Lue keskustelun säännöt.
Kaveriperheen erityislapsi
14.05.2022 |
Kaverit tulleet viikoksi lomailemaan luoksemme pienen lapsensa kanssa, joka on villein lapsi jonka olemme koskaan tavanneet. Lapsi kiusaa lemmikkejä huutaen niiden korvaan, ajattaa niitä, kaataa mehua lattialle, hakee jääkaapista tomaatteja jotta saa viskellä niitä lattialle, kiipeilee lasivitriinissä, huutaa ja tekee kiusaa ihan joka hetki. Ei ymmärrä kieltoja, ja vaikka ymmärtäisi, niin nauraa vain tai alkaa huutaa hullun lailla.
Mitä tekevät vanhemmat? No eipä juuri mitään kun voivottelevat, jotta kun näin ei saisi tehdä. Olemme joutuneet useaan kertaan puuttumaan tämän lapsen käytökseen ja vanhemmat selvästi suuttuvat tästä (pyörittelevät mm. silmiään)
Tänään tämä lapsi heitti vierasta lasta leluautolla päähän, jonka johdosta tämän vieraan lapsen isä heitti raivoissaan leluauton roskiin. Tämän jälkeen kaverimme voivottelivat, että heidän lapsensa auto meni roskikseen ja lapselle tuli paha mieli. Eli ei minkäänlaista empatiaa sitä toista lasta kohtaan, joka oli miltein menettää silmän leluauton osuessa siihen.
Tällä lapsella on selvästi adhd, mutta jotain muutakin tässä on, ehkä dysfasia tms, mutta miten saada nämä vanhemmat ymmärtämään ettei tällainen perseily voi jatkua meidän kodissamme?
En itsekään haluaisi alkaa jaella kasvatusneuvoja, mutta sitä he selvästi tarvitsevat. Välit taitaa mennä poikki ihan justiinsa, koska mieheni on jo ihan loppu ja hermostui tosissaan tämän lapsen käytökseen.
Onko minulla muuta keinoa, kun istuttaa heidät pöydän ääreen ja sanoa suoraan, ettei tällainen käytös meidän kodissamme saa jatkua ja teidän on asetettava kunnolliset rajat, tai muuten on parempi yöpyä hotellissa?
Kommentit (266)
Mulla on aika hyvä hermo lasten kanssa ja kestä monenlaista, mutta jos lapsi yrittääkää mun koiraa kohdella epäkunnioittavasti mulla palaa kiinni heti. Oon itkettänyt vierasta lasta, serkun ja kaverin lapsia, kun ole karjassut, että koiraa kunnioitetaa, sen korviin ei huudeta, sen annetaan nukkua, sitä ei seurata ja vaanita jne. Olen myös todennut yhdelle naiselle, jonka lapsi meni vaan ja koski jonku koiraa ja siit tuli hässäkkä, että jos koira oli purru sun lasta se olis ollut sun lapsen vika. En voi sietää tenavia, jotka ei kunnioita eläimiä. Ja tämä ei ole mistään erityisjutusta kiinni, koska lapset monesti ymmärtää eläimen erityisyyden paremmi kun ihminen.
Mutta Ap, sä et ole voittavassa asemassa tossa. Tollaset vanhemmat saattaa joskus myöhemmin huomata lapsen ja oman käytöksensä tai ei. Joten miten tahansa sä sanot asiasta, niin se tulee loukkaamaa. Joko puret hammasta tai sanot suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole tienneet, että lapsi on erityislapsi? Ja miten voitte ottaa minkä tahansa perheen viikoksi luoksenne?
Teidän pitää heti saada perhe pois teiltä. Sanotte suoraan, että lapsi on niin levoton, että on parempi, että vieraat menevät hotelliin. Ja päivisin nähdään ulkona ja leikkipaikalla ja ravintolassa. Saavat sitten ravintolan työntekijät ihmetellä sen lapsen käytöstä.
Kotiin ei pidä tuollaisia päästää.
En muuten ymmärrä, miksi erityislapsen vanhemmat lähtevät minnekään tuollaisen lapsen kanssa, erityisesti pitkälle vierailulle. Ja miksi he eivät ole jo itse tuollaisen käytöksen jälkeen tajunneet painua takaisin kotiin.
Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja pelasta kotinne ja viikkonne! Suhteesta tuohon perheeseen ei ole niin väliä.
Emme tienneet koska nämä kaverit eivät taida itsekään ymmärtää, tai eivät varmaan halua myöntää, että lapsi ei ole aivan normaali. Heidän mielestään tämä on tavallista vilkkaampi, mutta mistään muusta eivät ole puhuneet. Meillä käy todella harvoin yökylässä ketään ja ajattelimme sen olevan kivaa piristystä koronan jälkeen kun saisimme vihdoin vieraita.
Vilkas lapsi ei ole automaattisesti erityislapsi. Osa pienistä lapsista on tosi vilkkaita ja rauhottuvat iän myötä, kun aivot kehittyy. Esim Adhd diagnooseja ei anneta kovin herkästi alle kouluikäsille. Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
No ehkä ei anneta diagnoosia, mutta lapsesta näkee ettei edes välillä reagoi normaaliin puheeseen. Kieltoihin suhtautuu raivokkaasti, alkaen potkia ja purra aikuista. Kynät kun saa käteen, niin yrittää satuttaa toisia heittämällä tai pistelemällä muita jopa kasvojen alueelle. Heittää hiekkaa päälle ja nauraa hysteerisesti.
Kyllä tällaiseen on varmasti puututtu päiväkodissa jo turvallisuuden nimissä ja vähintään kehoitettu, keskustelemaan myös neuvolassa asiasta. Lapsi 3-vuotias.
Tuollainen käytös sopii autismikirjoon.
Minä tiedän autismikirjolaisen lapsen, eikä hän ikinä tekisi tuollaista! On tunnollinen ja kiltti.
Olisi parasta tosiaan rajata osa asunnosta lemmikkien varjolla lapselle sopimattomaksi tilaksi. Sanot vain että lemmikit alkoivat pelkäämään lasta ja niiden täytyy antaa olla rauhassa omassa osassaan asuntoa. Turha on yrittää neuvoa lapsen vanhempia. Vika saattaa olla ihan pelkästään lepsussa kasvatustavassa. Jotkut lapset voivat käyttäytyä hyvinkin oudosti, jos ovat tottuneet saamaan sillä joko huomiota tai tahtonsa läpi. Jatkossa pyrit sopimaan tapaamiset jonnekin muualle kuin omaan kotiisi. Miehesi tuskin enää haluaa olla tuon perheen tapaamisissa mukana.
Sinuna kieltäisin vierailut jatkossa. Siihen on hyvät perusteet. Ei tuommoinen käytös sovi. Jos siitä möksähtää niin sitten möksähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.
Törkeää! Jos ollaan kylässä, mennään isäntäväen aikoihin nukkumaan. Hehän ovat aivan hirveitä! En sietäisi tuollaista talossani hetkeäkään!
Jos ihan kenen tahansa lapsi karjuisi minun eläinteni korvaan tai jahtaisi niitä, reagoisin samantien itse ekalla kerralla nätisti ja sitten sellaisella äänensävyllä ja elekielellä, että asia tulisi selväksi. Jos mukula ei jostain ihmeen syystä pystyisi sisäistämään edes vieraalta ihmiseltä tulevaa jyrkkää palautetta, käskisin kavereiden estää lapsen typeryydet fyysisesti tai poistua paikalta.
Kuulostaa siltä että lapsen vanhemmatkin on jotenkin erityisiä, jos oma lapsi kiusaa muita elollisia minkä kerkiää eikä heitä kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.
Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole tienneet, että lapsi on erityislapsi? Ja miten voitte ottaa minkä tahansa perheen viikoksi luoksenne?
Teidän pitää heti saada perhe pois teiltä. Sanotte suoraan, että lapsi on niin levoton, että on parempi, että vieraat menevät hotelliin. Ja päivisin nähdään ulkona ja leikkipaikalla ja ravintolassa. Saavat sitten ravintolan työntekijät ihmetellä sen lapsen käytöstä.
Kotiin ei pidä tuollaisia päästää.
En muuten ymmärrä, miksi erityislapsen vanhemmat lähtevät minnekään tuollaisen lapsen kanssa, erityisesti pitkälle vierailulle. Ja miksi he eivät ole jo itse tuollaisen käytöksen jälkeen tajunneet painua takaisin kotiin.
Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja pelasta kotinne ja viikkonne! Suhteesta tuohon perheeseen ei ole niin väliä.
Emme tienneet koska nämä kaverit eivät taida itsekään ymmärtää, tai eivät varmaan halua myöntää, että lapsi ei ole aivan normaali. Heidän mielestään tämä on tavallista vilkkaampi, mutta mistään muusta eivät ole puhuneet. Meillä käy todella harvoin yökylässä ketään ja ajattelimme sen olevan kivaa piristystä koronan jälkeen kun saisimme vihdoin vieraita.
Vilkas lapsi ei ole automaattisesti erityislapsi. Osa pienistä lapsista on tosi vilkkaita ja rauhottuvat iän myötä, kun aivot kehittyy. Esim Adhd diagnooseja ei anneta kovin herkästi alle kouluikäsille. Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
No ehkä ei anneta diagnoosia, mutta lapsesta näkee ettei edes välillä reagoi normaaliin puheeseen. Kieltoihin suhtautuu raivokkaasti, alkaen potkia ja purra aikuista. Kynät kun saa käteen, niin yrittää satuttaa toisia heittämällä tai pistelemällä muita jopa kasvojen alueelle. Heittää hiekkaa päälle ja nauraa hysteerisesti.
Kyllä tällaiseen on varmasti puututtu päiväkodissa jo turvallisuuden nimissä ja vähintään kehoitettu, keskustelemaan myös neuvolassa asiasta. Lapsi 3-vuotias.
Tuollainen käytös sopii autismikirjoon.
Minä tiedän autismikirjolaisen lapsen, eikä hän ikinä tekisi tuollaista! On tunnollinen ja kiltti.
Autismin kirjoa on monenlaista. Se että tiedät yhden, ei tarkoita että kaikki ovat samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Anteeksi kuinka? Päiväkodeissa kaikki kolmevuotiaat ja sitä vanhemmat nukkuvat päiväunet. Jos joku ei nukkuisi, pitää olla se uniaika hiljaa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.
Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Tuttipullo kolmevuotiaalla? Enpä ole ennen törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö ole tienneet, että lapsi on erityislapsi? Ja miten voitte ottaa minkä tahansa perheen viikoksi luoksenne?
Teidän pitää heti saada perhe pois teiltä. Sanotte suoraan, että lapsi on niin levoton, että on parempi, että vieraat menevät hotelliin. Ja päivisin nähdään ulkona ja leikkipaikalla ja ravintolassa. Saavat sitten ravintolan työntekijät ihmetellä sen lapsen käytöstä.
Kotiin ei pidä tuollaisia päästää.
En muuten ymmärrä, miksi erityislapsen vanhemmat lähtevät minnekään tuollaisen lapsen kanssa, erityisesti pitkälle vierailulle. Ja miksi he eivät ole jo itse tuollaisen käytöksen jälkeen tajunneet painua takaisin kotiin.
Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja pelasta kotinne ja viikkonne! Suhteesta tuohon perheeseen ei ole niin väliä.
Emme tienneet koska nämä kaverit eivät taida itsekään ymmärtää, tai eivät varmaan halua myöntää, että lapsi ei ole aivan normaali. Heidän mielestään tämä on tavallista vilkkaampi, mutta mistään muusta eivät ole puhuneet. Meillä käy todella harvoin yökylässä ketään ja ajattelimme sen olevan kivaa piristystä koronan jälkeen kun saisimme vihdoin vieraita.
Vilkas lapsi ei ole automaattisesti erityislapsi. Osa pienistä lapsista on tosi vilkkaita ja rauhottuvat iän myötä, kun aivot kehittyy. Esim Adhd diagnooseja ei anneta kovin herkästi alle kouluikäsille. Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
No ehkä ei anneta diagnoosia, mutta lapsesta näkee ettei edes välillä reagoi normaaliin puheeseen. Kieltoihin suhtautuu raivokkaasti, alkaen potkia ja purra aikuista. Kynät kun saa käteen, niin yrittää satuttaa toisia heittämällä tai pistelemällä muita jopa kasvojen alueelle. Heittää hiekkaa päälle ja nauraa hysteerisesti.
