Psykiatrian ja mielenterveyspalveluiden nousu ja tuho
Mielenkiintoisia aikoja eletään. Diagnoosit ovat huipussaan, eikä varsinaisesti odotettua laskua ole vielä tapahtunut.
Eduskuntavaalien ääniharvana toimi somepsykoterapeutti tietämättömillä vaalilupauksillaan.
Pakkohoitopaikkojen laskun ja mt-palveluiden ruuhkautumisesta huolimatta asiakaslukuun suhteutettuna Suomi on edelleen kärkimaita mt-palveluiden ja niiden henkilökunnan määrässä.
Samaan aikaan mielenterveysalan ammattilaiset ovat viimeaikoina olleet avoimempia kuin koskaan ennen alan ongelmista ja yhä useammat myöntävät diagnoosien ja hoitojen perustuvan lähinnä tyhjälle.
Näyttää kuitenkin siltä, että vielä toistaiseksi alan kriisiä yritetään hoitaa perustelemalla sen olemassa oloa uudelleen, laki muutoksilla ja tuomalla väsyneitä "uusia" hoitomuotoja saataville, jotka ovat lähinnä toisintoa vanhoista modernilla twistillä.
Saa nähdä kauan psykiatrian hidasta kuolemaa vielä onnistutaan pitkittämään ja miten käy mielenterveyspalveluille.
Mitä ajattelette?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Mikä sitten on mt-ongelma?
Kyseisellä somepsykoterapeutilla on ihan järkeviä ajatuksia ja pointteja mielenterveyden hoidosta kuitenkin.
Meidän käsitys mielenterveyden ongelmista ja hoidosta on usein hieman liian raskas. Mielenterveysongelmat nähdään tavallisesti SAIRAUTENA joihin tarvitaan HOITOA (lääkitys ja terapia).
Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden ongelmista on normaaleja, lähes jokaisen elämään kuuluvia vaiheita, joihin usein auttaa suht kevyt keskusteluapu, pieni tuki (muoto yksilöllinen) ja AIKA. Myös ihmisen oma apu itselleen on keskiössä: pidä huolta omasta syömisestä, nukkumisesta ja levosta, päivärytmistä, opettele itsetuntemusta ja kasvata omaa resilienssiä pikkuhiljaa.
Oikeita mielenterveyssairauksia on esim kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosit, vakavat masennukset on sellaisia mitkä tarvitsee vahvan hoitokontaktin ja hoidon ja niihin pitää suunnata nämä raskaammat resurssit.
Vierailija kirjoitti:
Kyseisellä somepsykoterapeutilla on ihan järkeviä ajatuksia ja pointteja mielenterveyden hoidosta kuitenkin.
Meidän käsitys mielenterveyden ongelmista ja hoidosta on usein hieman liian raskas. Mielenterveysongelmat nähdään tavallisesti SAIRAUTENA joihin tarvitaan HOITOA (lääkitys ja terapia).
Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden ongelmista on normaaleja, lähes jokaisen elämään kuuluvia vaiheita, joihin usein auttaa suht kevyt keskusteluapu, pieni tuki (muoto yksilöllinen) ja AIKA. Myös ihmisen oma apu itselleen on keskiössä: pidä huolta omasta syömisestä, nukkumisesta ja levosta, päivärytmistä, opettele itsetuntemusta ja kasvata omaa resilienssiä pikkuhiljaa.
Oikeita mielenterveyssairauksia on esim kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosit, vakavat masennukset on sellaisia mitkä tarvitsee vahvan hoitokontaktin ja hoidon ja niihin pitää suunnata nämä raskaammat resurssit.
On totta, että hoito ja diagnoosit ovat keskiluokkaistuneet, mutta mainitsemasi "oikeat" sairaudet ja niiden hoito on kyseenalaistettu yhtälailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseisellä somepsykoterapeutilla on ihan järkeviä ajatuksia ja pointteja mielenterveyden hoidosta kuitenkin.
Meidän käsitys mielenterveyden ongelmista ja hoidosta on usein hieman liian raskas. Mielenterveysongelmat nähdään tavallisesti SAIRAUTENA joihin tarvitaan HOITOA (lääkitys ja terapia).
Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden ongelmista on normaaleja, lähes jokaisen elämään kuuluvia vaiheita, joihin usein auttaa suht kevyt keskusteluapu, pieni tuki (muoto yksilöllinen) ja AIKA. Myös ihmisen oma apu itselleen on keskiössä: pidä huolta omasta syömisestä, nukkumisesta ja levosta, päivärytmistä, opettele itsetuntemusta ja kasvata omaa resilienssiä pikkuhiljaa.
Oikeita mielenterveyssairauksia on esim kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosit, vakavat masennukset on sellaisia mitkä tarvitsee vahvan hoitokontaktin ja hoidon ja niihin pitää suunnata nämä raskaammat resurssit.
On totta, että hoito ja diagnoosit ovat keskiluokkaistuneet, mutta mainitsemasi "oikeat" sairaudet ja niiden hoito on kyseenalaistettu yhtälailla.
Kyseenalaistaa voi aina, eikä näitäkään sairauksia tietysti vielä täysin tunneta ja hoitomuotoja kehitellään koko ajan.
Mutta jokainen joka on mielenterveyspotilaita esim. työssään kohdannut ymmärtää kyllä erot.
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Tähän liittyen ongelma on siinä, että ylidiagnosointi kuormittaa terapia-järjestelmää. Jos joka ikisestä asiasta ruinataan diagnoosi ja siihen tarjotaan terapiaa, se sakkaa koko järjestelmän. Sama kuin joka ikisestä pienestä päänsärystä mentäisiin päivystykseen.
Siinä olen toista mieltä, että mt-ongelmia voidaan parantaa. Tai siis ei lopullisesti, mutta psykoosit saadaan kyllä pois ja toimintakyky kohtalaiseksi. Se edellyttäisi laitospaikkoja, riittävän pitkiä hoitoaikoja ja hyvin järjestettyä ja osin velvoittavaa avohoitoa.
Nyt nuo asiat ovat retuperällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Tähän liittyen ongelma on siinä, että ylidiagnosointi kuormittaa terapia-järjestelmää. Jos joka ikisestä asiasta ruinataan diagnoosi ja siihen tarjotaan terapiaa, se sakkaa koko järjestelmän. Sama kuin joka ikisestä pienestä päänsärystä mentäisiin päivystykseen.
Siinä olen toista mieltä, että mt-ongelmia voidaan parantaa. Tai siis ei lopullisesti, mutta psykoosit saadaan kyllä pois ja toimintakyky kohtalaiseksi. Se edellyttäisi laitospaikkoja, riittävän pitkiä hoitoaikoja ja hyvin järjestettyä ja osin velvoittavaa avohoitoa.
Nyt nuo asiat ovat retuperällä.
Ihan samaa mieltä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseisellä somepsykoterapeutilla on ihan järkeviä ajatuksia ja pointteja mielenterveyden hoidosta kuitenkin.
Meidän käsitys mielenterveyden ongelmista ja hoidosta on usein hieman liian raskas. Mielenterveysongelmat nähdään tavallisesti SAIRAUTENA joihin tarvitaan HOITOA (lääkitys ja terapia).
Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden ongelmista on normaaleja, lähes jokaisen elämään kuuluvia vaiheita, joihin usein auttaa suht kevyt keskusteluapu, pieni tuki (muoto yksilöllinen) ja AIKA. Myös ihmisen oma apu itselleen on keskiössä: pidä huolta omasta syömisestä, nukkumisesta ja levosta, päivärytmistä, opettele itsetuntemusta ja kasvata omaa resilienssiä pikkuhiljaa.
Oikeita mielenterveyssairauksia on esim kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosit, vakavat masennukset on sellaisia mitkä tarvitsee vahvan hoitokontaktin ja hoidon ja niihin pitää suunnata nämä raskaammat resurssit.
On totta, että hoito ja diagnoosit ovat keskiluokkaistuneet, mutta mainitsemasi "oikeat" sairaudet ja niiden hoito on kyseenalaistettu yhtälailla.
Kyseenalaistaa voi aina, eikä näitäkään sairauksia tietysti vielä täysin tunneta ja hoitomuotoja kehitellään koko ajan.
Mutta jokainen joka on mielenterveyspotilaita esim. työssään kohdannut ymmärtää kyllä erot.
Psykiatriset sairaudet ovat sopimuksen varaisia alati muuttuvia luokituksia. Toisin kuin vaikka murtunut raaja.
