Sivut

Kommentit (183)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Veit sanat suustani. Joka ikinen masennuslääkitykseen liittyvä ketju menee täällä AINA tästä seksuaalisuudesta jankkaamiseksi. Itse en pahassa masennuksessa pysty mitään seurustelua aloittamaan ja vaikka olisikin jo parisuhde, niin se ei pysyisi kasassa ongelmistani johtuen (jotka ei liity seksuaalisuuteen). Lisäksi tosi paljon elää ihmisiä sinkkuina joko vapaasta tahdosta tai osa tahtomattaan. Heilläkään ei ole välttämättä hurmoksellista jokapäiväistä orkkujen sävyttämää peiton heiluttelua. Ja silti ovat elossa ja ihan onnellisia ja toimintakykyisiä? Täysin turhaa tämä palstan yliseksualisointi. Ja edelleen, jos mun pitäisi kuitenkin valita menetänkö laukeamiskyvyn vai tuhlaanko elämäni vakavaan masennukseen, niin päinvastoin kuin palstalaiset niin tuo laukeamisongelma ei ole ykkösjuttu. Elämä on itsessään tärkeämpää. Ja sitä paitsi vaikka menettäisikin lääkityksen myötä jonkin laukemiskyvyn, niin ei se tarkoita etteikö seksiä voisi silti harjoittaa tai siitä nauttia.

  • ylös 13
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Veit sanat suustani. Joka ikinen masennuslääkitykseen liittyvä ketju menee täällä AINA tästä seksuaalisuudesta jankkaamiseksi. Itse en pahassa masennuksessa pysty mitään seurustelua aloittamaan ja vaikka olisikin jo parisuhde, niin se ei pysyisi kasassa ongelmistani johtuen (jotka ei liity seksuaalisuuteen). Lisäksi tosi paljon elää ihmisiä sinkkuina joko vapaasta tahdosta tai osa tahtomattaan. Heilläkään ei ole välttämättä hurmoksellista jokapäiväistä orkkujen sävyttämää peiton heiluttelua. Ja silti ovat elossa ja ihan onnellisia ja toimintakykyisiä? Täysin turhaa tämä palstan yliseksualisointi. Ja edelleen, jos mun pitäisi kuitenkin valita menetänkö laukeamiskyvyn vai tuhlaanko elämäni vakavaan masennukseen, niin päinvastoin kuin palstalaiset niin tuo laukeamisongelma ei ole ykkösjuttu. Elämä on itsessään tärkeämpää. Ja sitä paitsi vaikka menettäisikin lääkityksen myötä jonkin laukemiskyvyn, niin ei se tarkoita etteikö seksiä voisi silti harjoittaa tai siitä nauttia.

Näinpä! Enkä usko, että kukaan alkaa lääkkeitä popsimaan mihinkään ihan pieniin ongelmiin. Lääkitys voi varmaankin auttaa saamaan elämän kuntoon, seksi ei ole ensimmäisenä mielessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Veit sanat suustani. Joka ikinen masennuslääkitykseen liittyvä ketju menee täällä AINA tästä seksuaalisuudesta jankkaamiseksi. Itse en pahassa masennuksessa pysty mitään seurustelua aloittamaan ja vaikka olisikin jo parisuhde, niin se ei pysyisi kasassa ongelmistani johtuen (jotka ei liity seksuaalisuuteen). Lisäksi tosi paljon elää ihmisiä sinkkuina joko vapaasta tahdosta tai osa tahtomattaan. Heilläkään ei ole välttämättä hurmoksellista jokapäiväistä orkkujen sävyttämää peiton heiluttelua. Ja silti ovat elossa ja ihan onnellisia ja toimintakykyisiä? Täysin turhaa tämä palstan yliseksualisointi. Ja edelleen, jos mun pitäisi kuitenkin valita menetänkö laukeamiskyvyn vai tuhlaanko elämäni vakavaan masennukseen, niin päinvastoin kuin palstalaiset niin tuo laukeamisongelma ei ole ykkösjuttu. Elämä on itsessään tärkeämpää. Ja sitä paitsi vaikka menettäisikin lääkityksen myötä jonkin laukemiskyvyn, niin ei se tarkoita etteikö seksiä voisi silti harjoittaa tai siitä nauttia.

