutuksen kattavuudesta riippuen) tämän takia ssri-lääkkeen sopivuus itselle ennen lääkkeen aloittamista.

Ssri-lääkkeen purkaminenhan on sitten PALJON pidempi prosessi, kuin mitä suomalainen käypähoito-järjestelmä ehdottaa. Siinä vaiheessa kun purat lääkityksesi, älä usko lääkärin kuukaudessa vuosien lääkitys kokonaan alas -ohjeistukseen. Tuolla keinolla saat todennäköisesti vain itselle vuoden sisällä toistuvan relapsin (joka selitetään sillä, että sinä nyt et vaan pärjää ilman lääkettä, aloita se uudestaan ja pysy sillä loppuelämäsi).

Tarkoituksenani ei ole olla lääkevastainen jäärä eikä minkään sortin foliohattu. Näillä lääkkeillä on aikansa ja paikkansa, mutta totuus on se, että lääkärin vastaanotolta et saa ensinnäkään puolueetonta, saatika viimeisintä tietoa näihin lääkkeisiin liittyen.

Kannustaisin ottamaan kunnolla selvää masennuksen eri hoitomuodoista, niiden hyödyistä ja haitoista sekä aikanaan ajankohtaiseksi tulevan lääkityksen purkamisen kysymyksistä.

Jos lääkitykseen päädyt, hanki ymmärrys, mitä olet tekemässä ja samalla muista, että lääkitys ei ole ainoa vaihtoehtosi.

Hanki oikeaa tietoa kirjoitti:

Mieti tarkkaan hyödyt ja haitat. Ahdistukseen ja masennukseen auttaa tehokkaasti psykoterapia ja eräät kehoterapian muodot. Ssri-lääkkeen teho usein on melko rajallinen, mutta sivuvaikutuksia ON, vaikka lääkäri ei sitä haluaisikaan sinulle kertoa. Lue ihan sieltä pakkauksesta, mitä ne ovat. Ihan alkuun et mitään erikoista huomaakaan mutta parin viikon sisään voi alkaa tuntua ja kokemasi mielialaoireet voivat ensi alkuun pahentua.

Kaikille ei oireita tule, sillä ihmiset metaboloivat erilääkeaineita eri tavalla. Siksi yhdelle loistavasti sopiva mikä tahansa lääke ei sovi toiselle yhtään. Esim. Yhdysvalloissa on nykyään mahdollista (terveysvakuutuksen kattavuudesta riippuen) tämän takia ssri-lääkkeen sopivuus itselle ennen lääkkeen aloittamista.

Ssri-lääkkeen purkaminenhan on sitten PALJON pidempi prosessi, kuin mitä suomalainen käypähoito-järjestelmä ehdottaa. Siinä vaiheessa kun purat lääkityksesi, älä usko lääkärin kuukaudessa vuosien lääkitys kokonaan alas -ohjeistukseen. Tuolla keinolla saat todennäköisesti vain itselle vuoden sisällä toistuvan relapsin (joka selitetään sillä, että sinä nyt et vaan pärjää ilman lääkettä, aloita se uudestaan ja pysy sillä loppuelämäsi).

Tarkoituksenani ei ole olla lääkevastainen jäärä eikä minkään sortin foliohattu. Näillä lääkkeillä on aikansa ja paikkansa, mutta totuus on se, että lääkärin vastaanotolta et saa ensinnäkään puolueetonta, saatika viimeisintä tietoa näihin lääkkeisiin liittyen.

Kannustaisin ottamaan kunnolla selvää masennuksen eri hoitomuodoista, niiden hyödyistä ja haitoista sekä aikanaan ajankohtaiseksi tulevan lääkityksen purkamisen kysymyksistä.

Jos lääkitykseen päädyt, hanki ymmärrys, mitä olet tekemässä ja samalla muista, että lääkitys ei ole ainoa vaihtoehtosi.

Olet oikeassa! Olen sitä mieltä, että lääkettä kannattaa kokeilla vain jos on todella pahassa jamassa, eikä terapia tai muu apu ole auttanut. Itsellä tämä tilanne, että tarvitsen jotakin terapian ja muun tuen ohelle. Olen jo vuosia miettinyt että tarvitsisikohan kokeilla jotai lääkettä, mutta aiemmin olen pärjännyt ihan ok ilman, enää en.

Suosittelen pohtimaan kuinka tarpeellinen lääke on, eli miettiä hyöty- ja haittasuhde.

Omat kokemukset: sanojen katoaminen (eli vaikeus löytää oikeita sanoja, jatkuu vielä nyt 10v lääkkeen lopettamisen jälkeen) ja jo mainitut orgasmi vaikeudet. Jälkimmäisen vuoksi lopetin lääkkeen aika pian, koska oli minulle todella merkittävä ongelma.

Lääkkeen aloitus paransi toimintakykyä, mutta ahdistus jatkui ensimmäiset viikot. Siksi alttius itsemurhiin lääkkeen alussa.

Lääkkeestä oli todella vaikea päästä irti! Ei aiheuta itsessään riippuvuutta, mutta pahoinvointi, huimaus ja sanasokeus järisyttäviä jos yritti yhtään pienentää annosta. Itselläni vaikeinta oli sähköiskutuntemukset päässä ja välähdykset silmissä. Näistä ei juuri puhuta.

Toisaalta lääke toi siinä hetkessä avun ja värit maailmaan josta ne olivat hävinneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin (ja lopetin) tänään Venlaflaxinin. Niin hirvittävä pahoinvointi, että oksensin kaksi kertaa. Nyt odottelen kolmatta satsia sisäisen tärinän ja kuvotuksen vallassa. Aivan kuin olisi vatsataudissa tai jotain. Ei ole tämän arvoista.

Oho voi ei! :( toivottavasti joku muu lääke sopisi! Mikä annos sulla oli siinä? Mulla on tässä 10mg ja sitten myöhemmin nosto 20mg. Meinaatko kokeilla jotain toista lääkettä?

Mulla oli heti tosi tuju lääke näköjään, 75 mg. Nyt kuulostaa omiin korviini rajulta annostukselta verrattuna sun vahvuuteen. Ehkä ei ihmekään, ettei elimistö kestänyt, en nimittäin ole koskaan tällaisia ennen kokeillut. Kiitos, kun jaoit oman annostuksesi. Kun seur. kerran lääkärille soittoaika, voin ehdottaa hänelle annostuksen maltillistamista.

Voi kun tämä olo menisi ohi... aivan kuin olis saanut ruokamyrkytyksen.

Ei lääkkeitä voi verrata noin. Sama kun sanoisit että ibuprofeenin 400mg annos on tosi pieni verrattuna 1g parasetamoliin. Eri lääkkeissä nyt vaan on joskus eri annokset.

Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Meni kyky nauttia rakastelemisesta, ei tullut takaisin. Lääkkeen (Cipramil) lopettamisesta kohta 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin (ja lopetin) tänään Venlaflaxinin. Niin hirvittävä pahoinvointi, että oksensin kaksi kertaa. Nyt odottelen kolmatta satsia sisäisen tärinän ja kuvotuksen vallassa. Aivan kuin olisi vatsataudissa tai jotain. Ei ole tämän arvoista.

Oho voi ei! :( toivottavasti joku muu lääke sopisi! Mikä annos sulla oli siinä? Mulla on tässä 10mg ja sitten myöhemmin nosto 20mg. Meinaatko kokeilla jotain toista lääkettä?

Minulta mainittu lääke vei hiukset. Vieroittautuminen oli inhottavaa.