Itse näen että juurikin ne, joita pidetään heikoimpina ja/tai sairaimpina kärsivät usein psykiatriasta kaikista eniten.
Ja tämä on se mihin pitäisi saada muutosta.
Ei välttämättä niinkään keskiluokkaisten terapiashoppailuille yms. Toki nämä vois toteuttaa omalla rahalla kuten muutkin uskomushoidot ja life coachingit
ADHD-diagnoosit kymmenkertaistuneet muutamassa vuodessa. Samoin skitsofreniaa yms. Diagnosoidaan entistä enemmän, jopa DID:iä joka paljastui aikanaan täysin keksityksi jutuksi 😅
Sosiaalialalla näkee nyt todella psyykkisesti huonovointisia asiakkaita. Täältä katsottuna psykiatria ei vedä ja ihmisten tilanteen ovat pahentuneet pahasti.
Ensin ihminen odottaa 4-7 kuukautta, että pääsee terveyskeskuksen lääkärille, jotta saisi lähetteen. Tämän jälkeen hän jonottaa psykiatriaan noin 3 kuukautta, että saisi tutkimukset, mahdollisen diagnoosin ja hoidon.
Sanon näin 25 vuoden työkokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
ADHD-diagnoosit kymmenkertaistuneet muutamassa vuodessa. Samoin skitsofreniaa yms. Diagnosoidaan entistä enemmän, jopa DID:iä joka paljastui aikanaan täysin keksityksi jutuksi 😅
Oletpa nolon tietämätön asioista. Paljastit vain tyhmyytesi kommentillasi.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla näkee nyt todella psyykkisesti huonovointisia asiakkaita. Täältä katsottuna psykiatria ei vedä ja ihmisten tilanteen ovat pahentuneet pahasti.
Ensin ihminen odottaa 4-7 kuukautta, että pääsee terveyskeskuksen lääkärille, jotta saisi lähetteen. Tämän jälkeen hän jonottaa psykiatriaan noin 3 kuukautta, että saisi tutkimukset, mahdollisen diagnoosin ja hoidon.
Sanon näin 25 vuoden työkokemuksella.
Vajaa vuosi on pitkä aika ilman oikeanlaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Mitä selität?
Mt-ongelma voi poistua kokonaan. Riippuu ihmisestä ja ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla näkee nyt todella psyykkisesti huonovointisia asiakkaita. Täältä katsottuna psykiatria ei vedä ja ihmisten tilanteen ovat pahentuneet pahasti.
Ensin ihminen odottaa 4-7 kuukautta, että pääsee terveyskeskuksen lääkärille, jotta saisi lähetteen. Tämän jälkeen hän jonottaa psykiatriaan noin 3 kuukautta, että saisi tutkimukset, mahdollisen diagnoosin ja hoidon.
Sanon näin 25 vuoden työkokemuksella.
Kuitenkin useimmat kunnat, seurakunnat, yhdistykset yms. tarjoavat runsaasti matalankynnyksen mt-palveluita. Tämän lisäksi valtakunnalliset numerot, chatit jne.
Lisäksi suurimman osan ongelmat ratkeaisi tarjoamalla jotain tähdellistä apua ja/tai tukijärjestelmien muutoksella. Keskusteluapua meillä on jo nyt riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-diagnoosit kymmenkertaistuneet muutamassa vuodessa. Samoin skitsofreniaa yms. Diagnosoidaan entistä enemmän, jopa DID:iä joka paljastui aikanaan täysin keksityksi jutuksi 😅
Oletpa nolon tietämätön asioista. Paljastit vain tyhmyytesi kommentillasi.
Perusteleppa.
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Tarvitseeko puhua, kun et mistään mitään tiedä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-diagnoosit kymmenkertaistuneet muutamassa vuodessa. Samoin skitsofreniaa yms. Diagnosoidaan entistä enemmän, jopa DID:iä joka paljastui aikanaan täysin keksityksi jutuksi 😅
Oletpa nolon tietämätön asioista. Paljastit vain tyhmyytesi kommentillasi.
Perusteleppa.
Aa, joo. Mun vika, mitä tulin pilaamaan kasuaalia keskustelua faktoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Tähän liittyen ongelma on siinä, että ylidiagnosointi kuormittaa terapia-järjestelmää. Jos joka ikisestä asiasta ruinataan diagnoosi ja siihen tarjotaan terapiaa, se sakkaa koko järjestelmän. Sama kuin joka ikisestä pienestä päänsärystä mentäisiin päivystykseen.
