Miksi teille tuli avioero?

Ennen kuntoiltiin yhdessä, mutta eipä enään. Ainoastaan minä pidin viimeset vuodet ittestäni huolta. Vaimo lihos ja muuttui sohvamursuksi. En olisi eronnut, jos hän olisi kuunnellut kun sanoin asiasta, mutta hänellä ei ollut mitään kiinnostusta tehdä asialle mitään. Ei sitä loppuelämää jaksa kattella sellasta lihavaa croissanttia sohvan pohjalla. 

Ihastuin vaimon siskoon ja huomasin, ettei rakkautta ollutkaan. Vaikutti omaan käytökseen niin, että lusikat meni jakoon.

Mies oli narsisti. Alkoi pikkuhiljaa vetämään mattoa alta pois. Haukkui minua kaikesta eli pukeutumisesta, puhumisesta hänen ystävilleen, että esim. pitää olla koko ajan hauska ja keksiä hauskoja juttuja hänen ystävilleen? Ihan sairasta touhua. Keksi vielä, että minulla ei ole hyvää titteliä. Haukkui minua ystäviensä kuullen ja tanssi vain naisystävänsä kanssa ei minun ja minulle selitys oli se, että hän ei välitä lainkaan tanssimisesta, mutta se ei jostain syystä vain minun kanssani kelvannut. Hän alkoi pikkuhiljaa alistamaan, eristämään omista ystävistä, sukulaisista ja heistä löytyi aina jotain vikaa? Kehui aina miten hän on itse niin täydellinen ja hän on paras kaikessa. Ei kestänyt lainkaan kritiikkiä itseään kohtaan ja sai raivokohtauksen. Mistään ei voinut koskaan puhua, ei parisuhteen ongelmista. Kun halusin puhumista, niin hän vain kuittasi, että me ollaan jo kaikki puhuttu, eli tv:n katsomista yhdessä? Kun halusin, että voisimme harrastaa jotain yhdessä, niin mikään ei kelvannut esim. ei kävely luonnossa, ei teatteri, ei taidenäyttelyt, ei yhteinen urheilu ei siis mikään mukamas kiinnostanut ja lyttäsi kaikki ehdotukseni ja totesi siihen vain, että minun pitää harrastaa joukkuelajeja, että minusta tulisi sosiaalisempi? Olin kyllä ihan sosiaalinen ja puhuin hänen ystävilleen ja muutamista tuli myös ystäviäni. Suhteessa ei koskaan ollut empatiaa, ei läheisyyttä, ei koskettamista ei seksiä, ei puhetta ei siis yhtään mitään. Joten jätin hänet ja hyvä niin, koska elämäni parantui tämän jälkeen. Ja on ihan turha kysellä jälkikäteen, että mitä ihmettä tein itse suhteen eteen? Narsistin kanssa sitä ei voi mitenkään parantaa, koska se narsku tuhoaa kaiken sinulta, ei voi muuta kuin lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuudennen kerran kiinni vieraissa käymisestä ja sitten vaan kasvoimme jotenkin erillemme.

Hyvä että pääsit siitä siasta eroon. Ei tuollaista kenenkään tarvitse jaksaa kovin pitkään.

Akka petti ja usean eri miehen kanssa. Lapset, talo ja omaisuus jakoon. Oishan tuon voinut sivistyneemminkin hoitaa. Se helpotuksen tunne oli sanoin kuvaamaton, kun pääsin huonosta suhteesta ja vääränlaisesta ihmisestä...

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuudennen kerran kiinni vieraissa käymisestä ja sitten vaan kasvoimme jotenkin erillemme.

Näen miehenä tässä selvästi, että tuo ns vierasissakäynti oli vaan sinun viimeinen epätoivoinen hätähuuto kriisissä olevan suhteen pelastamiseksi. Puoliso ei tietankään edelleenkään parantanut tapojaan joten lopputulos oli väistämätön

Vierailija kirjoitti:

Vältä addiktikot, esim. viina ja pelaaminen.

Mikä toimii; suunnitelmaa yhteisestä tulevaisuudesta, luottamuus, omat harrastukset ja menot.Keskustelkaa ja pussatkaa päivittäin.

