Lue keskustelun säännöt.
Kaveriperheen erityislapsi
14.05.2022 |
Kaverit tulleet viikoksi lomailemaan luoksemme pienen lapsensa kanssa, joka on villein lapsi jonka olemme koskaan tavanneet. Lapsi kiusaa lemmikkejä huutaen niiden korvaan, ajattaa niitä, kaataa mehua lattialle, hakee jääkaapista tomaatteja jotta saa viskellä niitä lattialle, kiipeilee lasivitriinissä, huutaa ja tekee kiusaa ihan joka hetki. Ei ymmärrä kieltoja, ja vaikka ymmärtäisi, niin nauraa vain tai alkaa huutaa hullun lailla.
Mitä tekevät vanhemmat? No eipä juuri mitään kun voivottelevat, jotta kun näin ei saisi tehdä. Olemme joutuneet useaan kertaan puuttumaan tämän lapsen käytökseen ja vanhemmat selvästi suuttuvat tästä (pyörittelevät mm. silmiään)
Tänään tämä lapsi heitti vierasta lasta leluautolla päähän, jonka johdosta tämän vieraan lapsen isä heitti raivoissaan leluauton roskiin. Tämän jälkeen kaverimme voivottelivat, että heidän lapsensa auto meni roskikseen ja lapselle tuli paha mieli. Eli ei minkäänlaista empatiaa sitä toista lasta kohtaan, joka oli miltein menettää silmän leluauton osuessa siihen.
Tällä lapsella on selvästi adhd, mutta jotain muutakin tässä on, ehkä dysfasia tms, mutta miten saada nämä vanhemmat ymmärtämään ettei tällainen perseily voi jatkua meidän kodissamme?
En itsekään haluaisi alkaa jaella kasvatusneuvoja, mutta sitä he selvästi tarvitsevat. Välit taitaa mennä poikki ihan justiinsa, koska mieheni on jo ihan loppu ja hermostui tosissaan tämän lapsen käytökseen.
Onko minulla muuta keinoa, kun istuttaa heidät pöydän ääreen ja sanoa suoraan, ettei tällainen käytös meidän kodissamme saa jatkua ja teidän on asetettava kunnolliset rajat, tai muuten on parempi yöpyä hotellissa?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Ei tarkoita automaattisesti kehitysviivettä, voi olla että lapsella on saamattomat vanhemmat, jotka eivät vain jaksa vieroittaa häntä tuttipullosta.
Niin no jos viilaillaan asiaa, niin totta turiset. Luulenpa vaan, että vieroitus on jo päiväkodilla aloitettu, mutta vanhemmat eivät joko kannusta lasta kotona tai edes yritä vieroittaa pullosta. Mutta jos luit ketjua, niin olen kertonut jo valtavasti mitä kaikkea täällä on tapahtunut, niin mielestäni kyseessä ei ihan tavallisesti kasvavasta 3-vuotiaasta ole kyse. Toivon vain että he saavat kasvatusapua päiväkodilta sekä nauvolasta.
Ap, olet yhä palstalla. Eikö perhe ole vieläkään herännyt? Kello on kymmenen! Kerro sitten, miten puhuttelu meni.
Eivät ole heränneet. Olen itse ollut ylhäällä jo seitsemästä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan noin radikaalista tapauksesta kyse, mutta itse kyllästyin kanssa yhden tutun lapseen ja käytökseensä. En halua heitä enää kylään ja vanhempi itse on sitä mieltä, että lapsella ihan normaali kuri ja että on normaalia että lapset metelöi, peuhaa, juoksentelee jne. Noh, mun mielestä se että ei uskota kodin haltijan sääntöjä ja kieltoja ei ole normaalia. Tämä lapsi uhmaa mulle jopa vastaan vanhempansa ollessa vieressä.
Sillon ku mää olin lapsi, pöydässä istuttiin nätisti ja kuunneltiin aikuisten juttuja. Tarjoiluja ei kahmittu vaan mietittiin tarkkaan voiko ottaa esim. toisen pullan. Kieltoja uskottiin välittömästi ja huonosta käytöksestä koettiin häpeää. Osa nykyajan vanhemmista vaan naureskelee lapsen touhuille tai on hiljaa taustalla. Ei ihme että opettajatkin on näiden pulassa.
