Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Tiedän tunteen, mutta kyllä mua ärsytti ihan samalla lailla omissa lapsistani tuo käytös. Ja omat saivat vielä ehkä pahemmin kuulla kunniansa välillä kuin miehen lapset. Mutta kyllä mä uskalsin näistä asioista sanoa kaikille lapsille oli omia tai ei. Neljän teini-ikäisen kanssa saman katon alla asuminen oli kyllä niin.. miten sen nyt sanoisi nätisti...

No aikansa kutakin. Ihania lapsia (nyt jo aikuisia) kaikki olivat.

Mulla ei ole mitään bonuslapsia eikä lapsipuolia, vaan miehelläni on 2 alaikäistä lasta ja minulla yksi jo aikuinen. En ole alkanut äidiksi miehen lapsille, vaan olen se marjatta joka asuu ja elää isän kanssa.

En ole puuttunut lasten asioihin kuin silloin kun ne suoraan minua koskevat, esim omien jälkien siivous jne.

Ei ole riitaa miehen lasten kanssa, ei miehen kanssa, eikä lasten äidin kanssa, päinvastoin. Kun olen se vähän kauempaa asioita katsova niin näen monesti sellaista mitä muut eivät näe.  Miehen kanssa puhutaan lapsista paljon, ja he ovat minulle rakkaita. Tehdään "sotasuunnitelmia" yhdessä ja mies esittää ne sitten omina ajatuksinaan.

Hienosti on toiminut jo 6 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

Tässä on meillä ollut kitkaa. Toisen lapsi on tottunut, että kaikkea saa ottaa jääkaapista kun ne ei ole kenenkään ja on sillä tavoin kaikkien. Toinen lapsi taas on tottunut, että ei saa ottaa juuri sen toisen lapsen suosikki sitruunajugurttia joka on häntä vasten hankittu, ja harmistuu kun häntä varten ostettu mansikkajugurtti on hävinnyt toisiin suihin. Toisen omaisuuden, vaikka ruoka, kunnioitus on kaksiteräinen miekka; ymmärrän hyvin, että kaikki ruoka on yhteistä, mutta ymmärrän myös, että jokaisella voi olla oma herkku, ja toisten pitäisi kunnioittaa sitä.

Meillä oli uusperheessä ihan yksinkertainen systeemi eli nimet niihin mitkä oli kenenkin jääkaapissa. Jos lapset olivat valinneet omat jugurtit tmv niin nimet sitten niihin. Ne missä ei ollut nimeä oli kaikkien syötävissä. Ja kaikille oli yhtä paljon herkkuja ja kivoja juttuja. Tällä vältimme sen ettei yksi syönyt niitä kaikkia paula vanukkaita.

T: äiti (2 bonus, 2 omaa, 1 yhteinen)

Tuo kuulostaa järkevältä. Meillä se meni niin, että kun toinen vanhemmista tätä ehdotti, niin toinen piti sitä ihan naurettavana, että pitäisi alkaa merkkailemaan mikä jugurtti on kenenkin. Tässä on loppujen lopuksi kyse molempien vanhempien aikaisempien suhteiden perhekulttuurista jota tuntuu olevan hyvin vaikea muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus uusperhe-kuvio voi mennä myös hyvin. Muutettiin miehen kanssa yhteen jolla pari esiteiniä, kuten myös itselläni. Saatiin tähän syssyyn vielä yhteinen lapsi. Toki niitä karikoita oli, varsinkin kun talossa samaan aikaan neljä murrosikäistä poikaa ja vauva. Jokatapauksessa nämä teinit (vaikka poikia olivatkin) ihastuivat tähän uuteen pieneen pikkuveljeensä.

Vuodet kuluivat ja isot pojat muuttaneet jo kaikki pois. Pienin nyt jo itsekin teini ja lomailee ja viettää viikonloppuja näillä isoveljillään. Heillä oma wa ryhmä, jossa sopivat kaikenmaailman menoja ihan jatkuvasti.

Toi Hesarin juttu oksettaa mua.

Kirjoitin tämän joten kokemusta on uusperheestä. Kyllä mä sain kulkea välillä kaikkien perässä sammuttamassa valoja ja laittamassa kaappeja kiinni. Öisin välillä kun yritti nukkua niin teineillä alkoi se elämä vasta. Oli haastavia aikoja, mutta niin palkitsevia myös. Sellaista se teinien kanssa elo on ja niitä sattui vielä neljä. Mutta jotenkin onnistuimme olemaan tasapuolisia kaikille kuitenkin. Isommat pojat jaksoivat raahata jopa sitä meidän yhteistä taaperoa mukaan ulos lätkää tai jalkapalloa pelaamaan.