Itse erosin kun huomasin että omat mielipiteeni olisin voinut kertoa vaikka lähimmälle seinälle. Keskustele siinä sitten....

Ihan mielenkiinnosta kiinnostaisi tietää, kuinka monella erokaava on mennyt tätä rataa?

Ruuhkavuodet: töitä, töitä ja töitä, lapsia, harrastuksia ja kotitöitä. -> arki vie voimat ja kumpikaan ei jaksa enää huolehtia parisuhteesta ja itsestään ->vuosia menee ja kiloja kertyy -> naisen ei tee mieli tai miehellä ei enää seiso kunnolla -> seksi loppuu. Vuosien paikallaan junnaavan seksittömässä liitossa kärvistelyn jälkeen jompikumpi pettää ->jää kiinni-> avioero.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kiinnostaisi tietää, kuinka monella erokaava on mennyt tätä rataa?

Ruuhkavuodet: töitä, töitä ja töitä, lapsia, harrastuksia ja kotitöitä. -> arki vie voimat ja kumpikaan ei jaksa enää huolehtia parisuhteesta ja itsestään ->vuosia menee ja kiloja kertyy -> naisen ei tee mieli tai miehellä ei enää seiso kunnolla -> seksi loppuu. Vuosien paikallaan junnaavan seksittömässä liitossa kärvistelyn jälkeen jompikumpi pettää ->jää kiinni-> avioero.

Äkkinäisenä sanoisin että ei mene.

Kyllä se on toisen unohtaminen. Se on siinä arjessa haittona kenties ja sitten se unohtuu. Unohtuu kysyä mitenkä sinulla menee?

Meille tuli ero jo 3 v jälkeen kun huomasin ettei mies pystynyt pitämään työpaikkaa juopottelun takia. En yhtään ruvennut miettimään asiaa enempää vaikka oli rakennusmestari.

Sitten myöhemmin on petrannut vaikkei minua vakuuta vieläkään, edes lasten takia en halua antaa yhtään hyvää arvoa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuudennen kerran kiinni vieraissa käymisestä ja sitten vaan kasvoimme jotenkin erillemme.

Näen miehenä tässä selvästi, että tuo ns vierasissakäynti oli vaan sinun viimeinen epätoivoinen hätähuuto kriisissä olevan suhteen pelastamiseksi. Puoliso ei tietankään edelleenkään parantanut tapojaan joten lopputulos oli väistämätön

Näin naisena tein tuon saman, mutta mies ei ymmärtänyt hätähuudoksi vaan otti nokkiinsa ja avioeron 🤔

Meillä jossain vaiheessa vain seksi jäi pois ja viimeisten vuosien aikana kumpikin oli uskoton. Toinen meistä sitten tunnusti ja oltiin yhtä mieltä siitä, että jatketaan erillään. Hemmetin kipeää tekee mutta kyllä tämä tästä. 

Minä lopetin liiton kun huomasin että mitä enemmän yhdessäolovuosia.tuli, niin sitä enemmän aloin olla pelkkä kodinkone. Huonoa yksipuolista seksiä, vähättelyä ja herralla kului aika paljon paremmin vanhempiensa luona. Kun sain hyvän työpaikan niin alkoi huorittelu ja se oli se viimeinen pisara minulle. Ruikutti melkein kymmenen vuotta että tulisin takaisin mutta en kai niin tyhmä ollut että olisin suostunut. Kymmenen vuotta meni hukkaan mutta onneksi osasin lähteä ja joku täällä niin hyvin kirjoittikin aiemmin, että ei ota enää miestä riesaksi ja samaa mieltä niin hänen kanssaan. Kun ajattelee elämää miehen kanssa parisuhteessa omakohtaisesti ja mitä on muiden liittoja sivusta seurannut, niin hyvin hyvin harva on onnellinen. Mies voi olla aluksi huomaavainen ja kun suhde vakiintuu niin olet yhtä mielenkiintoinen kuin eilinen lehti. Olen sinkkuna paljon  onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kiinnostaisi tietää, kuinka monella erokaava on mennyt tätä rataa?

