Lue keskustelun säännöt.
Kaveriperheen erityislapsi
14.05.2022 |
Kaverit tulleet viikoksi lomailemaan luoksemme pienen lapsensa kanssa, joka on villein lapsi jonka olemme koskaan tavanneet. Lapsi kiusaa lemmikkejä huutaen niiden korvaan, ajattaa niitä, kaataa mehua lattialle, hakee jääkaapista tomaatteja jotta saa viskellä niitä lattialle, kiipeilee lasivitriinissä, huutaa ja tekee kiusaa ihan joka hetki. Ei ymmärrä kieltoja, ja vaikka ymmärtäisi, niin nauraa vain tai alkaa huutaa hullun lailla.
Mitä tekevät vanhemmat? No eipä juuri mitään kun voivottelevat, jotta kun näin ei saisi tehdä. Olemme joutuneet useaan kertaan puuttumaan tämän lapsen käytökseen ja vanhemmat selvästi suuttuvat tästä (pyörittelevät mm. silmiään)
Tänään tämä lapsi heitti vierasta lasta leluautolla päähän, jonka johdosta tämän vieraan lapsen isä heitti raivoissaan leluauton roskiin. Tämän jälkeen kaverimme voivottelivat, että heidän lapsensa auto meni roskikseen ja lapselle tuli paha mieli. Eli ei minkäänlaista empatiaa sitä toista lasta kohtaan, joka oli miltein menettää silmän leluauton osuessa siihen.
Tällä lapsella on selvästi adhd, mutta jotain muutakin tässä on, ehkä dysfasia tms, mutta miten saada nämä vanhemmat ymmärtämään ettei tällainen perseily voi jatkua meidän kodissamme?
En itsekään haluaisi alkaa jaella kasvatusneuvoja, mutta sitä he selvästi tarvitsevat. Välit taitaa mennä poikki ihan justiinsa, koska mieheni on jo ihan loppu ja hermostui tosissaan tämän lapsen käytökseen.
Onko minulla muuta keinoa, kun istuttaa heidät pöydän ääreen ja sanoa suoraan, ettei tällainen käytös meidän kodissamme saa jatkua ja teidän on asetettava kunnolliset rajat, tai muuten on parempi yöpyä hotellissa?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Keskustelimme tämän perheen kanssa ja isä oli ymmärtäväinen ja myönsi ettei heillä aina ole keinoja kaikkiin tilanteisiin. Perheen äiti nyökkäsi kun kysyin mitä mieltä hän on asiasta, kun kerroin etten hyväksy koirien kiusaamista, tai tavaroiden rikkomista jne ja, että mielestäni heidän tulee laittaa tiukemmat rajat tälle lapselle. Muuten yhteisestä elosta kodissamme ei tule mitään.
Tämä äiti häipyi tilanteesta selvästi tuohtuneena paikalta touhuilemaan omiaan, eikä ole puhunut minulle enää mitään.
Keskustelimme silti tämän isän kanssa, että jatkamme tänään yhteisiä tekemisiä muualla kuin kotonamme.Ap
Hyvä, että isä sentään keskusteli normaalisti. Äiti on näköjään tuollainen pakenija, ihan naurettava ihminen. Mielestäni sinun ap pitäisi kuitenkin ajaa myös se asia läpi, että he lähtisivät hotelliin tai kotiin. Mutta omapa on tilanteesi tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran korjaan, ettei adhd tee ketään väkivaltaiseksi tai ilkeäksi.
Tsemppiä muille erityislasten vanhemmille.
Diagnooseja tai ei, minä puutun heti pikku vieraiden käytökseen, jos näyttää siltä, ettei tapoja ole eikä vanhemmilla kykyä saati aikomusta puuttua tuholaisen käytökseen.
Puhun suoraan sen kanssa, jonka käytöstä en hyväksy. Kerron lapselle, että tämä on minun taloni, nämä kaikki tavarat ovat minun lelujani. Näillä tavaroilla (lelulaatikon tavarat) saat leikkiä kauniisti. Jos kosket muihin tavaroihini ilman lupaani, tulen hyvin vihaiseksi. Puutun epätoivottuun käytökseen.