Näinpä! Enkä usko, että kukaan alkaa lääkkeitä popsimaan mihinkään ihan pieniin ongelmiin. Lääkitys voi varmaankin auttaa saamaan elämän kuntoon, seksi ei ole ensimmäisenä mielessä

Ja vaikka olisikin, niin minulla ei ainakaan ole sen suhteen mitään menetettävää 😂

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Veit sanat suustani. Joka ikinen masennuslääkitykseen liittyvä ketju menee täällä AINA tästä seksuaalisuudesta jankkaamiseksi. Itse en pahassa masennuksessa pysty mitään seurustelua aloittamaan ja vaikka olisikin jo parisuhde, niin se ei pysyisi kasassa ongelmistani johtuen (jotka ei liity seksuaalisuuteen). Lisäksi tosi paljon elää ihmisiä sinkkuina joko vapaasta tahdosta tai osa tahtomattaan. Heilläkään ei ole välttämättä hurmoksellista jokapäiväistä orkkujen sävyttämää peiton heiluttelua. Ja silti ovat elossa ja ihan onnellisia ja toimintakykyisiä? Täysin turhaa tämä palstan yliseksualisointi. Ja edelleen, jos mun pitäisi kuitenkin valita menetänkö laukeamiskyvyn vai tuhlaanko elämäni vakavaan masennukseen, niin päinvastoin kuin palstalaiset niin tuo laukeamisongelma ei ole ykkösjuttu. Elämä on itsessään tärkeämpää. Ja sitä paitsi vaikka menettäisikin lääkityksen myötä jonkin laukemiskyvyn, niin ei se tarkoita etteikö seksiä voisi silti harjoittaa tai siitä nauttia.

No mun mielestä on nyt vähän turhaa yleistystä. Niin kuin itse tuossa aiemmin sanoin, on hyvä miettiä hyödyt ja haitat. Itse söin todelliseen tarpeeseen ssri lääkettä, mutta mulle normaali terve parisuhde, johon seksi ja laukeaminen kuului olennaisena osana, oli keskeisessä osa mielenterveyttäni. En ollut valmis tästä luopumaan. Onneksi omat kykyni nauttimiseen palasivat n. puoli vuotta lääkityksen lopettamisesta.

Toisille asialla ei toki syystä tai toisesta ole niin merkitystä, ja silloin he toki valitsevat toisin. Itseäni ärsytti orgasmi vaikeuksien vähättely terveydenhuollon puolelta. Siksi mielelläni mainitsen asiasta, että tulee tämäkin puoli esiin.

Vierailija

No mutta. Mä olisin varmaan kuollu ilman mielialalääkkeitä. Siinä on seksi aika viimesenä mielessä.

Ymmärrän kyllä että ikävä sivuvaikutus, mutta kun vaakakuppiin laittaa elämän ja kuoleman, niin...

  • ylös 12
  • alas 6
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mutta. Mä olisin varmaan kuollu ilman mielialalääkkeitä. Siinä on seksi aika viimesenä mielessä.

Ymmärrän kyllä että ikävä sivuvaikutus, mutta kun vaakakuppiin laittaa elämän ja kuoleman, niin...

Niin, nimenomaan. Itselleni seksi oli käytännössä ainoa ilon lähde niinä aikoina. Siinä vaakakupissa se kyky nauttia viimeisestä hyvän mielen asiasta painoi merkittävästi enemmän kuin lääkkeen tasaama turta olotila.

Ymmärrätkö, että olemme yksilöitä?