Kyllä tällaiseen on varmasti puututtu päiväkodissa jo turvallisuuden nimissä ja vähintään kehoitettu, keskustelemaan myös neuvolassa asiasta. Lapsi 3-vuotias.
Tuollainen käytös sopii autismikirjoon.
Minä tiedän autismikirjolaisen lapsen, eikä hän ikinä tekisi tuollaista! On tunnollinen ja kiltti.
Autismin kirjoa on monenlaista. Se että tiedät yhden, ei tarkoita että kaikki ovat samanlaisia.
Tiedän autistisen pojan. Niin kauan kun kaikki on hyvin ennakoitavaa, niin ei ole ongelmia. Mutta kun tulee joku poikkeama, niin poika on kuin Hulk. Kaikki ympäriltä hajoaa. Poika on lyönyt vanhempiaan, sisaruksiaan, koulun henkilökuntaa... pelottava lapsi, ja kun ikääkin on, niin pienikokoinen äiti on jo lyhempi ja ainakin 20 kg kevyempi kuin poika. Ei siinä juuri kiinni pidellä.
Tämä lapsi ei puhu kuin muutaman sanan, en osaa arvioida, miten paljon ymmärtää puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Ei tarkoita automaattisesti kehitysviivettä, voi olla että lapsella on saamattomat vanhemmat, jotka eivät vain jaksa vieroittaa häntä tuttipullosta.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna kieltäisin vierailut jatkossa. Siihen on hyvät perusteet. Ei tuommoinen käytös sovi. Jos siitä möksähtää niin sitten möksähtää.
Kyllä näin aion jatkossakin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.
Tabletti kourassa. 3-vuotiaalla. Pöydässä.
I rest my case.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Ei tarkoita automaattisesti kehitysviivettä, voi olla että lapsella on saamattomat vanhemmat, jotka eivät vain jaksa vieroittaa häntä tuttipullosta.
Niin no jos viilaillaan asiaa, niin totta turiset. Luulenpa vaan, että vieroitus on jo päiväkodilla aloitettu, mutta vanhemmat eivät joko kannusta lasta kotona tai edes yritä vieroittaa pullosta. Mutta jos luit ketjua, niin olen kertonut jo valtavasti mitä kaikkea täällä on tapahtunut, niin mielestäni kyseessä ei ihan tavallisesti kasvavasta 3-vuotiaasta ole kyse. Toivon vain että he saavat kasvatusapua päiväkodilta sekä nauvolasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Kaikki kertomasi huomioon ottaen vaikuttaisi siltä että ongelma on vanhemmissa. Eivät osaa tai halua hoitaa lastaan. Rutiinit, syömiset ja kasvatus lapselle sopimattomia. Ruokavalio, ruutuaika, vanhempien välinpitämättömyys ja valvominen saattavat jo tehdä lapsen käytöksestä tuollaista. Ja jos lapsi syö vielä pullosta, niin ei se sitä pulloa itse kaapista ota vaan vanhemmat sen antaa tai on antamatta. Uusavuttomat vanhemmat.
Eli vähän kun jos oma koira perseilee niin sanon kyllä että mun vika kun en ole osannut kasvatuksessa ottaa kaikkea huomioon. Mun ensimmäinen koira, se selittää asiaa, silti tiedän että vika on oma.
No pihalle nyt ne tyypit sieltä, jos kiusaavat lemmikkejänne, jotka ovat omassa kodissaan! Uskomatonta, että annat tuollaisen tapahtua.
Kiitos! Olen itse adhd (add?) äiti ja minulla on yksi adhd lapsi. Ärsyttää suunnattomasti se, että adhd:stä on tullut synonyymi huonosti käyttäytyville lapsille! Oman kokemukseni mukaan vanhemmat ovat se sylttytehdas ja ajoittain sitä on todella ahdistavaa seurata! Toki voi olla lapsia, joilla on todella vakavia ongelmia, kehitysvammaa ym. Mutta lähes aina saa syyttää vanhempia, joilla on jotain omituisia ideologisia kasvatusperiaatteita, esim. kasvatetaan pojista "feministejä", mutta ei puututa siihen, että hakkaavat toisiaan ja hajottavat toisten ihmisten omaisuutta ym. vastaavaa. Syy lasten huonoon käytökseen on aina kätevästi joku neurologinen diagnoosi.