Tämä keskustelu käydään siinä vanhempien nähden ja kuullen. Jos hankala perhe ottaa nokkiinsa, hyvä vain - ei tule ikävä.
Lapsi, joka käyttäytyy kotona hyvin, tekee sen siksi, että kodissa on voimassa jotkin säännöt. Normaalikin pieni lapsi mennessään kylään, saattaa kuitenkin unohtaa ne kodin toimivat säännöt ja ajatella, etteivät ne ole voimassa kyläpaikassa vaan siellä voi riehua, kuten jossain hoplopissa. Esim. kotona ei saa hyppiä sängyissä, mutta kyläpaikan parivuode on trampoliini. Siis "kiltillekin" lapselle pitää välillä kertoa, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei.
(Olen usean lapsen mukavuudenhaluinen äiti ja on monta lapsenlastakin, joten tiedän kyllä, miten aikuisen tulee toimia, jotta kaikilla olisi kivaa.)
Vierailija kirjoitti:
Sen verran korjaan, ettei adhd tee ketään väkivaltaiseksi tai ilkeäksi.
Olen sanonut monta kertaa, että lapsella on varmasti muutakin, mutta ei ole minun tehtävä diagnosoida. Aloituksessa halusin tuoda jotain piirteitä ilmi jotta lukija ymmärtäisi ettei ole ihan tavallisesta lapsesta kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnooseja tai ei, minä puutun heti pikku vieraiden käytökseen, jos näyttää siltä, ettei tapoja ole eikä vanhemmilla kykyä saati aikomusta puuttua tuholaisen käytökseen.
Puhun suoraan sen kanssa, jonka käytöstä en hyväksy. Kerron lapselle, että tämä on minun taloni, nämä kaikki tavarat ovat minun lelujani. Näillä tavaroilla (lelulaatikon tavarat) saat leikkiä kauniisti. Jos kosket muihin tavaroihini ilman lupaani, tulen hyvin vihaiseksi. Puutun epätoivottuun käytökseen.
Tämä keskustelu käydään siinä vanhempien nähden ja kuullen. Jos hankala perhe ottaa nokkiinsa, hyvä vain - ei tule ikävä.
Lapsi, joka käyttäytyy kotona hyvin, tekee sen siksi, että kodissa on voimassa jotkin säännöt. Normaalikin pieni lapsi mennessään kylään, saattaa kuitenkin unohtaa ne kodin toimivat säännöt ja ajatella, etteivät ne ole voimassa kyläpaikassa vaan siellä voi riehua, kuten jossain hoplopissa. Esim. kotona ei saa hyppiä sängyissä, mutta kyläpaikan parivuode on trampoliini. Siis "kiltillekin" lapselle pitää välillä kertoa, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei.
(Olen usean lapsen mukavuudenhaluinen äiti ja on monta lapsenlastakin, joten tiedän kyllä, miten aikuisen tulee toimia, jotta kaikilla olisi kivaa.)
Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä ja näin yleensä toiminkin, mutta tämän lapsen kohdalla ei auta normaali ohjeistus tai keskustelut kun ei tunnu ymmärtävän normaalia puhetta saati kieltoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnooseja tai ei, minä puutun heti pikku vieraiden käytökseen, jos näyttää siltä, ettei tapoja ole eikä vanhemmilla kykyä saati aikomusta puuttua tuholaisen käytökseen.
Puhun suoraan sen kanssa, jonka käytöstä en hyväksy. Kerron lapselle, että tämä on minun taloni, nämä kaikki tavarat ovat minun lelujani. Näillä tavaroilla (lelulaatikon tavarat) saat leikkiä kauniisti. Jos kosket muihin tavaroihini ilman lupaani, tulen hyvin vihaiseksi. Puutun epätoivottuun käytökseen.
Tämä keskustelu käydään siinä vanhempien nähden ja kuullen. Jos hankala perhe ottaa nokkiinsa, hyvä vain - ei tule ikävä.
