Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Erosin reilusti yli 10 vuoden suhteesta puolison kaappihomouden ja pedofiliataipumusten vuoksi. Niitä en nähnyt suhteen alussa. Siinä meni naiseus vuosien varrella ja sadat pettymykset seurasivat toisiaan. Olin myös talouden kodinkone, mikä ärsytti vietävästi. Hetkeäkään en ole katunut eropäätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erottiin koska mies käytti huumeita ja alkoholia. Karkasi parille ja tuli muutamana päivän päästä takaisin.
Ainoa mitä kadun on että annoin hänelle liikaa mahdollisuuksia ja surin hänen peräänsä liikaa. Jäin outoon kuoppaan jossa janosin sitä että asiat vielä järjestyy ja minä olisin tärkempi kuin alko tai pään sekaisin saaminen. Hukkasin vuosia elämästäni.
Älkää hukatko itseänne tai vuosianne toivossa elämiseen että suhteesta tai toisesta tulisi parempi
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
Minulla mies muuttui anopin kaltaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin liiton kun huomasin että mitä enemmän yhdessäolovuosia.tuli, niin sitä enemmän aloin olla pelkkä kodinkone. Huonoa yksipuolista seksiä, vähättelyä ja herralla kului aika paljon paremmin vanhempiensa luona. Kun sain hyvän työpaikan niin alkoi huorittelu ja se oli se viimeinen pisara minulle. Ruikutti melkein kymmenen vuotta että tulisin takaisin mutta en kai niin tyhmä ollut että olisin suostunut. Kymmenen vuotta meni hukkaan mutta onneksi osasin lähteä ja joku täällä niin hyvin kirjoittikin aiemmin, että ei ota enää miestä riesaksi ja samaa mieltä niin hänen kanssaan. Kun ajattelee elämää miehen kanssa parisuhteessa omakohtaisesti ja mitä on muiden liittoja sivusta seurannut, niin hyvin hyvin harva on onnellinen. Mies voi olla aluksi huomaavainen ja kun suhde vakiintuu niin olet yhtä mielenkiintoinen kuin eilinen lehti. Olen sinkkuna paljon onnellisempi.
Kymmenen vuotta sinkkuna ja juuri eilen taas oikein mietin mitä kaipaisin suhteesta exään? Ei tullut yhtäkään asiaa mieleen! Toki tykkäisin läheisyydestä, keskusteluista, yhteisestä tekemisestä mutta niitä ei ollut liitossa ainakaan kymmeneen viimeiseen vuoteen. Ex ei ollut vanhempiensa luona vaan yksityisyrittäjänä töissä tai niihin liittyvien kavereiden kanssa. Ennen kuin joku tulee sanomaan, että toi rahaa kotiin, että minä sain loisia! Ei tuonut vaan erossa minun katsottiin olleen elatusvelvollinen n. 6 vuoden ajalta, että ex sai kehittää yritystään. Ehkä viimeinen pisara oli kun mitään yhteistä ei ollut mutta minun piti olla pussien tyhjennysalusta kun muuten jatkuva naputus niin, että lapsetkin kärsivät. Se sai lopulta maljani vuotamaan yli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies. Olimme naimisissa 21 vuotta, olin 52 kun erosimme.
Ymmärsin, että vaimoni ei ollut missään vaiheessa rakastanut minua. Ei ollut tosin niin koskaan väittänytkään. Taisi mennä minun kanssani naimisiin, koska olin turvallisen oloinen ja lapsirakas.
Mikään ei kelvannut. Jos siivosin yksin, niin olin siivonnut väärin. Jos tein ruokaa, tein sen väärin. Kun korjasin hänen autoansa, tein sen väärin.
Aamu alkoi arvostelulla, ja siis joka aamu. Jos olin keittänyt kahvit, olin tehnyt sen väärin. Jos en, olin laiska. Hänen asioillaan oli väliä, minun asioillani ei. Kun yritin keskustella saamastani työpaikka tarjouksesta, ja mitä työpaikan vaihto merkitsisi, Olin looseri, kun en pärjännyt edellisessä yrityksessä, vaikka olin johtoryhmän jäsen ja sillai.
Terveys ja jaksaminen ei vaan kestänyt, oli pakko lähteä. Lapset onneksi jo sen verran isoja, että selvisivät. Lähtivät minun kanssani, koska eivät kestäneet äitinsä jatkuvaa kyttäämistä. Nuorin lapsi, 15, kieltäytyy koko ajan lähtemästä äidilleen edes käymään.
Ex-miehelläni todella pieni penis.
Ei pystynyt tyydyttämään tarpeitani ja kävin vieraissa.