Näin minutkin on kasvatettu ja omakin lapsi. Hän on nykyään hienosti koulussa pärjäävä, rauhallinen ja kiltti lapsi. Hän kyllä sanoo ihan suoraan, että tämä kaverien lapsi kiusaa jatkuvasti mutta vanhemmat eivät tee mitään.
Luulen että koska kyseessä on heidän ensimmäinen lapsensa, eikä kummallakaan aiempaa kokemusta lapsista, niin he eivät oikein ymmärrä mitä missäkin tilanteessa tulisi tehdä.
Hyvä kuulla, että on myös onnistuneita kasvatuskokemuksia. Olen siis tuon ekan lainauksen kirjoittaja ja kerran jouduin "ajamaan" heidät ulos kodistani, sillä eivät tehneet elettäkään poistuakseen vaikka olin kertonut, kauanko luonani voi olla. Olin kertonut mihin aikaan meillä mennään nukkumaan ja miten on poistuttava sitä ennen. Noh, he vain ovat ja ovat eikä vanhempi tee mitään lopettaakseen lapsen sotkuisia leikkejä. Jouduin sitten korottamaan ääntä ja nakkaamaan takit niskaan. Ei ole ihme jos lapsi ei usko, kun ei vanhempikaan.
No huhhuh, lukematta kaikkia kommentteja vastaan tähän äkkiä oman kokemukseni vastaavasta tilanteesta.
Meillä myös ystäväperhe, nuo vanhemmat on olleet kavereita me iät ja ajat. Heillä kaksi lasta, molemmat hyvin vilkkaita, mutta erityisesti toinen heistä kuulostaa ap kuvaile altasi lapselta! Vanhemmat ovat hyviä kasvattajia, he pitävät kyllä kuria, ja tuo "normaalimpi" muksu uskookin kieltoja, mutta toinen aina ei. Eli aina kun olivat meillä kylässä, toisen vanhemmista on paimennettava jatkuvasti tuota riiviölasta. Siis estettävä tuhoja. Ja koska lapsi ei usko sanallisia kieltoja, vanhempi joutuu aina fyysisesti estää lasta vaikka heittelemästä niitä tomaatteja tai kaatamasta kalusteita. Mielestäni siis toimivat kuten pitää, jos ei sanallista kieltoa usko, estetään fyysisesti, ja aina he selittävät lapselle miksei asiaa X saa tehdä. Lapsi ei vaan jotenkin usko tai ymmärrä (?). On todella raskasta seurattavaa, ja jossain vaiheessa emme enää jaksaneet kutsua heitä kylään tai mennä heille kylään, kun se on aina tuollaista riehumisshowta. Emme pysty käytännössä yhtään jutella tämän paimennusvuorossa olevan vanhemman kanssa. Ja kuten sanottu heidän toinenkin lapsi on vilkas, mutta johdonmukaisella kasvatuksella oikein "salonkikelpoiseksi" saatu, siksi itsekin mietin että riiviölapsi paljastuu varmasti erityislapseksi. Vai onko jotkut todella noin kovapäisiä pienenä?!?! En tiedä.
Jokatapauksessa, ap sun kaverien kuuluisi ohjeistaa ja kieltää sitä lasta ehdottomasti, eikä vaan pakoilla ongelmaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Kaikki kertomasi huomioon ottaen vaikuttaisi siltä että ongelma on vanhemmissa. Eivät osaa tai halua hoitaa lastaan. Rutiinit, syömiset ja kasvatus lapselle sopimattomia. Ruokavalio, ruutuaika, vanhempien välinpitämättömyys ja valvominen saattavat jo tehdä lapsen käytöksestä tuollaista. Ja jos lapsi syö vielä pullosta, niin ei se sitä pulloa itse kaapista ota vaan vanhemmat sen antaa tai on antamatta. Uusavuttomat vanhemmat.
Eli vähän kun jos oma koira perseilee niin sanon kyllä että mun vika kun en ole osannut kasvatuksessa ottaa kaikkea huomioon. Mun ensimmäinen koira, se selittää asiaa, silti tiedän että vika on oma.
Samaa mieltä. Alkaa kuulostaa tekstin perusteella siltä että ongelma on ne vanhemmat, ei lapsi. Harkitsisin jopa lasun tekoa, vanhemmat ei jaksa olla vanhempia vaan tarvii apua.