Meilläkin hävisi herkkuja kaapista ja jossain vaiheessa oli viskikin muuttunut vedeksi (kukaan ei tunnustanut). Ja saattoi myös jätskiautosta ostettu laatikko kadota yhdessä yössä. Multa hävisi jopa omia sukkia kun joku ei jaksanut omiaan viedä pesuun niin piti siirtyä toisten kaapeille. Siltikään en repinyt pelihousuja lopullisesti vaikka välillä ärsytti niin, että otsasuonet pullotti.

Kuten johonkin kirjoitinkin niin uusperhe-elo vaatii valtavia lehmänhermoja ja huumorintajua. Nykyään kun tuota aikaa muistellaan niin lähinnä naurattaa. Nipojen ei kannata kyllä ryhtyä.

Miten kukaan mies voi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei tule toimeen omien lapsien kanssa. Sairasta minusta. Toki teinit voi osoittaa mieltä, mutta minusta se on jopa normaalia. Aikuinen on aina aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen yks tamperelainen puolituttu perhe tästä jutusta. Tiedän heistä enemmän kuin monesta tutusta koska äiti piti blogia aikanaan ja kertoi vuosia täysin julkisesti asioista. Sain vaikutelman että heillä on ongelmia miehen lapsen kanssa vaikka naisen omat lapset olivat noin yleisesti aika paljon raskaampia ja huonommin kasvatettuja.

Näin tätä perhettä käytännössä usein kun asuttiin samalla seudulla ja oltiin samoissa paikoissa muista syistä. Miehen eksällä oli kans pieni vauva kun he odottivat omaansa vasta tavattuaan ja muistan miettineeni miten hankala tilanne mahtaa olla miehen ekalle lapselle, samana vuonna kaksi uutta itseä vanhempaa sisarusta isän uudelta kumppanilta ja äidin vauva ja toinen vauva isän puolelle tulossa.

Edelleen perheen äiti kertoo julkisesti asioita, heillä on tää sama linja kuin monilla että perheen nuorin lapsi on täysin julkisesti esillä kasvoineen ja persoonineen somessa, mutta isompia kuvataan kaukaa ja naamat blurrataan. Hämmentävää valita perheen eniten somessa näkyväksi se pieni lapsi joka ei ymmärrä mistä on kyse.

Ehkä minun pitäisi tutustua uusiin uusperheisiin koska kaikki tietämäni ovat sellaisia että en kestäisi päivääkään niissä, missään roolissa.

Ihan vaan tuosta somesta ja blurrauksesta, niin meillä vanhempia bonuksia ei koskaan näy mun somessa, koska heidän äiti ei halua. Ei edes blurrauksia. En saa edes mainita, että mun lapsella on sisaruksia (asuvat siis meillä joka toisen viikon eli ovat osa perhettä). En jaa julkisesti omastakaan, mutta laajalle rajatulle piirille kyllä.

Tietenkään tää nainen ei kuvaa sitä miehensä lasta vaan niitä omiaan. Yhteinen 3v on kokonaan esillä, vanhemmat lapset hyvin rajatusti. Minusta lapsen huoltajalla on oikeus määritellä saako joku muu aikuinen jakaa kuvia lapsesta vai ei. Miksi sinun somessa pitäisikään olla puolisosi lapsista mitään valokuvia? Mainitsemista ei voi estää mutta mitään tunnistettavaa ei todellakaan tule olla.

Tää kyseinen nainen on jakanut myös tunnistettavat tiedot heidän asuinpaikastaan (ikkunasta näkyy selkeästi ympäristö) ja lastensa koulusta ja koulumatkasta. Kyseessä vielä kunnallispolitiikassa mukana oleva, mediatalolla työskentelevä viestinnän ammattilainen jonka itsetunto-ongelmat, keskenmenot, lasten harrastusryhmät, miehen työpaikan osaston tarkkuudella ja monet muut menot minäkin tiedän vaikken ole ikinä edes jutellut hänen kanssaan muuten kuin tervehdyksen verran.

Toki saa jakaa mitä haluaa mutta tätä en ymmärrä miten joku uskaltaa jakaa tuolla tavalla elämäänsä, turvallisuus on kaukana. Se vielä puuttuisikin että miehen lapsen valokuvia olisi tuolla seassa.

Monet naiset nyt vaan on luonteeltaan semmoisia että ei välitä kuin itsestä ja sen lisäksi korkeintaan omasta lapsesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua. Ilmeisesti se oma lapsi on pakko saada ja silloin paskat välitetään muista ihmisistä? Kuulostaa hirveältä tuo, että aikuinen ajattelee puolisonsa lapsesta, ettei mahdu saman katon alle. Aikuinen voi valita, lapsi ei.

Minulla on kumppani, jolla on teini-ikäiset lapset 50/50-systeemillä. Kumppanini koti on heidänkin kotinsa puolet ajasta, tietenkin. En edes harkitsisi muuttoa yhteen, jos en olisi kiintynyt nuoriin. Tykkään heistä ja arvostan kovasti, ja silti vasta harkitsemme yhdessä asumista. Voi olla, että sen aika on vasta nuorten muutettua omilleen. Näin on hyvä elää.

Lapsella on oikeus kotirauhaan ilman syrjäyttäviä lisäaikuisia.

Inhoan sanaa bonuslapsi.

Lapsi saa 12 vuotiaana valita.

No voihan se lapsi päättää haluavansa jatkaa asumista molempien luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta: Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

***

Siis Sannaa vitutti, kun kumppanin lapsi oli kiintymässä pikkusisarukseen ja halusi hoivata! Kuinka urpo voi olla? On itse aiheuttanut nuo huonot välit. Muutenkin uskomaton, kun lapsen tapa viettää aikaa on ollut hänestä vääränlainen, kun lapsi on mieluummin siivonnut kuin leikkinyt. Alle kouluikäisenä vielä. Miten noin nuorta lasta voi dissata noin pahoin, ja vielä noin harmittomasta asiasta?

Tästä tulee todella surulliseksi 😥 Miten aikuinen voi suhtautua noin itsekeskeisesti, kylmästi ja vihamielisesti pieneen lapseen, joka haluaa osallistua pikkusisaren hoivaamiseen Järkyttävää kohtelua. Olen niin pahoillani bonuslaosen puolesta 💔

On kyllä kamalaa luettavaa. Muistan myös ketjun jossa bonusäiti nillitti kun teini-ikäisiä poikia ei huvittanut nukuttaa ja syöttää vauvaa. Taas oli miehen lapset viallisia. Ei näille äitipuolihirviöille kelpaa mikään.

Suurin syy miksi en halua ollenkaan lapsia on oma uusperhehelvetti lapsuus. Jättänyt paljon arpia.

Vierailija kirjoitti:

No siis kun perheeseen syntyy uusi lapsi niin vanhemmat lapset alkaa usein ärsyttää, oli ne omia tai muiden. Saattaa mieskin ärsyttää, tai anoppi, tai jo hidastelija jauhohyllyllä. Se on sellanen merkillinen hormonihomma ja jossen tiedostais, että se nyt johtuu siitä, niin osais ehkä antaa asioiden olla ja suhtautua niihin omiin negatunteisiinsa järkevästi. Nisäkäsnaaras on aggressiivisimmillaan imettäessään, sen takia karhun ja pentujen väliin ei vaan mennä. Sama ilmiö ihmisellä sit näkyy siinä, että ympäröivät ihmiset vituttaa hyvin herkästi teki ne mitä vaan.

Haha, ihan tuli mieleen, kun synnytyksen jälkeen sairaalasta kotiuduttua olin ensimmäisen kerran kävelyllä vaunujen ja hitusen remmirähjän koirani kanssa. Siinä vasta opeteltiin sitä vaunun vierellä kulkemista koirankin kanssa ja olin taatusti aivan hormonihuuruissa, kun synnytyksestä ehkä 2vrk. Yksi mies tuli takaa kahden koiran kanssa ja päästi koiransa ihan meihin kiinni nuuhkimaan. Mun koira otti rähinät, mä säikähdin ja ärähdin miehelle todella pahasti. Mies säikähti mua (oli ihan, että mikä ihme tolla on..) ja jatkoi matkaa. Voi kun pääsisin vielä selittämään hänelle, että olen normaalisti ihan asiallisesti käyttäytyvä. :D

Että joo, tuolla Sannallakin on voinut olla hormonihöyryjä miehen lasta kohtaan ajoittain, mutta aika jännä, jos asiasta sitten pidemmän päälle kehkeytyy kunnon ongelma (ettei ole mistään yksittäisestä ylireagoinnista kyse). Kyllä Sannan pitäisi katsoa peiliin ja ymmärtää olevansa se aikuinen, joka voi  esimerkillään näyttää taaperolle, miten käyttäydytään ja ehkä Sannankin pitäisi vähän miettiä seurauksia, jos on sitä mieltä, että esim. innokkuus osallistua kotitöihin on kitkettävä lapsesta pois.

Monet ihmettelee miten joku alkaa suhteeseen jonkun kanssa kenellä on hankala lapsi.

No minä vaan itse ainakin ihastuin siihen äitiin ja toisekseen minulle kyllä suoraan valehdeltiin siitä minkälainen se lapsi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

Tässä on meillä ollut kitkaa. Toisen lapsi on tottunut, että kaikkea saa ottaa jääkaapista kun ne ei ole kenenkään ja on sillä tavoin kaikkien. Toinen lapsi taas on tottunut, että ei saa ottaa juuri sen toisen lapsen suosikki sitruunajugurttia joka on häntä vasten hankittu, ja harmistuu kun häntä varten ostettu mansikkajugurtti on hävinnyt toisiin suihin. Toisen omaisuuden, vaikka ruoka, kunnioitus on kaksiteräinen miekka; ymmärrän hyvin, että kaikki ruoka on yhteistä, mutta ymmärrän myös, että jokaisella voi olla oma herkku, ja toisten pitäisi kunnioittaa sitä.

Meillä oli uusperheessä ihan yksinkertainen systeemi eli nimet niihin mitkä oli kenenkin jääkaapissa. Jos lapset olivat valinneet omat jugurtit tmv niin nimet sitten niihin. Ne missä ei ollut nimeä oli kaikkien syötävissä. Ja kaikille oli yhtä paljon herkkuja ja kivoja juttuja. Tällä vältimme sen ettei yksi syönyt niitä kaikkia paula vanukkaita.

T: äiti (2 bonus, 2 omaa, 1 yhteinen)

Tuo kuulostaa järkevältä. Meillä se meni niin, että kun toinen vanhemmista tätä ehdotti, niin toinen piti sitä ihan naurettavana, että pitäisi alkaa merkkailemaan mikä jugurtti on kenenkin. Tässä on loppujen lopuksi kyse molempien vanhempien aikaisempien suhteiden perhekulttuurista jota tuntuu olevan hyvin vaikea muuttaa.

Ongelma on juuri tämä. Toisella (vähintään) kierroksella olevat elämää nähneet aikuiset ihmiset eivät saa keskenään sovittua jugurttijärjestelyistä. Eihän millään ole mitään edellytyksiä mennä kenenkään kannalta hyvin, kun edes alkeelliset jutut eivät suju yhteistyössä. Ehkä jollain teineillä tuollainen menisi jonain harjoittelunahisteluna ensimmäisessä yhteisessä kämpässä tai suhteessa. Vaikeeta on, siltä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta: Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

***

Siis Sannaa vitutti, kun kumppanin lapsi oli kiintymässä pikkusisarukseen ja halusi hoivata! Kuinka urpo voi olla? On itse aiheuttanut nuo huonot välit. Muutenkin uskomaton, kun lapsen tapa viettää aikaa on ollut hänestä vääränlainen, kun lapsi on mieluummin siivonnut kuin leikkinyt. Alle kouluikäisenä vielä. Miten noin nuorta lasta voi dissata noin pahoin, ja vielä noin harmittomasta asiasta?

Niinpä, ihan järkyttävää. Jutussa vielä sanottiin, että lapsi ei juuri näe oikeaa äitiään eli viettää suurimman osan ajasta tuollaisessa ympäristössä, jossa saa koko ajan tuntea olevansa ei-toivottu. Kauhean kuuloinen tilanne. Sanna voisi katsoa peiliin ja muistaa, että hänen arkensa on myös tuon bonuslapsen lapsuus ja on myös hänen vastuullaan yrittää tehdä siitä mahdollisimman hyvä.

Jokainen huolehtii omista jälkeläisistään. Jos isästä ei ole siihen niin parempi antaa se muksu suosiolla äidille. Eihän toisten kakarat uusioperheessä kuulu kuin sille omalle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta: Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

***

Siis Sannaa vitutti, kun kumppanin lapsi oli kiintymässä pikkusisarukseen ja halusi hoivata! Kuinka urpo voi olla? On itse aiheuttanut nuo huonot välit. Muutenkin uskomaton, kun lapsen tapa viettää aikaa on ollut hänestä vääränlainen, kun lapsi on mieluummin siivonnut kuin leikkinyt. Alle kouluikäisenä vielä. Miten noin nuorta lasta voi dissata noin pahoin, ja vielä noin harmittomasta asiasta?

Niinpä, ihan järkyttävää. Jutussa vielä sanottiin, että lapsi ei juuri näe oikeaa äitiään eli viettää suurimman osan ajasta tuollaisessa ympäristössä, jossa saa koko ajan tuntea olevansa ei-toivottu. Kauhean kuuloinen tilanne. Sanna voisi katsoa peiliin ja muistaa, että hänen arkensa on myös tuon bonuslapsen lapsuus ja on myös hänen vastuullaan yrittää tehdä siitä mahdollisimman hyvä.

Nyt ne Salosen isä ja äiti on hänen lapsuudestaan vastuussa, ei Sanna.

Vierailija kirjoitti:

Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.

Yksi suurimmista tabuista on juuri lasten ilkeys. Ei edes pahimmissa koulukiusaamistapauksissa haluttaisi myöntää sitä. Mutta ne pahimmat kiusaajatkin menevät kotiin ja saattavat olla yhtä hirveitä siellä omille vanhemmilleen. Sitten jostain ihmeen syystä muka 18v. päivänä voidaan muuttua narsistiksi, vaikka aiemmin oltiin vain ilkeän äidin tai isän tai äiti/isäpuolien viaton lapsiuhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta: Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

***

Siis Sannaa vitutti, kun kumppanin lapsi oli kiintymässä pikkusisarukseen ja halusi hoivata! Kuinka urpo voi olla? On itse aiheuttanut nuo huonot välit. Muutenkin uskomaton, kun lapsen tapa viettää aikaa on ollut hänestä vääränlainen, kun lapsi on mieluummin siivonnut kuin leikkinyt. Alle kouluikäisenä vielä. Miten noin nuorta lasta voi dissata noin pahoin, ja vielä noin harmittomasta asiasta?

Niinpä, ihan järkyttävää. Jutussa vielä sanottiin, että lapsi ei juuri näe oikeaa äitiään eli viettää suurimman osan ajasta tuollaisessa ympäristössä, jossa saa koko ajan tuntea olevansa ei-toivottu. Kauhean kuuloinen tilanne. Sanna voisi katsoa peiliin ja muistaa, että hänen arkensa on myös tuon bonuslapsen lapsuus ja on myös hänen vastuullaan yrittää tehdä siitä mahdollisimman hyvä.

Nyt sen bonuslaosen isä ja äiti on hänen lapsuudestaan vastuussa, ei Sanna. Miehet on aina kärkkäitä lykkäämään vastuun omasta muksustaan sivullisten niskaan. Korjattu

Vierailija kirjoitti:

SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

Tuolla muijalla on kyllä vikaa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä keissejä on. Oma paha äitipuoleni ei ihan noin kamala, mutta sen verran kuitenkin että hänen biolapsensa saavat aikuisinakin p*rseillä miten haluavat, mutta minulta (tytär, ei voi olla sattumaa) odotetaan kaksinkertaista kuuliaisuutta ja paikan lunastamista nöyristelyllä. Ja siltikään en kelpaa.

Hävettää isäni puolesta että on aikoinaan ollut niin viettien vietävänä että antoi itsekeskeisen ja keskenkasvuisen naisen tulla määräämään tahdin.

Tämä. Jokaisen kannattaa syyttää paskasta lapsuudesta niitä omia vanhempiaan eikä sitä joka on sattunut haksahtamaan pskaan mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

En tiedä miten usein teidän perheessä herkkuja syödään, mutta meillä on lauantai kauppapäivä ja herkkupäivä. Jokainen syö kyllikseen, ja jos jotain jää yli, ei niistä riidellä.

Lisäksi on aina kaapissa maissijyviä. Niitä saa poksautella vapaasti, jos tekee mieli jotain pikkusuolaista.

Ja vaikka ei kauheaa kuria pidetä, lapset osaavat kysyä, että voinko ottaa tämän viimeisen croissantin tms.

Lastenkin olisi syytä oppia syömään terveellisesti ja herkkujja vain kohtuudella eikä mielin määrin. Ei tarvitse ihmetellä miten jo nuoret onläskejä kun ei mitään rajoja napostelussa ja herkuttelussa opeteta.