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

SSRI ja SNRI lääkkeiden kieltämistä vastaan on olemassa kansainvälinen aloite, nimittäin ne aiheuttavat suurella osalla ei vain tilapäistä seksuaalista anestesiaa, kyvyttömyyttä kiihottua ja laueta, niin miehillä kuin naisilla, eli vakavia seksuaalielämän häiriöitä jotka ovat usein valitettavasti pysyviä. 

Niitä paradoksaalisesti määrätään (Dapoxetin) ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon myös ja seurauksena siis erektiohäiriö, kokonaisvaltainen tunnottomuus, kiihottumattomuus ja haluttomuus.

Miksi näitä yhä määrätään, johtuu lääkäreiden osaamattomuudesta, ei pysytä kansainvälisen tutkimuksen mukana.

Vaihtoehtoiseisia masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon olevia lääkkeitä on, esim bupropion jolla on Positiivisia seksuaalielämän vaikutuksia ja sitä (Wellbutrin) käytetään mm erektiolääkkeiden sijaan kun kyseessä on non-orgaaninen erektiohäiriö, usein masentuneisuudesta tai suorituksen aiheuttamasta ahdistuneisuudesta (performance anxiety).

Ottakaa selvää kansainvälisestä keskustelusta ja tehkää johtopäätöksiä. 

Väitän että usean naisen haluttomuuden syynä on Post-SSRI-häiriö eli PSSD.

Joka on diagnosoitavissa, mutta heikosti hoidettavissa.

Ref: Healy et al.

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

SSRI kokeilu päättyi nopeasti koska en pystynyt laukeamaan, tai se oli todella vaikeaa, olin kuin koomassa, muutenkin turta. 

Nainen 41

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Veit sanat suustani. Joka ikinen masennuslääkitykseen liittyvä ketju menee täällä AINA tästä seksuaalisuudesta jankkaamiseksi. Itse en pahassa masennuksessa pysty mitään seurustelua aloittamaan ja vaikka olisikin jo parisuhde, niin se ei pysyisi kasassa ongelmistani johtuen (jotka ei liity seksuaalisuuteen). Lisäksi tosi paljon elää ihmisiä sinkkuina joko vapaasta tahdosta tai osa tahtomattaan. Heilläkään ei ole välttämättä hurmoksellista jokapäiväistä orkkujen sävyttämää peiton heiluttelua. Ja silti ovat elossa ja ihan onnellisia ja toimintakykyisiä? Täysin turhaa tämä palstan yliseksualisointi. Ja edelleen, jos mun pitäisi kuitenkin valita menetänkö laukeamiskyvyn vai tuhlaanko elämäni vakavaan masennukseen, niin päinvastoin kuin palstalaiset niin tuo laukeamisongelma ei ole ykkösjuttu. Elämä on itsessään tärkeämpää. Ja sitä paitsi vaikka menettäisikin lääkityksen myötä jonkin laukemiskyvyn, niin ei se tarkoita etteikö seksiä voisi silti harjoittaa tai siitä nauttia.

No mun mielestä on nyt vähän turhaa yleistystä. Niin kuin itse tuossa aiemmin sanoin, on hyvä miettiä hyödyt ja haitat. Itse söin todelliseen tarpeeseen ssri lääkettä, mutta mulle normaali terve parisuhde, johon seksi ja laukeaminen kuului olennaisena osana, oli keskeisessä osa mielenterveyttäni. En ollut valmis tästä luopumaan. Onneksi omat kykyni nauttimiseen palasivat n. puoli vuotta lääkityksen lopettamisesta.

Toisille asialla ei toki syystä tai toisesta ole niin merkitystä, ja silloin he toki valitsevat toisin. Itseäni ärsytti orgasmi vaikeuksien vähättely terveydenhuollon puolelta. Siksi mielelläni mainitsen asiasta, että tulee tämäkin puoli esiin.

