Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1811)
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä ei mitään ihmeitä tapahdu niin ero tulee tapahtumaan vaimon yksipuolisen seksin vähentämisen takia kunhan lapset tuosta muutaman vuoden kasvavat
No mulle kävi niin että exä totesi toisen lapsen syntymän jälkeen että nyt kun on lapsiluku täynnä niin ei tarvitse enää ikinä harrastaa seksiä. Pari vuotta odottelin muuttuuko mielipide. Ei muuttunut niin lähdin vaikka harmitti kun lapsetkin oli pieniä. Kai minä sitten olin se pahis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Haluan miehen joka ei muutoinkaan petä vaan jos on ongelmia niistä keskustellaan ja viime kädessä erotaan ennen vieraissa käymistä. Harrastan myös parisuhteessa seksiä silloin kun itsestäni siltä tuntuu enkä miellyttääkseni miestä. Onneksi olen löytänyt miehen joka kunnioittaa rajojani.
No saako mies kieltäytyä seksistä, vai onko se vain naisen erityisoikeus?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.
Varmasti kaikki luulee olevansa oikean ihmisen kanssa sillä hetkellä, kun sormuksen saa sormeensa. Ikävä kyllä, liian monelle tuo sormus merkitsee juuri tuota, että pidetään sitä puolisoa itsestäänselvyytenä ja on lupa lässähtää niin fyysisesti kuin henkisesti, eikä suhteeseen tarvitse panostaa.
Tapasimme, tutustuimme, ostimme oman kodin ja perustimme perheen ja minä oman yrityksen, ja suunniteltiin tulevaisuutta. Saimme lapset mutta kun he olivat aivan pieniä, ilmoittikin vaimo haluavansa erota. Oli opiston pikkujouluissa tavannut eroavan miehen, jonkun toimitusjohtajan. Ehkä elämä ei ollut riittävän kiinnostavaa hänelle. Tai minä en enää kiinnostanut. Ikäkin saattoi olla syynä, hän ei oikein tiennyt mitä halusi. Vaimo oli pettänyt aiemminkin jossain vaiheessa mutta se asia oli käsitelty. Eroilmoitus tuli yllätyksenä jouluna.... mielestäni en tehnyt mitään väärin, tein ahkerasti töitä, hoidin kotia ja lapsia jne. Ei ollut alkoa, tupakkaa tai pettämisiä ainakaan minun puoleltani.Myöhemmin tapahtui jotain josta voi päätellä ettei exä ollut tai ole ihan terve, hän esti tapaamasta lapsiani vuosia ja hankki lähestymiskiellon lapsiini myös sille minua seuraavalle toimitusjohtajalle. Syynä oli kyselyt lasten voinnista ja tapaamisista. Sitä vaan ei alussa voi tietää miten tulee menemään eikä kannattaisi kovin nopeasti ainakaan naimisiin mennä. Jos toisessa on joku epäilyttävä luonteenpiirre niin kannattaa lopettaa heti alkuunsa.
Muutuin 16 vuodessa unelmien prinssistä siaksi (ei itseni käyttämä nimitys!). Toisin sanoen: olin liian erikoinen ihminen - suorapuheinen eikä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.
Rautalangasta väännettynä: en ole koskaan halunnut muuttua harmaanaamaiseksi normiporvariksi. Tosi ystäviä saan tosin helposti - mutta myös vihamiehiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosimme reilu vuosi sitten kymmenen vuoden avoliitosta, jossa oli mukana kaksi pientä lasta.
Mies halusi erota, ja syitä löydän useita, kun olen tätä aikani surrut ja jatkanut elämääni. Monet niistä ovat melko klassisia:
- Mies arvosti suhteessamme alusta alkaen sen helppoutta ja sanoitti sitä usein "Ihanaa, että meidän suhde on näin helppo!" Kun ensimmäinen vaikea jakso tuli vastaan, hän lähti etsimään pakopaikkaa ja jotain "helpompaa".
- Vaikea jakso oli muutaman vuoden mittainen ajanjakso, jolloin lapset olivat pieniä – molemmat alle viisivuotiaita ja syntyneet alle kahden vuoden ikäerolla. Lisäksi vanhempainvapaat, lomautukset ja työttömyyden uhka aiheuttivat taloudellista painetta, joka heijastui yhteiseen elämään. Tätä ennen kaikki oli ollut niin sanotusti smooth sailing; ei juuri riitoja tai ongelmia.
- Pikkulapsiarki jakautui epätasaisesti, mikä aiheutti katkeruutta. Koin, että jouduin itse venymään äitinä ja tekemään käytännössä kaiken, kun miehen elämä jatkui lähes täysin samanlaisena kuin ennen. Hän ei ottanut vastuuta lasten hoidosta, päiväkotiin kuljettamisesta, ruoanlaitosta tai vastaavista. Kun olimme jo eronneet mutta asuimme vielä yhdessä ja huolehdimme lapsista vuoroviikoin, mies kertoi, että omaa aikaa oli huomattavasti vähemmän kuin ennen ja että tilanne tuntui rankalta. Oma kokemukseni taas oli päinvastainen: minulla tuntui olevan aikaa aivan älyttömästi enemmän. Tämä kertoi mielestäni siitä, kuinka epätasaisesti kuormitus oli aiemmin jakautunut.
- Taloudellinen vastuu oli epätasapainossa. Toinen tienasi huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kulut jaettiin tasan. Minun odotettiin myös kertovan omasta omaisuudestani ja raha-asioistani puolisolleni, mutta hän ei vastaavasti halunnut kertoa omistaan minulle. Suhteessa vallitsi epätasapaino.