Lapsi, joka käyttäytyy kotona hyvin, tekee sen siksi, että kodissa on voimassa jotkin säännöt. Normaalikin pieni lapsi mennessään kylään, saattaa kuitenkin unohtaa ne kodin toimivat säännöt ja ajatella, etteivät ne ole voimassa kyläpaikassa vaan siellä voi riehua, kuten jossain hoplopissa. Esim. kotona ei saa hyppiä sängyissä, mutta kyläpaikan parivuode on trampoliini. Siis "kiltillekin" lapselle pitää välillä kertoa, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei.
(Olen usean lapsen mukavuudenhaluinen äiti ja on monta lapsenlastakin, joten tiedän kyllä, miten aikuisen tulee toimia, jotta kaikilla olisi kivaa.)
Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä ja näin yleensä toiminkin, mutta tämän lapsen kohdalla ei auta normaali ohjeistus tai keskustelut kun ei tunnu ymmärtävän normaalia puhetta saati kieltoja.
Yleensä lapset pitävät säännöistä ja ovat tarkkoja niiden noudattamisessa. Tämän näkee leikeissä ja peleissä - jopa omassa kodissaan sanovat vieraalle, miten meillä tehdään, jos vieraana teen jotain eri tavalla.
Tuossa tapauksessa lapsi kuulostaa hankalalta, ja jos vanhemmilla ei ole tilanne hallinnassa niin onhan se haastavaa emännälle.
Luulen, että itse nappaisin lasta lempeästi ranteista kiinni ja kieltäisin napakasti sekä estäisin esim. vitriiniin kiipeämisen. Tilanteesi on kyllä vaikea. Vie ne koko päiväksi eläintarhaan ja paikalliseen huvipuistoon. Säästyy ainakin oma kiinteistö ehjänä sen aikaa.
Tsemppiä ja hyviä hermoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnooseja8 tai ei, minä puutun heti pikku vieraiden käytökseen, jos näyttää siltä, ettei tapoja ole eikä vanhemmilla kykyä saati aikomusta puuttua tuholaisen käytökseen.
Puhun suoraan sen kanssa, jonka käytöstä en hyväksy. Kerron lapselle, että tämä on minun taloni, nämä kaikki tavarat ovat minun lelujani. Näillä tavaroilla (lelulaatikon tavarat) saat leikkiä kauniisti. Jos kosket muihin tavaroihini ilman lupaani, tulen hyvin vihaiseksi. Puutun epätoivottuun käytökseen.
Tämä keskustelu käydään siinä vanhempien nähden ja kuullen. Jos hankala perhe ottaa nokkiinsa, hyvä vain - ei tule ikävä.
Lapsi, joka käyttäytyy kotona hyvin, tekee sen siksi, että kodissa on voimassa jotkin säännöt. Normaalikin pieni lapsi mennessään kylään, saattaa kuitenkin unohtaa ne kodin toimivat säännöt ja ajatella, etteivät ne ole voimassa kyläpaikassa vaan siellä voi riehua, kuten jossain hoplopissa. Esim. kotona ei saa hyppiä sängyissä, mutta kyläpaikan parivuode on trampoliini. Siis "kiltillekin" lapselle pitää välillä kertoa, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei.
(Olen usean lapsen mukavuudenhaluinen äiti ja on monta lapsenlastakin, joten tiedän kyllä, miten aikuisen tulee toimia, jotta kaikilla olisi kivaa.)
Mulla oli kerran tuttava, joka oli kaikkien muiden lapsille tosi tiukka ja komenteleva ja sääntöjä edellyttävä mutta omat lapset saivat kiusata muita mielin määrin tai aiheuttaa esim.kaupassa vahinkoa. Oltiin sitten heidän luonaan tai puistossa, niin tämä äiti komensi muiden lapsia vaikka komennettavan lapsen omat vanhemmat olivat paikalla.
Tämän komentelijan kotona oli vieraiden lapsille todella tiukat säännöt. Kummallista oli, että omien lastensa tekemisiin tämä äiti ei puuttunut. Kaupassakin nauroi vaan, että kappas lasta.
