Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Matkustaisin Euroopan kierrokselle. Näkisin paikkoja ja tapaisin uusia ihmisiä. Puhun 5 kieltä, että sekään ei olisi ongelma.
Nyt kun lapsi on jo 9, harkitsen todella taas yksin matkailua. Noin iso kun pärjää jo mummolassakin monta viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aulis.Juuka kirjoitti:
Yksin reissaaminen ankeaa,lähdeppä nyt esim Lappiin ja Norjaan yksin,aika tyhmä ajatus,kun ei voi jakaa tuntemuksia esim kauniista maisemista,kun kuvien kautta jos ottaa valokuvia tai videoita.Kyllä tässä joutuu miettimään ,josko pääsis Pohjoiseen ja Norjaan.
Hiljattain ainakin Ruotsissa esitettiin toive, että ulkomaalaiset eivät lähtisi yksin ja ilman taitoja ja paikallista opasta vaeltamaan tuntureille tai muuhun etäiseen maastoon. Siellä käytetään paljon resursseja ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen, etenkin talvella.
No mitenkähän niitä erä- ja vaellustaitoja sitten voi hankkia, jos etäisempään luontoon ei saa mennä? Pyörii rinkka selässä jossain lähiön viheralueella? Tosin siellä ei sitten voi edes tulta tehdä eikä sytyttää nuotiota..
Tämä on just samaa kuin se syrjintä työnhaussa, että pitäisi olla nuori mutta silti ihan julmettu työkokemus.
No joo, ymmärrän toki että jollain helikopterilla hakeminen ei ole halpaa mutta pitäisikö sitten ihan yhteiskunnan tulla näissä asioissa vastaan ja aloittaa vaikka ihan sillä, että sitä luontoa olisi kävelymatkan päässä asutuskeskuksista? Enkä siis meinaa mitään kämäisiä pikkupusikoita/puistoja/kevyenliikenteenväyliä vaan tuollaisia vaellusreittejä ihan kunnolla metsässä/luonnossa että sitä yhtenäistä, koskematonta luontoa olisi se useampi neliökilsa mutta silti ei olisi missään jumalanseläntakana jos tulee jokin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kiersin maailman ympäri reppu selässä. Voi noita ihania aikoja. Arvaappa mitä? Koskaan ei tarvinnut olla yksin jos ei halunnut. Yksinäiset ovat paljon helpompia lähestyä kuin kaverit tai porukkamatkaajat. Joskus tietysti oli hetkiä jotka olisi ollut kivaa jakaa jonkun tutun kanssa, mutta toisaalta sai tehdä asioita oman mielen mukaan, ei tarvinnut neuvotella, mennäänkö itään vai länteen. Olin tuolloin nuori nainen ja nainen edelleenkin mutta en erään nuori :)
Tämä toimii ehkä nuorena paremmin, tai sitten pitää olla ekstrovertti. Matkustelen paljon yksin ympäri Eurooppaa ja tosi vähän löydän seuraa, kyllä saa olla ihan omissa oloissaan. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen, ehkä seuraa löytyisi jos olisi nuorempi tai jotenkin räväkämpi.
Sama. Tai sitten seuraan lyöttäytyy joku tosi outo tyyppi josta ei meinaa edes päästä eroon millään.
Olen kotona. Hyvinä päivinä voi istua ulkona.
No mulla on itsellä (olen eronnut, lapset muuttaneet omilleen) suunnitelmissa ns. roadtripille lähtö, eli auto kohti pohjoista, ja kierrän Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa ja koiruus lähtee mukaan, ollaan hotelleissa yötä. Olen reissannut aika paljon. Olen sen verran puhumista vaativan työn myötä ujosta tullut puheliaaksi, että tapaan paljon ihmisiä ja olen saanut tuttuja. Varovainen toki olen.
Loppuloman olen mökillä ja siellä mulla on paljon naapurustosta tuttuja. Yhdestä on tullut ystävä, joka vierailee mun luonani kaupungissa, on itse Vantaalta sinne muuttanut.
Tutustu ihmisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Minuakin jännitti aikoinaan lähteä yksin matkalle. Jännitys poistui pikkuhiljaa kun ymmärsin, ettei ole syytä jännittää ja mitään ikävää ei tapahtunut eikä kukaan kiinnittänyt huomiota. Aina kun olet uskaltanut tehdä jotakin, kiitä ja taputa itsellesi, tutki miltä kulkemisesi näyttää muista - siis tuskin kukaan sinua huomioi ja jos huomioi ole tutkivinasi esim. osoitetta. Saat pian matkoiltasi enemmän kun uskaltaudut esim. puhumaan muiden kanssa. Talvella voit muistella matkojasi. Olet aina kokemusta rikkaampi. Tietysti naisena pitää olla tarkkaavainen ja pitää tavaroistaan huoli.
Löytäisitkö matkaseuralaisen vaikka hotellilta tai somesta? Suosittelen Helsinkiä (tuskin kukaan kiinnittää huomiota) ja vaikka Maarianhaminaa.