- Mies aloitti salaisen sivusuhteen ja päätti lopulta yhteisen liittomme siirtyäkseen kokonaan tähän suhteeseen. Terapeutti sanoi että tällainen toimintamalli on melko yleinen että ennen eroa etsitään uusi suhde, johon voidaan siirtyä suoraan.
- Olimme lopulta arvoiltamme erilaisia ja meillä oli olennaisesti erilaiset mielenkiinnon kohteet. Kasvoimme myös erillemme, saavutimme monia asioita joista olimme suhteen alussa yhdessä haaveilleet (yhteisen kodin, lapset, mökin, koiran jne) mutta yhteinen suunnittelu ja haaveilu loppuivat. Koen, että meillä on edelleen hyvin samankaltaisia haaveita ja suunnitelmia tulevaisuudelle, mutta emme enää keskustelleet niistä yhdessä. Nyt toteutamme niitä erillämme.
Ero on näyttänyt ex puolisosta hyvin uuden puolen joka ei ole millään tavalla häntä imarteleva ja koen henkilön hyvin vastenmieliseksi. Muistellessa suhteen alkua ymmärrän hyvin miksi hän vetosi minuun mutta todellisuus olikin hyvin eri.
En usko että suhde olisi ollut pelastettavissa koska toisella ei ollut mitään halua niin tehdä vaan hanskat tiputettiin heti kun oli hetken vaikeampaa. Ja ihan totta, se oli sen hetken! heti kun nuorempikin oli yli 3 vuotta, kaikki helpottui, mutta voi olla sekin että nyt mikään ei tunnu mielestäni enää raskaalle kun aikaa itsestä huolehtimiseen on niin paljon enemmän.
En myöskään huomannut varoitusmerkkejä ajoissa kun elämässä oli niin paljon muuta menossa ja kun aloin suhteen tulipaloja sammuttaa toinen oli jo (tietämättäni) sivusuhteessa ja ei ollut kiinnostunut korjaamaan meidän suhdetta, koen että hän käytännössä huvittuneena katsoi kun yritin kaksinkerroin miellyttää häntä, suorittaa suhdetta ja pelastaa sitä samalla kun hän petasi jo uutta parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni petti minua kahden miehen kanssa. Sain tietää kun baarissa viereisen pöydän tuntemattomat tyypit naureskelivat asialle kovaan ääneen.
Olisi ehkä kannattanut viettää aikaa enemmän kotona vaimon ja lasten kanssa kuin baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vuoden liitto päättyi seuraaviin syihin:
- puhumattomuus hankalista asioista
- miehen syrjähypyt
- mies ei halunnut seksiä ja siitä ei puhuttu
- miehen alkoholin käyttö
- itse muutuin katkeraksi ämmäksi
- riitojen välttely
Meille tuli ero, kun miehellä ei kertakaikkiaan ollut säännöllisiä tuloja. Itse ei ymmärtänyt, ettei hän ollut ns rahamies. Jatkuva työttömyyskierre ja ainainen puute rahasta. Teki velkaa joka puolelle ja valehteli ja mikä kauheinta, esiintyi rikkaana. Lopulta tuli pää vetävän käteen. Utopistisiä suunnitelmia oli pääkoppa täynnä. Vanhaa äitiään piti pankkina ja lainaili jatkuvasti rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkähkö avoliitto, ei avio koska peruin /purin kihlauksen.
Mies oli uskoton seksiaddikti ja se oli se viimeinen niitti.
Mutta oli myös henkisesti väkivaltainen ja haluton tai kyvytön hakemaan apua ongelmiinsa. Lopulta mies jonka kanssa meillä piti olla yhteinen tulevaisuus ja jonka vuoksi olin itse ihan eri paikkakunnalla kuin olin alunperin ajatellut, tein paljon hänen terveytensä ja jaksamisensa eteen... Vain lässähti täysin. Jätti työt, sitten opiskelutkin, eli saastan keskellä konenurkassaan, pyrki raivokohtauksilla hallitsemaan minua jne.
Ainoa miten hänen raivonsa olisi voinut välttää olisi ollut että käyn töissä ja vapaa-ajan paapomassa ja viihdyttämässä häntä tai nurkassa hiljaa odottamassa että hänellä on aikaa minulle. Hänellä kun usein oli kova kiire koneella vielä iltaisinkin, olihan hän vasta puoli päivää nukkunut ja runqutellut.
Mutta olin siis aivan umpirakastunut ja epätoivoisesti luulin, että jos vain vien lenkille, laitan terveellistä ruokaa, kuuntelen ymmärrän jne niin hän ottaa apua vastaan tai tokenee.
Eron myötä meni ikävä kyllä myös opiskeluaikojen ystäväpiiri, koska kuulemma julmasti hylkäsin heikossa asemassa olevan ihmisen 😅
No, sittemmin hänkin erkaantunut tuosta ystäväpiiristä kun saivat huomata millainen rähisevä riippakivi on kyseessä. Tänne tuhannen kilometrin päähän ei ankeutus tai draama enää yllä 😎
Että ei sitä aina voi edes valinnoillaan saati sinnikkyydellä ja kovalla työllä eroa estää. Joskus on parempikin erota.
Vaikka itse kyllästyit ensimmäiseen mieheesi, ja et osannut toisen miehen kanssa ottaa omaa aikaa ja tilaa, niin kaikki oli kuitenkin miesten vika, sinussa ei ollut mitään vikaa?