Ei edes silloin puuttunut, kun oma isompi lapsensa kiusasi taaperoikäistä sisarustaan aina, kun aikuisen silmä vältti.
Aluksi luulin tietysti, että tottahan hän edellyttää omilta lapsiltaankin asiallista käytöstä, kun on niin tarkka muiden lasten käytöksestä mutta karvaasti sain oman lapseni kanssa kokea, että väärässä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Keskustelimme tämän perheen kanssa ja isä oli ymmärtäväinen ja myönsi ettei heillä aina ole keinoja kaikkiin tilanteisiin. Perheen äiti nyökkäsi kun kysyin mitä mieltä hän on asiasta, kun kerroin etten hyväksy koirien kiusaamista, tai tavaroiden rikkomista jne ja, että mielestäni heidän tulee laittaa tiukemmat rajat tälle lapselle. Muuten yhteisestä elosta kodissamme ei tule mitään.
Tämä äiti häipyi tilanteesta selvästi tuohtuneena paikalta touhuilemaan omiaan, eikä ole puhunut minulle enää mitään.
Keskustelimme silti tämän isän kanssa, että jatkamme tänään yhteisiä tekemisiä muualla kuin kotonamme.Ap
Hyvä että saitte puhuttua.
Meillä on juuri tuollainen adhd -lapsi ja meidän aikuisten toiminta varmasti näyttää väliltä siltä, ettemme laita rajoja, kun joka toilailuun ei puututa pitkällisillä kasvatuskeskusteluilla ja seuraamuksilla ja kontrollilla.
Se johtuu siitä, että tiedämme ettei se auta. Lapsen kanssa on kaikesta vääntöä, ihan joka asiasta. Adhd-lapsi kuulee puolessa tunnissa jopa 40 kertaa sanan "ei" (lähde: Ihmeelliset vuodet -kirja)
Jopa ammattilaiset kannustavat meitä adhd-lasten vanhempia (siis yleisesti, ei vain meitä) että lasta ei kaikesta kiellettäisi, vaan valitaan taistelut, kielletään vain ehdottomasti kielletyistä esim vaarallisista asioista, ym ym. Jatkuva kieltäminen tekee näille lapsille paskan itsetunnon, jo koulun aloittaessa ovat niin huonolla itsetunnolla, niin etteivät viitsi enää edes yrittää tehdä oikein.
Toki tuossa teillä tapahtui paljon sellaista, joka pitäisi olla ehdottomasti kiellettyjen listalla (lemmikkien kiusaaminen nyt esimerkiksi). Mutta ymmärrän vähän vanhempiakin. Ne on varmasti aivan loppu. Aina ei jaksa tapella, ja kun tietää, ettei se edes auta. Lapsi ei muista ohjeita tai kieltoja edes puolta minuuttia.
Enkä liioittele. Puoli minuuttia. Käytännössä tuollaisen lapsen perässä täytyy kävellä koko ajan.
Toivottavasti löytävät avun. Tai edes pääsevät tutkimuksiin, sekin on joskus kiven alla. Toivottavasti saavat lapselle sopivan lääkityksen vaikka. Jos aivokemia heittää niin sitä ei pelkällä kasvatuksella ja rajoilla korjata.
**
Äitinä minäkin voisin vähän pahastua jos sanottaisiin että laita tiukemmat rajat sille. On minullekin sanottu. Kertokaa hyvät neuvojat, että miten se tehdään. Miten, kun lapsi ei muista mitään kieltoa tai sääntöä, eikä ymmärrä syy-seuraus-suhteita. Miten sellaiselle opetetaan mitään?
Se siinä ärsyttää, kun neuvotaan, ihan kuin ei olisi jo kokeiltu kaikkea. Olen pahoillani, mutta älkää syyttäkö vanhempia kaikesta. Ei kehitysvammaisenkaan lapsen vanhempia syytetä siitä, että lapsi on kehitysvammainen ja oppii hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran korjaan, ettei adhd tee ketään väkivaltaiseksi tai ilkeäksi.