Siinä olen toista mieltä, että mt-ongelmia voidaan parantaa. Tai siis ei lopullisesti, mutta psykoosit saadaan kyllä pois ja toimintakyky kohtalaiseksi. Se edellyttäisi laitospaikkoja, riittävän pitkiä hoitoaikoja ja hyvin järjestettyä ja osin velvoittavaa avohoitoa.
Nyt nuo asiat ovat retuperällä.
Eipä edes tarvi ruinata, kun niitä diagnooseja annetaan liian helposti, vaikka ite väittäis vastaan. Jotenkin julkisessa terveydenhuollossa tuntuu olevan sellainen tapa nykyään, että pistetään potilaalle mt-diagnoosi, niin ei tarvi hoitaa. Itsekin sain masennusdiagnoosin fyysiseen sairauteen ja kävin ihan turhaan terapiassa "masennuksen" takia. Eikä se terapia mitään auttanut, kun ei terapia paranna fyysisisiä sairauksia.
"ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut kaikissa ikäluokissa räjähdysmäisesti. Diagnoosien määrä on kymmenkertaistunut vuoden 2013 ja 2022 välillä. Eniten diagnooseja on 2530-vuotiailla ja 711-vuotiailla, etenkin pojilla. Tiedot selviävät Mehiläisen keräämästä datasta 9 vuoden ajalta, jossa on yhteensä 2,24 miljoonan eri asiakkaan käynteihin liittyviä tietoja"
Alueittain jopa 10% lapsista on ADHD-lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.
Tähän liittyen ongelma on siinä, että ylidiagnosointi kuormittaa terapia-järjestelmää. Jos joka ikisestä asiasta ruinataan diagnoosi ja siihen tarjotaan terapiaa, se sakkaa koko järjestelmän. Sama kuin joka ikisestä pienestä päänsärystä mentäisiin päivystykseen.
Siinä olen toista mieltä, että mt-ongelmia voidaan parantaa. Tai siis ei lopullisesti, mutta psykoosit saadaan kyllä pois ja toimintakyky kohtalaiseksi. Se edellyttäisi laitospaikkoja, riittävän pitkiä hoitoaikoja ja hyvin järjestettyä ja osin velvoittavaa avohoitoa.
Nyt nuo asiat ovat retuperällä.
Eipä edes tarvi ruinata, kun niitä diagnooseja annetaan liian helposti, vaikka ite väittäis vastaan. Jotenkin julkisessa terveydenhuollossa tuntuu olevan sellainen tapa nykyään, että pistetään potilaalle mt-diagnoosi, niin ei tarvi hoitaa. Itsekin sain masennusdiagnoosin fyysiseen sairauteen ja kävin ihan turhaan terapiassa "masennuksen" takia. Eikä se terapia mitään auttanut, kun ei terapia paranna fyysisisiä sairauksia.
Jep. Lisäksi mt-syistä eläkkeelle jääneiden kasvua selittää osin se, että fyysiset sairaudet eivät aina oikeuta sairaseläkkeeseen vaikka ei olisi työkuntoinen.
Lisäksi mt-diagnooseja jaetaan jo lapsille. Esim. Kouluvaikeuksien hoitoon voidaan suoraan tai epäsuorasti vaatia diagnoosin selvittämistä vaikka diagnoosilla ei pitäisi olla mitään tekoa sen kanssa, miten ongelmia koulussa ylipäätään voidaan ratkaista.
Ja tukijärjestelmä on rakentunut niin, että esim. Työttömyyden pitkittyessä voi joutua psykologin/psykiatrin tutkimuksiin vaikka tuntisi olonsa ihan hyväksi. Tai ainakaan ei hulluksi. Tai olet vaikka sijoitettuna, jolloin diagnoosit liittyvät paitsi esim. lastensuojelun velvoitteisiin, myös läheisesti siihen millaista korvausta sijaishuoltopaikalle maksetaan.
Terapia syö leijonan osan mt- ja päihdepalveluiden rahoista.
Terapia ei auta. Lääkkeet voivat auttaa, mutta suurin apu on aina oma apu. Kannattaa pitää itsestään hyvää huolta.
Mt-ongelmia ei voida parantaa. Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.