Ei kai vieraat enää montaa päivää ole teillä?
Minä kyllä jo sanoisin että tänään voisivat jo lähteä kotiinsa kun olette huomanneet ettei vierailu oikein suju.
Mitä siitä jos loukkaantuvat? Sanot ystävällisesti että olette eläiminenne tottuneet rauhalliseen elämään
ja jatkossa tapaatte vaikka puistossa.
Älä ole tossu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette selväksi että kersa joko oppii olemaan tai itkee ja oppii olemaan ennen seuraavaa kyläilyä.
Esimerkkinä sanoin heille, että minusta oli ihan oikein, että lapsi menetti leluautonsa koska heitti sillä toista lasta silmään. Se ehkä opettaa lapselle ettei näin saa toimia.
Mutta lapsen isä oli tästäkin näreissään kun hänen lapsensa nyt alkoi itkeä.
Ei se itseasiassa opeta sille lapselle mitään. Tuo on muutenkin ihan typerä ja aggressiivinen tapa mennä väliin, ottaa viimeisenkin vanhempien auktoriteetin pois.
Ei ole sun asia kasvattaa tätä lasta. Hän on erityislapsi, jos hänen vanhempansa eivät näe ongelmaa, sit eivät näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken te pöljät uskotte.
Ap
Aika surullista, jos ap on nähnyt noin paljon vaivaa ja kirjoittanut noin pitkän sepustuksen vain tehdäkseen provon. Ja päivystänyt näköjään iltamyöhään asti ja ollut seiskasta asti hereillä tänäänkin.
Meillä lli samanlainen perhe kaverina, viinonloppu oli piinaa. Yllättäen kaveri oppi olemaan ja on nyt sangen fisku ja koulussa pärjää erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoinen valehtelija tämä ap. Ja vielä ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Kaikki kertomasi huomioon ottaen vaikuttaisi siltä että ongelma on vanhemmissa. Eivät osaa tai halua hoitaa lastaan. Rutiinit, syömiset ja kasvatus lapselle sopimattomia. Ruokavalio, ruutuaika, vanhempien välinpitämättömyys ja valvominen saattavat jo tehdä lapsen käytöksestä tuollaista. Ja jos lapsi syö vielä pullosta, niin ei se sitä pulloa itse kaapista ota vaan vanhemmat sen antaa tai on antamatta. Uusavuttomat vanhemmat.
Eli vähän kun jos oma koira perseilee niin sanon kyllä että mun vika kun en ole osannut kasvatuksessa ottaa kaikkea huomioon. Mun ensimmäinen koira, se selittää asiaa, silti tiedän että vika on oma.Samaa mieltä. Alkaa kuulostaa tekstin perusteella siltä että ongelma on ne vanhemmat, ei lapsi. Harkitsisin jopa lasun tekoa, vanhemmat ei jaksa olla vanhempia vaan tarvii apua.
Mun ystävä on lestadiolaisperheesta, jolla luonnollisesti paljon lapsia. Isä huiteli muualla ja jätti äidin selviämään yksin. Äiti välillä hermoparantolassa kun ei enää jaksanut. Lapset eli kun pellossa, eli ketään ei kiinnostanut kasvattaa. Tällä ystävällä vain kaksi lasta, mutta sama kasvatusmetodi. Kakarat riehuu kaupassa käytävällä, kärrynpyöriä ja huutamista ja törmäilee vanhoihin ihmisiin. Lapset alakoululaisia. Äiti sanoo kerran että ei saa ja lapset jatkaa riehumista. Sai kyllä hävetä aina. Mikä mielenkiintoista, niin nämä samat lapset käyttäytyi hyvin jos äiti ei ollut paikalla. Että missä vika? Onko kyse siitä että lapset hakivat äitinsä huomiota keinolla millä hyvänsä ja odottivat että jossain vaiheessa se raja tulee vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos juttu olisi totta, kehottaisin ap: n näyttämään lapsen vanhemmille. Ja yleensäkin luuletteko kukaan jotka viestitätte palstalle hyvinkin rohkeita ja yksityiskohtaisia aloituksia, että asianosaiset eivät lue palstaa? Epäilen, että moni tunnistaa itsensä tai perheensä kun lukee.