No ei tietoisesti ilkeä tai väkivaltainen, mutta adhd:seen kuuluu impulsiivisuus. Voi vaikka heittää sen pikkuauton, tai tönäistä tai läppästä ohimennessä. Mitä isommaksi kasvaa sen voimallisempi voi olla pelkkä harmiton tönäisy. Ei tietoisesti yritä satuttaa, mutta kun impulssikontrollia ei ole, niin onhan se lopputulos sama kuin väkivaltainen.
Ei uhria paljon lohduta, että "ei se tarkoittanut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajaton lapsi. Ei siis välttämättä adhd, tai mikään muukaan diagnosoitava ongelma. Ihan vaan vanhemmuus ja rajojen asettaminen puutteellista. Lapsi ottanut ohjat käsiinsä kun rajoja ei aseteta. Sama se on koirilla. Huonokäytökisiä lapsia ja koiria tulee kun saa tehdä mitä haluaa eikä kukaan aseta toiminnalle rajoja. Ottava laumanjohtajan paikan itse sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnooseja8 tai ei, minä puutun heti pikku vieraiden käytökseen, jos näyttää siltä, ettei tapoja ole eikä vanhemmilla kykyä saati aikomusta puuttua tuholaisen käytökseen.
Puhun suoraan sen kanssa, jonka käytöstä en hyväksy. Kerron lapselle, että tämä on minun taloni, nämä kaikki tavarat ovat minun lelujani. Näillä tavaroilla (lelulaatikon tavarat) saat leikkiä kauniisti. Jos kosket muihin tavaroihini ilman lupaani, tulen hyvin vihaiseksi. Puutun epätoivottuun käytökseen.
Tämä keskustelu käydään siinä vanhempien nähden ja kuullen. Jos hankala perhe ottaa nokkiinsa, hyvä vain - ei tule ikävä.
Lapsi, joka käyttäytyy kotona hyvin, tekee sen siksi, että kodissa on voimassa jotkin säännöt. Normaalikin pieni lapsi mennessään kylään, saattaa kuitenkin unohtaa ne kodin toimivat säännöt ja ajatella, etteivät ne ole voimassa kyläpaikassa vaan siellä voi riehua, kuten jossain hoplopissa. Esim. kotona ei saa hyppiä sängyissä, mutta kyläpaikan parivuode on trampoliini. Siis "kiltillekin" lapselle pitää välillä kertoa, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei.
(Olen usean lapsen mukavuudenhaluinen äiti ja on monta lapsenlastakin, joten tiedän kyllä, miten aikuisen tulee toimia, jotta kaikilla olisi kivaa.)
Mulla oli kerran tuttava, joka oli kaikkien muiden lapsille tosi tiukka ja komenteleva ja sääntöjä edellyttävä mutta omat lapset saivat kiusata muita mielin määrin tai aiheuttaa esim.kaupassa vahinkoa. Oltiin sitten heidän luonaan tai puistossa, niin tämä äiti komensi muiden lapsia vaikka komennettavan lapsen omat vanhemmat olivat paikalla.
Tämän komentelijan kotona oli vieraiden lapsille todella tiukat säännöt. Kummallista oli, että omien lastensa tekemisiin tämä äiti ei puuttunut. Kaupassakin nauroi vaan, että kappas lasta.
Ei edes silloin puuttunut, kun oma isompi lapsensa kiusasi taaperoikäistä sisarustaan aina, kun aikuisen silmä vältti.Aluksi luulin tietysti, että tottahan hän edellyttää omilta lapsiltaankin asiallista käytöstä, kun on niin tarkka muiden lasten käytöksestä mutta karvaasti sain oman lapseni kanssa kokea, että väärässä olin.
No. Meitä on joka junaan. Minä en ole hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ise aion ruveta etityisaikuiseksi ja teen samaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran korjaan, ettei adhd tee ketään väkivaltaiseksi tai ilkeäksi.
Lopputuloksen kannalta on ihan se ja sama, miksi joku käyttäytyy väkivaltaisesti. Kyllä se nyrkki naamassa sattuu, oli lyönnin syy ilkeys tai impulssikontrollin puute.