15 senttiä ei riitä naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naimisissa 3 vuotta ja se riitti. vaimon käsitys avioliitosta oli se, että voi edelleen maata muitten miesten kanssa niinkuin sinkkuaikoina ja että miehen pitää kustantaa kaikki ja hänen korkeutensa ei tarvinnut kädä töissä. onneksi ei kerinnyt tulla lapsia.
20 vuoden liiton jälkeen heräsin siihen, että minusta oli tullut läheisriippuvainen miehen groomaamisen ansiosta. Molempien elämä pyöri hänen halujensa, mielialojensa ja vaatimustensa mukaan, minun asemani oli sopeutua vähintään nöyrästi, mutta mieluiten riemumiellä kaikkeen. Esim. heräsin puolen yön aikaan patistamaan miestä nukkumaan, jonne hän sitten tuli sillä ehdolla, että saa seksiä. Univaje kasvoi 10 vuotta, samoin se käsitys että oma ruumis on olemassa toisen tarpeiden tyydyttämiseksi. Minulle tuli yhtenä päivänä seinä vastaan, totesin, että otan eron tai tapan itseni, koska en enää jaksa. Otin eron. Sen jälkeen elämänlaatuni on noussut huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastollisesti nainen tekee aloitteen erosta
Osalla on aika katkeraa vuodatusta vielä monen vuoden jälkeen. Vähän säälittääkin moisen katkeruuden kantaminen.
Itse erosin 16 vuotta sitten alkoholistista, 13 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lapset olivat alke kouluikäisiä. Olin alle 40 v. erotessa. Työssäkäyvä mies, alkoholisti, juominen vaikutti kaikkeen arjessa. Sosiaaliset suhteet kärsi. Olin väsynyt lapsiarjessa, enkä jaksanut taistella miehen kanssa. Terapiaan tms.ei olisi suostunutkaan. Potentiaalia miehessä olisi ollut, teki kotitöitä, puuhasteli kaikkea, tekevä mies. Suhde oli silti kyllä aika kuraa. Jos olisi tämä viisaus alkoholismista ja myös itsestäni olisin ehkä toiminut toisin. En ollut itsekään kykeneväinen rakastamaan, edes itseäni. Muutama parisuhde on ollut eron jälkeen, opettavaisia jaksoja nekin elämässäni. Nyt tuntuu, että on todella terve suhde, missä olen joutunut katsomaan peiliin monta kertaa. Kestääkö tämä kuinka kauan, en murehdi sitä. Eletään hetkessä ja nautitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Tuliko tämä sinulle täysin yllätyksenä? Koitko siis että et olisi voinut tehdä asialle mitään?
Tuli se eroilmoitus yllärinä, vaikka olin vaistonnu, ettei mua rakasteta kuten kuuluis.
Eihän tällaiselle voi mitään tehdä. Tunteita ei voi pakottaa.
Juu, ei tunteita voi pakottaa mutta aina voi itse yrittää ns uusiutua, raikastua eli syttyä elämään. Erikoisesti silloin kun huomaa, että nyt suhteessa on alavire voitolla.
Tämä on hienosäätöä ja vaatii kyllä tilannetajua.
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelläni todella pieni penis.
Ei pystynyt tyydyttämään tarpeitani ja kävin vieraissa.
15 senttiä ei riitä naiselle.
Mun mielestä tuo on ihan normaalia keskitasoa, todella pieni olisi alle 10 cm. Toki se 15 cm ei tunnu missään, jos on paikat lössähtänyt. Mun vaimo aikoinaan kun saatiin 2 lasta teki ahkerasti töitä kroppansa eteen, halusi itse pysyä kunnossa. Neljä kuukautta viimeisen lapsen jälkeen kroppa upeassa kunnossa ja yhtä tiukka kuin ennenkin, ne lantionpohjalihakset ratkaisee. Tapasikin naureskella sille kun aina jossain sukujuhlilla jotkut naiset valitti ylipainoansa, että joka lapsesta jäi 15 kiloa. Jää toki jos jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekasta vaimosta tuli ero hänen mielenterveysongelmiensa takia. Hänelle kehittyi fobioita monista asioista ja aika syvää masennusta oli. Sinnittelin hänen ikään kuin omaishoitajanaan 6 vuotta, kunnes hän alkoi voida paremmin. Viimeiseen 3 vuoteen ei ollut seksiä kertaakaan. Kun hän alkoi uudestaan elämään, todettiin yhdellä suulla, että tämä oli tässä, tunteet oli kuolleet ja yhteiset haaveet tuhoutuneet. Molemmat haluttiin jotain muuta kuin yrittää parsia meidän välille uudestaan rakkaussuhdetta. Parin vuoden päästä hän sai rintasyövän ja kuoli lopulta siihen. Mutta se aika avioliiton jälkeen pysyttiin ystävinä. Hieno ihminen, mutta aivokemia petti.