Seksuaaliterveys on aika alkutekijöissä Suomessa. Seksuaalivaikeuksia vähättelevät ne lääkärit ja hoitajat joilla on itsellaan hoitamattomia seksuaalivaikeuksia, sori vaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niin moni kirjoittaa noista seksuaalihaitoista niin on nekin mietityttänyt entistä enemmän. Kuitenkin minä en pysty mihinkään suhteisiin, enkä menemään treffeille tai mitään muutenkaan😂 kaipa tärkeintä olisi nyt, että pystyisin näkemään ihmisiä, tekemään asioita ja poistumaan kotoa. Ja haluaisin joskus myös pystyä tapailemaan jotain miestä ja ehkä seurustelemaan ja se ei onnistu, joten on ihan sama kokeilla lääkettä, ilman lääkettä olemisesta ei ole ollut mitään iloa myöskään😂

-ap

Veit sanat suustani. Joka ikinen masennuslääkitykseen liittyvä ketju menee täällä AINA tästä seksuaalisuudesta jankkaamiseksi. Itse en pahassa masennuksessa pysty mitään seurustelua aloittamaan ja vaikka olisikin jo parisuhde, niin se ei pysyisi kasassa ongelmistani johtuen (jotka ei liity seksuaalisuuteen). Lisäksi tosi paljon elää ihmisiä sinkkuina joko vapaasta tahdosta tai osa tahtomattaan. Heilläkään ei ole välttämättä hurmoksellista jokapäiväistä orkkujen sävyttämää peiton heiluttelua. Ja silti ovat elossa ja ihan onnellisia ja toimintakykyisiä? Täysin turhaa tämä palstan yliseksualisointi. Ja edelleen, jos mun pitäisi kuitenkin valita menetänkö laukeamiskyvyn vai tuhlaanko elämäni vakavaan masennukseen, niin päinvastoin kuin palstalaiset niin tuo laukeamisongelma ei ole ykkösjuttu. Elämä on itsessään tärkeämpää. Ja sitä paitsi vaikka menettäisikin lääkityksen myötä jonkin laukemiskyvyn, niin ei se tarkoita etteikö seksiä voisi silti harjoittaa tai siitä nauttia.

Ei kyse ole orgasmista, vaan tuntoaistista! 

Jos keho muuttuu turraksi, ei oma eikä toisen kosketus tunnu miltää, oli taitoa koskettaa tai ei, jos edes haluta jos koko mieli on turta, niin tuskin suhdekaan pysyy kasassa jos ihminen on kuin zombi.

Harjoittaa seksiä ilman laukeamista.... hmmm mikä olikaan sen ammatin nimi. Harjoittaa seksiä toista varten jos on itse kokovartaloturta, hmmmm. Mutta jos saat siitä jotakin, niin onnea vaan.

Vierailija

Minulle ainakin lääkäri mainitsi myös seksuaalihaitoista, että jos sellaisia tulee niin kertoo. Jos ne häiritsee niin sitten varmaan tehdään muutoksia lääkitykseen.
-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
SSRI ja SNRI lääkkeiden kieltämistä vastaan on olemassa kansainvälinen aloite, nimittäin ne aiheuttavat suurella osalla ei vain tilapäistä seksuaalista anestesiaa, kyvyttömyyttä kiihottua ja laueta, niin miehillä kuin naisilla, eli vakavia seksuaalielämän häiriöitä jotka ovat usein valitettavasti pysyviä. 

Niitä paradoksaalisesti määrätään (Dapoxetin) ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon myös ja seurauksena siis erektiohäiriö, kokonaisvaltainen tunnottomuus, kiihottumattomuus ja haluttomuus.

Miksi näitä yhä määrätään, johtuu lääkäreiden osaamattomuudesta, ei pysytä kansainvälisen tutkimuksen mukana.

