Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Paljastui että akka oli pettänyt jo useamman vuoden ja tämä paljastus tuli siittä että ei pystynyt piilottaa raskauttaan enää ja minä en voi saada lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi alunperinkään pitänyt mennä naimisiin exän kanssa. Hän kosi pelkästä velvollisuudentunteesta ja vähän ennen häitä tunnusti, että ei aidosti halunnut kanssani naimisiin. Olisi pitänyt siinä vaiheessa perua kaikki ja lähteä lätkimään, mutta en kehdannut ja jotenkin toivoin, että kyllä se siitä. Ajattelin, että jos panostan suhteeseen, teen tietoisen päätöksen tahtoa myötä- ja vastoinkäymisissä, niin kyllä se siitä. Muistutin, että ei mikään parisuhde ole mitään jatkuvaa romantiikkaa ja hattaraa, vaan parisuhde on työtä ja sitoutumista. Kyllä se siitä kun asennoituu oikein.
No eihän se siitä. Oma panostus on merkityksetön kun toinen jaksaa vähän väliä muistuttaa että ei haluaisi olla kanssasi, vaan jotenkin ajautui suhteeseen ja olosuhteet ikäänkuin pakottivat naimisiin. Minä en ikinä painostanut, joten en tiedä mikä tämä ulkopuolinen pakko sitten oli, mikä pakotti hänet vastoin tahtoaan alttarille. Voivotteli, miten on jumissa kanssani, oli aina tyytymätön ja se oli aina jollain tapaa minun vikani.
Ja luonnollisesti ottamalla eron pilasin hänen elämänsä. Se tuli niin puskista kun "kaikkihan oli hyvin". Vaikka arkisin ei juuri toisillemme puhuttu ja viikonlopun ohjelmaan pääsääntöisesti kuului minun loukkaamiseni niin että itkin. Jossain vaiheessa väsyin itkemään.
Ex-puoliso mitä ilmeisimmin kyllästyi yhteiseen arkeemme haluten enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään enemmän. Kaiken kaikkiaan erinomainen päätös vaikken sitä itse tehnytkään pienten lasten vuoksi. Nykyään elämä on aika lailla mallillaan ja nykyisen puolisoni vierestä aamulla herätessä on varsin hankalaa olla hymyilemättä sille kuinka hyvin meillä asiat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Nainen halusi jonkun joka tottelee. Sen lisäksi epäilen että halusi isompaa munaa. Sitähän ne naiset oikeasti haluaa.
Exäsi on onnentyttö.
Tuleva X anoppi järjesteli eroa jo ennen vihkimistä. Eipä "anoppi" enkä minä vielä silloin tiennyt että se tulee olemaan loppujenlopuksi minun parhaakseni. hyvin pian kävi niin että minun tilini oli yhteinen ja Hänen tilinsä hänen. Uuden Asunnon kuukausittaiset lainanlyhennykset ja yhtiövastiikket menivät minun tililtäni Kuten myös auto kodinkoneet kalusteet elektroniikka sitä mukaa kun tililläni oli rahaa.Sitten sattui se perinteinen "vahinko" Lapsi jäi hoitoon naisten klinikalle. Anoppi vei tyttärensä kotiinsa minun ja appiukon vastustuksesta huolimatta. Kävin aina työpäivänjälkeen vauvaa katsomassa. Säikähdin kun en eräänä päivänä löytänyt häntä. Hoitajat kertoivat että vanhempi nainen oli hakenut hänet. Myöhemmin anoppi soitteli keskellä yötä viemään lasta sairaalaan. välimatkaa oli vajaa satakilometriä kun hänen asunnoltaan sairaalaan oli parikilometriä. Välillä saatiin lapsi kotiin eikä hän silloin pahemmin sairastellut.Anopin "hoidossa" oli jatkuva korvatulehdus.lähes joka vl. ruusulankadulla vakioasiakkaana. Elämäni pisin vuosikymmen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muut eronneet huomanneet että ennen omaa eroa on ympärillä eronnut paljon ihmisiä? Onko niin että se eronnut jollain tapaa kadehtii sitä yhdessä olevaa paria ja myrkyttää omilla ajatuksilla toisten parisuhdetta? Etenkin naisissa huomannut tämän efektin. Jotenkin tuntuu vain oudolle sattumalle että niin moni lähipiirin pitkä liitto päättyy eroon vuoden sisällä.