Epäilen, että ap on provo.
Vierailija kirjoitti:
Jos juttu olisi totta, kehottaisin ap: n näyttämään lapsen vanhemmille. Ja yleensäkin luuletteko kukaan jotka viestitätte palstalle hyvinkin rohkeita ja yksityiskohtaisia aloituksia, että asianosaiset eivät lue palstaa? Epäilen, että moni tunnistaa itsensä tai perheensä kun lukee.
Epäilen, että ap on provo.
Hänhän irvaili jo, kun häntä oli uskottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun tuollainen vammainen perhedelmä huutaisi koirieni korviin niin vetelisin avarilla. Siinä menisi raja.
Tuo provoksi paljastanut ap ei ole oikea ap.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken te pöljät uskotte.
Ap
Tämä ei ole ap:n kirjoittama! Poistu trolli keskustelusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette selväksi että kersa joko oppii olemaan tai itkee ja oppii olemaan ennen seuraavaa kyläilyä.
Esimerkkinä sanoin heille, että minusta oli ihan oikein, että lapsi menetti leluautonsa koska heitti sillä toista lasta silmään. Se ehkä opettaa lapselle ettei näin saa toimia.
Mutta lapsen isä oli tästäkin näreissään kun hänen lapsensa nyt alkoi itkeä.Ei se itseasiassa opeta sille lapselle mitään. Tuo on muutenkin ihan typerä ja aggressiivinen tapa mennä väliin, ottaa viimeisenkin vanhempien auktoriteetin pois.
Ei ole sun asia kasvattaa tätä lasta. Hän on erityislapsi, jos hänen vanhempansa eivät näe ongelmaa, sit eivät näe.
Kerropa miten itse toimisit tilanteessa jos joku toinen lapsi heittäisi sinun lapsesi silmään leluautolla? Veikkaanpa että säikähtäisit kovastikin, ja saattaisit reagoida samalla tavalla. Minä en yritä kasvattaa heidän lastaan, mutta minun kodissa minun säännöt.
Olenpa nähnyt kerran myös tapauksen jossa eräs isä meni tukistamaan lasta joka oli lyönyt hänen lastaan nyrkillä vatsaan leikkipuistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.
En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.
Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.
En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.
Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.
Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.
Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.
Täällä myös erityislapsen vanhempi. Nyt jo pystytään käymään kylässä, kun itsesäätely on kovan työn tuloksena kehittynyt 7-vuotiaalle. Normaali 3-vuotias on vaikea kontrolloida, saati sitten olettettu erityislapsi. Luulen että tässä AP:n aloituksessa on puolet totta. En usko, että hän tässä kirjoittelee reaaliajassa samalla kun perhe heillä kyläilee. Kaikkihan tällä palstalla käy ja itse ainakin ajattelisin, että äiti illalla saattaa selata palstaa myös puhelimella. Ja osa jutuista oli kyllä epäuskottavia. Oma lapseni on todellakin ollut vaikea, mutta ei häneltä kukaan ole lelua heittänyt roskiin. Toki moni varmaan nauttii fantasioida tuollaisesta, mutta ihan aikuisten oikeasti aika harva isä menisi ottamaan täysin vieraan lapsen lelua ja heittämään sitä roskiin, vaikka se lapsi olisi heitellyt sitä lelua muihin. Ihan siis kaikkien näiden 10v vanhemmuuden kokemuksella uskallan väittää, ettei tuo sellaisenaan ole totta. Sen sijaan uskon kyllä, että AP:lla on tällainen perhe lähipiirissä, josta haluaa purkaa sydäntä.
Mutta sitten itse tähän lainaamaan asiaan. Kun lapsi oli pienempi, niin me ei todellakaan käyty missään kylässä. Kaupassa käytiin, mutta juhlat ja sukulaisilla käynnit, niin ihan muutamia kertoja. Se johti siihen, että sukulaiset puhui selän takana ikäviä koska ei menty, mutta puhui ne ikäviä jos mentiin. Kyllä välit viileni aika moneen sukulaiseen. Minkäs tekee! Onneksi moniin on todella hyvätkin välit ja lapsilla on silti ihania ihmisiä elämässään.