Tokasta vaimosta tuli melkein ero hänen uskottomuutensa takia. En kuitenkaan pystynyt heittämään pihalle, koska en voinut kuvitella elämää ilman häntä. Mietin, oliko se läheisriippuvuutta vai mitä, mutta lopulta ajattelin vain sen olevan rakkautta, vaikka tilanteessa oli myös vihaa. Sitouduttiin molemmat meidän suhteeseen vahvasti ja pystyttiin jatkamaan onnellisina yhdessä. Tämä oli hyvin erilainen kokemus kuin ekan vaimon kanssa, josta erosin ikionnellisena. Koin, että näissä oli erona se, että toisessa liitossa koin vahvaa rakkautta, joka oli ekasta liitosta kuollut pois..
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelläni todella pieni penis.
Ei pystynyt tyydyttämään tarpeitani ja kävin vieraissa.
15 senttiä ei riitä naiselle.
Oletko miettinyt omia mittojasi, miehen peniksen normaali keskipituus erektiossa on noin 13-15cm. Ja mitä minä olen puuhastellut, niin tuo pitää aika hyvin paikkansa. Vagina on yleensä n. 12 cm, vaikka venyy, ei ymmärrä...
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelläni todella pieni penis.
Ei pystynyt tyydyttämään tarpeitani ja kävin vieraissa.
15 senttiä ei riitä naiselle.
Ei se pilin pituus, vaan se ympärysmitta...
Seksi alkoi tuntumaan kuin polkisi tulpatonta mopoa.
Vierailija kirjoitti:
Osalla on aika katkeraa vuodatusta vielä monen vuoden jälkeen. Vähän säälittääkin moisen katkeruuden kantaminen.
Itse erosin 16 vuotta sitten alkoholistista, 13 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lapset olivat alke kouluikäisiä. Olin alle 40 v. erotessa. Työssäkäyvä mies, alkoholisti, juominen vaikutti kaikkeen arjessa. Sosiaaliset suhteet kärsi. Olin väsynyt lapsiarjessa, enkä jaksanut taistella miehen kanssa. Terapiaan tms.ei olisi suostunutkaan. Potentiaalia miehessä olisi ollut, teki kotitöitä, puuhasteli kaikkea, tekevä mies. Suhde oli silti kyllä aika kuraa. Jos olisi tämä viisaus alkoholismista ja myös itsestäni olisin ehkä toiminut toisin. En ollut itsekään kykeneväinen rakastamaan, edes itseäni. Muutama parisuhde on ollut eron jälkeen, opettavaisia jaksoja nekin elämässäni. Nyt tuntuu, että on todella terve suhde, missä olen joutunut katsomaan peiliin monta kertaa. Kestääkö tämä kuinka kauan, en murehdi sitä. Eletään h
Katkera saa olla. Väkivaltaa, loukkauksia, alistamista ja vähättelyä ei tarvitse antaa anteeksi. Jokainen myös kokee asiat eri tavalla.
Eivät kaikki ole laillasi aurinkoisia ja armollisia, kun muistelevat kusipää-exäänsä, josta pääsivät eroon viimeinkin. Itselleni jäi alkoholisti/pilleristi hullu riesoiksi (lapsen tapaamisoikeuden varjolla) stalkkaamaan ja sai juosta pakoon. Onneksi minua uskottiin. Silloin ei ollut vielä lähestymiskieltoja. Ja sellainen olisi vaan sitä raivohullua kiihottanut hyökkäämään kimppuun.
Kummallistahan se on, kun ennen ihan fiksusta ja työteliäästä miehestä kuoriutuu saatanallinen tappaja (henki oli uhattuna, kunnes tuli viimeinen pisara), mutta ei se kummallista ole, että tuollaista katkeruudella muistelee. Monet sietävät vuosikymmeniä jopa, kun pelkäävät. Minä katsoin 1.5 vuotta. Kesti hieman saada asiat järjestymään.
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Miehet menettävät sen, minkä vuoksi naiset heistä kiinnostuivat.
🥒🍆🥕🍄🥒🍄🥕🍆🥒🍆🍆🍆🍄🍄🍄🍄🍄🍄
- NAINEN
Alue: Aihe vapaa
Exästä tuli vähitellen väkivaltainen. Itse vielä siedin läimimiset ja raapimiset, mutta kun pahoinpitely alkoi kohdistua myös lapsiimme, se oli sitten siinä. Lapset minulle ja exälle valvotut tapaamiset.
m44