Mä huomaan itsestäni, että etenkin kun ikää tulee lisää niin tämä ihan normiarki vie yksinäisenä niin paljon voimia, ettei mulla enää riitä energiaa alkaa hoitaa/huolehtia jonkun reissun tekemiseen vaadittavista asioista.
Siis ihan tämä, että joutuu jokaisen isomman (ja pienemmän) asian ja päätöksen tekemään yksin ja puntaroimaan ihan itsekseen on jotenkin todella kuormittavaa pidemmän päälle. Ja luonnollisesti myös tekemään kaikki asiat itse eli ei ole toista ihmistä jakamassa yhtään mitään, vaan jos itse mitä ei tee/huolehdi niin ei sitä hoida kukaan muukaan.
Ei vaan enää sitten jaksa alkaa miettimään mitään hotelleja, juna-aikatauluja tai mitään muutakaan "ekstraa" vaan sitä ennemmin tekee spontaanisti jotain. Se sitten tietenkin on valitettavan "ankeaa" eikä varsinaisesti erota sitä lomaa normiarjesta.
Ei pysty tekemään mitään, koska on autoton ja suht rahaton, myös osa-aikaduunissa koko kesän. Yksinäisyyskin voi masentaa niin, ettei edes halua minnekään itsekseen lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kiersin maailman ympäri reppu selässä. Voi noita ihania aikoja. Arvaappa mitä? Koskaan ei tarvinnut olla yksin jos ei halunnut. Yksinäiset ovat paljon helpompia lähestyä kuin kaverit tai porukkamatkaajat. Joskus tietysti oli hetkiä jotka olisi ollut kivaa jakaa jonkun tutun kanssa, mutta toisaalta sai tehdä asioita oman mielen mukaan, ei tarvinnut neuvotella, mennäänkö itään vai länteen. Olin tuolloin nuori nainen ja nainen edelleenkin mutta en erään nuori :)
Tämä toimii ehkä nuorena paremmin, tai sitten pitää olla ekstrovertti. Matkustelen paljon yksin ympäri Eurooppaa ja tosi vähän löydän seuraa, kyllä saa olla ihan omissa oloissaan. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen, ehkä seuraa löytyisi jos olisi nuorempi tai jotenkin räväkämpi.
Sama. Tai sitten seuraan lyöttäytyy joku tosi outo tyyppi josta ei meinaa edes päästä eroon millään.
Minä kans tunnun olevan sellanen outojen tyyppien magneetti jo kotikaupungissanikin, mikä on karsinut menohaluja. Ihmettelen niitä, jotka sanoo tapaavansa monia mukavia ihmisiä reissuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aulis.Juuka kirjoitti:
Yksin reissaaminen ankeaa,lähdeppä nyt esim Lappiin ja Norjaan yksin,aika tyhmä ajatus,kun ei voi jakaa tuntemuksia esim kauniista maisemista,kun kuvien kautta jos ottaa valokuvia tai videoita.Kyllä tässä joutuu miettimään ,josko pääsis Pohjoiseen ja Norjaan.
Hiljattain ainakin Ruotsissa esitettiin toive, että ulkomaalaiset eivät lähtisi yksin ja ilman taitoja ja paikallista opasta vaeltamaan tuntureille tai muuhun etäiseen maastoon. Siellä käytetään paljon resursseja ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen, etenkin talvella.
No mitenkähän niitä erä- ja vaellustaitoja sitten voi hankkia, jos etäisempään luontoon ei saa mennä? Pyörii rinkka selässä jossain lähiön viheralueella? Tosin siellä ei sitten voi edes tulta tehdä eikä sytyttää nuotiota..
Tämä on just samaa kuin se syrjintä työnhaussa, että pitäisi olla nuori mutta silti ihan julmettu työkokemus.
No joo, ymmärrän toki että jollain helikopterilla hakeminen ei ole halpaa mutta pitäisikö sitten ihan yhteiskunnan tulla näissä asioissa vastaan ja aloittaa vaikka ihan sillä, että sitä luontoa olisi kävelymatkan päässä asutuskeskuksista? Enkä siis meinaa mitään kämäisiä pikkupusikoita/puistoja/kevyenliikenteenväyliä vaan tuollaisia vaellusreittejä ihan kunnolla metsässä/luonnossa että sitä yhtenäistä, koskematonta luontoa olisi se useampi neliökilsa mutta silti ei olisi missään jumalanseläntakana jos tulee jokin ongelma.
Helsingin Keskuspuisto on iso metsä keskellä Helsinkiä. Lähes 10 km etelä-pohjoissuunnassa. Alkaa kantakaupungista.
Ne luontofanit muuten, jotka Helsinkiä haukkuvat, eivät tiedä kaupungista ilmeisesti mitään muuta kuin kaupungin ydinkeskustan. 😁
Kuule, kyllä minä menen ikiomalle merenrantamökilleni tekemään sitä samaa mitä aina ennenkin, nauttimaan kesästä ja ystävistä ja kesäsisitä puuhista puutarhassa ja luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä osallistuisin monenlaisille kesäkursseille. Tyyliin suomenlinnaan maalaamaan tai firenzeen kokkikurssille.