AP puhuu paljon lapsesta erityislapsena, vaikka hän on vasta 3. Tuo lapsi olisi selkeä erityislapsi jos olisi isompi, mutta tuon ikäistä en nyt tottelemattomuuden vuoksi kyökkidiagnosoisi yhtään miksikään. Normaali 3v voi myös olla tosi rasittava tapaus, varsinkin jos vanhemmat eivät sitä kasvata. Harva tuon ikäisten kanssa edes lähtee kenenkään luo viikoksi, juuri sen vuoksi että ovat tosi rasittavassa iässä.
Oletko yhtään lukenut mitä olen tänne palstalle kirjoitellut tästä lapsesta? Minun tehtävähän ei siis ole diagnosoida tätä lasta, mutta sen tiedän ettei lapsi ihan ikäiseltään vaikuta.
Tämä perhe valvoo jopa puoleen yöhön tämän lapsen kanssa, välillä antaen nukahtaa pöytään aikuisten kanssa kunhan lapsella vaan on tabletti kourassa.
Eilen minullakin tuli mitta täyteen ja sanoin meneväni ajoissa nukkumaan. Itse olen herännyt tänään lemmikkien vuoksi ajoissa kuten joka aamu, ja tämä perhe nukkuu vieläkin. Ehkä varmaan siksi, koska tämä lapsi ei nuku edes kunnon päiväunia vaan pärisee kaiket päivät.Miksi ap luulet että kaikki lapset ja perheet on samanlaisia? Ei kaikki 3 v todellakaan enää nuku päiväunia. Kaikille perheille ei sovi samanlainen rytmi kuin sinulle.
Jos lapsi satuttaa muita tai tuhoaa kotiasi, keskity keskustelemaan siitä vanhempien kanssa eikä diagnosoimaan lasta tai arvostelemaan toisten tapoja tms.
Minusta tuntuu ettet sinä aivan ymmärtänyt lukemaasi kun vastasit tuolla tavoin. Juurihan kommentoin ettei ole minun tehtäväni diagnosoida, mutta avauksessa heitin, että lapsella mahdollisesti adhd ja ehkä jotain muutakin, jotta lukijat saisivat paremman kuvan lapsesta.
Ymmärrän tottakai, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta jos lapsi selkeästi on väsynyt (hieroo silmiään, horjuu ja näyttää uniselta) niin minulle se kertoo, että unen tarvetta edelleen olisi myös päivällä.Lapsi myös juo edelleen muuten maitoa tuttipullosta, ja minun kokemuksen mukaan tuon ikäinen kyllä jo mukista osaa juoda. Eikö tämä kerro sinulle mitään, että lapsella on vähintäänkin kehityksessä viiveitä?
Ei tarkoita automaattisesti kehitysviivettä, voi olla että lapsella on saamattomat vanhemmat, jotka eivät vain jaksa vieroittaa häntä tuttipullosta.
Niin no jos viilaillaan asiaa, niin totta turiset. Luulenpa vaan, että vieroitus on jo päiväkodilla aloitettu, mutta vanhemmat eivät joko kannusta lasta kotona tai edes yritä vieroittaa pullosta. Mutta jos luit ketjua, niin olen kertonut jo valtavasti mitä kaikkea täällä on tapahtunut, niin mielestäni kyseessä ei ihan tavallisesti kasvavasta 3-vuotiaasta ole kyse. Toivon vain että he saavat kasvatusapua päiväkodilta sekä nauvolasta.
Kumpaa sinä haluat, apua siihen tämän hetken tilanteeseen vai päivitellä, että kavereiden lapsella on kehitysviive?
Moni on sanonut, että tilanteessasi on ok pyytää perhettä siirtymään hotelliin. Miksi et tee näin?
Miksi et AP vaan pyydä heitä lähtemään? Problem solved.
En ymmärrä kuuden sivun yksityiskohtaista ja tunnistettavaa selostusta yhden lapsen mahdollisesta erityisyydestä, kun voisit vain pyytää heitä lähtemään.
En minä ainakaan oman ystäväni erityislapsesta ja heidän haasteista tänne noin tunnistettavasti kertoisi.
Ap, olet yhä palstalla. Eikö perhe ole vieläkään herännyt? Kello on kymmenen! Kerro sitten, miten puhuttelu meni.