Vaimo kävi vieraissa. Se oli siinä. Luottamus kun menee toiseen ihmiseen, niin ei sen kanssa pysty ainakaan avioliittoa jatkamaan. Kerran pettänyt tekee sen yleensä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muut eronneet huomanneet että ennen omaa eroa on ympärillä eronnut paljon ihmisiä? Onko niin että se eronnut jollain tapaa kadehtii sitä yhdessä olevaa paria ja myrkyttää omilla ajatuksilla toisten parisuhdetta? Etenkin naisissa huomannut tämän efektin. Jotenkin tuntuu vain oudolle sattumalle että niin moni lähipiirin pitkä liitto päättyy eroon vuoden sisällä.
Vaikea sanoa. Jos kaveripiirissä on paljon samanikäisiä ihmisiä, jotka käyvät samoja isoja elämänvaiheita samanaikaisesti, niin tilastollisestikin on selvä, että erot kuuluvat myös näihin elämänvaiheiluihin, ihan samalla tavalla kuin naimisiinmenotkin. Toisaalta voi myös käydä niin, että jos tuttavapiirissään näkee ihmisten selviävän hengissä avioerosta, niin se antaa luottamusta myös sille, että itsekin selviää. Oma avioeroni ei aiheuttanut mitään erobuumia lähipiiriin, kaverini ovat valinneet puolisonsa paremmin tai ovat onnistuneet kasvamaan puolisoidensa kanssa enemmän samaan suuntaan kuin erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muut eronneet huomanneet että ennen omaa eroa on ympärillä eronnut paljon ihmisiä? Onko niin että se eronnut jollain tapaa kadehtii sitä yhdessä olevaa paria ja myrkyttää omilla ajatuksilla toisten parisuhdetta? Etenkin naisissa huomannut tämän efektin. Jotenkin tuntuu vain oudolle sattumalle että niin moni lähipiirin pitkä liitto päättyy eroon vuoden sisällä.
Vaikea sanoa. Jos kaveripiirissä on paljon samanikäisiä ihmisiä, jotka käyvät samoja isoja elämänvaiheita samanaikaisesti, niin tilastollisestikin on selvä, että erot kuuluvat myös näihin elämänvaiheiluihin, ihan samalla tavalla kuin naimisiinmenotkin. Toisaalta voi myös käydä niin, että jos tuttavapiirissään näkee ihmisten selviävän hengissä avioerosta, niin se antaa luottamusta myös sille, että itsekin selviää. Oma avioeroni ei aiheuttanut mitään erobuumia lähipiiriin, kaverini ovat valinneet puolisonsa paremmin tai ovat onnistuneet kasvamaan puolisoidensa kanssa enemmän samaan suuntaan kuin erilleen.
Samaistun ajatukseen jossa yhden parin mennessä naimisiin monet seuraavat perässä. Jäin pohtimaan vain tätä eroasiaa kun tajusin miten monta tuttua pariskuntaa erosi viimeisen vuoden aikana. Osalla ei lapsia ja iätkin sekä suhteen kestot vaihtelevat reippaasti. Oikeastaan muuta yhteistä ei ole kuin yhteydenpito näiden kaikkien välillä. Tuntuu vain oudolle miten kaikki nämä parit olisivat vailinneet huonon puolison ja yhtäaikaa päättäneet erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muut eronneet huomanneet että ennen omaa eroa on ympärillä eronnut paljon ihmisiä? Onko niin että se eronnut jollain tapaa kadehtii sitä yhdessä olevaa paria ja myrkyttää omilla ajatuksilla toisten parisuhdetta? Etenkin naisissa huomannut tämän efektin. Jotenkin tuntuu vain oudolle sattumalle että niin moni lähipiirin pitkä liitto päättyy eroon vuoden sisällä.
Me ollaan ensimmäisiä meidän kaveripiirissä eronneita pareja, mutta tuskin jäädään viimeisiksi. Mukana on pareja, joilla on meitäkin isompia ongelmia, päihteitä ja väkivaltaa yms. En sitten tiedä, miten laajalti nämä ongelmat on tiedossa. Ehkä seuraavien erotessa joku heistäkin ajattelee, että erosivat ilman sen kummempaa syytä ihan vaan siksi kun kaverikin erosi.
Hyvä kysymys ja me miehet emme saa vastata kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys ja me miehet emme saa vastata kysymykseen?
Mikä estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?
Kyllä! En ikinä enää ota riesoikseni miestä, perässä vedettävää kivirekeä. Pitäkää tunkkinne. Olen onnellinen yksin.
Jos olisin aikoinaan älynnyt elää yksin niin ei olisi noita mt ongelmaisia lapsia kärsimässä,rakastan heitä,mut itken koska he kärsivät olemassaolostaan. Olen pilannut siis muidenkin kuin oman elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään, mutta usein käy niin, että alkaa myös näyttää anopilta.
Kokemusta on ja tämä ilmiö ei tee hyvää erotiikan kannalta...
Emme rakastaneet toisiamme, eikä kumpikaan ollut halukas jatkamaan kulissiliittoa vain lasten vuoksi. Päätös oli yhteinen ja lapset hoidettiin sovussa ja yhdessä.
Vaimo lahnasi ja lähdin vieraisiin. Jäin kiinni. Parasta mitä ikinä on tapahtunut. Lahnaa saa kaupastakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta eroperhetaustasta. Eiköhän sillä ole väliä, mikä eron syy on ollut ja miten ero on hoidettu. Jos ero on ollut ns. kypsien aikuisten pitkän harkinnan tulos ja vanhemmat ovat hyvissä väleissä eron jälkeen vs. ero on ollut riitaisa ja vanhempien välit ovat yhä vaikeat.
Pahinta turvattomuutta aiheuttaa ero johon ei ole mitään selkeää syytä. Sopuisa toiseen kyllästyminen ja se, että alkaa vain haluta elämältä jotain muuta, on kaikkein rikkovin ero, niin lapselle, kuin sille kyllästymisen kohteelle.
Omassakin liitossa lapsi saa sitten pelätä tämän päivän koittavan, vaikka toimisi itse kuinka hyvin ja rakastavasti.
Itse jouduin tällaisen eron uhriksi ja koen turvattomuutta ja pelkoa jätetyksi tulemisesta nykyisessä muuten täydellisessä suhteessani vielä vuosienkin jälkeen.
M40+
Tällaisen avioeron sain nähdä vierestä. Se haavoitti perheen lapsia todella syvältä, koska he eivät kerta kaikkiaan voineet käsittää, miksi isi ja äiti erosivat. Paha juttu oli myös se, että nämä eronneet vanhemmat viettivät eron jälkeenkin aikaa yhdessä, grillailivat kesällä jne. niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapset toivoivat vuosia, että vanhemmat olisivat palanneet yhteen. Näin ei vain tapahtunut. Vasta aikuisena lapset jotenkin alkoivat ymmärtää vanhempiensa eroa.
Ulospäin täydelliseltä ja sopuisalta vaikuttava parisuhde voi olla kulissien takana jotain ihan muuta. Totuuden tietävät ainoastaan suhteessa elävät itse. Olen itse kokenut tilanteen, missä perhe-elämä kyllä sujui moitteettomasti ja tulimme toimeen, mutta seksiä ei harrastettu enää vuosiin, eikä kummallakaan ollut enää mitään romanttista kiinnostusta toista kohtaan. Kyllä sitä jonkun aikaa jaksaa hampaita kiristellen lasten takia, mutta lopulta se ero vaan on ihan vääjäämätön tosiasia.
Näinpä. Ja silti jotkut tampiot jaksavat jankuttaa, että lapset kyllä huomaavat vanhempiensa suhteen tilan. No eivät todellakaan huomaa. Ei lapsia kiinnosta vanhempiensa seksielämä, lapsille seksin loppuminen ei näy millään lailla.
Jäin kuudennen kerran kiinni vieraissa käymisestä ja sitten vaan kasvoimme jotenkin erillemme.
Suurimman osan avioeroista panee nainen vireille.
Minä laitoin siksi, että miehellä oli paha elämänhallinnan ongelma, jota onnistui piilottelemaan 8 vuotta. Liittyy siis rahaan. Meni luottamus täysin ja kertaheitolla. Ei ollut korjaavia toimenpiteitä nähtävissä vaikka siinä yritettiin katsoa josko voisi jatkaa. Pitää voida luottaa, että yhteinen talo ei lähde alta.
Tämäkin varmasti osittain totta. Kumppanit ovat voineet ollakkin hyvä pari ennen lapsiperhe arkea. Ja silloin vielä kommunikaatiokin pelannut. Omasta kokemuksesta huomasin että stressi muuttaa ihmistä hiljalleen, ja jos ei ymmärrä tai pysty pysähtymään, huomaa kohta ettei tunnista edes itseään. Minulla ainoa keino oli totaalinen seinään törmäys ja ero. Vasta sitten tuon pitkäkestoisen stressitilan vaikutuksen oivalsin, ja siihen ymmärsin puuttua. Toki en täysin varma voi olla toisen osapuolen tunteista vaikka pitkäliitto takana olikin.