Vaihtoehtoiseisia masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon olevia lääkkeitä on, esim bupropion jolla on Positiivisia seksuaalielämän vaikutuksia ja sitä (Wellbutrin) käytetään mm erektiolääkkeiden sijaan kun kyseessä on non-orgaaninen erektiohäiriö, usein masentuneisuudesta tai suorituksen aiheuttamasta ahdistuneisuudesta (performance anxiety).

Ottakaa selvää kansainvälisestä keskustelusta ja tehkää johtopäätöksiä. 

Väitän että usean naisen haluttomuuden syynä on Post-SSRI-häiriö eli PSSD.

Joka on diagnosoitavissa, mutta heikosti hoidettavissa.

Ref: Healy et al.

E-pillerit on myös toinen haluttomuuden aiheuttaja (vaikkei tää nyt aiheeseen kuulukaan, sori ap).
Vitsailen aina, että mulla niiden ehkäisyteho perustuu siihen, ettei yhtään vähempää vois tehdä mieli kuherrella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin lääkäri mainitsi myös seksuaalihaitoista, että jos sellaisia tulee niin kertoo. Jos ne häiritsee niin sitten varmaan tehdään muutoksia lääkitykseen.
-ap

Hyvä juttu. Itse söin lääkettä +10v sitten ja silloin nämä haitat kuitattiin mielikuvituksena. Että oot masentunut, joten johtuu varmaan siitä. Kiva kuulla, että niistä ajoista on tultu eteenpäin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SSRI ja SNRI lääkkeiden kieltämistä vastaan on olemassa kansainvälinen aloite, nimittäin ne aiheuttavat suurella osalla ei vain tilapäistä seksuaalista anestesiaa, kyvyttömyyttä kiihottua ja laueta, niin miehillä kuin naisilla, eli vakavia seksuaalielämän häiriöitä jotka ovat usein valitettavasti pysyviä. 

Niitä paradoksaalisesti määrätään (Dapoxetin) ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon myös ja seurauksena siis erektiohäiriö, kokonaisvaltainen tunnottomuus, kiihottumattomuus ja haluttomuus.

Miksi näitä yhä määrätään, johtuu lääkäreiden osaamattomuudesta, ei pysytä kansainvälisen tutkimuksen mukana.

Vaihtoehtoiseisia masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon olevia lääkkeitä on, esim bupropion jolla on Positiivisia seksuaalielämän vaikutuksia ja sitä (Wellbutrin) käytetään mm erektiolääkkeiden sijaan kun kyseessä on non-orgaaninen erektiohäiriö, usein masentuneisuudesta tai suorituksen aiheuttamasta ahdistuneisuudesta (performance anxiety).

Ottakaa selvää kansainvälisestä keskustelusta ja tehkää johtopäätöksiä. 

Väitän että usean naisen haluttomuuden syynä on Post-SSRI-häiriö eli PSSD.

Joka on diagnosoitavissa, mutta heikosti hoidettavissa.

Ref: Healy et al.

E-pillerit on myös toinen haluttomuuden aiheuttaja (vaikkei tää nyt aiheeseen kuulukaan, sori ap).
Vitsailen aina, että mulla niiden ehkäisyteho perustuu siihen, ettei yhtään vähempää vois tehdä mieli kuherrella.

Kaikissa lääkkeissä on aina nuo omat huonot haittapuolensa:(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin lääkäri mainitsi myös seksuaalihaitoista, että jos sellaisia tulee niin kertoo. Jos ne häiritsee niin sitten varmaan tehdään muutoksia lääkitykseen.
-ap

Lue tutkimuksia ja huomaa että jo yhdestä tabletista on tullut pitkä-kestoisia ja pysyviä häiriöitä. 

Et halua riskeerata olla turta loppuikäsi. 

On olemassa vastaaviin hoitoihin lääkkeitä joista EI tule po. ongelmia lainkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kannata syödä mitään lääkkeitä.

Masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon käytetyistä lääkkeistä ON apua. 