Vierailija kirjoitti:
Minä osallistuisin monenlaisille kesäkursseille. Tyyliin suomenlinnaan maalaamaan tai firenzeen kokkikurssille.
Järjestääkö joku kokkikursseja Firenzessä vai oliko ihan haave vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokapina – Extinction Rebellion Finland julistaa Suomeen ilmastohätätilan. Elämme keskellä ilmaston ja ekologian kriisiä ja vaadimme, että tilanteeseen suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella. Esitämme kolme vaatimusta hallitukselle, medialle ja koko yhteiskunnalle. Käytämme kansalaistottelemattomuutta ja väkivallatonta suoraa toimintaa – muiden demokraattisten keinojen ohella – saadaksemme aikaan tarvittavia yhteiskunnallisia järjestelmätason muutoksia. Olemme osa maailmanlaajuista liikettä, Extinction Rebellionia, ja toimintamme perustuu liikkeen yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin.
Itse sinkkuna ollessani matkustelin, sekä kotimaassa että ulkomailla. Vierailin erilaisten tuttavuuksien luona ja matkustin myös ihan yksikseni.
Menisin varmaan jollekin järjestetylle vaellukselle tms jos olisi riittävästi rahaa.
Siinähän luki että "ulkomaalaiset eivät lähtisi ILMAN opasta".
Joka on ihan oikea ohje. Miksi pitäisi lähteä yksin tuntemattomille alueille eksymään, jollei osaa karttaa ja kompassia käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kiersin maailman ympäri reppu selässä. Voi noita ihania aikoja. Arvaappa mitä? Koskaan ei tarvinnut olla yksin jos ei halunnut. Yksinäiset ovat paljon helpompia lähestyä kuin kaverit tai porukkamatkaajat. Joskus tietysti oli hetkiä jotka olisi ollut kivaa jakaa jonkun tutun kanssa, mutta toisaalta sai tehdä asioita oman mielen mukaan, ei tarvinnut neuvotella, mennäänkö itään vai länteen. Olin tuolloin nuori nainen ja nainen edelleenkin mutta en erään nuori :)
Tämä toimii ehkä nuorena paremmin, tai sitten pitää olla ekstrovertti. Matkustelen paljon yksin ympäri Eurooppaa ja tosi vähän löydän seuraa, kyllä saa olla ihan omissa oloissaan. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen, ehkä seuraa löytyisi jos olisi nuorempi tai jotenkin räväkämpi.
Sama. Tai sitten seuraan lyöttäytyy joku tosi outo tyyppi josta ei meinaa edes päästä eroon millään.
Minä kans tunnun olevan sellanen outojen tyyppien magneetti jo kotikaupungissanikin, mikä on karsinut menohaluja. Ihmettelen niitä, jotka sanoo tapaavansa monia mukavia ihmisiä reissuillaan.
Niin sama! Mä imuroin oikeasti ihan kaikki hörhöt röökinpummijat, missä se/tämä on?-kyselijät, päihtyneet ja muuten vaan omituiset tyypit luokseni ihan jo kauppareissulla.
Ja auta armias jos pysähdyn johonkin (eli odotan bussia/junaa)..
Mä siis en edes polta eikä sitä röökiä edes pummita muilta ei-röökaavilta jotka odottaa samaa junaa vaan ainoastaan multa.
Tuon takia en edes viitsi lähteä mihinkään lähipuistoon tai rantsuun istuskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelin 21 v. lähtien yksin. Ryhmämatkoja oli ainakin ennen ja siellä tutustui moniin ihmisiin. Leskeksi jäin 48 v. ja sen jälkeen myös matkustelin yksin, enimmäkseen kiertomatkoja pitkin Eurooppaa ja välillä ihan yksin omalla autolla minnepäin mieli teki. Aurinkolomat hotellien uima-altailla eivät ole kiinnostaneet koskaan vaan mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja historiallisia paikkoja olen enimmäkseen katsellut lomillani. Nykyisin eläkkeellä ja kiinnostaa korkeintaan kylpylä josta voi tietenkin tehdä myös päivän retkiä ympäristöön.
Mulla sama kaava, mutta aloitun 18vee. Aasiaan yksinäisen vanhemman naisen ei kannata lähteä. Where is your husband? Ja kohdellaan kukn hylkiötä tai hullua.
Kulpylät ok. Virossa etenkin, vaikka palvelua ne ei osaa vieläkään.
Hei,osta rohkeesti jostain matkatoimistosta etelänmatka ja siellä johonkin retkeen,tapaat muitakin ja eikun hetki vaan olet uudesti syntynyt:)
Tee asioita joista itse nautit. Liiku, katso elokuvia, syö hyvin, herkuttele, ui, matkustele, tee käsitöitä, lue, kuuntele äänikirjoja, käy tapahtumissa, nauti elämästä. Ota rennosti luvan kanssa.