Ruuhkavuodet: töitä, töitä ja töitä, lapsia, harrastuksia ja kotitöitä. -> arki vie voimat ja kumpikaan ei jaksa enää huolehtia parisuhteesta ja itsestään ->vuosia menee ja kiloja kertyy -> naisen ei tee mieli tai miehellä ei enää seiso kunnolla -> seksi loppuu. Vuosien paikallaan junnaavan seksittömässä liitossa kärvistelyn jälkeen jompikumpi pettää ->jää kiinni-> avioero.

Ei mennyt noin. Vuosien varrella kiloja kyllä tullut molemmille mutta seksi toimi edelleen. Riitojen takia erosimme, mutta jatkoimme seksiä eronneinakin 😄 ja palattiin takaisin yhteen alle puolen vuoden sisällä. Edelleen seksiä säännöllisesti ja se on hyvää, yhdessä oltu paria kk vailla 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.

NIIN ne ihmiset kommentoi, vaikka eivät lue aloitusta kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.

 

Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?

Keski-iän miesten andropaussissa mies menettää sen kaiken, miksi nainen on kiinnostunut ja kiihottunut.

Ei mitään. Puhumaton mörökölli.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ulkonäkö nyt ainoa asia voi olla minkä perusteella mies rakastaisi naista. Eihän naisten kannattaisi sitten alkaa suhteisiin alunperinkään jos pitkästä suhteesta haaveilee. Ulkonäkö katoaa kaikilta jossain vaiheessa.

Sepä se ihmeellistä on, että nuorena en kehuja ulkonäöstäni saanut lainkaan, mutta tässä kohta puol vuosisataa yhdesä oltuamme, kehuja satelee harva se päivä. 

Mies vaihtoi minut nuorempaan. Ei meillä ole mitään fyysistä ollut pitkään aikaan ja kertoikin koko asiasta vasta kun toinen nainen pakotti hänet siihen. En syytä häntä, koska ei tällaiset tilanteet ole helppoja, mutta en voi uskoa, että hän on niin tyhmä että luulee yli puolet nuoremman rakastavan oikeasti häntä eikä hänen varallisuuttaan, joka minulle ainakin on aina ollut se ja sama. Tästä alkaa uusi elämäni missä kukaan ei ole enää kitisemässä päivärytmistäni, ruoasta tai mistä ikinä. Tulee hänelle olemaan yllätys miten paljon vaatii arjen pyöritys, kaikesta se on osannut luistaa. Ja minä annoin periksi. Onnea matkaan hänelle teinivaimokkeensa kanssa. 

Puolison valinta on kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva X anoppi järjesteli eroa jo ennen vihkimistä. Eipä "anoppi" enkä minä vielä silloin tiennyt että se tulee olemaan loppujenlopuksi minun parhaakseni. hyvin pian kävi niin että minun tilini oli yhteinen ja Hänen tilinsä hänen. Uuden Asunnon kuukausittaiset lainanlyhennykset ja yhtiövastiikket menivät minun tililtäni Kuten myös auto kodinkoneet kalusteet elektroniikka sitä mukaa kun tililläni oli rahaa.Sitten sattui se perinteinen "vahinko" Lapsi jäi hoitoon naisten klinikalle. Anoppi vei tyttärensä kotiinsa minun ja appiukon vastustuksesta huolimatta. Kävin  aina työpäivänjälkeen vauvaa katsomassa. Säikähdin kun en eräänä päivänä löytänyt häntä. Hoitajat kertoivat että vanhempi nainen oli hakenut hänet. Myöhemmin anoppi soitteli keskellä yötä viemään lasta sairaalaan. välimatkaa oli vajaa satakilometriä kun hänen asunnoltaan sairaalaan oli parikilometriä. Välillä saatiin lapsi kotiin eikä hän silloin

Häh? Tästä tarinasta ei kyllä ota erkkikään selvää. Siis veikö anoppi teiltä lapsen? Miten muka sairaalasta annetaan vauva jonkun vanhemman naisen mukaan?