Täytyy vain pysyä pois SSRI ja SNRI lääkkeistä, mutta muutama toisen ryhmän lääke kuten Wellbutrin tai Aurorix ovat erinomaisia ja tukevat seksuaaliterveyttä ja elinvoimaisuutta (ei kyse vain seksistä vaan siitä että on virtaa).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin lääkäri mainitsi myös seksuaalihaitoista, että jos sellaisia tulee niin kertoo. Jos ne häiritsee niin sitten varmaan tehdään muutoksia lääkitykseen.
-ap

Lue tutkimuksia ja huomaa että jo yhdestä tabletista on tullut pitkä-kestoisia ja pysyviä häiriöitä. 

Et halua riskeerata olla turta loppuikäsi. 

On olemassa vastaaviin hoitoihin lääkkeitä joista EI tule po. ongelmia lainkaan.

Ei siis ihme, että minun kehoni päätti tapella tätä hirvistystä vastaan. Olen siis se, joka ketjun alkupäässä kertoi oksentaneensa kaksi kertaa otettuaan venlaflaksiinin. Toivottavasti myrkky poistui. Kello on 20:03 ja edelleen makaan sohvalla aivan kuin olisin koko päivän kestävän krapulan tai ruokamyrkytyksen kourissa. Nyt sentään ruoka pysyy jo sisällä. Tämä ei ole minun tieni, ei. Kiitos, kun varoitit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin lääkäri mainitsi myös seksuaalihaitoista, että jos sellaisia tulee niin kertoo. Jos ne häiritsee niin sitten varmaan tehdään muutoksia lääkitykseen.
-ap

Lue tutkimuksia ja huomaa että jo yhdestä tabletista on tullut pitkä-kestoisia ja pysyviä häiriöitä. 

Et halua riskeerata olla turta loppuikäsi. 

On olemassa vastaaviin hoitoihin lääkkeitä joista EI tule po. ongelmia lainkaan.

Ei siis ihme, että minun kehoni päätti tapella tätä hirvistystä vastaan. Olen siis se, joka ketjun alkupäässä kertoi oksentaneensa kaksi kertaa otettuaan venlaflaksiinin. Toivottavasti myrkky poistui. Kello on 20:03 ja edelleen makaan sohvalla aivan kuin olisin koko päivän kestävän krapulan tai ruokamyrkytyksen kourissa. Nyt sentään ruoka pysyy jo sisällä. Tämä ei ole minun tieni, ei. Kiitos, kun varoitit.

Kuvailemiasi oireita on monilla lääkkeillä, mutta älä luovuta ja selvitä itse vaihtoehtoja, monia tutkimuksia löydettävissä ja pyydä lääkäriltä muu kuin SSRI lääke.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin lääkäri mainitsi myös seksuaalihaitoista, että jos sellaisia tulee niin kertoo. Jos ne häiritsee niin sitten varmaan tehdään muutoksia lääkitykseen.
-ap

Lue tutkimuksia ja huomaa että jo yhdestä tabletista on tullut pitkä-kestoisia ja pysyviä häiriöitä. 

Et halua riskeerata olla turta loppuikäsi. 

On olemassa vastaaviin hoitoihin lääkkeitä joista EI tule po. ongelmia lainkaan.

Ei siis ihme, että minun kehoni päätti tapella tätä hirvistystä vastaan. Olen siis se, joka ketjun alkupäässä kertoi oksentaneensa kaksi kertaa otettuaan venlaflaksiinin. Toivottavasti myrkky poistui. Kello on 20:03 ja edelleen makaan sohvalla aivan kuin olisin koko päivän kestävän krapulan tai ruokamyrkytyksen kourissa. Nyt sentään ruoka pysyy jo sisällä. Tämä ei ole minun tieni, ei. Kiitos, kun varoitit.

...tai psykosomaattista panikointia, lääkepelkoa. Tämä siis pelkkä arvaus, mutta mahdollinen

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla