Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

M32 kirjoitti:

Välillä kun näitä kommentteja lukee niin tulee ajatus että etenkin äitien mielestä kaikki suoranainen perseily lapsilta on ihan normaalia vaan ja se pitää sulattaa turpa kiinni, entäs kaikki ne kiltit lapset jotka osaa käyttäytyä edes joskus tai eivät ole vaan yleisesti ilkeitä? Ovatko he epänormaaleja?

Moni näkee lapsessaan miniversion itsestään -"eihän minun pienessä lutuisessa peilikuvassa voi mitään vikaa olla.."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.

Meillä tehtiin se ratkaisu, että ei kuulu. Emme siis muuttaneet yhteen ja tapaamme vain silloin, kun se lasten kannalta on OK eli minun lapseni osalta isäviikolla ja hänen lapsensa osalta viikolla. Lapset eivät edes tiedä toisistaan, vaikka me olemme asuneet joka toinen viikko yhdessä jo 4 vuoden ajan. Eikä tässä salata lapsilta mitään, lapset tietävät, että vanhemmalla on hyvä ystävä, mutta ei sen ystävän ole pakko olla osa lapsen elämää.

Tämä saattaa toimia, mutta saattaa myös olla taas yksi syy niihin omituisiin fiiliksiin, joita ihminen/lapsi miettii joskus myöhemmin. Että jotain salamyhkäistä ja outoa siinä perheen elämässä oli. Jotain sellaista, mistä ei kerrottu, tapahtui ympärillä. Perustavaa laatua olevaa epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta lapselle. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Mitä salamyhkäistä siinä on olettaa että lapsen asioista huolehtii sen omat vanhemmat ,ei joku äiti/isäpuoli?

Sellainen tulkinta sinulta. Salamyhkäisyys liittyy tietysti oman äiskä-/iskä-kullan toiseen elämään jonkun muun ystävän/perheen kanssa. Mutta ainahan nämä sankarit ovat selittäneet asian siten, ettei lapsi mitään ymmärrä eikä tiedä eikä siis kärsi kuviosta. Ei mitään uutta auringon alla. Mot.

Vierailija kirjoitti:

Jutusta: Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

***

Siis Sannaa vitutti, kun kumppanin lapsi oli kiintymässä pikkusisarukseen ja halusi hoivata! Kuinka urpo voi olla? On itse aiheuttanut nuo huonot välit. Muutenkin uskomaton, kun lapsen tapa viettää aikaa on ollut hänestä vääränlainen, kun lapsi on mieluummin siivonnut kuin leikkinyt. Alle kouluikäisenä vielä. Miten noin nuorta lasta voi dissata noin pahoin, ja vielä noin harmittomasta asiasta?

Niinpä, ihan järkyttävää. Jutussa vielä sanottiin, että lapsi ei juuri näe oikeaa äitiään eli viettää suurimman osan ajasta tuollaisessa ympäristössä, jossa saa koko ajan tuntea olevansa ei-toivottu. Kauhean kuuloinen tilanne. Sanna voisi katsoa peiliin ja muistaa, että hänen arkensa on myös tuon bonuslapsen lapsuus ja on myös hänen vastuullaan yrittää tehdä siitä mahdollisimman hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Kyllä näitä keissejä on. Oma paha äitipuoleni ei ihan noin kamala, mutta sen verran kuitenkin että hänen biolapsensa saavat aikuisinakin p*rseillä miten haluavat, mutta minulta (tytär, ei voi olla sattumaa) odotetaan kaksinkertaista kuuliaisuutta ja paikan lunastamista nöyristelyllä. Ja siltikään en kelpaa.

Hävettää isäni puolesta että on aikoinaan ollut niin viettien vietävänä että antoi itsekeskeisen ja keskenkasvuisen naisen tulla määräämään tahdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

En tiedä miten usein teidän perheessä herkkuja syödään, mutta meillä on lauantai kauppapäivä ja herkkupäivä. Jokainen syö kyllikseen, ja jos jotain jää yli, ei niistä riidellä.

Lisäksi on aina kaapissa maissijyviä. Niitä saa poksautella vapaasti, jos tekee mieli jotain pikkusuolaista.

Ja vaikka ei kauheaa kuria pidetä, lapset osaavat kysyä, että voinko ottaa tämän viimeisen croissantin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Jatkan vielä; viimeisin keissi oli 8 ostettua mehujätskiä pakkaseen, seuraavana päivänä jäljellä oli kaksi kun oli yöllä mehujäät taas maistuneet. Toisen jäljelle jääneistä sai mieheni, ja toisen talon toinen teini. Tämä on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Kaikki herkut katoavat? Ja joka yö? Tulee mieleen tuttavan, kolmen teinipojan isän toteamus: Jos et ole valmis tekemään joka päivä isoa kattilallista ravitsevaa ja hyvänmakuista ruokaa, varaudu kaivamaan lompakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Kaikki herkut katoavat? Ja joka yö? Tulee mieleen tuttavan, kolmen teinipojan isän toteamus: Jos et ole valmis tekemään joka päivä isoa kattilallista ravitsevaa ja hyvänmakuista ruokaa, varaudu kaivamaan lompakkoa.

Miten niin joka yö? Mitä sillä on väliä häviääkö herkut joka yö vai joka toinen yö? Herkut häviää, myös muiden osuus, ja nimenomaan herkut joita ostettu jokaiselle tietty määrä.

Ruokaa valmistetaan joka ikinen päivä, leipää, juustoa, maitoa, hedelmiä, leikkeleitä ym löytyy aina kaapista niin ettei meillä kukaan ole nälissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Kaikki häviää? Joka yö? Ja nyt meidän pitäisi ilmeisesti sääliä herkkuja vaille jäänyttä bonusvanhempaa sen sijaan että pohtisimme, mikä on näin toimivan teinin fyysinen ja psyykkinen vointi, ja kuinka hän esimerkiksi jaksaa koulussa valvottujen öiden jälkeen.

Älä vaivaudu, minä voin kirjoittaa vastauksen puolestasi. Ei siinä teinissä muuta vikaa ole kuin laiskuus ja itsekkyys. Jotenkin näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen yhteinen lapsi reilu vuosi tapaamisesta.

Niinpä.

Juuri näin. Kertoo Sannan heikosta elämänhallinnasta.

Eli Sanna teki lapsen yksin? Mies ei osallistunut siihen mitenkään?

minä ihmettelen tätä, että heti vedotaan biologinen isä sitä ja biologinen äiti tätä. Ei mahda lapsen kannalta tehdä tilannetta yhtään helpommaksi se tietoisuus, että poonusäiti nyt on tällainen kyrpäle, mutta se johtuu enimmäkseen siitä, ettei oma isä ja äiti hoida tilannetta asiallisesti. Kun se poonusäiti voi ihan itse päättää, huolimatta miehensä saamattomuudesta, olla aikuinen ja olla lisäämättä lapsen ahdinkoa enää omalla käytöksellään.

Outoa, että niinkin fiksu ihminen kuin Sanna tuntuu olevan (sarkasmi) hän ei kykene keskustelemaan ukkonsa kanssa ja on mennyt vielä tekemään kodin lisäksi muksunkin moisen vätyksen kanssa. Peiliin katsomisen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Kaikki herkut katoavat? Ja joka yö? Tulee mieleen tuttavan, kolmen teinipojan isän toteamus: Jos et ole valmis tekemään joka päivä isoa kattilallista ravitsevaa ja hyvänmakuista ruokaa, varaudu kaivamaan lompakkoa.

Miten niin joka yö? Mitä sillä on väliä häviääkö herkut joka yö vai joka toinen yö? Herkut häviää, myös muiden osuus, ja nimenomaan herkut joita ostettu jokaiselle tietty määrä.

Ruokaa valmistetaan joka ikinen päivä, leipää, juustoa, maitoa, hedelmiä, leikkeleitä ym löytyy aina kaapista niin ettei meillä kukaan ole nälissään.

Ja nämä leivät, juustot, hedelmät, leikkeleet ym. säilyvät öisin koskemattomina?

Minä lopetin aikoinaan suhteen heti alkuunsa, kun selvisi, että miehellä on ajoittain väkivaltaisesti oireileva erityislapsi ja kilari eksä. Joku voi pitää tylynä vetona, mutta koitin kuvitella sitä elämää parin vuoden päähän ja totesin, että tähän p as kaan en kajoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Tuo yllä oleva kylläkin kirjotti mitään et voi säästää jääkaappiin itsellesi, koska viimeistään nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut.

Eli ei häntä huolettanut, että teini söisi koko perheen osuuden, vaan kyse oli nimenomaan bonusvanhemman omista herkuista.

No minä olen juuri se kirjoittaja. Ja kun kirjoitin ettei voi säästää mitään itselleen  koska ne yksinkertaisesti sieltä häviää, tarkoittaa se ettei täällä kukaan voi säästää mitään itselleen koska niitä ei aamulla enää ole. En puhunut vain itsestäni ja omista herkuista, vaan meille kaikille ostetuista mihin ei aina ehdi yksi tai useampi meistä edes koskea.

Jatkan vielä; viimeisin keissi oli 8 ostettua mehujätskiä pakkaseen, seuraavana päivänä jäljellä oli kaksi kun oli yöllä mehujäät taas maistuneet. Toisen jäljelle jääneistä sai mieheni, ja toisen talon toinen teini. Tämä on se ongelma.

Normaali ravitseva ruoka, normaalit herkut ja siihen päälle 6 mehujäätä yöllä?

Nyt ollaan herkillä vesillä. Syömishäiriöltä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Nyt kommentoin vaan ihan asiaan liittymättömästi:

-valojen sammmuttelu ja ovien sulkeminen on myös mun tapani toimia, mutta mieheni on osannut hyvin perustella taloteknisesti miksi se ei ole tarpeellista. Se on siis vain minun tapani, johon olen yrittänyt mieheni saada mukautumaan. Joskus voi omiakin tapojaan tarkastella kriittisesti.

-miksi suihkussa ei saisi olla niin kauan kun tahtoo? Mun on myönnettävä, että itse lotraan lämpimässä suihkussa kauan jos esim tulen hiihtämästä palelevana kun hiki on ehtinyt kuivua, toisaalta en kyllä sauno koskaan eli siihen en kuluta sitten sähköä.

-meillä jääkaapin sisältö kuuluu oletusarvoisesti kaikille. Jos jemmaan kaappiin jotain myöhempää käyttöä varten kerron siitä muille ja jos ei menisi perille niin laittaisin luultavasti pussiin ja pussin kylkeen lapun.

-Mahtavaa, että teillä on teini, joka sanoo olevansa jossain hyvä! Minua harmittaa omani puolesta kun hän on niin hirveän itsekriittinen kaikessa ja koko ajan. Se on kapeuttanut hänen elämäänsä ja valintojaan kun ei usko itseensä.

Niin, onhan se näinkin, mutta..

- jos kaikille on ostettu yhdet limut ja vaikka yhdet muffinssit, mielestäni yksi ei voi napsia puolisalaa suihinsa myös muiden osaa, vaikkei olisi heti jaksanut joku osuuttaan juoda/syödä. Muuten jääkaapin sisältö yhteinen.

-ovien ja kaappien sulkemisen osalta voi tiestysti olla ettei vaan silmäni kestä katsella kaappien ovia apposen ammollaan, mielestäni se on todella epäsiistin näköistä, ja näin kun asumisesta makselen voin kai vähän toivoa myös miten täällä eletään :)  eikä saunassaan tarvitse palaa valo kun siellä ei ole edes käyty, sattuu vaan katkasija olemaan kylppärin katkasijan vieressä.

- Suihkussa lotraamisesta sitten.. vedestä meillä maksetaan melkein satanen kuussa, ja siihen päälle kun saadaan kerran vuodessa isompi tasauslasku niin ihan varmasti naputan vedenkäytöstä, varsinkin kun olen itse lyhentänyt suihkuaikaani juuri suurien vesilaskujen takia, ja näin ovat toimineet myös muut perheessä, paitsi yksi.

- Itseluottamus on parasta. Ylimielisyys ja itsensä jalustalle nostaminen ei.

Vaikka nyt kirjoititkin asiaan liittymättömästi :)

Minä kuljen miehen perässä sulkemassa niitä kaapin ovia ja valoja. Kestän sen kun tiedostan, etten itsekään ole täysin vailla ärsyttäviä tapoja, olen vain niille itsessäni sokea, luonnollisesti.

Mies ei kauan yksin eläneenä ymmärtänyt sitä, että jos on ostettu 3 jäätelöä ja ruokakunnassa on 3 ihmistä niin, noh, do the math. Ihan nätisti olen muistutellut ja alleviivannut joka kerran, et kultu hei, ostin tuonne kaappiin meille kaikille illaksi jätskit. Pikkuhiljaa se huomaavaisuus sieltä kasvaa :)

Vesi on niin edullista, että vaikea samaistua tuohon. Teillä on jättimäinen perhe, vuotoja putkistossa tai vaikka autoaan viikottain puunaava mies, että saatte tuon määrän kulumaan vettä. 10 minuuttia suihkun juoksutusta vie normisekoittajalla 120 l vettä eli puolen tunnin täysin yhtäjaksoinen veden juoksutus kustantaisi n 1,5-1,8 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

No höpö höpö :D Tilanne enemmänkin niin että perheessä 4 henkilöä, ja kaappiin ostetaan kaikille esim. yhdet limut. Yksi tyhjentää kolme, muut jakavat yhden. Ei kai se näinkään mene?

Kirjoittakaa nimet kylkeen. 

Jos siitä huolimatta lähtee herkut parempiin suihin niin sitten poika hakee kaupasta uudet. Pari kertaa kun on pyöräillyt hakemaan pikkusiskolle uuden limun niin oppii. Mut ei tuosta nyt tarvitse alkaa nuorta demonisoimaan, aika perus että teini on joskus itsekäs.

Poikaan kun tuntuu liittyvän kirjoittaja mielessä paljon piirteitä, joita voisi pitää itsekkäänä tai ahneena, niin herää kysymys kuinka kirjoittaja näkee pojan isän tai äidin? Haistan taustalla arvostelun pojan vanhempien kasvatustyötä kohtaan, koetko esim että poika on hemmoteltu? Jos näin, niin sitten ei kun keskustelu kumppanin kanssa ja korjaamaan tätä kasvatusvirhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

Tässä on meillä ollut kitkaa. Toisen lapsi on tottunut, että kaikkea saa ottaa jääkaapista kun ne ei ole kenenkään ja on sillä tavoin kaikkien. Toinen lapsi taas on tottunut, että ei saa ottaa juuri sen toisen lapsen suosikki sitruunajugurttia joka on häntä vasten hankittu, ja harmistuu kun häntä varten ostettu mansikkajugurtti on hävinnyt toisiin suihin. Toisen omaisuuden, vaikka ruoka, kunnioitus on kaksiteräinen miekka; ymmärrän hyvin, että kaikki ruoka on yhteistä, mutta ymmärrän myös, että jokaisella voi olla oma herkku, ja toisten pitäisi kunnioittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Meillä ydinperheessä taas ei jemmata jääkaapissa yksityisherkkuja. Kaikki sinne hankittu on kaikille tarkoitettu, toki yhdessä syötäväksi.

Voin kyllä kuvitella, miten kamalaa voi olla teinipojan elämä, jos annoskoot aterioilla on tiukasti kontrolloitu, ja jääkaapin herkut ovat bonusäidin omia. Sitä ruokahalua ei tajua ennen kuin omin silmin näkee.

-Ydinperheen äiti.

Tässä on meillä ollut kitkaa. Toisen lapsi on tottunut, että kaikkea saa ottaa jääkaapista kun ne ei ole kenenkään ja on sillä tavoin kaikkien. Toinen lapsi taas on tottunut, että ei saa ottaa juuri sen toisen lapsen suosikki sitruunajugurttia joka on häntä vasten hankittu, ja harmistuu kun häntä varten ostettu mansikkajugurtti on hävinnyt toisiin suihin. Toisen omaisuuden, vaikka ruoka, kunnioitus on kaksiteräinen miekka; ymmärrän hyvin, että kaikki ruoka on yhteistä, mutta ymmärrän myös, että jokaisella voi olla oma herkku, ja toisten pitäisi kunnioittaa sitä.

Meillä oli uusperheessä ihan yksinkertainen systeemi eli nimet niihin mitkä oli kenenkin jääkaapissa. Jos lapset olivat valinneet omat jugurtit tmv niin nimet sitten niihin. Ne missä ei ollut nimeä oli kaikkien syötävissä. Ja kaikille oli yhtä paljon herkkuja ja kivoja juttuja. Tällä vältimme sen ettei yksi syönyt niitä kaikkia paula vanukkaita.

T: äiti (2 bonus, 2 omaa, 1 yhteinen)