Että pistää vihaksi, kun jonkun väkivaltaista käytöstä pitää ymmärtää, kun Juholla on adhd. Ihan sama vaikka on kp, wtf tai evvk. Se ei ole pätevä syy antaa kerran toteuttaa itseään. Jos ei osaa käyttäytyä ja on muille vaaraksi, sitten pysytään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ise aion ruveta etityisaikuiseksi ja teen samaa.
Samis! Onko tälle jo vertaistukiryhmä, niin voidaan jakaa kokemuksia ja vinkkejä?
Jos lapsi kiusaisi lemmikkejäkin ja vanhemmat on aivan lapasia, olisin jo siinä vaiheessa päättänyt että lomailu meillä päättyy nyt. Kuulostaa siltä että kasvattavat lapsestaan persoonallisuushäiriöistä, pelkät nepsyongelmat ei selitä tuollaista empatiakyvyttömyyttä.
Tätähän se AP toivoi, ketju täynnä diagnosoitujen lasten haukkumista, että diagnooseja käytetään selityksenä väkivaltaiselle käytökselle. Vaikka näin ei ole. Suurin osa diagnosoitujen lasten vanhemmista on valmiita antamaan vahvan lääkityksen lapselleen, jotta tämä ei satuta muita. Monilla nepsyillä menee yhdistelmänä ADHD lääke sekä antipsykootti risperidon. Ja kotonahan nämä lapset usein ovatkin, ei ole asiaa täyspäiväiseen kouluun eikä varsinkaan iltapäiväkerhoon. Väkivaltaisen erityislapsen äiti on yleensä omaoshoitaja ja luopunut urastaan, kun lapsi ei voi koulua käydä. Sitten isommalla lapsella on usein myös siinä lisänä itsemurhariski, jota vanhempi valvoo yöt päivät.
Tämän ketjun tapauksessa todellisuudessa kukaan muu ei ole diagnooseja pohtinut kyseiselle lapselle kuin AP. Kertokaa av-haukat, miten ne vanhemmat käyttävät lapsen erityisyyttä nyt tekosyynä lapsen käytökselle, kun itse vanhemmat eivät ole mitään diagnoosia lapselleen hakeneet, pohtineet tai millään tavalla erityislapsen leimaa lapselleen hankkineet? Miten tuo siis nyt tämän AP:n kuvaaman lapsen kohdalla tapahtuu? Vai oliko tarkoitus oksentaa kaikki se viha, mitä tunnette erityislapsia kohtaan?
Kyllä minä autistisen kevalapsen äiti tiedän, ettei omalla lapsellani ole paikkaa tässä maailmassa ilman vahvaa lääkitystä. Kertokaa minulle, miten tuon 3-vuotiaan vanhemmat käyttävät diagnooseja tekosyynä, kun eivät itse ole mistään diagnooseista edes tietoisia lapsensa kohdalla?
Kun se ainoa eri
Erityislapsi vanhempineen poistuisi meiltä viimeistään siinä vaiheessa, kun eläinten kiusaaminen alkaisi. Mahdollisesti jo siinä vaiheessa, kun paikkoja rikottaisiin.
Viikon yöpyminen jonkun toisen kotona on oudon pitkä aika. Kuka sellaiseen suostuu?
Ap tässä. Keskustelimme tämän perheen kanssa ja isä oli ymmärtäväinen ja myönsi ettei heillä aina ole keinoja kaikkiin tilanteisiin. Perheen äiti nyökkäsi kun kysyin mitä mieltä hän on asiasta, kun kerroin etten hyväksy koirien kiusaamista, tai tavaroiden rikkomista jne ja, että mielestäni heidän tulee laittaa tiukemmat rajat tälle lapselle. Muuten yhteisestä elosta kodissamme ei tule mitään.
Tämä äiti häipyi tilanteesta selvästi tuohtuneena paikalta touhuilemaan omiaan, eikä ole puhunut minulle enää mitään.
Keskustelimme silti tämän isän kanssa, että jatkamme tänään yhteisiä tekemisiä muualla kuin kotonamme.
Ap